Mitä tehdä, kun lapsi ei kertakaikkiaan tottele?

Jaa-a. Meillä vanhemmat aina tyynesti ilmoitti, että nyt joko tottelet, tai itket ja tottelet. Pari kertaa kun tuli itkettyä ja toteltua, oppi. Enkä siis puhu mistään väkivallasta, mutta tuntuvia rangaistuksia tuli. Peruttiin huvipuistoreissu, kotiaresti 2 viikkoa tms.

No, käsken, komennan, neuvottelen ja pyydän ja kiljun. Osoitan huomiota jottei sitä tarvi negatiivisessa hakea. Mulla on nytkin kolme kotona, joilla kaikilla joku " ikä" ja silti selvitään.. Otan ihan rauhassa ja mietin tilanteita. Suosin avointa ja melko vapaata kasvatusta. En ole se naama punaisena räyhäävä mamma.

Älä ikinä itke että saat uhmiksen tottelemaan. Lapselle todella suuri turvattomuuden aiheuttaja. Ota jäähypenkki käyttöön ja valtava määrä kärsivällisyyttä. Sun tehtävä on olla kallio jota vasten lapsi hakkaa päätään. Kun lapsi on tottelematon, nostat tuolille ja sanot että tuolilta pääsee pois kun on rauhoittunut ja istunut hiljaa niin monta minuttia kuin ikävuosia on. Lapsi yrittää kaikki konstit ekoilla kerroilla, penkiltä pois, lyö, puree, sylkee jne. Älä menetä hermojasi vaan nosta aina takaisin penkille, ja selitä että sitten kun olet istunut x minuuttia rauhassa pääset pois. Tässä voi mennä ekalla 10 kerralla tosi kauan mutta lopulta saat tenavan väsytettyä ja tsjuamaan että tässä on aikuinen jonka sana pitää. Sitten kun alkaa se varsiainen jäähyn laskenta, rikkeet aloittaa sen alusta. Lapsi yrittää lyödä, aloitetaan alusta. Venkoilla pois penkiltä, laskenta alusta. Kunnes lapsi on oikeasti hiljaa sen kaksi tai kolme tai neljä minuuttia. Sitten kun jäähy on ohi, voitte keskustella asiasta jos on tarpeen. Meillä lapsi saattoi lopuksi tirauttaa itkut ja keskusteltiin hyvässä hengessä lapsi sylissä. Tarkoitus kuitenkin se että aikuinen pitää hermonsa ja lopuksi jatketaan päivää hyvällä mielellä ja asia loppuun käsiteltynä.

Jäähypenkki on kyllä ehdoton nounou. Henkistä väkivaltaa, sanovat asiantuntijat.

Vierailija kirjoitti:

Älä ikinä itke että saat uhmiksen tottelemaan. Lapselle todella suuri turvattomuuden aiheuttaja. Ota jäähypenkki käyttöön ja valtava määrä kärsivällisyyttä. Sun tehtävä on olla kallio jota vasten lapsi hakkaa päätään. Kun lapsi on tottelematon, nostat tuolille ja sanot että tuolilta pääsee pois kun on rauhoittunut ja istunut hiljaa niin monta minuttia kuin ikävuosia on. Lapsi yrittää kaikki konstit ekoilla kerroilla, penkiltä pois, lyö, puree, sylkee jne. Älä menetä hermojasi vaan nosta aina takaisin penkille, ja selitä että sitten kun olet istunut x minuuttia rauhassa pääset pois. Tässä voi mennä ekalla 10 kerralla tosi kauan mutta lopulta saat tenavan väsytettyä ja tsjuamaan että tässä on aikuinen jonka sana pitää. Sitten kun alkaa se varsiainen jäähyn laskenta, rikkeet aloittaa sen alusta. Lapsi yrittää lyödä, aloitetaan alusta. Venkoilla pois penkiltä, laskenta alusta. Kunnes lapsi on oikeasti hiljaa sen kaksi tai kolme tai neljä minuuttia. Sitten kun jäähy on ohi, voitte keskustella asiasta jos on tarpeen. Meillä lapsi saattoi lopuksi tirauttaa itkut ja keskusteltiin hyvässä hengessä lapsi sylissä. Tarkoitus kuitenkin se että aikuinen pitää hermonsa ja lopuksi jatketaan päivää hyvällä mielellä ja asia loppuun käsiteltynä.

Tähän vielä tarkennus että ei tietty joka rikkeestä vaan jäähypenkki otetaan käyttöön niissä asioissa joissa puhe ei autavaan homma on mennyt överiksi tai lapsi haastaa ihan tietoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jäähypenkki on kyllä ehdoton nounou. Henkistä väkivaltaa, sanovat asiantuntijat.

Samaa mieltä silloin kun lapsi jätetään yksin. Esim supernanny jättää lapset yksin ja minusta se on väärin, vaikka laittaa lapsi huoneeseen ja ovi kiinni tai yksin jonnekin istumaan. Itse en koskaan jättänyt yksinvaan olin koko ajan ääressä. Joka tapauksessa mielestäni miljoona kertaa parempi konsti kuin kaverilla, joka tukisti, minkä jälkeen lapsi kyyhötti sohvan nurkassa vihaisena ja lannistunerna ja mitään puhumatta ja yhteys äidin ja lapsen välillä katki. Meillä lähdettiin jäähyn jälkeen käsi kädessä jatkamaan päivää sen jälkeen kun oli sylikkäin juteltu siitä.mitä tapahtui. T. Tuo jäähystä kirjoittanut. Ja meillä siis touhu oli niin fyysistä ja pitelemätöntä ettei siinä muu auttanut.

Asetun lapsen tasolla, katson tiukasti silmiin ja sanon asiani. Jos ei tottele, niin tehdään yhdessä kädestä pitäen. Ei vaihtoehtoja.

Pahan uhmakohtauksen ollessa päällä sanon, että lapsella on täysi oikeus olla vihainen/pettynyt/osoittaa mieltään, mutta äidistä ei ole mukavaa koska äitiä sattuu korvaan tms. Jos haluat puhua niin tule tänne ja istutaan ja mietitään yhdessä ratkaisu. Jos haluaa riehua, riehukoot itsensä läkähdyksiin tieyissä rajoissa, mutta yleensä on vain syliä vailla. Lapselle on tärkeää tuntea olevansa rakastettu myös uhmakkaana. Syyttelevä puhe ei ole hyväksi.

Yleensä ennakointi auttaa pitkälle. Jos näen tai tiedän jonkun asian olevan vaikeaa niin kerron lapselle kuinka mukavaa äidistä on kun hän auttaa siivoamaan lelunsa, katotaan kumpi on nopeampi, sinä siivoamaan autosi vai minä laittamaan tiskit koneeseen, än yy tee nyt. Lopuksi paljon kehuja, lapsi sädehtii kun saa olla avuksi.

Uhmakkaan kanssa tarvitaan paljon mielikuvitusta. Esim. tänään lapsi ei halunnut harjata tukkaansa ja kerroin lyhyen tarinan nallesta, joka ei koskaan harjannut turkkiaan ja ampiaiset tekivät sinne pesän. Tarjouduin katsomaan lapsen tukasta, että onko siellä pieniä pörröisiä ampiaisvauvoja ja yhdessä naureskellen harjattiin tukasta ampiaisvauvojen pesät pois.

Näillä vinkeillä elämä on ollut paljon helpompaa, mutta toki tulee päiviä kun tulee huudettua/sanottua pahasti puolin ja toisin. Pyydetään kuitenkin aina anteeksi ja puidaan asia läpi, sanoitetaan tunteet. Kodin pitää olla se paikka, jossa kaikki tunteet, negatiivisetkin, on sallittuja.

Jäähypenkki ei ole hyvä ajatus.

Siinä jää lapsi tunteidensa kanssa yksin ja aikuinen käyttää tarpeetonta valtaa.

Ennemminkin kannattaa rauhallisina hetkinä sanoittaa ne tunteet ja kun tulee kiukku/uhma, ihan rauhallisesti kysyä, että onko nyt sellainenjasellainen olo ja purkaa se.

Jos kyse on uhmaikäisestä, niin tuskin on tilanteita, joissa hänet pitäisi saada itse tekemään jotain tai tottelemaan. Mitä kaksivuotiaan nyt pitää tehdä? Lapsi vain poistetaan tilanteesta tai hänet vain rauhallisesti laitetaan sinne, minne pitää. Pääasia on, että aikuinen on rauhallinen ja toimii johdonmukaisesti ja ennakoitavasti joka tilanteessa. Uhmaikäinen ei hyödy uhkailuista ja rangaistuksista mitään, päinvastoin. Paras on yrittää ehkäistä tilanteita eli lasta ei saa päästää liian väsyneeksi/nälkäiseksi, hänelle kannattaa etukäteen jutella, mitä on tapahtumassa (kohta lähdetään sinne ja sinne) ja nostaa hänen itsetuntoaan antamalla ison "ison pojan/tytön hommia". Mutta siihen ei saa ryhtyä, että menee mukaan älyttömiin juttuihin, että pitää saada pitsihame pakkassäähän tai pakkauksen alin leipäviipale.

Eri asia on, jos vaikka kouluikäinen pitää saada tekemään läksyjä tms.

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Ja tosiaan ennakointi. Kannattaa olla aina askel edellä lapsesta.

Kannattaa myös valita ne sotansa. Ei lannata tehdä arvovaltataisteluq jokaikisestä asiaata, vaan valita ne tärkeimmät joista pitää ehdottomaati kiinni. Kuten lapaen ja muiden turvallisuus.

Ja sillä pääsee erittäin pitkälle, että huolehtii lapsen tarpeista hyvin. Ruoka, juoma, lepo. Ja vankkumaton turvallisuudentunne plus tunne että lasta kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Voi näitä nykyajan vanhempia, kun eivät osaa kasvattaa lapsiaan. :(

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä nykyajan vanhempia, kun eivät osaa kasvattaa lapsiaan. :(

Juu, ennen osasivat. Mitä nyt suuret ikäluokat on ihan sekaisin ja henkisesti häiriintyneitä narsisteja ja nykyisistä nuorista puolet popsii masennuslääkkeitä... ja suomalaisten yleisin syy ennenaikaiseen eläkkeeseen on henkiset ongelmat.

No jos tilanne esim se, että lapsen kanssa ollaan kaupassa ja hän juoksentelee siellä vaikkapa pikkukärryjen kanssa. Sanot ennen kauppaan menoa, että niiden kanssa kuljetaan nätisti tai sitten viedään pikkukärryt pois. Tämän myöskin toteutat, viet pikkukärryt pois jos lapsi ei niiden kanssa kulje nätisti.

Ei tarvitse montaa kertaa toimia näin, kun lapsi tajuaa että äiti toteuttaa uhkauksensa. Vaikka eka kerta kaupassa onkin tuskaa, niin seuraavalla kerralla lapsi saattaa mennä niiden kärryjen kanssa jo nätisti.

Tai jos ollaan vaikka ulkona ja heittää vaikka auton siskon päälle, tällöin torut ja otat sen auton pois lapselta.

Jos vaikka varastaa karkkia kun olet sanonut ettei saa ottaa, niin otat sen karkin lapselta pois. Pahin mitä tuossa voit tehdä, on antaa lapsen syödä se karkki.

Kerro itse jokin esimerkki jossa lapsi ei tottele?

Ja aina jos kiellät, niin pidät huolen että se pitää. Älä vain sano että ei saa tehdä niin tai näin ja sitten kuitenkin annat lapsen tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

No jos tilanne esim se, että lapsen kanssa ollaan kaupassa ja hän juoksentelee siellä vaikkapa pikkukärryjen kanssa. Sanot ennen kauppaan menoa, että niiden kanssa kuljetaan nätisti tai sitten viedään pikkukärryt pois. Tämän myöskin toteutat, viet pikkukärryt pois jos lapsi ei niiden kanssa kulje nätisti.

Ei tarvitse montaa kertaa toimia näin, kun lapsi tajuaa että äiti toteuttaa uhkauksensa. Vaikka eka kerta kaupassa onkin tuskaa, niin seuraavalla kerralla lapsi saattaa mennä niiden kärryjen kanssa jo nätisti.

Tai jos ollaan vaikka ulkona ja heittää vaikka auton siskon päälle, tällöin torut ja otat sen auton pois lapselta.

Jos vaikka varastaa karkkia kun olet sanonut ettei saa ottaa, niin otat sen karkin lapselta pois. Pahin mitä tuossa voit tehdä, on antaa lapsen syödä se karkki.

Kerro itse jokin esimerkki jossa lapsi ei tottele?

Tää on just esimerkki kielteisestä kasvattamisesta. Kieltoa kiellon perään.

Sen sijaan että kehuisi kun menee hyvin keskitytään moittimaan.

Jos lapsi oppii että äidin huomion saa aina kun tekee jotain luvatonta ollaan kierteessä. Sen sijaan jos sen huomion antaa onnisuneista tekemisistä ja ei ole näkevinäänkään huonoja, ne huonot sammuu.

Lisää vääntövoimaa. Jätskiä pakastimeen ja kun leikkipuistosta ei suostu lähtemään kotiin ni sanoo muinanaisina et "voi harmi, sit mun pitää varmaan soittaa iskälle että syö kaikki jätskit ite" ja sit lapsi on ":O:O:O jätski" ja selittää et "nii-i ku sä haluat jäädä tänne ja nyt on jätskinsyöntiaika niin voi HARMI" niin kyl se siitä :D

Älkää nyt takertuko tohon jätskiin. Se oli vaan esimerkki lapsin motivoimisesta yhteiseen tavoitteeseen. Leikit on kanssa hyviä. Lapsi ei suostunut pukemaan niin otin henkarin käteen ja sanoin että alakerrassa on leijona joka aikoo syödä sun aamiaisen, me tarvitaan aseita. Lapsi unohti koko uhmansa siihen, vaatteet oli ennätysajassa päällä ja henkari kädessä.

Ruoan kytkeminen positiivisiin tunteisiin ja ruoalla palkitseminen on sitten se pahin keino...

Vierailija kirjoitti:

No jos tilanne esim se, että lapsen kanssa ollaan kaupassa ja hän juoksentelee siellä vaikkapa pikkukärryjen kanssa. Sanot ennen kauppaan menoa, että niiden kanssa kuljetaan nätisti tai sitten viedään pikkukärryt pois. Tämän myöskin toteutat, viet pikkukärryt pois jos lapsi ei niiden kanssa kulje nätisti.

Ei tarvitse montaa kertaa toimia näin, kun lapsi tajuaa että äiti toteuttaa uhkauksensa. Vaikka eka kerta kaupassa onkin tuskaa, niin seuraavalla kerralla lapsi saattaa mennä niiden kärryjen kanssa jo nätisti.

Tai jos ollaan vaikka ulkona ja heittää vaikka auton siskon päälle, tällöin torut ja otat sen auton pois lapselta.

Jos vaikka varastaa karkkia kun olet sanonut ettei saa ottaa, niin otat sen karkin lapselta pois. Pahin mitä tuossa voit tehdä, on antaa lapsen syödä se karkki.

Kerro itse jokin esimerkki jossa lapsi ei tottele?

En ole ap, mutta me toimitaan pikkukärryjen kanssa juuri noin. Silti joka saakelin kauppareissu joudutaan käydä sama taistelu. Täällä uhmaikäinen, joka käyttäytyy kotona kyllä aivan hyvin, mutta on kaupoissa ihan riiviö. Jotenkin ylikierroksille se menee kaupassa joka kerta vaikka kuinka olisi kuinka syöty, juotu, ulkoiltu ja levätty ennen kauppareissua.