Tiedättekö ihmistyypin, joka loukkaantuu pienistä tahattomista asioista, sitten "kostaa" jatkuvalla ilkeilyllä ja piikittelyllä?

Tiedän yhden tuollaisen miehen.

Tiedän :D Tosi ärsyttävää.

Olen yrittänyt opetella katsomaan ohi jotta ei tule väärinkäsityksiä.

Jos erehtyy katsomaan vääriä ihmisiä nämä olettavat sen jälkeen kaikkea mahdollista.

Joo, tiedän moniakin. Erityisesti setäni, joka toisaalta voi johtua alkavasta vanhuudenhöperyydestä yhdistettynä perus lapsellisen itsekkääseen "minä en elämässäni ketään tarvitse" -asenteeseen. Saa oikein varoa, että mitä sitä tekee taikka sanoo tämän ko. ihmisen läsnäollessa, ettei ota hernettä nokkaansa ja kanna kaunaa sitten koko loppuelämää tekemällä kaiken arkisen kanssakäymisen mahdollisimman hankalaksi ja negatiivissävytteiseksi. 

Äitini on tuollainen ja aikuisena olen yrittänyt mahdollisimman hienovaraisesti huomauttaa asiasta, mutta turhaan, sillä hänelle pienikin kritiikki=henkilökohtainen loukkaus, josta seuraa pitkä marttyyrivaihe. Olenkin jo luopunut toivosta, että hän muuttaisi käytöstään. Äitini on muuten erittäin älykäsm varakas ja urallaan menestynyt henkilö. En ymmärrä, miten hänen alaisensa ja isäni kestää tuota käytöstä.

Tunnen joo, valitettavasti oma siskoni on tällainen ja äiti jossain määrin. Todella raskasta, kun jokainen sana pitää asetella äärimmäisen tarkkaan ettei sitä mitenkään voi vääntää negatiiviseksi. Ja silti sisko onnistuu aina jostain sanomisesta keksimään jotain ikävää :( siinä sitten yrität selitellä ja korjata vinkuraksi väännettyä sanomistasi.

Exäni. Välillä tuntuu että oikein hakee asioita mistä saa taas loukkaantua. Sanon että onpas nätti sää niin se tarkoittaa että haluan ulos enkä olla hänen seurassaan. Jossain vaiheessa tajusin varovani mitä hänen seurassaan sanon ja odotin seuraavaa loukkaantumista silloin loppui se suhde.

Mulla on valitettavasti pari tällaista työkaveria. Kanssakäyminen heidän kanssaan on jokseenkin raskasta. =(

Eräs ystävä, jonka huono itsetunto saa hänet näkemään loukkauksia joka puolella. On muutoinkin ilkeä ja piikittelevä luonteeltaan ja haukkuu kaikkia selän takana, mutta pienikin loukkaukseksi koettu ele, hymähdys ja jonkin asian ohittaminen liian kevyesti, saa hänet piikittelemään myös kulloistakin seuraansa päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävä, jonka huono itsetunto saa hänet näkemään loukkauksia joka puolella. On muutoinkin ilkeä ja piikittelevä luonteeltaan ja haukkuu kaikkia selän takana, mutta pienikin loukkaukseksi koettu ele, hymähdys ja jonkin asian ohittaminen liian kevyesti, saa hänet piikittelemään myös kulloistakin seuraansa päin naamaa.

Miksi pidät häntä ystävänäsi? Säälistä?

Itse olen sen verran armoton, että jos "ystävä" on mulle toistuvasti ja tahallaan ilkeä, niin en enää laske häntä ystäväksi, kaveri/tuttava voi olla, mutta yritän saada hänet hivutettua ulos lähipiiristäni.

Joskus on pakko olla ilkeidenkin kanssa tiiviissä tekemisissä, esim. töissä. Vapaa-ajalla en kyllä lähde "piikkisikojen" ;) kanssa olemaan kuin hyvin harvakseltaan. No onhan näitä, naapurustoissa, suvussa, harrastusporukoissa jne. tietty, mutten laske heitä ystäviksi.

Aah, paras ystäväni. Suuttuu milloin mistäkin, mutta leppyy kyllä, kun osaa vähän "leperrellä" hänelle.

Aina en ehdi huomata (eikä ehdi muutkaan ystävät tai poikaystävä), mistä suuttuu, mutta usein syyt ovat niinkin hienoja kuin:

- "sun äänenpaino oli inhottava" (kukaan muu ei ole huomannut mitään)

- "istuit ton viereen mieluummin kuin mun!"

- "olit eri mieltä kuin minä!"

Jne.

Tytsyn poikaystävä on ton temperamentin kanssa kyllä enemmän pulassa, ei osaa vielä lukea tilannetta ja välttää pahoja kohtia.