Miten niin vaan köyhien lapset ovat kotona kesällä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Mies ollut toimitusjohtajana isossa yrityksessä eikä saanut palkallista kesälomaa etukäteen. Miten nyt suu pannaan?

Yh pienipalkkainen pääse aina tuetulle lomalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Mies ollut toimitusjohtajana isossa yrityksessä eikä saanut palkallista kesälomaa etukäteen. Miten nyt suu pannaan?

Niin, kun hän ei ymmärrä, että lomaraha kertyy työnteolla. Missään yrityksessä ei voi tänä päivänä perustella tällaista menoerää tilintarkastajalle. Tämä on fakta. 

Vierailija kirjoitti:

Yh pienipalkkainen pääse aina tuetulle lomalle.

Mutta kun ei ole yh vaan sellainen jonka miehellä on joka kesä töissä sesonkiaika. Pitäisikö lähteä yksin lasten kanssa reissuun vaikka ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät ainakin leirille ja käydään mökilläkin. Kyllä minun mielestä tuo kotona oleminen on puhtaasti saamattomuutta. Tuettuja lomia on jaossa ja niihinkin voi saada harkinnanvaraista. Seurakunnan leireille diakonian kautta jopa ilmaisia. Vaatii viitseliäisyyttä , ei muuta.

Ja jos lapset ei halua leirille niin ne tuupatan sinne väkisin koska pitäähän lapsilla olla kesä täynnä ohjelmaa, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät ainakin leirille ja käydään mökilläkin. Kyllä minun mielestä tuo kotona oleminen on puhtaasti saamattomuutta. Tuettuja lomia on jaossa ja niihinkin voi saada harkinnanvaraista. Seurakunnan leireille diakonian kautta jopa ilmaisia. Vaatii viitseliäisyyttä , ei muuta.

Ja jos lapset ei halua leirille niin ne tuupatan sinne väkisin koska pitäähän lapsilla olla kesä täynnä ohjelmaa, eikö?

Lapsen mielenkiinnon mukaan. Kunhan tehdään jotain muuta kuin istutaan vaan kotona (edes pihalla, saati tietokoneella). Mutta olisin ehkä hiukan huolissani, jos lapsi ei tahtoisi leirille muiden ikäistensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Entäs sellainen tilanne, ettei perheellä ole halukkuutta matkustaa "minnekään" kesällä, vaan käytetään ainoastaan oman kotikunnan palveluita? Ei siis huivpuistoa, kylpyläreissuja, hotelliöitä eikä muuta sirkushumua. Tekeekö se meistä köyhiä, jollain tavalla? Ihan kiva kesä meillä silti oli, myös lapsista.

Onhan se vähän henkistä köyhyyttä (ainakin), jos pysyy siellä omassa kotikunnassa koko kolme kuukautta. Eli ei edes yhtä huvipuistopäivää, road trippiä kauempana asuvien sukulaisten luo, kesäleiriä tms.

Oletan, ettette edes asu isommassa kaupungissa jossa on ne huvipuistot, kylpylät, museot, teatterit jne. omasta takaa. On ihan sivistystä näyttää lapsille muutakin Suomea (jos ei maailmaa) kuin se oma kotikunta.

Henkistä köyhyyttä on se, että aina pitää olla menemässä, tekemässä, touhuamassa. Ei uskalleta vain olla.

Olen opiskelija ja yh, pienituloinen ja hoidan lapseni kesällä kotona. En saanut tuettua lomaa (en ole koskaan saanut), mutta ei me kyllä silti vain kotona olla. Meidät on kutsuttu sukulaisten ja ystävien mökeille, reissaamme vähän kotimaassa ja huvipuistoreissu tehdään myös. Teen osa-aikatöitä, kun lasten isä tai mummi hoitaa lapsia ja noi rahat mahdollistavat kesän toiminnot. Kekseliäisyyttä ja suunnitelmallisuutta edulliset lomasuunnitelmat tietysti vaatii, mutta mun harrastus onkin bongailla edullisia busseja ja lentoja, kun lapset menee nukkumaan:D

Asutaan isohkossa kaupungissa ja täällä on paljon ilmaista tai lähes ilmaista tekemistä lapsille. Polkupyörät alle ja eväät reppuun, meidän lapset ainakin nauttii, enkä usko että kokevat jäävänsä mistään paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja yh, pienituloinen ja hoidan lapseni kesällä kotona. En saanut tuettua lomaa (en ole koskaan saanut), mutta ei me kyllä silti vain kotona olla. Meidät on kutsuttu sukulaisten ja ystävien mökeille, reissaamme vähän kotimaassa ja huvipuistoreissu tehdään myös. Teen osa-aikatöitä, kun lasten isä tai mummi hoitaa lapsia ja noi rahat mahdollistavat kesän toiminnot. Kekseliäisyyttä ja suunnitelmallisuutta edulliset lomasuunnitelmat tietysti vaatii, mutta mun harrastus onkin bongailla edullisia busseja ja lentoja, kun lapset menee nukkumaan:D

Asutaan isohkossa kaupungissa ja täällä on paljon ilmaista tai lähes ilmaista tekemistä lapsille. Polkupyörät alle ja eväät reppuun, meidän lapset ainakin nauttii, enkä usko että kokevat jäävänsä mistään paitsi.

Tässä näkyy ero (hetkellisesti) rahallisesti pienituloisen ja (pitkäaikaisesti) henkisesti pienituloisen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Entäs sellainen tilanne, ettei perheellä ole halukkuutta matkustaa "minnekään" kesällä, vaan käytetään ainoastaan oman kotikunnan palveluita? Ei siis huivpuistoa, kylpyläreissuja, hotelliöitä eikä muuta sirkushumua. Tekeekö se meistä köyhiä, jollain tavalla? Ihan kiva kesä meillä silti oli, myös lapsista.

Onhan se vähän henkistä köyhyyttä (ainakin), jos pysyy siellä omassa kotikunnassa koko kolme kuukautta. Eli ei edes yhtä huvipuistopäivää, road trippiä kauempana asuvien sukulaisten luo, kesäleiriä tms.

Oletan, ettette edes asu isommassa kaupungissa jossa on ne huvipuistot, kylpylät, museot, teatterit jne. omasta takaa. On ihan sivistystä näyttää lapsille muutakin Suomea (jos ei maailmaa) kuin se oma kotikunta.

Henkistä köyhyyttä on se, että aina pitää olla menemässä, tekemässä, touhuamassa. Ei uskalleta vain olla.

Olla vaan kotipihassa koko kolme kuukautta? Se on sinusta henkistä vaurautta?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Aika moni pelkää sen verran työpaikkansa puolesta, ettei uskalla tuollaista järkkäillä edes seuraavana kesänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Entäs sellainen tilanne, ettei perheellä ole halukkuutta matkustaa "minnekään" kesällä, vaan käytetään ainoastaan oman kotikunnan palveluita? Ei siis huivpuistoa, kylpyläreissuja, hotelliöitä eikä muuta sirkushumua. Tekeekö se meistä köyhiä, jollain tavalla? Ihan kiva kesä meillä silti oli, myös lapsista.

Onhan se vähän henkistä köyhyyttä (ainakin), jos pysyy siellä omassa kotikunnassa koko kolme kuukautta. Eli ei edes yhtä huvipuistopäivää, road trippiä kauempana asuvien sukulaisten luo, kesäleiriä tms.

Oletan, ettette edes asu isommassa kaupungissa jossa on ne huvipuistot, kylpylät, museot, teatterit jne. omasta takaa. On ihan sivistystä näyttää lapsille muutakin Suomea (jos ei maailmaa) kuin se oma kotikunta.

Henkistä köyhyyttä on se, että aina pitää olla menemässä, tekemässä, touhuamassa. Ei uskalleta vain olla.

Olla vaan kotipihassa koko kolme kuukautta? Se on sinusta henkistä vaurautta?

Miten sait väännettyä kotikunnan vain kotipihaksi?

Mun vanhemmilla oli töidensä takia pitkät kesälomat. Se koko kolme kuukautta oltiin mökillä perheen kesken. Mä muistan kuinka kadehdin niitä kavereita joiden vanhemmat oli töissä kesät ja ne sai jäädä kaupunkiin. Syksyllä olin aina ihan ulkona kavereiden jutuista ja se harmitti.

Me olemme keskituloisia, vaikka minä opiskelen ja vain mies töissä. Minä olen koko kesän kotona lasten kanssa, mutta mitään ihmeellistä ei olla nyt suunniteltu. Käydään molempien siskojen perheiden luona, toiseen vierailuun yhdistetään huvipuisto ja toiseen muutama museovierailu. 

Aivan varmasti käydään eri uimarannoilla, eri leikkipuistoissa, elokuvissa, ulkona syömässä, metsäretkillä, nähdään ystäviä ja pidetään ainakin yksi grillailuilta ystäväperheille. Ja mummolassa toki käydään.

Jouluna sitten olemme pidemmän aikaa reissussa, joten täytyy säästää rahaa sinne.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset menevät ainakin leirille ja käydään mökilläkin. Kyllä minun mielestä tuo kotona oleminen on puhtaasti saamattomuutta. Tuettuja lomia on jaossa ja niihinkin voi saada harkinnanvaraista. Seurakunnan leireille diakonian kautta jopa ilmaisia. Vaatii viitseliäisyyttä , ei muuta.

Saamattomuutta? Kenen? Minä en lapsena suostunut lähtemään mihinkään leireille. Kesät vietettiin kavereiden kanssa leikkien. Lämpiminä kesinä käytiin lähes päivittäin uimarannoilla. Mitä vikaa siinä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja yh, pienituloinen ja hoidan lapseni kesällä kotona. En saanut tuettua lomaa (en ole koskaan saanut), mutta ei me kyllä silti vain kotona olla. Meidät on kutsuttu sukulaisten ja ystävien mökeille, reissaamme vähän kotimaassa ja huvipuistoreissu tehdään myös. Teen osa-aikatöitä, kun lasten isä tai mummi hoitaa lapsia ja noi rahat mahdollistavat kesän toiminnot. Kekseliäisyyttä ja suunnitelmallisuutta edulliset lomasuunnitelmat tietysti vaatii, mutta mun harrastus onkin bongailla edullisia busseja ja lentoja, kun lapset menee nukkumaan:D

Asutaan isohkossa kaupungissa ja täällä on paljon ilmaista tai lähes ilmaista tekemistä lapsille. Polkupyörät alle ja eväät reppuun, meidän lapset ainakin nauttii, enkä usko että kokevat jäävänsä mistään paitsi.

Tässä näkyy ero (hetkellisesti) rahallisesti pienituloisen ja (pitkäaikaisesti) henkisesti pienituloisen välillä.

Tässä näkyy hyvin ero vain siinä mielestäni että helppoa on heillä järjestää reissaamista ja tekemistä muutakin kuin kotikulmilla norkoilu niillä joilla on ne sukulaiet ja tuttavat joiden mökeille tunkea. Usein tuo ei vaadi edes sitä rahaa kun sukulaiset "kutsuu". Vaikka monilla on ne sukulaiset ja tuttavat jonka mökeille tunkea niin monilla taas ei ole ja se ei tarkoita että perhe olisi mikään erakkoperhe vaikka näin ei ole.

Ilmaisia tekemisiä toki on aina mutta ei ole kovin kivaa täyttää niillä koko kesälomaa. Kyllä monet kivat asiat vaatii rahaa ja yleensä se että pääsee irroittautumaan siitä kotipiiristä ja tekemään jotain muuta kun kotipihalla olemista tai puistoissa käymistä vaatii juuri sitä rahaa. On aika jeesustelua sanoa että se on vain henkistä köyhyytä.

Meillä on siitä veikeä tilanne, että mies ja minä olemme samassa työpaikassa, eikä ammatissamme Suomi sulkeudu kesäksi. Siksi emme voi pitää lomaamme yhtä aikaa, vaikka varsin keskiluokkaista porukkaa olemmekin. Luulisin, että aika monella on sama tilanne. No, lapset ainakin saavat pitkän kesäloman, kun ovat ensin kuusi viikkoa äidin ja sitten kuusi viikkoa isän kanssa. Tehdään viikonloppuretkiä mummolaan, uidaan, nähdään kavereita ja syödään kioskijäätelöä vaikka joka päivä.

Yhteinen viikon lomamatka ulkomaille tehdään varmaankin syksyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja yh, pienituloinen ja hoidan lapseni kesällä kotona. En saanut tuettua lomaa (en ole koskaan saanut), mutta ei me kyllä silti vain kotona olla. Meidät on kutsuttu sukulaisten ja ystävien mökeille, reissaamme vähän kotimaassa ja huvipuistoreissu tehdään myös. Teen osa-aikatöitä, kun lasten isä tai mummi hoitaa lapsia ja noi rahat mahdollistavat kesän toiminnot. Kekseliäisyyttä ja suunnitelmallisuutta edulliset lomasuunnitelmat tietysti vaatii, mutta mun harrastus onkin bongailla edullisia busseja ja lentoja, kun lapset menee nukkumaan:D

Asutaan isohkossa kaupungissa ja täällä on paljon ilmaista tai lähes ilmaista tekemistä lapsille. Polkupyörät alle ja eväät reppuun, meidän lapset ainakin nauttii, enkä usko että kokevat jäävänsä mistään paitsi.

Tässä näkyy ero (hetkellisesti) rahallisesti pienituloisen ja (pitkäaikaisesti) henkisesti pienituloisen välillä.

Tässä näkyy hyvin ero vain siinä mielestäni että helppoa on heillä järjestää reissaamista ja tekemistä muutakin kuin kotikulmilla norkoilu niillä joilla on ne sukulaiet ja tuttavat joiden mökeille tunkea. Usein tuo ei vaadi edes sitä rahaa kun sukulaiset "kutsuu". Vaikka monilla on ne sukulaiset ja tuttavat jonka mökeille tunkea niin monilla taas ei ole ja se ei tarkoita että perhe olisi mikään erakkoperhe vaikka näin ei ole.

Ilmaisia tekemisiä toki on aina mutta ei ole kovin kivaa täyttää niillä koko kesälomaa. Kyllä monet kivat asiat vaatii rahaa ja yleensä se että pääsee irroittautumaan siitä kotipiiristä ja tekemään jotain muuta kun kotipihalla olemista tai puistoissa käymistä vaatii juuri sitä rahaa. On aika jeesustelua sanoa että se on vain henkistä köyhyytä.

Pystytkö sinä koskaan rauhoittumaan ja viettämään aikaa vain oleilemalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Entäs sellainen tilanne, ettei perheellä ole halukkuutta matkustaa "minnekään" kesällä, vaan käytetään ainoastaan oman kotikunnan palveluita? Ei siis huivpuistoa, kylpyläreissuja, hotelliöitä eikä muuta sirkushumua. Tekeekö se meistä köyhiä, jollain tavalla? Ihan kiva kesä meillä silti oli, myös lapsista.

Onhan se vähän henkistä köyhyyttä (ainakin), jos pysyy siellä omassa kotikunnassa koko kolme kuukautta. Eli ei edes yhtä huvipuistopäivää, road trippiä kauempana asuvien sukulaisten luo, kesäleiriä tms.

Oletan, ettette edes asu isommassa kaupungissa jossa on ne huvipuistot, kylpylät, museot, teatterit jne. omasta takaa. On ihan sivistystä näyttää lapsille muutakin Suomea (jos ei maailmaa) kuin se oma kotikunta.

Henkistä köyhyyttä on se, että aina pitää olla menemässä, tekemässä, touhuamassa. Ei uskalleta vain olla.

Olla vaan kotipihassa koko kolme kuukautta? Se on sinusta henkistä vaurautta?

Miten sait väännettyä kotikunnan vain kotipihaksi?

Miten kotikunnassa vaan ollaan? Itse en voisi "vain olla" kolmea kuukautta edes omassa kotipihassa. Hoidan vähintään puutarhaa. Jos lähden oman pihan ulkopuolelle, vastaan tulee paljonkin tekemistä suurkaupungin rajojen sisällä. 

Matkusteletteko muuten Suomessa tai ulkomailla? Eli onko halu olla vaan kesään sidottu? Silloin tuon ymmärtää paremmin. Erityisesti jos oma kotikunta on vaikka kaunis luontokohde, jossa on paljon tekemistä, vaikkei iso kaupunki olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt köyhyyden merkki, jos ei kesälomia töistä saa kumpikaan. 

Jokaiselle vähänkin paremmassa asemassa olevalle järjestetään kesäloma palkattomana, vaikka työpaikka olisi tuore. 

Entäs sellainen tilanne, ettei perheellä ole halukkuutta matkustaa "minnekään" kesällä, vaan käytetään ainoastaan oman kotikunnan palveluita? Ei siis huivpuistoa, kylpyläreissuja, hotelliöitä eikä muuta sirkushumua. Tekeekö se meistä köyhiä, jollain tavalla? Ihan kiva kesä meillä silti oli, myös lapsista.

Onhan se vähän henkistä köyhyyttä (ainakin), jos pysyy siellä omassa kotikunnassa koko kolme kuukautta. Eli ei edes yhtä huvipuistopäivää, road trippiä kauempana asuvien sukulaisten luo, kesäleiriä tms.

Oletan, ettette edes asu isommassa kaupungissa jossa on ne huvipuistot, kylpylät, museot, teatterit jne. omasta takaa. On ihan sivistystä näyttää lapsille muutakin Suomea (jos ei maailmaa) kuin se oma kotikunta.

Henkistä köyhyyttä on se, että aina pitää olla menemässä, tekemässä, touhuamassa. Ei uskalleta vain olla.

Olla vaan kotipihassa koko kolme kuukautta? Se on sinusta henkistä vaurautta?

Miten sait väännettyä kotikunnan vain kotipihaksi?

Miten kotikunnassa vaan ollaan? Itse en voisi "vain olla" kolmea kuukautta edes omassa kotipihassa. Hoidan vähintään puutarhaa. Jos lähden oman pihan ulkopuolelle, vastaan tulee paljonkin tekemistä suurkaupungin rajojen sisällä. 

Matkusteletteko muuten Suomessa tai ulkomailla? Eli onko halu olla vaan kesään sidottu? Silloin tuon ymmärtää paremmin. Erityisesti jos oma kotikunta on vaikka kaunis luontokohde, jossa on paljon tekemistä, vaikkei iso kaupunki olisikaan.

Provoiletko sinä nyt vain, vai oletko todella tyhmä? 

Tuskin olet niin tyhmä ettet tajua, että kotikuntia on Suomessa erilaisia. Joissain kunnissa on se tasan yksi uimaranta, kun toisissa on useampi. Jossain on paljon kulttuuritarjontaa ja tapahtumia, kuten vaikka kesäteattereita, konsertteja, markkinoita, vaikka keskiaikatapahtuma. 

Ja tänä aikana on todellakin taito myös vain olla. Ja olla stressaamatta että kelpaako tämä meidän kesäloma nyt muille suomalaisille ollenkaan kun ei oltu punaisilla laivoilla tai sinivalkoisilla tai käyty (törkeän hintaisissa) huvipuistoissa ja hotelleissa?