Paha mieli kun olen niin läski

Laihduta hyvä ihminen.

Mitäpä tuollaisesta pahaa mieltä tuntemaan, kun asialle voi sentään tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Laihduta hyvä ihminen.

En jaksa. En kertakaikkiaan jaksa.

En tuomitse läskistä, ihan sama.. Vain sisus tekee ihmisestä hyvän tai pahan. Mutta jos itseäsi kyllästyttää niin salaatti on hyvää :p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihduta hyvä ihminen.

En jaksa. En kertakaikkiaan jaksa.

Et jaksa olla syömättä vähemmän? OK, sit kannattaakin varmaan kaivaa jo itselleen kuoppa maahan ja mennä sinne maata.

Olen itsekin lihonut. Nyt treenaan ja rajoitan kaloreita, mutta en pyöritä elämääni painoni ympärillä. Paino tippuu kyllä aikanaan. Turha sitä itseään on vihata, sillä muut tekevät sen kyllä puolestasi. Keskity elämiseen!

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin lihonut. Nyt treenaan ja rajoitan kaloreita, mutta en pyöritä elämääni painoni ympärillä. Paino tippuu kyllä aikanaan. Turha sitä itseään on vihata, sillä muut tekevät sen kyllä puolestasi. Keskity elämiseen!

Juu mutta olisi kiva saada edes vähän tukea mieheltä. Katsoin sellasen dokkarin jossa nainen painoi n 300 kg. Mies oli tukena ja hän laihtui. Mulla ei ole kukaan tukena.

Ap, tää palsta on tosi outoja ihmisiä täynnä, juuri sellaisia, jotka eivät ole empaattisia vaan purkavat kaiken kiukkunsa tänne vaan.

Jopa mieleltään sairastuneita täällä on paljon, jotka laukovat suustaan järkyttäviä, sairaita lauseita. Se on tosiasia, jonka itse olen tullut hoksaamaan näiden neljän vuoden aikana, mitä olen täällä aika-ajoin käynyt.

Minä olen tottunut olemaan aina sutjakka ja hyvävartaloinen, enkä koskaan olisi uskonut löytäväni itseäni tästä kunnosta, mitä nyt olen. Eli painan 94kg ja olen 169cm. pitkä.

Olin hoikka tyttö vielä neljä vuotta sitten, mutta kun aloin hetiperään odottamaan toista lastamme, lihominen alkoi oikeen hurjaa vauhtia ja samalla sain reuman. Kortisonit lihotti valtavasti mutta myös tietty syömiseni ja liikkumaan en päässyt paljoa.

Ei todellakaan voi sanoa, että laihduta hyvä ihminen. Ei kai sitä nyt lihava oliskaan jos laihuttaminen ois noin helppoo.

Kukaanhan meistä ei mieluusti ole lihava.

Älä välitä yhtään jos tänne kirjoitetaan jotain näsäviisasta ja tyhmää, minä ainakin ymmärrän sinua! Mullakin on paha mieli tästä ylipainosta.

Olen yrittänyt laihduttaa mutta se on kaatunut joko köyhyyteen( ei vara syödä muutakuin ruokaa, jota kauppa antaa ilmatteeksi kun päiväys on mennyt ja se on yleensä vain makkaraa ja lihaa sekä jugurttia ja voita), tai parisuhdeongelmaan tai valvottuihin öihin tai kipuihin jotka hermostuttaa, eikä siinä tärkeimpänä ole laihdutus mielessä silloin.

Silti mulla on muutoin ihan hyväkin olla kaikesta huolimatta, noin suurinpiirtein. Sanoin miehellenikin, että ihmisen elämän tärkein juttu ei ole hoikka vartalo vaan ihan joku muu, mm. se että hoitaa lapset kunnialla ja jaksaa valvoa heidän takia.

Jaksaa olla henkisestikin läsnäoleva vanhempi lapsille ja kaikilla on hauskaa.

Joskus jätän jopa ison tiskin tiskaamatta kun tärkeempää on leikkiä lasten kanssa ja tiskaan sitten aikaisin aamulla, kun kukaan ei ole vielä herännytkään!

Tärkeempää tosiaan on kaikkinainen muu hyvinvointi lähinnä henkinen puoli ja sitten vasta "toisarvoiset" seikat.

Olen sairaanhoitaja, joten tiedän kyllä mitkä riskit on olemassa ylipainon takia, mutta tiedän myös että ihmisen henkinen hyvinvointi ja asioiden priorisoiminen niin, että tärkeimmälle sijalle tulee sen hetkinen tarve, on tärkeää ja jopa romahtamisen ehkäisyä.

Esim. herään yöllä vauvan itkuun, on nälkä eikä kaapissa aina ole niin terveellisiä ruokia, siispä otan sieltä juuri mitä lystää vaan ja koitan nukkua vauvan kanssa taas uudestaan.

Toki jos ihan pakkosyömiseksi menee niin kannattaa miettiä ja mennä terapiaan, koska monella voi siitä olla apua, jotta saadaan muuttumaan toimintamekanismia johon ollaan totuttu. Eli saadaan ensin kiinni, miksi minä syön. Sitten se tunne mikä siihen liittyy, käsitellään ja pikkuhiljaa voidaan luopua pakenemisesta tai hetken pahan olon tunteen piilottamisesta syömällä.

Mutta mitään stressitekijää ei saa olla, jotta laihdutus onnistuisi.

Ei kannata edes alottaa, ellei ympäristö tue ja ole suotuisa.

Sinä olet arvokas ihminen sellaisena kuin sinä nyt olet. Samoin minä ja muut. Ihmisen arvo ei saa perustua ulkonäköön tai statukseen. Jokaisella on toivoa ja potentiaalia kunhan se potentiaali vaan kaivetaan esiin. Ja raivataan negatiiviset vaikutteet minimiin, jos se on mahdollista.

Kaikkea hyvää sylin täydeltä sinulle!