Äitini tuleva aviopuoliso ajoi humalassa veljeni kyydissä

Noin vuosi sitten isäpuoleni oli omien . poikiensa ja pikkuveljeni kanssa juhlissa. Isäpuoli joi siellä reippaasti. Juhlien jälkeen hän sai aikaan pienen sanaharkan poikiensa kanssa ja lähti ajamaan autoa ympäri päissään pikkuveljeni kyydissä. Hänen oma poikansa soitti poliisit ja tuomio tuli törkeästi rattijuopumuksesta. Olen nähnyt hänet myös muulloin sekoilevan humalassa ja nukkumassa etupihan nurmikolla keskellä kirkasta päivää, mutta tämän rattijuopumuksen koen kaikista vakavimpana. Taustalla vielä sellainen juttu, että pikkuveljeni oma isä on kuollut. Hän oli alkoholisti ja lähti lopulta oman käden kautta. Pikkuveljellä on valtavat traumat alkoholista. Hän ei kestä edes nähdä alkoholia menemättä sekaisin. Isäpuoli tietää tämän.

Luulin, että humalassa ajon jälkeen äiti lähtisi. Luulin, että hän ei missään nimessä kykenisi jatkamaan miehen kanssa, joka vaaransi hänen lapsensa hengen. Ja mitä vielä, nyt äitini on kihlautunut tämän miehen kanssa.

Suhtaudun rattijuoppoihin tosi jyrkästi. Etenkin tässä kun oli kyse törkeästä rattijuopumuksesta ja kyydissä lapsi, koen asian aivan järkyttäväksi. En kykene arvostamaan yhtään. Minua ei kiinnosta vaikka ramppaisi missä tahansa kerhossa ja ryhmässä. En halua olla saman katon alla ihmisen kanssa, joka on näin väliinpitämätön.

Olen aikeissa ilmoittaa äidilleni, että en tule enää kylään. En kuitenkaan kokonaan haluaisi välejä rikkoa, koska äiti on kuitenkin äiti ja myös mummo lapselleni. Kyse on lähinnä siitä, että en halua olla tekemisissä hänen miehensä kanssa. Tunnen kyllä silti, että äitini on pettänyt meidät kaikki lapset valitsemalla miehen lapsensa turvallisuuden sijaan. Näin ollen en kykene häntäkään täysin arvostamaan. Kyseessä ei ole edes eka kerta. Pikkuveli oireili tosi paljon isänsä alkoholismin vuoksi. Joutui erityisluokalle ja kertasi myös yhden luokan. Äiti aina vain antoi lisää mahdollisuuksia hakea apua ja valehteli sossuille, että ongelmia ei ole. Vuosien jälkeen hän erosi.

Lähinnä kirjoitin tämän tekstin purkautuakseni. Ja kysyäkseni mielipiteitä. Mitä te muut tekisitte tilanteessani? Toiminko liian jyrkästi jos ilmoitan, että en koskaan halua samaan tilaan isäpuolen kanssa? Pikkuveljeni oli rattijuopumuksen aikaan 9. Minä olen nyt 23 ja äiti itsekin.