Haksahdin pelimieheen ja nyt harmittaa!

Vierailija kirjoitti:

Miehen nimen alkukirjaimet JP?

Meinaat, että Suomessa on tasan yksi pelimies, joka jallittaa kaikkia naisia?

Minunkin kokemukseni mukaan pelimies etenee nopeasti, hän ikäänkuin rakastuu sinuun tosissaan. Ja tuntuukin ihan aarteelta, sielunkumppanilta jopa. Mutta kaikki ei välttämättä ole itsevarmoja! Päinvastoin, tämä yksi oli hyvinkin sympatiaa ja suojelunhalua herättävä. Kaikki tietysti valhetta, sitä en olisi mitenkään voinut aluksi uskoa.

Oikeastaan alussa en tajunnut yhtään mitään outoa. Ehkä ainoa mihin olisi pitänyt herätä, oli se puhelimen sulkeminen ja salailu kanssani. Ikäänkuin pelkäsi jonkun toisen soittavan minun kuulteni. Mutta tietysti siihenkin uskottavan kuuloinen selitys löytyi, grrr.

Vierailija kirjoitti:

Miehen nimen alkukirjaimet JP?

Minä tiedän yhden JP-pelimiehen! Missäpäin Suomea sinun JP on?

"Mun" pelimieheni oli etunimensä ensimmäiseltä kirjaimeltaan V.; hieman iäkkäämpää sukupolvea jo.

Jos nää pelimiehet oikeasti n.s rakastuu ja sitten vaan se menee niillä ohi.Itse naisena huomaan,että saatan kyllästyä yhtäkkiä mieheen, kun vaikka muutaman kerran olen jotain miestä tapaillut ja kaikkea liirumlaarumia olla puhuttu ja suunniteltu..sitten en vaan enään jaksa vastata..en viesteihin jne ja hetken päästä en enään uskalla vastata puhelimeen.Seksikin saattaa vaan kyllästyttää kun toinen tulee liian tutuksi.Taidan olla aika tylsä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään höynäytys sai jatkua? Itse olen huomannut, että iäkkäämmissä on enemmän moraalittomia huijareita ja pelureita; nuoremmat ovat useammin rehtejä ja aidosti ihastuneita. Itsehän tulin viisikympoisen höynäyttämäksi ollessani parikymppinen, kokematon opiskelijatyttö...siis ko. supliikkimies pyöritti useampaa naista.

Nuorempana ei olla opittu millaisia paskoja muijat ovat. Löytyy vielä uskoa siihen että parisuhde naisen kanssa voisi toimia mutta naiset kuitenkin valitsevat miehen joka osaa puhua hyvin ja käsitellä naisia. Jätkä joka on vielä pojan näköinen, köyhä, kokematon, eikä täysin vielä tiedä mitä tekee ei kiinnosta naisia. Sitten kun jätkästä on kasvanut mies joka on oppinut miten peliä pelataan niin se antaa samalla mitalla takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Jos nää pelimiehet oikeasti n.s rakastuu ja sitten vaan se menee niillä ohi.Itse naisena huomaan,että saatan kyllästyä yhtäkkiä mieheen, kun vaikka muutaman kerran olen jotain miestä tapaillut ja kaikkea liirumlaarumia olla puhuttu ja suunniteltu..sitten en vaan enään jaksa vastata..en viesteihin jne ja hetken päästä en enään uskalla vastata puhelimeen.Seksikin saattaa vaan kyllästyttää kun toinen tulee liian tutuksi.Taidan olla aika tylsä ihminen.

Olet siis pelinainen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään höynäytys sai jatkua? Itse olen huomannut, että iäkkäämmissä on enemmän moraalittomia huijareita ja pelureita; nuoremmat ovat useammin rehtejä ja aidosti ihastuneita. Itsehän tulin viisikympoisen höynäyttämäksi ollessani parikymppinen, kokematon opiskelijatyttö...siis ko. supliikkimies pyöritti useampaa naista.

Nuorempana ei olla opittu millaisia paskoja muijat ovat. Löytyy vielä uskoa siihen että parisuhde naisen kanssa voisi toimia mutta naiset kuitenkin valitsevat miehen joka osaa puhua hyvin ja käsitellä naisia. Jätkä joka on vielä pojan näköinen, köyhä, kokematon, eikä täysin vielä tiedä mitä tekee ei kiinnosta naisia. Sitten kun jätkästä on kasvanut mies joka on oppinut miten peliä pelataan niin se antaa samalla mitalla takaisin.

Noh, mäkin annan takaisin miehille. En siedä enää ala-arvoista kohtelua, pettämistä tai väkivaltaa, vaan eroan ja olen mieluummin vaikkapa yksinkin. Nykyään olen huomattavasti kriittisempi ja epäluuloisempi itsekin. Ja siis sinkkuna ja ilman miestä elelen näillä näkymin lopun ikäni.

T. Kyseinen nuorena huijattu nainen

Vierailija kirjoitti:

...hän puhui herkkiä sanomalla mm., että eikö olisikin ihanaa lähteä viettämään kesällä aikaa yhdessä Järvi-Suomeen. Soudeltaisiin ja kalasteltaisiin ja istuttaisiin nuotiolla. Ja kuinka olisi ihanaa käydä marjastamassa yhdessä syksyllä. ...vaan tällaista kevyttä mielikuvien maalaamista. Siksi se purikin minuun täysin.

Niin.... Noh, itse ajattelin että hyvä että jäi niihin maalailuihin lopulta koska oli sellainen paskiainen... Ennemmin yksin kuin paskaläjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...hän puhui herkkiä sanomalla mm., että eikö olisikin ihanaa lähteä viettämään kesällä aikaa yhdessä Järvi-Suomeen. Soudeltaisiin ja kalasteltaisiin ja istuttaisiin nuotiolla. Ja kuinka olisi ihanaa käydä marjastamassa yhdessä syksyllä. ...vaan tällaista kevyttä mielikuvien maalaamista. Siksi se purikin minuun täysin.

Niin.... Noh, itse ajattelin että hyvä että jäi niihin maalailuihin lopulta koska oli sellainen paskiainen... Ennemmin yksin kuin paskaläjän kanssa.

No se on kyllä aivan totta.

Enemmän huolestuttaa, että mistä voi erottaa aidon, kiltin ja oikeasti ihastuneen miehen pelimiehestä, kun molempien jutut ovat tätä luokkaa?! En ymmärrä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos nää pelimiehet oikeasti n.s rakastuu ja sitten vaan se menee niillä ohi.Itse naisena huomaan,että saatan kyllästyä yhtäkkiä mieheen, kun vaikka muutaman kerran olen jotain miestä tapaillut ja kaikkea liirumlaarumia olla puhuttu ja suunniteltu..sitten en vaan enään jaksa vastata..en viesteihin jne ja hetken päästä en enään uskalla vastata puhelimeen.Seksikin saattaa vaan kyllästyttää kun toinen tulee liian tutuksi.Taidan olla aika tylsä ihminen.

Tota, miksi ihmeessä menet suhteeseen josta et ole varma? Älä nyt pahastu, mutta tapasi toimia suhteen lopetuksessa ei ole mikään kovin kypsä. Jätät toisen kuin nallin kalliolle, ilman selitystä. Tuollainen käytös ei ole toisen ihmisarvoa kunnioitettavaa. Sulle täytyy käydä samoin ilmeisesti, kunnes ymmärrät mitä tarkoitan. Onks sulla joku syy olla välinpitämätön? Ootko masentunut? Vai miks olet välinpitämätän?

Kerrotaan tarkemmin myös omasta kokemukseata. Siis minä olen se kirjoittaja joka antoi lopulta pelimiehelle pakit. Hän ehti pyörittää minua niin pitkään, että lopuksi olin kirjaimellisesti pökerryksissä. En tuntenut oloa hyväksi, vaan huonoksi ja en osannut hänelle sanoa eikään. En varsinaisesti ollut hänestä kiinnostunut, myöhemmin olin, mutta huomasin sitä mukaa kun aloin näyttämään hänelle todellista kiinnostusta niin hän halusikin ensiksi seksiä. Hänelle ei ollut ongelmaa puhua liirumlaarumia. Sain koko ajan lähestymisyrityksiä ja olin silloin nuorempi, joten kai se on sitten yksi syy. Aloin kuitenkin tajuamaan mistä on kyse, eikä tyypillä ollut aikomustakaan aloittaa parisuhdetta. Ja kun homma ei tuntunu enää hyvältä, niin lopettelin yhteydenpitoa. Oli aika negatiivinen mieli ala silloin, tyyppi pyöritteli sen verran pitkään ja jäi todellakin huijattu olo. Tein tietoisen päätöksen, että kun tapaan hänet uudestaan, niin miten homma loppuu. Tuntui hankalalta sanoa mitä oikeasti ajattelee, ja tyyppi luuli että tältä saa. No ei saanut, kylmää kättä tuli. Ja kyllä, jäi hyvä olo, että toimin kuten itsestä tuntui. En kadu. Kaverista ei ole enää kuulunut, ja se ei haittaa yhtään! Tsemppiä tänne kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pyöritellä itse sitä pelimiestä, ja antaa pakit juuri oikeassa vaiheessa - silloin kun pelimies on itsevarmimmillaan. Toimin näin, ja sain pelimiehen vihat niskoilleni. Pelimiehen tunnistaa liian nopeasta lähestymistavasta ja maailmanmiehen elkeistä . Voi, että oli mahtava fiilis niiden pakkien jälkeen! :D ps. Ap, älä jää tuleen makaamaan, uutta miestä kohti vaan!

Tämä kuulostaa varteenotettavalta kostotoimenpide-ehdotukselta!

ap

Varteenotettava se onkin, kun huomaa tällaisen tyypit tarkoitusperät! En kylläkään kokenut, että kostin, mutta voi sen niinkin ilmaista.

Olen nainen ja tuntuu, että olen jättänyt jälkeeni aika kasan itsensä petetyksi tuntevia miekkosia. En silti ole mikään viettelijätär saati pelinainen, en ollenkaan.

Nämä (vanhemmat, eronneet) miehet vain ovat olleet niin ripustautuvia ja ilmeisen epätoivoisia, että muutama ystävällinen sana ja lempeä hymy sai heidät näkemään ruusutarhoja ja pilvilinnoja.

Mitään tutustumisvaihetta ei heidän puoleltaan näköjään tarvittu, vaan olivat oitis jalkojeni juuressa. Aika pian selkeästi ilmaisin, ettei meistä tule paria, olemme liian erilaisia. Mutta harva uskoi. Oli pakko estää puhelut ja muut yhteydenotot.

Huh huh.

Itselleni kävi tämä sama noin vuosi sitten. Pitkään vastustelin, mutta lopulta suostuin tapailemaan miestä ja vähän ihastuin. Paha mielihän siitä vain jäi käteen ja kadutti niin hemmetisti, mutta nyt olen onneksi päässyt asian yli ja saanut vähän perspektiiviä koko juttuun. Pari kuukautta otti päähän niin rankasti. Olin itse se joka lopetin jutun, mutta siinä kerkesi jo tapahtua sellaista mikä loukkasi minua syvästi. Olen antanut itselleni anteeksi, mutta mies inhottaa pikkasen edelleen.

Sen jutun jälkeen luin jonkin nettiartikkelin (en muista enää missä?), jossa oli erilaisia käytännön keinoja testata miestä mm. erilaisia keskustelunaloituksia, pyyntöjä, ja tapoja havainnoida miehen käytöstä ja tekoja jne, joilla voi kirjaimellisesti testata onko kyseessä pelimies. Jos jollekin muulle tulee mieleen näitä keinoja, tai mitä blogia, artikkelia mahdollisesti luin, niin laittakaahan vinkkiä!

Voiko pelimies koskaan rauhoittua ja asettua aloilleen yhden naisen kanssa?

OT, mutta nuorikko on vastavihitty vaimo, ei kuka tahansa nuori ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...hän puhui herkkiä sanomalla mm., että eikö olisikin ihanaa lähteä viettämään kesällä aikaa yhdessä Järvi-Suomeen. Soudeltaisiin ja kalasteltaisiin ja istuttaisiin nuotiolla. Ja kuinka olisi ihanaa käydä marjastamassa yhdessä syksyllä. ...vaan tällaista kevyttä mielikuvien maalaamista. Siksi se purikin minuun täysin.

Niin.... Noh, itse ajattelin että hyvä että jäi niihin maalailuihin lopulta koska oli sellainen paskiainen... Ennemmin yksin kuin paskaläjän kanssa.

No se on kyllä aivan totta.

Enemmän huolestuttaa, että mistä voi erottaa aidon, kiltin ja oikeasti ihastuneen miehen pelimiehestä, kun molempien jutut ovat tätä luokkaa?! En ymmärrä.

ap

No ei voi.. siksi en enää kattele miehiä. Eipä tarvi enää pettyäkkään ja särkeä sydäntään ties kuinka monetta kertaa...

Eli kaikki miehet on pelimiehiä jos kiinnostus lopahtaa? Kyllä tämä pätee täysin samanlailla naisiinkin.

Kyllä luultavasti ajattelevat ja puhuvat ihan tottakin. Mutta jossain vaiheessa tajuavat että eivät tahdo sinun kanssasi mitä ikinä on puhuttukkaan.

Se on kummallinen homma.

Mies kiinnostuu tosissaan naisesta ketä tapaillut ja pistää itseään enemmän likoon. nainen kyllästyy.

Nainen kiinnostuu tosissan miehestä ketä tapaillut ja pistää itseään enemmän likoon.

mies kyllästyy.

Kultainen keskitie ja rauhassa tutustuminen varmaan useimmiten veisivöt pisimmälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja tuntuu, että olen jättänyt jälkeeni aika kasan itsensä petetyksi tuntevia miekkosia. En silti ole mikään viettelijätär saati pelinainen, en ollenkaan.

Nämä (vanhemmat, eronneet) miehet vain ovat olleet niin ripustautuvia ja ilmeisen epätoivoisia, että muutama ystävällinen sana ja lempeä hymy sai heidät näkemään ruusutarhoja ja pilvilinnoja.

Mitään tutustumisvaihetta ei heidän puoleltaan näköjään tarvittu, vaan olivat oitis jalkojeni juuressa. Aika pian selkeästi ilmaisin, ettei meistä tule paria, olemme liian erilaisia. Mutta harva uskoi. Oli pakko estää puhelut ja muut yhteydenotot.

Huh huh.

Joo minustakin näin 45-vuotiaana tuntuu et miehet on keski-iässä ne jotka on takertuvia ja kuvittelee että meillä on parisuhde heti ekan treffien jälkeen. En myöskään ole kaunis enkä ruma, mutta seurassani moni nykyisin viihtyy. Nuorempana se oli toisin ja haksahti joihinkin tuommoisiin pelimiehiin vaikka ite silloin haki parisuhdetta ja olisi halunnut tiiviisti tavata (nykyisin oma vapaus, omat menot, lapset ja kaverit on tärkeää eikä jää aikaa niin paljon mahdolliselle seurustelukumppanille).