Voi itkun itkun itku!
Keskimmäinen lapsista oli 4 päivää tosi kipeänä, kuumetta yli 40 ja kauhea nuha, yskä ja silmät rähmi. Tänään oikeastaan eka päivä, kun parempana tuon kuumeen osalta, muut oireet kyllä vielä ennallaan. Ja nyt sitten vauva 6kk vaikutti jotenkin uniselta ja tuntui kuumalta, mittasin lämmön : 38.5. Eli nousemassa kai, ja siis takuuvarmasti tuo sama tauti tulossa! Lokakuusta asti ollut samanlaista : isoveli tuo pöpöt tarhasta, ja tartuttaa AINA pikkuveljeen. Eli sellaisia päiviä, ettei kumpikaan sairaana, ei ole kovin montaa tähän talveen mahtunut. Nyt todella väsyttää tämä rumba, en enää jaksaisi!!! Tietty lasten puolesta on myös paha mieli, kun varsinkaan tuon pikkuisen oloa on vaikea helpottaa, mutta nyt myös oma jaksaminen alkaa rakoilla. Itku!!!
Kommentit (8)
Minä tässä valitan, vaikka itse olenkin ihan terveenä näitä pienokaisia hoitamassa... Tsemppiä sinulle!
Kokeilisitte, onko lapset sitten terveempiä!
Meillä 3 lasta (7v, 2v ja 1v) ja olleet n. 6kk lukuunottamatta täysin kotihoidossa. Esikoinen oli 2-vuotiaana 3kk päiväkodissa ja kaks vanhinta olivat 3kk perhepäivähoitajalla (olleessaan 5v ja 8kk-11kk)
Meillä esikoinen sairastaa n. kerran vuodessa mahataudin ja 2-3 x vuodessa kuumeisen flunssan.
Keskimmäinen on ollut tosi terve, päivähoidon aikana sairasti vauvarokon ja yhden nuhakuumeen, muuten silloin tällöin flunssaa, ei muuta.
Kuopuksella on ollut 1 korvatulehdus ja muutama kuumeinen flunssa sekä vauvarokko.
Yleisesti ainakin minun tuttavapiirissä päiväkotilapset ovat paljon enemmän sairaina kuin kotona hoidettavat. Tietty poikkeuksia löytyy.
Eli, jos sinusta tuntuu, että nimenomaan lasten sairastelu vie voimia, niin kannattaisko kokeilla kotihoitoa kaikille lapsille?
Voimia sinulle täältäkin!
Meillä on vuoden ikäinen tyttö ja oli tosi kipeänä torstaina. Kuumetta oli 40 ja kerran tyttö oksenti, mitään muita oireita ei ollut. Itselläni kuume hipoi 39 astetta. Sunnuntaina sit minulle iski vatsatauti ja oksentelin sen illan ja yön. Olo oli melkoisen vetelä maanantaina. No tänään isäntä tuli sit suht vihreenä kotiin, vatsatauti nyt hällä.
Ensimmäistä kertaa tyttö kipeänä ja kun eka lapsi kyseessä, olin huolesta kankeana. Olo oli tosi avuton ja kun itsekin oli kipeä niin oli rankat päivät. Kurjia nää sairastelut! Toivotan teille terveempiä aikoja :)
Ihana lapset olisi kotona pitääkin, mutta asumme maassa jossa " koulu" (kutsun pikemminkin tarhaksi,kun ei se nyt ihan oikealta koululta vielä tunnu) alkaa 2-3 vuotiaana (ei kyllä pakollinen, vaikken yhtään lasta tiedäkään, joka siellä ei olisi käynyt) Hankala olla viemättä, sillä oppivat juttuja, joita ilman hankala aloittaa sitten oikea koulu, johon esikoinen meni siis tänä vuonna. Vien keskimmäisen toistaiseksi vain aamupäiväksi, kun tämä tarvitsee vielä pitkät päiväunet, ja tarhassa nukkuvat vaivaiset 45min. Esikoinenkin käy kotona syömässä, joten oma hommansa tässä kuskaamisessa on - helpompi (ja terveempi..) vaihtoehto olisi tosiaankin pitää kotona, mutta esikoisen kohdaltahan se ei enää käy. Ja jos jättäisin molemmat koko päiväksi kouluun (siis syömäänkin myös) tulisi päivistä TOSI pitkiä (8.30-16.30) - tuo kotona keskipäivällä käyminen tuo siihen sentään jonkinlaisen tauon tuolle esikoisellekin.
Tilannekatsausta sairasteluun : vauvalla varmaan kertyy limaa vatsaan, kun kaikki ruoka / juoma tahtoo tulla ylös.
Varmasti harmittaa tuollainen jatkuva sairastelu. Koita jaksaa, voimia kovasti!
Jospa vauvaan ei tauti tulisi ainakaan yhtä pahana..
miä olen yrittäny ajatella, jos elämä tuntuu kovin ankealta, et miten paljon pahemmin asiat voisi vielä olla :o) varmaan jotain käänteistä psykologiaa. Eli mieti, millaista olisi jos lapsella olisi jokin kuolemanvakava sairaus, mitä jos.. ja hetken päästä omat asiat on saavuttanu pienemmät mittasuhteet. Kannattaa koittaa.
Voimia!!!
Tiedän tunteen todella hyvin, sillä meillä myös sairastetaan parhaillaan kovaa kuumetta ja yskää ja nuhaa. Ensin tuli neiti 3v. kuumeeseen viime keskiviikkona ja kun hän parani tuossa lauantaina, niin sunnuntaina oli pojalla 1v lähemmäs 40 kuumetta ja itselläkin kuume hipoi 39... Eli nyt sit me pojan kanssa sairastamme..
Meillä myös tähän alkuvuoteen mahtunut vatsatautia ja pari flunssaa, joten kipeinä me myös ollaan oltu. Ja meillä tuo vanhempi on myös kotihoidossa, joten pöpöjä tuntuu tarttuvan muualtakin...
Mieli äidillä hiukan parempi, vaikka vanhimmallekin pojalle tullut samat oireet, ja keskimmäinen uudestaan kuumeessa.. Käytin kaikkia kolmea lääkärissä, ja bakteeria kurkuista löytyi, eli kaikki kolme antibioottikuurille. No, jospa siis noitten kahden viimeksi sairastuneen tauti jäisi tällä tavoin lyhyemmäksi.
Olen harrastanut Susasanna positiivista ajattelua, ja totta ettei nuo asiat nyt niin kauhean onnettomasti ole. Ja läoysin jopa yhden hyvän jutun tuon pienimmäisen sairastelussa : kun sitten itse aikoinaan aloittaa tarhan, niin eipähän sitten enää siinä vaiheessa joudu tautikierteeseen, kun kaikki mahdolliset lasten flunssat käy nyt vauvana läpi...
Yksi huomautus vielä tähän loppuun : olen huomannut etttä on helppoa olla hyvä äiti, kun kaikki menee hyvin - yöt saa nukkua, lapset terveitä, tottelevaisia.. Mutta kun kaikki takkuaa, niin siinäpä sitä sitten mitataankin äidin arvoa, ja valitettavasti olen vuosien saatossa saanut huomata, etten äitinä kovin kummoinen ole.. Kun oikein väsyttää ja keljuttaa, tulee ihan liian helposti tiuskittua, huudettua, syyteltyä ja jopa mökötettyä, kuin paraskin ipana itsekin.. Onneksi on niin ihanat ja anteeksiantavat lapset minulle suotu!