Kertokaa ärsytyksiä töistä

Hoitoala, ärsyttää että parhaansa tekee ja yrittää, niin silti paskaa tulee niskaan, auttamisesta ei todellakaan saa kiitosta.

Typerää työtä ilman mitään hyötyä.

Mulla on pomo joka on täysin epäpätevä. Valittaa vain jatkuvasti hommistaan alaisilleen, juoruilee alaistensa kanssa eikä osaa tehdä töitään itse vaan delegoi lähes kaiken muille. Jos on jotain valittamista, niin osoittaa välittömästi ärtymyksensä siitä, kun hänen rauhaansa on häiritty.

Sitten on huono työilmapiiri ja pomo syyttelee siitäkin alaisiaan. Mitään itseään koskevaa kritiikkiä ei ota vastaan.

Osa-aikaisena ärsyttää ihmiset jotka valittaa kun on joka aamu noustava ylös/on niin rankkaa tms. Mä tekisin mielellään töitä joka päivä.

Mun työkaveri saikuttaa systemaattisesti noin 4-6 viikon välein. On pois aina sen kolme päivää, jotka voi omalla ilmoituksella olla. Näiden päivien jälkeen hän saattaa vielä lepäillä kotona ja työskennellä "etänä".

Käytännössä ei siis tee töitä koko viikkona (tai ainakaan minä en hänen työkaverinaan huomaa, että esim meidän yhteiseltä to-do-listalta katoaisi yhtään kohtaa sinä aikana).

Työkaveri jää lomalle ja jättää omat tehtävänsä mulle. Ne ei edes ole mitään kiireisiä vaan sellaisia jotka voisi ihan hyvin odottaa pari kolme päivää hänen paluutaan, mutta ei, kun rouvan työ on maailman tärkeintä. Mulla on omakin toimenkuva jossa riittää hommaa ilman että pitää persekin pyyhkiä tämän tädin puolesta. Kyllä, olen v*ttuuntunut tilanteeseen.

On hirveän vaikea pysyä positiivisena ja solidaarisena, kun usein tuntuu, ettei mitään saa takaisin. Itse yrittää auttaa ja olla aina ystävällinen, niin silti tiuskitaan ja jopa huudetaan ja kieltäydytään auttamasta vaikka aivan hyvin voisi.

Toisinaan tulee olo, että miksei voi itsekkin heittäytyä vittumaiseksi kusipääksi joka välittää vaan omasta itsestään ja siitä että pääsee töissä mahdollisimman helpolla, mutta sitten se tunne menee ohitse ja sitä ajattelee, että josko tämä maailma olisi edes vähän parempi paikka, kun jatkaa yrittämistä.

Pitää vain muistaa että mitään palkintoja siitä ystävällisyydestä ei jaeta, eikä sitä suurin osa osaa edes arvostaa, mutta jos itse kokee oikeaksi sen muiden auttamisen ja ystävällisyyden, niin niinhän sitä sitten kannattaa toimia ja olla itse tyytyväinen siihen, että on toiminut moraalisesti oikein.

Up

Kiire, tiukat aikataulut, hälinä, keskeytykset. Mikä siinä oikein on, että aina pitää olla niin kovin tehokas eikä ikinä saa tehdä töitään rauhassa ja huolella? Pitäisikö meidän olla jotain yli-ihmisiä?

Vituttaa paskat työajat, paskat pomot ja hitaasti köröttelevät henkilöautoilijat. Saatana.

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri saikuttaa systemaattisesti noin 4-6 viikon välein. On pois aina sen kolme päivää, jotka voi omalla ilmoituksella olla. Näiden päivien jälkeen hän saattaa vielä lepäillä kotona ja työskennellä "etänä".

Käytännössä ei siis tee töitä koko viikkona (tai ainakaan minä en hänen työkaverinaan huomaa, että esim meidän yhteiseltä to-do-listalta katoaisi yhtään kohtaa sinä aikana).

Sun työkaverihan on fiksu,tee sinä mato vaan kiltisti duunia

Työkaveri osti stressilelun, joka pitää hirveää ääntä. Toinen on ylilihava ja hengittää todella äänekkäästi koko ajan, kuulostaa lähinnä kuorsaukselta. Oleskelu- ja työskentelytilan välissä ei ole seiniä, joten joka ikinen >1 henkilön tauko kuuluu kaikille. Yhden bisneshepun, jonka työnä on pääasiassa soitella ihmisille, toimiston ovi ja seinä ovat lasia joka ei vaimenna ääntä yhtään.

Pystyn työskentelemään keskittyneesti noin kaksi tuntia päivässä.

Avokonttori. Hirveä meteli vie puhdin. Joskus iltapäivällä ei enää jaksa tehdä mitään.

Muakin ärsyttää kun töitä ei saa tehdä rauhassa eikä huolella. Tärkeät sähköpostitkin pitää lukea ja sisäistää yhdellä vilkaisulla, ei onnistu multa.

Ärsyttää ylipäätään koko työelämä. Mitä järkeä meidän on uhrata +-40 vuotta elämästämme työnteolle kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa? Kyllä voin myöntää, että teen töitä vain rahan vuoksi ja mieluummin panostaisin enemmän harrastuksiin, matkusteluun, kodin laittamiseen ym., jos vain olisi taloudellisesti mahdollista.

Se, kun työmäärää lisätään, mutta henkilökuntamäärä pysyy kuitenkin samana. Ja lisätään vielä sellaisia töitä jotka on ihan sivuhommia ja vie kamalasti aikaa siltä pääasialliselta työltä.

T: Lastenhoitaja.

Se kun työ"viikko" on 9 päivää putkeen ja tunteja siinä yli 70h. Ja yksi päivä palautusvapaata välissä.

T. Lähikaupan täti

"Naapurin koira karkas, kun oli juoksussa ja saattaa nyt odottaa pentuja ja Minttu (niin kuka?) meinas ottaa yhden, mutta sehän on kasvissyöjä ja sienestää. Penttikin (kuka? KUKA?! tajuutko, etten ole ikänä kuullut näistä ihmisistä?) on kova sienestämään. Syksyllä poimi Kuusamossa viis ämpäriä tatteja, mutta Seija (kuka?!eivittuenkestäenmillään) unohti ne terassille. Niiiii, nehän remppasi sen terassinki toissakesänä jajajaja......"

Työkaveri puhuu ja puhuu ja puhuu. Jaksaa olla hiljaa alle 30sek (KYLLÄ! Katsoin kellosta kerran, kun vaihteeksi pyysin olemaan hetken hiljaa, että saisin keskittymistä vaativan homman tehtyä, mutta ei....) Puheliaisuus on ok, mutta herrajjumala sentään, jotain rajaa 😭 Paitsi työasioista hänen kanssa EI voi puhua, koska juttu kääntyy välittömästi johonkin Pertti-serkun muinaiseen uimaretkeen tms...

Toisilla tuntuu olevan käsitys, että töihin tullaan seurustelemaan ja olemaan kavereita jne.. itse en hirveästi tykkää jutella, kun joku kohta puukottaa selkään. Toki välillä jotain niitä-näitä, mut muuten, ei!

Ja työasiat tietty, ne puhutaan, mut muuten nuo pertti-serkut ja muut jutut, ziisus, että mä vihaan niitä myös...