Mieheni holtiton rahankäyttö. Aina pitää ostaa kaikkein kallein vaihtoehto. Mikä avuksi?

Jos miehellä on varaa ostoksiinsa, sinulla ei ole varaa mussuttaa aiheesta.

Aikoinaan ostin itsekin halvinta mitä löysin....siten se kuitenkin on jonkinlainen kompromissi, ei täysin sitä mitä tarvitsisin. Sitten sen käyttäminen ja näkeminen harmittaa jatkuvasti, mutta uuttakaan ei kehtaa ostaa kun vanha toimii.

Nykyään valitsen ensin tuotteen, ominaisuudet jne, sitten etsin juuri sen tuotteen halvimman hinnan ja sitten mietin rahoituksen.

Miehen pitäisi siis kulutuksen sijaan säästä ihan vaan koska sinun arvosi kannattavat säästämistä?

Miehesi toimii fiksusti.

Kannattaa useimmiten ostaa paras. Kestää pisimpään ja vanhenee hitaitten.

Huonompi tulee monesti pitkässä juoksussa kalliimmaksi ja koskaan ei ole hyvää.

Itse en pidä järkevänä säästää asioista, joita on tarkoitus käyttää vuosia. Järkevämpää on ostaa kaupasta punaisin merkein meikattuja tuotteita ja lakata kynnet itse.

Ap on selvästi omaksunut kodissaan köyhän ihmisen asennemaailman, mikä takaa sen ettei koskaan rikastu.

Noissa kannattaakin panostaa laatuun. Tuskin ostelee kotiteattereitakaan joka kuukausi?

Jos mies maksaa hankinnat itse, ei sinulla ole mitään mussutettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi toimii fiksusti.

Kannattaa useimmiten ostaa paras. Kestää pisimpään ja vanhenee hitaitten.

Huonompi tulee monesti pitkässä juoksussa kalliimmaksi ja koskaan ei ole hyvää.

Itse en pidä järkevänä säästää asioista, joita on tarkoitus käyttää vuosia. Järkevämpää on ostaa kaupasta punaisin merkein meikattuja tuotteita ja lakata kynnet itse.

Kallein ei aina ole välttämättä paras. Joskus hinnoissa on ilmaa, oli kyse sitten tavarasta tai palvelusta. Fiksuinta on löytää tuote, jossa laatu on priimaa. Joskus sen löytää kohtuullisella hinnalla, mutta vaatii tietenkin efforttia ottaa selvää.

Kyseessä on addiktio pohjimmiltaan. Olen itse kärsinyt ihan vastaavasta addiktiosta mutta alkanut myöhemmin kyseenalaistaa omaa käyttäytymistäni. Miehillä ja naisilla on molemmilla tuota addiktiota, mutta ostosten kohteet vain poikkeavat usein toisistaan.

Meillä sama tilanne. Mies elää äitinsä rahoilla ja minä käyn töissä. Ei toimi.

Varakkaat lisäävät varakkuuttaan ostamalla hyvää.

Tämä itsestäänselvyys ei tunnu menevän monelle jakeluun, vaikka lähes kaikki tuntevat sanonnan -köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa..

Oleellista on tietysti rahankäytön määrä SUHTEESSA tuloihin/varallisuuteen. Samahan se vaikka ostaa 150000e:n auto, jos se suhteessa omaan varallisuuteen ei tunnu missään. Mutta jos rupeaa esim. velkaantumaan ostamisen seurauksena, niin se on eri juttu.

Olen nainen, mutta jos mulla on varaa ostaa kolmen tonnin sohva Ikean ruhjakkeen sijaan, miksen ilahduttaisi itseäni sillä? Tai osta kasvovoidetta, joka todellakin kadottaa rypyt ja heleyttää ihon, vaikka se on 10 x kalliimpi kuin joku toinen?

Minäkin tykkään säästää ja vertailla hintoja. Mutta halpaa ja huonoa ei kyllä kannata ostaa.

Jos itselläni ei ole rahaa siihen hyvään, niin säästän.

En tietenkään haaveile RollsRoyceista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi toimii fiksusti.

Kannattaa useimmiten ostaa paras. Kestää pisimpään ja vanhenee hitaitten.

Huonompi tulee monesti pitkässä juoksussa kalliimmaksi ja koskaan ei ole hyvää.

Itse en pidä järkevänä säästää asioista, joita on tarkoitus käyttää vuosia. Järkevämpää on ostaa kaupasta punaisin merkein meikattuja tuotteita ja lakata kynnet itse.

Kallein ei aina ole välttämättä paras. Joskus hinnoissa on ilmaa, oli kyse sitten tavarasta tai palvelusta. Fiksuinta on löytää tuote, jossa laatu on priimaa. Joskus sen löytää kohtuullisella hinnalla, mutta vaatii tietenkin efforttia ottaa selvää.

Näin juuri. Oikeastaan juuri koskaan ei kannata ostaa parasta, koska ne ovat lähes poikkeuksetta ylihintaisia. Hintaa nostaa turhaan niin pienempi volyymi (keskihintaiset ja halvat vaihtoehdot myyvät enemmän, mikä laskee niiden tuotantokustannuksia entisestään) ja tuotteen status. Osa asiakkaista ei halua kalleinta vaihtoehtoa siksi, että se on paras, vaan siksi, että se on kallein. Hinnan laskeminen laskisi siis tuotteen arvostusta.

" Mikä avuksi? "

Pidät turpasi kiinni ja katsot että kotona on siivottu ja ruoka pöydässä kun miehelläsi on nälkä. Siinäpä sinulle apua.

Minä maksan myös mielelläni laadusta. Olen myös valmis maksamaan design-tuotteesta, jos se miellyttää silmääni, en nimen vuoksi. Ostin 4 v. sitten Roche Bobois-sohvan, lähes 8000 € ja saman hintaisen ulkokaluston kesäasunnolle. Ja edelleen ilahdun joka kerta niitä pelkästään katsoessani saati sitten niillä istuessani. Niissä ainakin laatu, mukavuus ja hinta käyvät käsikädessä.

Minulla on myös pari Ikean sohvaa, jotka natisevat parin vuoden käytön jälkeen, ei siis enää ikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä maksan myös mielelläni laadusta. Olen myös valmis maksamaan design-tuotteesta, jos se miellyttää silmääni, en nimen vuoksi. Ostin 4 v. sitten Roche Bobois-sohvan, lähes 8000 € ja saman hintaisen ulkokaluston kesäasunnolle. Ja edelleen ilahdun joka kerta niitä pelkästään katsoessani saati sitten niillä istuessani. Niissä ainakin laatu, mukavuus ja hinta käyvät käsikädessä.

Minulla on myös pari Ikean sohvaa, jotka natisevat parin vuoden käytön jälkeen, ei siis enää ikeaa.

Googlasin merkin ja tykkäsin. Kiitti vinkistä

Vierailija kirjoitti:

Noissa kannattaakin panostaa laatuun. Tuskin ostelee kotiteattereitakaan joka kuukausi?

Jos mies maksaa hankinnat itse, ei sinulla ole mitään mussutettavaa.

Noh otetaanpa esimerkkinä vahvistin, josta hän maksoi lähemmäs 900e. Taatusti saa halvemmalla mitä Gigantin lehtistä lukenut. Esim 400e. Eli 500e jäisi rahaa muhun käyttöön.

AP.

Vierailija kirjoitti:

Varakkaat lisäävät varakkuuttaan ostamalla hyvää.

Tämä itsestäänselvyys ei tunnu menevän monelle jakeluun, vaikka lähes kaikki tuntevat sanonnan -köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa..

Jonku kotiteatterin ostaminen ei kerrytä varakkuutta pätkän vertaa, vaan vähentää sitä.