Onko normaalia, että töissä ajattelee vaan seuraavaa taukoa?

Ihan normaalia on alalla kuin alalla. Jos et ole yrittäjä, taiteilija tai joku, jolle työ on tosi mielekästä ja saa toteuttaa itseään, tehdään sitä lähinnä seuraavan palkkakuitin takia. Itse tosin arvostan työtä siinä määrin, että se auttaa jollain tapaa ehkäisemään mielenterveysongelmia kun kokee edes jotenkin olevansa normaali ja arvokas.

Olisi hirvittävää olla työssä missä aika tulee pitkäksi. En olisi pystynyt sellaiseen. Ei minun mielestäni ole normaali tila tehdä työtä. Työssä on silloin jotain vikaa. Tai sitten tekijässä.

Jep, tauot on aina mielessä. Jos viikon päästä sitten seuraavan kerran. Lomasta lomaan ja vapaapäivistä vapaapäiviin ajatukset on mun motivaattorini. T. kotihoito

Olin varastolla töissä monta vuotta, kesätöissä ja opiskelujen ohessa. Työporukka oli kiva ja töissä oli monesti ihan mukavaa, mutta itse työ oli niin monotonista ja tismalleen samanlaista liukuhihnahommaa päivästä toiseen, että kyllähän siinä kokoajan piti kelloja tuijotella millon pääsee tauolle ja millon himaan. :D

On 😂 Ja toki sitä, että pääsee pois.

Jos se huhkiminen ei näy omassa tilipussissa, niin tottakai silloin ollaan tarkkoja niistä omista, vähäisistä oikeuksista. Oletetaan, että ihminen tekee 20v lähtien töitä aina eläkkeeseen asti yrityksessä. Aika moni terveysvamma ja rasitus johtuu kuitenkin siitä työstä, koska se on iso osa elämää. Silloin pitää olla tarkka omista oikeuksistaan tai sit ahkeruuden pitää näkyä omassa kukkarossa tai esim. ylimääräisinä palkallisina vapaina tms. muina etuina

Nuorempana olin puhelinmyyjänä 3kk. Siellä ajattelin vain sitä seuraavaa taukoa ja töiden loppumista. Turhauttavaa, itseään toistavaa hommaa, joka ei mulle sopinut niin yhtään... monista tekemistäni töistä tuo oli ainoa, jota puhtaasti inhosin.

Muissa töissä pääosin olen päässyt silleen "työn imuun" tai vaihtoehtoisesti pystynyt uppoutumaan ajatuksiini niin, että aika kuluu nopsaan eikä tarvi jatkuvasti haaveilla tauosta. Ajatuksiin uppoutuminen sujui parhaiten porrassiivoojana ja nykyinen työ (koulutusta vastaava, joka tarjoaa monenlaista haastetta) on tuota "työn imu"- settiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se huhkiminen ei näy omassa tilipussissa, niin tottakai silloin ollaan tarkkoja niistä omista, vähäisistä oikeuksista. Oletetaan, että ihminen tekee 20v lähtien töitä aina eläkkeeseen asti yrityksessä. Aika moni terveysvamma ja rasitus johtuu kuitenkin siitä työstä, koska se on iso osa elämää. Silloin pitää olla tarkka omista oikeuksistaan tai sit ahkeruuden pitää näkyä omassa kukkarossa tai esim. ylimääräisinä palkallisina vapaina tms. muina etuina

Työnantaja palkkaa työntekijän tekemään jotain työtä ja tästä vastineeksi maksaa palkan. Ei siinä sen kummemmista oikeuksista ole kyse tässä perusasiassa. Julkisella sektorilla tämmöinen lusmuilu varmaan onnistuu että jalat pöydällä haukotellaan ja kulutetaan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin puhelinmyyjänä 3kk. Siellä ajattelin vain sitä seuraavaa taukoa ja töiden loppumista. Turhauttavaa, itseään toistavaa hommaa, joka ei mulle sopinut niin yhtään... monista tekemistäni töistä tuo oli ainoa, jota puhtaasti inhosin.

Muissa töissä pääosin olen päässyt silleen "työn imuun" tai vaihtoehtoisesti pystynyt uppoutumaan ajatuksiini niin, että aika kuluu nopsaan eikä tarvi jatkuvasti haaveilla tauosta. Ajatuksiin uppoutuminen sujui parhaiten porrassiivoojana ja nykyinen työ (koulutusta vastaava, joka tarjoaa monenlaista haastetta) on tuota "työn imu"- settiä.

Ajattelisi että puhelinmyynnissä yrittäisi hio taktiikkaa kuinka myyntiä tulisi. Epäilen että jokaisessa työssä älykäs pystyy toteuttamaan itseään ja löytää mielekkyyden.

Kotihoidossa olen ja taukoja ei juuri ole, joten lähinnä odotan vapaa-aikaa ja lomareissuja. Tauot menee yleensä kirjaukseen ja siinä samalla nakerrat jotain sämpylää kahvin kanssa ja ehkä ehdit vessassa käydä. Työkaverit ihan mukavia&rentoja, mutta se työmäärä, asiakkaiden huono kunto ja esim. turvapuhelimiin vastailu oman perustyön ohessa !!!

Tyhmää ei huvita mikään, ja kaiki on työssäkin vaikeaa ..em mää viitti..em mää viitti, tätähän se on ainaista narinaa ja kitinää että sitten jos, sitten jos olisi niin ja olisi näin..

...kun älykäs löytää aina haastetta ja hioo osaamistaan eikä tarvi pälyillä kelloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin puhelinmyyjänä 3kk. Siellä ajattelin vain sitä seuraavaa taukoa ja töiden loppumista. Turhauttavaa, itseään toistavaa hommaa, joka ei mulle sopinut niin yhtään... monista tekemistäni töistä tuo oli ainoa, jota puhtaasti inhosin.

Muissa töissä pääosin olen päässyt silleen "työn imuun" tai vaihtoehtoisesti pystynyt uppoutumaan ajatuksiini niin, että aika kuluu nopsaan eikä tarvi jatkuvasti haaveilla tauosta. Ajatuksiin uppoutuminen sujui parhaiten porrassiivoojana ja nykyinen työ (koulutusta vastaava, joka tarjoaa monenlaista haastetta) on tuota "työn imu"- settiä.

Ajattelisi että puhelinmyynnissä yrittäisi hio taktiikkaa kuinka myyntiä tulisi. Epäilen että jokaisessa työssä älykäs pystyy toteuttamaan itseään ja löytää mielekkyyden.

Puhelinmyynti, jossa itse nuorempana olin, palkkaus perustui tehtyihin kauppoihin. Jos teit siedettävän määrän kauppoja, saattoi tuntiliksa jäädä silti 6-7 euroon tunnilta. Jos teit tosi paljon, pääsit 10-12 euron tuntiliksoihin. Päivinä, jotka meni huonosti, jäi käteen se 4 euroa tunnilta. Ja tämä firma on Buusteri jos joku miettii. He lupaavat joka kesä useita työpaikkoja nuorille ja opiskelijoille ja lupaavat ties mitä, mutta todellisuus on karu. Ei kukaan pysty myymään päivässä järkyttäviä määriä Aku Ankkoja ja D-vitamiinipillereitä. m25

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä, aika moni on samassa tilanteessa. Nykyään vaan naistenlehdistä yms saa sen kuvan, että kaikki saavat työssään toteuttaa itseään. Itse olen juuri samassa tilanteessa. Vituttaa liki koko ajan. Toimin terv.huollossa.

...ja vielä pitää palkka saada vaikka pitää oikein työntää että mitään tekisi. Ei sitten ihme että hoitsut kokoontuu taukotiloihin kun ei työ maita.

Ei kaikille ikinä riitä niitä unelmatyöpaikkoja, ja uskon, että moni pystyy olemaan ihan tyytyväinen siihen, että töissä ei ole aika kauhean pitkä, vaikka ei mitään suurempia flow-tilojakaan tule. Hyvä työporukka pelastaa paljon ja rytmittää päivää sillä tavalla, ettei kaikki ole niin tasaisen yksitoikkoista ja toistuvaa.

Ja toisaalta itse olen tällä hetellä ihan kivassa työssä, jossa välillä tulee suurtakin innostumista ja flowta. Mutta ei tässäkään kivassa työssä jokainen päivä tai edes jokainen viikko voi olla sitä suurta innostumista, vaan välillä on vain pakko puurtaa myös rutiinit läpi ja kyllä silloin tulee kelloa vilkuiltua. Olen kuitenkin iloinen siitä, että välillä tulee päiviä, joiden jälkeen vain ihmettelee, että miten 8 tuntia menikään huomaamatta.

Milenkiintoinen ajatus. Itsellä on kokemusta sekä "normaalista" rutiinityöstä, että nykyään myös yrittämisestä. Silloin nuorempana aika tuntui menevän hitaasti ja sitä taukoa kyllä odotti tosi paljon, koska työ oli fyysisempää ja oli koko ajan liikkeessä. Nykyään suht uutena yrittäjänä tuntuu taas, että aika ei riitä yhtään mihinkään ja se tauko (kahvikuppi) on mukana pitkin päivää, eikä säännösteltyjä taukoja juuri ole. Näin yrittäjänä olen kuitenkin paremman tuloksen vuoksi valmis näkemään enemmän vaivaa ja myös karsimaan omasta hyvästä. mies37v

No todellakin on. Itse olen aina valkannut työni palkan perusteella. Eli mahdollisimman hyvän palkan hyväksi olen valmis suostumaan myös paskahommiin työpäivän aikana. Välillä v*tuttaa ihan huolella, mutta en ole koskaan tiennyt mikä voisi olla se ihanneala, jota opiskella.