Miten niin vaan köyhien lapset ovat kotona kesällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja yh, pienituloinen ja hoidan lapseni kesällä kotona. En saanut tuettua lomaa (en ole koskaan saanut), mutta ei me kyllä silti vain kotona olla. Meidät on kutsuttu sukulaisten ja ystävien mökeille, reissaamme vähän kotimaassa ja huvipuistoreissu tehdään myös. Teen osa-aikatöitä, kun lasten isä tai mummi hoitaa lapsia ja noi rahat mahdollistavat kesän toiminnot. Kekseliäisyyttä ja suunnitelmallisuutta edulliset lomasuunnitelmat tietysti vaatii, mutta mun harrastus onkin bongailla edullisia busseja ja lentoja, kun lapset menee nukkumaan:D

Asutaan isohkossa kaupungissa ja täällä on paljon ilmaista tai lähes ilmaista tekemistä lapsille. Polkupyörät alle ja eväät reppuun, meidän lapset ainakin nauttii, enkä usko että kokevat jäävänsä mistään paitsi.

Tässä näkyy ero (hetkellisesti) rahallisesti pienituloisen ja (pitkäaikaisesti) henkisesti pienituloisen välillä.

Tässä näkyy hyvin ero vain siinä mielestäni että helppoa on heillä järjestää reissaamista ja tekemistä muutakin kuin kotikulmilla norkoilu niillä joilla on ne sukulaiet ja tuttavat joiden mökeille tunkea. Usein tuo ei vaadi edes sitä rahaa kun sukulaiset "kutsuu". Vaikka monilla on ne sukulaiset ja tuttavat jonka mökeille tunkea niin monilla taas ei ole ja se ei tarkoita että perhe olisi mikään erakkoperhe vaikka näin ei ole.

Ilmaisia tekemisiä toki on aina mutta ei ole kovin kivaa täyttää niillä koko kesälomaa. Kyllä monet kivat asiat vaatii rahaa ja yleensä se että pääsee irroittautumaan siitä kotipiiristä ja tekemään jotain muuta kun kotipihalla olemista tai puistoissa käymistä vaatii juuri sitä rahaa. On aika jeesustelua sanoa että se on vain henkistä köyhyytä.

Pystytkö sinä koskaan rauhoittumaan ja viettämään aikaa vain oleilemalla?

Pystyn, mutta en pysty olemaan tai en missään nimessä haluaisi vain olla esim. neljä viikkoa putkeen. Yhden viikon jaksan vain olla. Sen verran myös aktiiviset lapset ja kiinnostuneita uusista kokemuksista että haluavat elämyksiä ja muutakin aktiviteettia kun ne tavalliset ulkoilut tai puistoilut kesälomalla.

Niin on meidänkin lapset kesän kotona. Mies on kyllä lomilla, mutta mulla ei vielä kesälomaa ole ja tarvin vielä meidän autonkin käyttööni. Joten aikalailla kotosalla ja sen ympäristössä lapset ja mies lomailee. Varmaan pyöräilevät uimaan jne. mutta aika pientä se on. Mihinkään mökille tai reissuille ei mennä. Mies ja lapset ei halua, koska minä en pääse mukaan. Koitetaan sitten lomailla täällä kotosalla. Tosin lapset jo huokailivat, että kesässä hauskinta on kun saa vaan olla. Ei tarvi mennä ja tulla vaan saa vaan olla, vaikka tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Entäs sellainen tilanne, ettei perheellä ole halukkuutta matkustaa "minnekään" kesällä, vaan käytetään ainoastaan oman kotikunnan palveluita? Ei siis huivpuistoa, kylpyläreissuja, hotelliöitä eikä muuta sirkushumua. Tekeekö se meistä köyhiä, jollain tavalla? Ihan kiva kesä meillä silti oli, myös lapsista.

Onhan se vähän henkistä köyhyyttä (ainakin), jos pysyy siellä omassa kotikunnassa koko kolme kuukautta. Eli ei edes yhtä huvipuistopäivää, road trippiä kauempana asuvien sukulaisten luo, kesäleiriä tms.

Oletan, ettette edes asu isommassa kaupungissa jossa on ne huvipuistot, kylpylät, museot, teatterit jne. omasta takaa. On ihan sivistystä näyttää lapsille muutakin Suomea (jos ei maailmaa) kuin se oma kotikunta.

Henkistä köyhyyttä on se, että aina pitää olla menemässä, tekemässä, touhuamassa. Ei uskalleta vain olla.

Olla vaan kotipihassa koko kolme kuukautta? Se on sinusta henkistä vaurautta?

Miten sait väännettyä kotikunnan vain kotipihaksi?

Miten kotikunnassa vaan ollaan? Itse en voisi "vain olla" kolmea kuukautta edes omassa kotipihassa. Hoidan vähintään puutarhaa. Jos lähden oman pihan ulkopuolelle, vastaan tulee paljonkin tekemistä suurkaupungin rajojen sisällä. 

Matkusteletteko muuten Suomessa tai ulkomailla? Eli onko halu olla vaan kesään sidottu? Silloin tuon ymmärtää paremmin. Erityisesti jos oma kotikunta on vaikka kaunis luontokohde, jossa on paljon tekemistä, vaikkei iso kaupunki olisikaan.

Provoiletko sinä nyt vain, vai oletko todella tyhmä? 

Tuskin olet niin tyhmä ettet tajua, että kotikuntia on Suomessa erilaisia. Joissain kunnissa on se tasan yksi uimaranta, kun toisissa on useampi. Jossain on paljon kulttuuritarjontaa ja tapahtumia, kuten vaikka kesäteattereita, konsertteja, markkinoita, vaikka keskiaikatapahtuma. 

Ja tänä aikana on todellakin taito myös vain olla. Ja olla stressaamatta että kelpaako tämä meidän kesäloma nyt muille suomalaisille ollenkaan kun ei oltu punaisilla laivoilla tai sinivalkoisilla tai käyty (törkeän hintaisissa) huvipuistoissa ja hotelleissa? 

En mielestäni ole kumpaakaan. Alkuperäinen kirjoittaja (sinä?) kertoi etteivät lähde kesällä kotikunnasta mihinkään. Eli ei huvipuistoa, kylpylää tms. Tuo kertoo minulle, että perheen kotikunta ei ole suuri kaupunki. Se saattaa hyvinkin silti olla Suomen mittakaavassa kohtuullisen iso kaupunki jossa on paljon kesätapahtumia (esimerkkeinä vaikka Seinäjoki tai Joensuu), mutta viestissä ei sitä avattu lainkaan. Sen sijaan korostettiin "vain olemista". Se on todellakin ihan ookoo, mutta kolme kuukautta on aika pitkä aika vain "olla".

Mitä se kenellekin sitten tarkoittaa. Itselleni se on sama kuin peruskotihommat ja lukeminen. Kotipihasta lähteminen vaatii jo touhua ja suunnittelua, vaikka se olisi museo muutaman kilometrin päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät ainakin leirille ja käydään mökilläkin. Kyllä minun mielestä tuo kotona oleminen on puhtaasti saamattomuutta. Tuettuja lomia on jaossa ja niihinkin voi saada harkinnanvaraista. Seurakunnan leireille diakonian kautta jopa ilmaisia. Vaatii viitseliäisyyttä , ei muuta.

Ei niitä tuettuja lomia todellakaan riitä kaikille halukkaille. Ei lähimainkaan. Eikä kaikissa seurakunnissa ole mitään leirejä. Esim. minä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni paikkakunnalla, jonka seurakunnassa ei käytännössä ollut lapsille ja nuorille muuta toimintaa kuin rippileirit. Mee siinä sitten leirille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät ainakin leirille ja käydään mökilläkin. Kyllä minun mielestä tuo kotona oleminen on puhtaasti saamattomuutta. Tuettuja lomia on jaossa ja niihinkin voi saada harkinnanvaraista. Seurakunnan leireille diakonian kautta jopa ilmaisia. Vaatii viitseliäisyyttä , ei muuta.

Ei niitä tuettuja lomia todellakaan riitä kaikille halukkaille. Ei lähimainkaan. Eikä kaikissa seurakunnissa ole mitään leirejä. Esim. minä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni paikkakunnalla, jonka seurakunnassa ei käytännössä ollut lapsille ja nuorille muuta toimintaa kuin rippileirit. Mee siinä sitten leirille.

Kai naapurikseurakunnan leirillekin voi osallistua etenkin tuossa tilanteessa. 4H-leirejäkin oli paljon ainakin omassa lapsuudessani 20-vuotta sitten.

Niin, tilanteita on monia. Omassa lapsuudessa ei me ainakaan tietääkseni köyhiä oltu (rahasta ei juuri siis puhuttu) mutta yrittäjävanhemmat oli vuoden ympäri aina töissä. Kerran kesässä käytiin ehkä jollain huvipuistoreissulla ja jotain muuta pientä, uimassa tms. Mutta ei koskaan ulkomaanmatkoja tai mökkireissuja. Mökkiä meillä ei itse asiassa edes ollut. Noin meni kaikki kesät. Ei se nyt mitään ihan kurjaa sentään ollut, mutta vieläkin helposti herää pieni katkeruuden pistos kun ei saanut ikinä kokea sellaista kiireetöntä läsnäoloa että joku olis ollu vaikka vaan kotona meidän lasten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät ainakin leirille ja käydään mökilläkin. Kyllä minun mielestä tuo kotona oleminen on puhtaasti saamattomuutta. Tuettuja lomia on jaossa ja niihinkin voi saada harkinnanvaraista. Seurakunnan leireille diakonian kautta jopa ilmaisia. Vaatii viitseliäisyyttä , ei muuta.

Ei niitä tuettuja lomia todellakaan riitä kaikille halukkaille. Ei lähimainkaan. Eikä kaikissa seurakunnissa ole mitään leirejä. Esim. minä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni paikkakunnalla, jonka seurakunnassa ei käytännössä ollut lapsille ja nuorille muuta toimintaa kuin rippileirit. Mee siinä sitten leirille.

Kai naapurikseurakunnan leirillekin voi osallistua etenkin tuossa tilanteessa. 4H-leirejäkin oli paljon ainakin omassa lapsuudessani 20-vuotta sitten.

No kuule ei voi. Ei se naapuriseurakunta halua maksella ulkopuolisten lasten leirejä. Eikä ne naapurikunnat muutenkaan olleet sen isompia, joten jos siellä joku leiri olikin niin varmasi oli omia seurakuntalaisia sinne menossa. 4H-leirejä ei myöskään ollut. 4H-keho oli, mutta sitä veti yläastelaiset ja toiminta loppui kesäksi. Voin kertoa, että alle 2000 asukkaan kunnassa ei hirveän paljon ollut lapsille toimintaa ja leirejä. Ja ne vähäisetkin oli jotain pesäpalloa tai suunnistusta. Ei hirveesti kiinnostanut. Oletus oli, että kakarat touhuaa keskenään, ei ne mitään ohjattua toimintaa tarvi.

Omassa tuttavapiirissä joitain perheitä molemmista ääripäistä, niitä jotka ovat aina täällä pienessä kotikaupungissa ( syynä ilmeisesti kallis omakotitalo joka nielee kaikki rahat) ja sitten näitä koko ajan jossain painelevia perheitä, jotka ovat monta viikkoa jossain etelässä Bamse kerhossa ja kotimaan kaikki huvipuistot, lastenristeilyt,eläintarhat ja ponileirit päälle. Jos vain kuokitaan pihaa koko kesä, mennään ehkä liikaa aikuisten ehdolla, mutta ei ihan lasten kaikkia toiveitakaan tartte täyttää. Kultainen keskitie!

"Entäs sellainen tilanne, ettei perheellä ole halukkuutta matkustaa "minnekään" kesällä, vaan käytetään ainoastaan oman kotikunnan palveluita? Ei siis huivpuistoa, kylpyläreissuja, hotelliöitä eikä muuta sirkushumua. Tekeekö se meistä köyhiä, jollain tavalla? Ihan kiva kesä meillä silti oli, myös lapsista."

Jos vanhemmilla ei ole "halukkuutta" mennä kesällä minnekään - eli nähdä sitä vaivaa, että ottaa selvää, mitä on, järjestää matkat sinne ja hoitaa käytännön asiat - niin varmaan lapsetkin oppivat saman asenteen eli sen, että ei mihinkään kannata lähteä.

Tunnistan tyypin. Se on se aikuinen, joka ei koskaan lähde minnekään ja jos erehtyy lähtemään, valittaa koko ajan, että kotona olisi ollut kivempaa. Sellaisten aikuisten lapsista tulee samanlaisia inisijöitä.

Mitä jos vanhemmat ajattelisivat ihan ensin niitä lapsia ja että minkälaisista asioista lapset tykkäävät? Ja sitten vaan lähtisivät sinne? Onko jossain lapsi, joka ei viihdy kylpylässä tai huvipuistossa!? Vanhemmat vaan ovat itsekkäitä.

Tämän ketjun aloittaja ei tainnut edes lukea kirjoitusta, jota kommentoi.

Kyse ei ollut pelkästä köyhyydestä, jonka vuoksi lapsilla ei ole mitään ohjelmas kesällä, vaan jutun kirjoittaja oli huolissaan perheiden yleistyneestä moniongelmaisuudesta (päihteet, mt-ongelmat jne.) minkä vuoksi joku lapsi ei tosiaan saa edes syödäkseen ja upein muisto on se, kun pääsi ruokakauppaan äidin kanssa (kun tämä oli riittävän selvä tajutakseen että lapsikin tarvitsisi ruokaa).

Turhaa saivartelua kaikki muu tässä ketjussa. Ihan sama leikkiikö lapsi kotipihassa vai pääseekö Dubaihin, kunhan hänestä pidetään kesälläkin huolta!

Vierailija kirjoitti:

Taas Facebookissa jonkun open kertomus kuinka köyhien lapset eivät pääse kesälomalla mihinkään. Eipä pääse meidänkään lapset kun vanhemmat on kesän töissä. Aika yleistystä että vaan köyhien lapset ovat kesän kotona.

Minua myös vähän korpesi tuo kirjoitus. Yksinäisyys ja syrjäytyminen on eri asia kuin köyhyys. 

Parhaat omat kesämuistoni lapsuudesta koostuvat leikeistä pihan muiden lasten kanssa, uimareissuista, askartelusta, lukemisesta, lastenohjelmista ja muusta hyvin tavallisesta. Ei oltu köyhiä, vaan vanhemmat oli töissä läpi kesän. Jos äiti piti muutaman lomapäivän niin saatettiin leipoa tms.  Meillä ei myöskään ollut mökkiä, tosin usein sain kutsun jonkun kaverin mukaan heidän mökilleen tai veneelleen. Ne oli ihania kesiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun aloittaja ei tainnut edes lukea kirjoitusta, jota kommentoi.

Kyse ei ollut pelkästä köyhyydestä, jonka vuoksi lapsilla ei ole mitään ohjelmas kesällä, vaan jutun kirjoittaja oli huolissaan perheiden yleistyneestä moniongelmaisuudesta (päihteet, mt-ongelmat jne.) minkä vuoksi joku lapsi ei tosiaan saa edes syödäkseen ja upein muisto on se, kun pääsi ruokakauppaan äidin kanssa (kun tämä oli riittävän selvä tajutakseen että lapsikin tarvitsisi ruokaa).

Turhaa saivartelua kaikki muu tässä ketjussa. Ihan sama leikkiikö lapsi kotipihassa vai pääseekö Dubaihin, kunhan hänestä pidetään kesälläkin huolta!

Kyllä minun mielestäni kirjoittaja nostaa nimenomaan köyhyyden syyksi lasten kurjaan kesään. 

Ei hän puhu tukiverkostojen puutteesta, yksinäisistä lapsista tai masentuneista vanhemmista vaan nimenomaan köyhistä ja köyhyydestä. Että kaikki kesäkiva maksaa ja rikkaat muksut pääsee heppaleirille ja köyhät lapset korkeintaan ruokakauppaan.

http://www.verkkouutiset.me/koyha-lapsi-ei-kesalla-tee-mitaan/

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin pätee tuo, ettei köyhän lapset pääse minnekään. Ennen lomat olivat ihania, reissuineen päivineen, nykyään ei niin nastaa, kun ei ole rahaa. Onneksi sentään on lomaa!

Eikö lapset käy edes rannalla uimassa ja urheile kavereiden kanssa?