Olen yli satakiloinen. Painoni putoaa vain ns. kituutus-dieetillä.

Jos paino putoaa noin paljon, se putoaisi taatusti vähemmälläkin. (Suositushan on 0,5-1,0kg viikossa!)

Toi ei ole tervettä. Kannattaisko hoitaa aineenvaihdunta kuntoon ennen painonpudotuksen miettimistä? Ei voi olla loppuelämän kestävä tapa toi.

Pysyykö pudotettu paino poissa? Ei noissa kitudieteissä ole järkeä kun johtavat juuri siihen jojoiluun.

Syö liian vähän -> kroppa luulee että on pulakausi ja pitää tiukasti kiinni läskeistä, aineenvaihdunta hidastuu -> kun alat syödä enemmän niin kroppa käyttää tilaisuuden hyödyksi ja varastoi kaiken säilöön seuraavan pulakauden varalle ->tarve uudelle kitukuurille.

Turhaa selittelyä. Olet parhaillaankin jojoilemassa, tosin vasta siinä alamäessä. Et voi pitää tuota ruokailutahtia yllä loputtomiin ja lopulta nälkäisenä sorrut ahmimaan 🔜 ahmit yhä lisää, koska olet pettynyt itseesi. Sorry, niin se vaan menee. Pienellä lisävaivannäöllä voisit oikeasti ottaa selvää, miten syödä terveellisesti ja opetella tekemään niin. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Olen syönyt näin nyt kolme viikkoa ja muuttanut ruokavalioni kokonaan. En usko repsahtavani, kun ei tee mieli mitään, mikä ei kuulu ruokavalioon, ja kun pitkästä aikaa maistoin pitsaa toissapäivänä, se ei maistunut hyvältä suuhuni enää. Paino laskee tasaisesti näillä syömisillä. Syön siis paljon vihanneksia ja hedelmiä, juon lähinnä vettä jne. Nälkää en ole kokenut ekan viiden päivän jälkeen, pärjään kolmella syöntikerralla päivässä.

Eli sinä laihdut tismalleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin, syömällä vähemmän kuin kuluttaa.

Toi 500kc ei ole mikään järkevä, 75% tarpeesta on minimi pidemmän päälle järkevä laihdutustahti.

Harrastatko liikuntaa? Jos et niin kannattaisi, toki ruokaa ja ravitsemuksen tärkeyttä painotetaan laihdutuksessa, mutta jos aineenvaihdunta tuntuu käyvän hitaalla niin liikunta saattaisi auttaa kiihdyttämään sitä. Jos ei, niin sitä suuremmalla syyllä lääkärille katsomaan onko kilppariongelmaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Olen syönyt näin nyt kolme viikkoa ja muuttanut ruokavalioni kokonaan. En usko repsahtavani, kun ei tee mieli mitään, mikä ei kuulu ruokavalioon, ja kun pitkästä aikaa maistoin pitsaa toissapäivänä, se ei maistunut hyvältä suuhuni enää. Paino laskee tasaisesti näillä syömisillä. Syön siis paljon vihanneksia ja hedelmiä, juon lähinnä vettä jne. Nälkää en ole kokenut ekan viiden päivän jälkeen, pärjään kolmella syöntikerralla päivässä.

Pelkillä vihanneksilla ja hedelmillä et pitkään pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Olen syönyt näin nyt kolme viikkoa ja muuttanut ruokavalioni kokonaan. En usko repsahtavani, kun ei tee mieli mitään, mikä ei kuulu ruokavalioon, ja kun pitkästä aikaa maistoin pitsaa toissapäivänä, se ei maistunut hyvältä suuhuni enää. Paino laskee tasaisesti näillä syömisillä. Syön siis paljon vihanneksia ja hedelmiä, juon lähinnä vettä jne. Nälkää en ole kokenut ekan viiden päivän jälkeen, pärjään kolmella syöntikerralla päivässä.

Mitä aiot tehdä sitten, kun nälkä tulee?

Kolme onnistunutta viikkoa - hyvä. Mutta nyt olisi aika alkaa tutkia kestävämpiä malleja ja opetella sellaiseen.

Onko ap Maria Pullersson?

Ilman nälkää ei laihduteta. Nälkä on kestettävä, ei ole vaihtoehtoja.

Nimenomaan. Nyt lopetat sen kroppasi rääkkäämisen ja keskityt sen sijaan rakastamaan itseäsi! Ala syömään normaalia ruokaa normaaleja määriä, sen verran että nälkä menee pois ja jaksat taas kolme, neljä tuntia ilman ruokaa. Jätät pois kaiken sokerin ja makeutusaineet, kaiken missä on vehnäjauhoja, kaiken missä on transrasvoja ja fruktoosia (einekset, suurin osa kasviöljyjä, ns. puolivalmisteet). Ja huom, hedelmissä luonnostaan olevaa fruktoosia ei tarvitse välitellä, ainoastaan sitä mikä on lisätty erilaisiin ruokiin ihmisen toimesta. Lisäksi valitset normaalirasvaisia tuotteita, ei siis mitään missä on sana "kevyt".

Perunaa voit syödä vaikka kerran päivässä, mutta älä täytä sillä lautasta. Yksi peruna riittää, lisukkeeksi runsaasti erilaisia kasviksia, juureksia ja vihanneksia. Opettele syömään aamupäiväpainotteisesti, näin iltaisin ei tule hirveää mässäämishimoa. Jos syömishimo iskee, syö jotain jossa on luonnostaan rasvaa ja proteiinia. Älä sorru sokeripitoisiin ja/tai vehnäjauhoisiin ruokiin tuossakaan kohtaa. Leipääkin voit syödä,  mutta pidä huoli ettei siinäkään ole vehnäjauhoa yhtään. Esim. ruispaloissa ja vastaavissa on vehnää.

Kaloreita ei tarvitse laskea, sillä jos syö käsittelemätöntä, luonnollista ruokaa (eli sellaista jossa ei ole valmistusaineluetteloa), kylläisyyshormoni pitää huolen että ruokahalu katoaa kun elimistösi on saanut tarpeeksi ravintoa. 

Lisää joka aterialle marjoja, hedelmiä, vihanneksia, juureksia tai kasviksia.  Terveellisiä rasvoja ovat avokado, pähkinät, siemenet, kylmäpuristettu oliiviöljy ja voi. Siemenistä saa myös arvokasta kuitua, joka auttaa pitämään sinut kylläisenä ja verensokerin tasaisena. Muista juoda runsaasti vettä. 

Älä tee montaa muutosta kerralla, vaan aloita askel kerrallaan. Muista, että sinulla on koko loppuelämä aikaa. Älä tyydy syömään joka aterialla samaa "pala lihaa/kalaa/kanaa ja salaatti", vaan opettele tekemään uusia ihania ruokalajeja terveellisistä aineksista. Myös herkkuhetkiin löytyy terveellisiä reseptejä. Itseruoskinta ja pahasti itselle puhuminen ei vie sinua kohti tavoitetta, päin vastoin. Ole itsellesi lempeä ja rakastava ja opettele kuuntelemaan itseäsi, niin tiedät mikä sinulle on hyväksi ja toimi sitten sen mukaan. 

t. elämäntaparemonttia tekevä sairaalloisen ylipainoinen

ps. laita alkuun vaaka kaappiin, anna elimistöllesi ja aineenvaihdunnalle aikaa toipua. Vaaka kertoo vain numeroita, ne numerot eivät määrittele sitä kuka olet. Oma vointisi ja olosi kertoo kyllä oletko menossa oikeaan suuntaan. Opettele kuuntelemaan sitä. 

Minä taas olen yli 200 kiloinen ja paino putoaa vain syömällä tosi reilusti päivittäin.

Tuohan on hillitön vauhti, miksi noin radikaali kalorivaje? Mikset söisi vaikka 1300-1400 kcal ja siten et joutuisi kituuttamaan ja paino putoaisi silti koko ajan?

Eihän normaalisti syömällä pidäkään laihtua!!!

Mulla oli samalla tapaa ennen. Eli oli tausta jojoilusta ja laihdutuksesta minimikaloreilla.Lopulta painoin 100 ahminnan jälkeen. En jaksanut enää välittää ja söin vaan.

Voin sanoa kokemuksesta että tuommonen kituutus ei johta kuin tympääntymiseen ja jojoiluun ja ahmimiseen. Mulla tuli kerran 30 kiloa takaisin kun se kituutus vaihtu ahmintaan taas. Jaksoin kituutusta kuukausia ja söin enemmän kuin sinä mutta lopulta en muusta haaveillut kuin että saisi syödä.

Yhdessä vaiheessa kokeilin rääkätä kehoa pussikeittokuurilla että saisin nooeasti ylipainon pois. Mun terveys alkoi kärsiä, tukka irrota, paleli,ja sain vuoroin ahmimispuuskia taas.

Sitten vihdoin tajusin että tän on loputtava.

Vuosia myöhemmin oon tilanteessa jossa painan 65. Ja se on pysynyt siinä jo vuosia. Syön säännöllisesti ja isompia määriä.

Aluks minimikalorien jälkeen paino ei meinannut laskea isommalla määrällä ruokaa. Mutta kyllä se hiljalleen alkoi laskea. Aluks kokeilin karppausta mutta se ei sopinutkaan mulle. Nostin hiljalleen ruoan määrää ja pysyin säännöllisessä ruokarytmissä, söin tavallista kotiruokaa ja mitä nyt työpaikan lounaspaikoista saa. Kävin kuntosalilla kolmesti viikossa tai tein Youtubesta jumppia käsipainojen kanssa jos en jaksanut lähteä salille.

Nykyään paino pysyy samassa. Syön suht terveellisesti ja riittävästi, viis kertaa päivässä. En edes jaksa enää liikkua niin paljon kuin laihduttaessa, ja lähinnä tulee käytyä kävelylenkeillä, mutta silti paino pysyy. Kerran viikossa pidän herkkupäivän jolloin syön pizzaa yms, ja jos mieli tekee otan arkenakin pari keksiä vaikka kahvin kanssa. Pitää löytää semmoinen ruokavalio mitä on kiva pitää. Annoskoko on pienentynyr mulla tosi paljon. Ahminut en ole enää, ei vain huvita kun syö riittävästi ja monipuolisesti ja ei kiellä mitään itteltään.

Mutta kyllä siinä vuosia meni että paino alkoi luonnostaan pysyä, eikä jojoillut kun olin hankkinut itselle paino- ongelman vuorottaisella ahmimisella ja kituutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Ilman nälkää ei laihduteta. Nälkä on kestettävä, ei ole vaihtoehtoja.

Riippuu nälän tasosta. Pieni nälkä ei ole mikään peikko, vaan hyvä, luontainen "herätyskello": kas, on nälkä, nyt syömään! 

Mutta nälän ylläpitäminen isomman kalorivajeen toivossa, nälän pitkittäminen suoranaiseksi sudennäläksi, tai vastaavat kikkailut taas eivät ole mielekästä, eivätkä edistä terveitä elämäntapoja - ehkä korkeintaan nopeaa painonpudotusta, joka voi myöhemmin kostautua, kun palataan syömään ns. normaalisti (ja ihan hyvä niin, koska pidemmän päälle ei ole järkevää elää syömällä hyvin niukasti).

Vierailija kirjoitti:

Eihän normaalisti syömällä pidäkään laihtua!!!

Haluaisitko avata väitettäsi hieman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman nälkää ei laihduteta. Nälkä on kestettävä, ei ole vaihtoehtoja.

Riippuu nälän tasosta. Pieni nälkä ei ole mikään peikko, vaan hyvä, luontainen "herätyskello": kas, on nälkä, nyt syömään! 

Mutta nälän ylläpitäminen isomman kalorivajeen toivossa, nälän pitkittäminen suoranaiseksi sudennäläksi, tai vastaavat kikkailut taas eivät ole mielekästä, eivätkä edistä terveitä elämäntapoja - ehkä korkeintaan nopeaa painonpudotusta, joka voi myöhemmin kostautua, kun palataan syömään ns. normaalisti (ja ihan hyvä niin, koska pidemmän päälle ei ole järkevää elää syömällä hyvin niukasti).

Niin, eli ilman nälkää ei laihduteta. 

t. neljä vuotta tavoitepainossa ja tavoiterasvoissa, entinen läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman nälkää ei laihduteta. Nälkä on kestettävä, ei ole vaihtoehtoja.

Riippuu nälän tasosta. Pieni nälkä ei ole mikään peikko, vaan hyvä, luontainen "herätyskello": kas, on nälkä, nyt syömään! 

Mutta nälän ylläpitäminen isomman kalorivajeen toivossa, nälän pitkittäminen suoranaiseksi sudennäläksi, tai vastaavat kikkailut taas eivät ole mielekästä, eivätkä edistä terveitä elämäntapoja - ehkä korkeintaan nopeaa painonpudotusta, joka voi myöhemmin kostautua, kun palataan syömään ns. normaalisti (ja ihan hyvä niin, koska pidemmän päälle ei ole järkevää elää syömällä hyvin niukasti).

Niin, eli ilman nälkää ei laihduteta. 

t. neljä vuotta tavoitepainossa ja tavoiterasvoissa, entinen läski.

Niin ja lisään vielä, että minulla on tälläkin hetkellä nälkä, enkä sille tee mitään ennen kuin lounasaika koittaa. Jos syön nälkään, lihon. Semmoista se on kun on jossain vaiheessa typeränä lihonnut, eikä ole nuori enää.

Ei se nälkä häiritse niin paljoa kun siihen tottuu, pyöreä vatsa tai roikkuva takapuoli tuntuisi huomattavasti ikävemmältä. Puhumattakaan aikuisdiabeteksestä tai sydän ja verisuonitaudeista, mihin suurin osa suomalaisista taitaa kuolla.