En pysty hyväksymään sitä, että olen oikeasti todella tylsä ihminen
Muita jotka kokevat itsensä tylsäksi?
Käyn terapiassa pitkäaikaisen masennuksen vuoksi ja nähdäkseni yksi suurimmista masennuksen syistä on se, että olen koko aikuisikäni - ja itseasiassa pidempäänkin - kuvitellut olevani täysin erilainen kuin mitä oikeasti olen. Olen yrittänyt olla ekstrovertti, sosiaalinen, hauska, seikkailunhaluinen, spontaani, menevä, tunnollinen, aktiivinen sekä kiinnostunut urasta ja menestymisestä. Ja nyt olen alkanut ymmärtämään, että olenkin oikeastaan introvertti, viihdyn paljon kotona, minulle riittää hyvin pienet asiat, oikeat unelmani ovat todella vaatimattomia, väsyn herkästi ja kestän huonosti stressiä... Koen oikeasti olevani todella tylsä ja siksi jotenkin sosiaalisesti kelvoton :(
Kommentit (15)
Itsekin olen tylsä. En juo alkoholia, en käy ikinä ravintoloissa enkä missään "ulkona". Kaikista suurin nautinto on olla kotona, lukea kirjaa ja tehdä jotain hyvää ruokaa. Kaikki tuttuja tuntuu kiinnostavan koko ajan joka paikkaan meneminen. Aina pitäisi mennä konserttiin, keikalle, baariin, ravintolaan, näyttelyyn, teatteriin. En ole mitenkään menevä ihminen ja sen takia ei ole minkäänlaista kontaktia naisiin paitsi töissä työkavereihin.
m29
Monethan juuri pitävät kaltaisestasi ihmisestä.
Minulla toisinpäin, koen olevani pakotettu sellaiseen rooliin mitä en ole. Luontaisesti olisin hyvin puhelias ja elehtivä ja vilkas.
Minusta juuri rauhallisista kotona olevista ihmisistä pidetään.
Tuossa viimeisessä Vain Elämää kaudessa huomasi, että porukkaan tarvittaisiin aina hiljaisia pohdiskelijoita. Jos kaikki ovat esillä se näyttä naurettavalta taistelulta huomiosta.
voithan aina kirjotella tänne ja vaikkapa masentua,
jätä vielä alapesu vähemmälle niin pääset
hyvällä zäkällä oolannin silli mainokseen,
siihen lempeästi tuoksuvaan osaan. hyr hyr
Minäkin olen tuollainen. Käyn myös terapiassa. Tuntuu, että terapeuttikin kyllästyy.
Ette ole tylsiä! Kaikki johtuu just tuosta, että ainoaksi ideaali-ihmisen malliksi on meille esitetty ekstrovertti. Ole rauhassa introvertti ja nauti omista ajatuksistasi, pian huomaat että olet kaikkea muuta kuin tylsä!
Ex-puolisoni ja elämäni rakkaus oli kotona viihtyvä, introvertti, kesti huonosti stressiä, väsyi herkästi - ja oli todellakin kaikkea muuta kuin tylsä. Itse asiassa kiinnostavimpia tapaamiani ihmisiä.
Hän tiesi ihan valtavasti lähes aiheesta kuin aiheesta, vaikkei suureen ääneen mainostanutkaan tietämystään. Hänen kanssaan oli ihana viettää hiljaisia koti-iltoja ja esimerkiksi katsella elokuvaa ja analysoida sitä sitten myöhemmin. Käytiin kävelyillä katselemassa luontoa, matkustettiin, kirjoitettiin ja vaihdettiin runoja... Oli paljon sellaista, missä ei tarvinnut puhua.
Olen itse todella ekstrovertti ja tykkään kaikenlaisesta mikä oli hänelle kauhistus, oli se sitten spontaani viikonloppureissu kaveriporukalla tai jokin lajikokeilu. Itse olisin ollut tyytyväinen siihen että teen näitä juttuja kavereiden kanssa, jolloin mies saa omaa aikaa, ja palaan sitten kotiin sukeltamaan rauhalliseen eloon miehen kanssa.
No ole sitten sellainen kuin olet, mitä sitä turhaan tuntea itsensä huonoksi.. Mitäs sitten vaikka et ole mikään urastakiinnostunut.
Voi teidän ajatukset kuulostaa niin tutuilta! Mullakin oikeat haaveet on todella vaatimattomia, tyyliin olla kotona ja juoda teetä. En kaipaa konsertteja tms. Olen oikeastaan aina ollut tälläinen, lapsesta saakka. Ja tuntuu että mitä enemmän ikää tulee (olen nyt 36), sitä vähemmän haluan lähteä yhtään mihinkään. Ei mulla ole kuitenkaan vaikeuksia hyväksyä itseäni tällaisena. Olen mitä olen.
Sanoisin, että olet tylsä jos et ole kiinnostunut juuri mistään etkä tiedä mistään asiasta tavallista enempää. Vaikka olisit kuinka suunapäänä ja aktiivinen, voit olla silti tylsä jos sinulla ei ole mitään mistä voisit keskustella intohimoisesti. Mun mielestä tyhjäpäiset, kovaääniset ja itseään esille tyrkyttävät bimbot on myös tylsiä. Heillä ei ole yleensä pinnallisten juttujen ja laumasieluisuuden lisäksi mitään erityistä sanottavaa. Toisin sanoen tietynlainen älykkyys, sisäinen palo ja yksilöllisyys tekevät ihmisestä mielenkiintoisen. Ei se, että on koko ajan esillä ja menossa.
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin pidetään supertylsänä. Oon introvertti enkä jaksa tai osaa small talkkia.Random introverttien kanssa tykkään keskustella ihan mistä vaan.
Miten koet itse oman tylsyytesi? Oletko tyytyväinen elämään?
Mä jotenkin näen, että jään oman tylsyyteni vuoksi paitsi monista asioista. Vaikka ne asiat olisikin sellaisia, joita en välttämättä edes kaipaa. Olen kai omaksunut nämä näkemykset omasta lähipiiristäni, jossa ihannoidaan ulkomaan matkailua ja erityisesti reppureissailua eikä mitään mukavaa, helppoa ja tylsää pakettimatkailua, erikoisia ja tietysti sosiaalisesti näkyviä harrastuksia, yliopistokoulutusta, hienon kuuloisia työmahdollisuuksia, selkeitä ja eteenpäin pyrkiä elämän tavoitteita ja ylipäätään sellaista uniikkia yksilöllisyyttä. Varmaan mulla on taustalla todella huono itsetunto, on siis tekemistä vielä terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin pidetään supertylsänä. Oon introvertti enkä jaksa tai osaa small talkkia.Random introverttien kanssa tykkään keskustella ihan mistä vaan.
Miten koet itse oman tylsyytesi? Oletko tyytyväinen elämään?
Mä jotenkin näen, että jään oman tylsyyteni vuoksi paitsi monista asioista. Vaikka ne asiat olisikin sellaisia, joita en välttämättä edes kaipaa. Olen kai omaksunut nämä näkemykset omasta lähipiiristäni, jossa ihannoidaan ulkomaan matkailua ja erityisesti reppureissailua eikä mitään mukavaa, helppoa ja tylsää pakettimatkailua, erikoisia ja tietysti sosiaalisesti näkyviä harrastuksia, yliopistokoulutusta, hienon kuuloisia työmahdollisuuksia, selkeitä ja eteenpäin pyrkiä elämän tavoitteita ja ylipäätään sellaista uniikkia yksilöllisyyttä. Varmaan mulla on taustalla todella huono itsetunto, on siis tekemistä vielä terapiassa.
- AP siis tämä
Vierailija kirjoitti:
Ex-puolisoni ja elämäni rakkaus oli kotona viihtyvä, introvertti, kesti huonosti stressiä, väsyi herkästi - ja oli todellakin kaikkea muuta kuin tylsä. Itse asiassa kiinnostavimpia tapaamiani ihmisiä.
Hän tiesi ihan valtavasti lähes aiheesta kuin aiheesta, vaikkei suureen ääneen mainostanutkaan tietämystään. Hänen kanssaan oli ihana viettää hiljaisia koti-iltoja ja esimerkiksi katsella elokuvaa ja analysoida sitä sitten myöhemmin. Käytiin kävelyillä katselemassa luontoa, matkustettiin, kirjoitettiin ja vaihdettiin runoja... Oli paljon sellaista, missä ei tarvinnut puhua.
Tulinpa jotenkin todella hyvälle mielelle tästä :). Kuulostaa minusta todella ihanalta! Ehkä olen vain ollut väärässä seurassa.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin pidetään supertylsänä. Oon introvertti enkä jaksa tai osaa small talkkia.Random introverttien kanssa tykkään keskustella ihan mistä vaan.
Miten koet itse oman tylsyytesi? Oletko tyytyväinen elämään?
Mä jotenkin näen, että jään oman tylsyyteni vuoksi paitsi monista asioista. Vaikka ne asiat olisikin sellaisia, joita en välttämättä edes kaipaa. Olen kai omaksunut nämä näkemykset omasta lähipiiristäni, jossa ihannoidaan ulkomaan matkailua ja erityisesti reppureissailua eikä mitään mukavaa, helppoa ja tylsää pakettimatkailua, erikoisia ja tietysti sosiaalisesti näkyviä harrastuksia, yliopistokoulutusta, hienon kuuloisia työmahdollisuuksia, selkeitä ja eteenpäin pyrkiä elämän tavoitteita ja ylipäätään sellaista uniikkia yksilöllisyyttä. Varmaan mulla on taustalla todella huono itsetunto, on siis tekemistä vielä terapiassa.
En sitä ihannoi, olen joskus masentunut. Mutta sinällään hyväksyn että olen erilainen, en tykkää samoista asioista kuin jotkut.
Mua ainakin pidetään supertylsänä. Oon introvertti enkä jaksa tai osaa small talkkia.Random introverttien kanssa tykkään keskustella ihan mistä vaan.