Miten saada mies ymmärtämään kuinka pahaksi on olla helikopteri/curling-vanhempi lapselleen?

Trollaa vähemmän niin ehkä hänkin tajuaa?

Meillä on samanlainen, tyttö saa ihan kaiken mitä vaan voi kuvitella ja ruokaa ei voi odottaa viittä minuuttia ilman, että lykitään suu täyteen herkkuja, kun se pyytää.

En kyllä ymmärrä mistä veturi vanhemmasta kyse? Siis onko hän motocrossari vanhempi vai maton tallaaja? Itse suosin grillaus/ venesavotta vanhemmuutta.

Parasta on olla ponderosavanhempi.

Miten itse jaksat asian kanssa numero kaksi?

ap

Minkä ikäinen ja paljonko jäljessä ikäisistään?

Oma lapseni on fyysisesti jäljessä muita nyt 13-vuotiaana, ollut aina.

Häneltä lähti ensimmäinen maitohammaskin vasta 8-vuotiaana ja kaikki muukin tapahtuu pari vuotta myöhemmin kuin muilla.

Ruokaterrori on pahasta, samoin se että lasta kielletään kiipeilemästä ja juoksemasta.

Se tuhoaa lapsen terveyden.

Meillä isovanhemmat opettivat lapselle karkinsyönnin ja pilasivat hänen hampaansa.

Nirso isä taas opetti osaltaan lastakin valikoimaan ruokapöydässä. Ruoka-ajat ovat säntilliset kun pääkokki niin vaatii,

koita saada tahtosi läpi edes jossain. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten itse jaksat asian kanssa numero kaksi?

ap

Lapsi on vasta kaksi vuotta, joten toivon, että jahka kasvaa, alkaa isä päästää enemmän irti.

Vikahan ei ole lapsen, vaikka tämä elämäntapa hänestä ärsyttävän  tekeekin. Vika on miehessä.

MIllainen lapsuus hänellä oli? Oliko turvaa, tukea, vanhemmat tukena ja mukana vai oliko epävakaat olot? Silloin ei miehellekään ole voinut kasvaa kykyä olla turvallinen ja vahva vanhempi kun ei hän ole sellaista perusturvaa koskaan saanut itselleenkään. Ei lapsena eikä siten voinut kasvaa sellaiseksi aikuseksikaan.

Onko miehen ero lapsen äidistä ollut vaikea`? Oliko draamaa, riitaa, pettämistä ja kaikenlaista sekoilua, josta miehellä on edelleen syyllinen olo? Silloinhan se vaan yrittää "hyvittää" aikaisempia sekoilujaan ja turvattomuuden aiheuttamista lapselleen. Se on tietysti ihan ymmärrettävää, mutta ei palvele lasta hyvällä mitenkään, vaan hiljentää vain miehen huonoa omaatuntoa. 

Kyllä tarvitsette keskusteluja. Joku, joka voisi selvittää miehelle lapsen kasvamista ja kehittymistä. Sitä mitä lapsi tarvitsee aikuiselta ja miten se hyödyntää lasta kasvamaan. Mies ei selvstikään näe metsää puilta, eli ei osaa ajatella yhtään edemmäksi tai lapsen kasvamista. 

Vaatii kyllä ap:ltä hurjasti voimia ja tsemppia, että saat edes hiukan asioita miehelle menemään perille. Ehkä keskusteluapu jonkun lastenpsykiatrin ammattilaisen kanssa? 

Älä muuta missään nimessä yhteen ennenkuin asioista on tosissaan puhutta ja selkeä muutos lapsen kasvatuksessa on tapahtunut. 

Tämä lapsi on jo 7-vuotias. Ja tiedän kyllä, että ei ole lapsen vika, vaikka ärsyttävän hänestä tekeekin. En vain tunnu enää jaksavan, jos mies ei tajua mitä lapselleen tekee.

Miehen ero lapsen äidistä ei ole ollut edes mikään ns. vaikea ero. Mutta kyllä varmaan osittain hyvittelee lapselle. Mutta kun ei tosiaan tajua/näe kuinka pahaa tekee noilla jutuillaan. Lapsi mm. ekalla luokalla repii muilta siat kädestä ja puree, kun hän HALUAA... Lapsen pitäisi aina meidän yhdessä ollessakin saada valita ja päättää kaikki, olla lapsista aina ekana jne., hän kun on  tottunut valitsemaan ja päättämään kaikesta...

Lapsi ei ole kehityksestä jäljessä fyysisesti. On enemminkin isokokoinen, hampaita kyllä lähtenyt jne. Mutta ei osaa kiivetä, uida jne., vaan on tosi kömpelö, kun ei ole saanut tehdä mitään, ettei vaan satu. Parempi istua vaan sohvalla ipadin kanssa ja syödä sipsejä....

ap

Vapaa kasvatus ja curling/helikopterivanhemmus ovat toistensa vastakohtia. Vapaassa kasvatuksessa lapsella on vastuu, ja hän kantaa valintojensa seuraukset, curlingissa ne siivotaan pois tieltä, ja vanhempi on aina ohjaksissa.

Ennen uusperheen perustamista on oltava jonkilainen yksimielisyys kasvatuksesta, muuten törmätään väistämättä jossain vaiheessa ja pahasti. Mutta ei tuossa ulkopuolinen voi oikein auttaa. Mitä lapsen äiti on mieltä?

En osaa auttaa. Kerron silti oman tilanteeni, miesystävälläni on jo aikuinen lapsi, joka asuu hänen luonaan. Mies hyvittää avioeroa lapselle, myöntää sen itsekin. Hän on aivan hukassa lapsen (20 v) kanssa. Lapsi on työtön, pelaa pleikkarilla ja saa kaiken mitä haluaa. Silti lapsi on kroonisesti masentunut, koska ei jaksa tehdä mitään kun ei näe elämässä mitään tavoiteltavaa. Koulut jäi kesken, koska kaikissa kouluissa oli niin hullut opettajat tai aina kiusattiin. Harrastukset jäi kesken, kun ohjaajat olivat ilkeitä tai muut kiusasivat. Aina ja joka paikassa.

Hän kyllä matkustaa, harrastaa kalliita harrastuksia, saa kaikkea älyvapaata mitä keksiikään pyytää (kuten uima-allas, joka rakennutettiin pihaan ,kun hän halusi alkaa uimaan).(On lapsi varmaan kaksi kertaa uinutkin siinä, mutta kun siinä ei pysty edes kunnolla uimaan, vesi on viileää ja pohja väärän värinen). Jne. Sai vähän ajetun auton, joka on surkea, kun ei ole oikeaa merkkiä. Moottoripyörällä on pska ajaa, kun Suomessa on niin sateista. Kiukuttelee aikuiseksi ihmiseksi ihmeen paljon.

Hänellä on aina lista asioista, mitä haluaisi, ja tosissaan esittelee listaa iskälleen ja yhdessä miettivät, mitä seuraavaksi hankitaan. Olisko se vaikka kallis laukku, hevonen tai joku harvinainen eläin.

En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Mies ei tiedä, miten saisi lapsensa autettua itsenäisen elämän alkuun. Nyt ruoka tipahtaa suoraan suuhun. Tai roskikseen, jos se on pahaa. Lautaset jätetään pöydälle.

Että sellainen tulevaisuus.

Kiitos numero 12! Uskon helposti tuon olevan miehenkin lapsen tulevaisuus. Kuinka sinä jaksat olla mukana tuossa? Minusta on vaan alkanut tuntua, että luovutan, en jaksa enää yrittää saada miestä tajuamaan kuinka pahaa tekee lapselleen.

ap

Jaksan olla mukana siksi, että emme asu pysyvästi yhdessä. Meillä on siis kaksi kotia, toisessa minun säännöt, toisessa miehen säännöt. Miehen aikuinen lapsi ei kyllä minun kotiini edes tule. On ihanaa, kun on paikka, mihin voin tuota älyttömyyttä paeta. Muuten en jaksaisikaan. Nytkin jo harmittaa miehen puolesta, hänellä menee tuhottomasti energiaa lapsensa asioiden hoitamiseen. Isä hoitaa kaikki asiat, lääkäriaikojen varaukset, auton katsastukset jne. Hän on jopa soitellut työpaikkoja lapselleen. Ja myös aikoja lääkäriin, jos lapsi kerran on masentunut. No arvaat varmaan, ettei sinne lääkärille koskaan mennä kuitenkaan.

Näytä nämä minun tekstit miehellesi. Voisi olla hyvää shokkihoitoa.

Haluaisin auttaa miestä, mutta en tiedä, miten. Hänkin tiedostaa omituisen asetelman.

T. Nro 12.

Kiitos 14. Minäkin jaksaisin ehkä tuossa tilanteessa, mutta koska lapsi vasta seitsemän, on hän tietysti usein mukana (siis aina isällään ollessaan) ja minusta tuntuu, etten enää jaksa katsella tätä touhua, jos/kun mikään ei muutu. Mutta miten tästä enää kauniisti, miestä loukkaamatta sanoisikaan?

ap

Täällä vähän samanlainen tilanne paitsi että yhteinen lapsi ja miehen vanhemmat osa ongelmaa. He ovat koko perhe olleet lihavia (mies ei ole enää) ja syöttävät surutta meidänkin lapselle ties mitä paskaa kun "täytyyhän sitä herkkuja saada!" ja ettei tule paha mieli.. Lapsi on jo pyöreähkö. Mietin ihan tosissani että otan miehestä eron jotta lapsi saa niitä herkkuja vain jokatoinen viikonloppu, en todellakaan halua hänelle lapsuutta kiusattuna ja elämää lihavana ja epäterveenä.

No tämäkin ongelma miehen lapsella. Olen itse opettanut lapsista liikunnallisia ja meillä on terveellinen ruokavalio, johon kuuluu herkut vain herkkupäivänä. Miehen lapsi sen sijaa istuu illat sohvalla ja ahtaa sipsejä, popcornia, pullaa, mehua, keksejä, karkkeja. Ja miehen vanhemmat samanlaisia. En tajua miten mies ei ymmärrä, kun itsekin aikuisena laihduttanut kovalla työllä lapsuudessa kerätyt kilot. Järkyttävää, että tuossa iässä lapsi voi "hyllyä", ajatuskin millaisen ravan peitossa hänen sisäelimensäkin ovat tekee pahaa.

ap