Päiväkodin tädit, mitä haluatte lahjaksi?

Kelpaako servetit?

Jotain kevyt savukkeita, esim. valkee malboro tai sininen L&M.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä tää että päiväkodin hoitajia aina kiitellään minkäkin lahjan muodossa. Missä on kiitokset muille hoitajille, kuten lähi-, perus-, sairaan-, terveyden-, työterveyshoitajan lahjat ja muistamiset? Minusta pk-hoitajille annettavan lahjoittelun voisi lopettaa.

Jos veisin lapseni mainitsemillesi hoitajille, tai he huolehtisivat minusta viitenä päivänä viikossa yhdeksän tuntia kerrallaan, niin voisin heitä kyllä kerran-pari vuodessa kiittäen muistaakin.

Samaa mieltä mutta meillä kyllä kiitetään päivittäin tai viimeistään viikon päättyessä kun haetaan lasta tarhasta että kiitos kuluneesta päivästä, kivasta retkestä tms. Ja esim lapsen syntymäpäivänä vein tarjottavaa niin lapsiporukalle kuin "tädeillekin" että jäi ekstraa kahvihuoneeseen kuka siellä sitten niitä söikään, toivottavasti myös keittäjät ja siivoojat. Ja jotain sopivasti kuluvaa viedään aina kevät ja joulujuhlassa tai viimeistään lomien koittaessa ko.kaudesta kaikille ko.ryhmää hoitaville "tädeille", ei vain oma"hoitajalle". Lto, hoitaja, mikä tahansa titteli tädillä onkin, jokainen heistä on opettanut, vahtinut, kasvattanut, lohduttanut, pukenut, potattanut jne. lastani. Ja kiitoksen siitä ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasto, ottaako joku itseensä jos häntä sanotaan tädiksi? Olin aikanaan töissä kaupassa ja olin silloin kaupan täti, vaikka en ollut edes täyttänyt kahtakymmentä vuotta. Olin töissä toimistossa ja olin sielläkin täti, olen ollut joka ikisessä työpaikassa lapsille täti, vaikka minullakin on useampi ammatti luettuna. En ymmärrä miten siitä voi loukkaantua.... tai, no, jos haluaa olla paskantärkeä, niin ehkä se silloin on mahdollista.

Minusta on todella surullista, että lapsia hoitavat haluavat tulla kutsutuksi jollain pitkällä tekotittelillä. Tämähän vain osoittaa, että lapsen näkökulma ei ole tärkeä. Lapsillehan ihan yleisesti vieraita naisia sanotaan tädeiksi ja vieraita miehiä sediksi. Ja sitten kun tutustuu, niin etunimellä voi puhutella. Mutta noin yleisesti kun lapsen kanssa mennään kauppaan ostamaan päiväkodin henkilökunnalle muistamista, niin sanotaanko hänelle, että mennään ostamaan lastenhoitajille ja lastentarhanopettajille lahja? Vai hoitopaikan tädeille lahja?

Tätinä olo pitäisi olla kunnia-asia, mutta eivät kaikki tädit taida pieniä asiakkaitaan arvostaa, vaan halajavat titteleitä ja termejä. Kertokaa, miksi? Ettekö itse arvosta työtänne lasten parissa?

Minua ei haittaa lapsen suusta tuleva tädittely ollenkaan :) Koko työurani aikana en vain sitä kertaakaan ole kuullut. Lapset kutsuvat aina etunimellä tai sanovat aikuiseksi, jos eivät alussa muista nimeä. Vanhemmat sitä tädittelyä pakottavat, vaikka lapsille se ei ole luontevaa.

Kieltämättä pidän omituisena, jos vuoden jälkeen vanhempi ei meitä osaa nimeltä kutsua. En itse voisi kuvitellakaan tilannetta, että keväällä sanoisin lapsilleni, että mennään ostamaan tädeille lahjoja sen sijaan, että sanoisin ostettavan lahjoja "Riitalle, Saaralle ja Kaisalle".

Ja tuohon viimeiseen kommenttiisi siitä, että tätiys on kunnia-asia. Itsehän juuri alussa sanoit, että täti on nimike, jota käytetään VIERAISTA naisista. Kokisin todella epäonnistuneeni työssäni, jos vuoden jälkeen olen lapselle vieras ihminen. Onneksi tällaista tilannetta ei ole tullut vastaan :)

Meidän lapsen tarhassa osa tädeistä vaihtuu sen verran usein, että en todellakaan muista kaikkien nimiä. Toki yksittäistä työntekijää sanotaan nimeltä, jos se tiedetään ja muistetaan. Jos puhe on kaikista tarhan hoitajista, niin puhutaan tädeistä, ei luetella koko rimpsua nimeltä. Ymmärsit varmaan, että juuri siitä on kyse. Niinhän aloituksessakin oli: puhuttiin yleisesti ja monesta ihmisestä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako servetit?

Ei kelpaa! Haluan vuosimallia 1960 keräily Arabiaa! Panostakaa nyt vanhemmat vähän niihin lahjoihinne. Ainakin Fransin äiti voisi tuoda muita kalliimman lahjan kun on sen verran vilkas poika. T, varhaiskasvatuksen ammattilainen

Päiväkodin tädit ovat varmaan saaneet kaikenlaista krääsöö niin paljon että ehkä mieluiten kukkia?

Lähihoitaja88 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenhoitaja88 kirjoitti:

Minua ainakin saa täditellä. Kodinomainen hoito on parasta hoitoa pienille, ei lapset tee jakoa titteleiden mukaan :) 

Myös omien lasteni hoitotätejä kutsun tädeiksi tai korkeintaan hoitajiksi. Nimillä saatan myös kutsua jos puhutaan tietystä tädistä. Opettajasta en puhu koskaan, naurettava ajatuskin. Ja jos puhun toiselle aikuiselle niin sanon aina lastentarhanopettaja. 

Koulussa sitten aletaan puhua opettajista niinkuin kuuluu!

Miten kotiin kuuluu tädittely? 

Hoitaako siskosi lapsia vai miten tämä on niin "kodinomaista"? 

Lastentarhanopettajasta voi puhua opena, mutta mieluummin ihan etunimellä. Opettaja kuitenkin omassa luokituksessani kuuluu kouluun. 

Sulle varmaan termi kodinomainen on vähän vieras. 

Kodinomaista hoitoa on mm. se että me ollaan lapsille tätejä ja setiä, tai Miikkoja ja Maijoja. Eikä "opettajia, terapeutteja tai lähihoitajia". Se on laitosmaista puhua pienille lapsille jollain ammattinimikkeillä. Jokainen tavallaan toki, mutta minua saa sanoa tädiksi jos ei esim. nimeä muista. Ja myös minä kutsun omien lasteni hoitajia ja lastentarhanopettajia tädeiksi tai sediksi. Jos vaikka kysyn "oliko kaikki tädit tänään paikalla", niin sanon juurikin tädit. En "oliko Tiina, Terttu, Leena ja Kaarina kaikki tänään paikalla?". 

Aivan hirveä ajatus, että sanotaan miespuolisesta hoitajasta setä -- jostain nuoresta miehestä? 

Vanhemmalla se on jotenkin pervo ja nuoremmalla korni. Että ihan on vain Karri meillä. Täti nyt menee paremmin yleisilmaisuna, mutta kodinomaisuuden kanssa tällä ei mielestäni ole mitään tekemistä. Eikä hoitopaikan mikään koti kuulu ollakaan. 

Koti on koti ja ei sitä tarvitse päivähoitoon rinnastaa, vaikka se päiväkodin nimessä onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasto, ottaako joku itseensä jos häntä sanotaan tädiksi? Olin aikanaan töissä kaupassa ja olin silloin kaupan täti, vaikka en ollut edes täyttänyt kahtakymmentä vuotta. Olin töissä toimistossa ja olin sielläkin täti, olen ollut joka ikisessä työpaikassa lapsille täti, vaikka minullakin on useampi ammatti luettuna. En ymmärrä miten siitä voi loukkaantua.... tai, no, jos haluaa olla paskantärkeä, niin ehkä se silloin on mahdollista.

Minusta on todella surullista, että lapsia hoitavat haluavat tulla kutsutuksi jollain pitkällä tekotittelillä. Tämähän vain osoittaa, että lapsen näkökulma ei ole tärkeä. Lapsillehan ihan yleisesti vieraita naisia sanotaan tädeiksi ja vieraita miehiä sediksi. Ja sitten kun tutustuu, niin etunimellä voi puhutella. Mutta noin yleisesti kun lapsen kanssa mennään kauppaan ostamaan päiväkodin henkilökunnalle muistamista, niin sanotaanko hänelle, että mennään ostamaan lastenhoitajille ja lastentarhanopettajille lahja? Vai hoitopaikan tädeille lahja?

Tätinä olo pitäisi olla kunnia-asia, mutta eivät kaikki tädit taida pieniä asiakkaitaan arvostaa, vaan halajavat titteleitä ja termejä. Kertokaa, miksi? Ettekö itse arvosta työtänne lasten parissa?

Minua ei haittaa lapsen suusta tuleva tädittely ollenkaan :) Koko työurani aikana en vain sitä kertaakaan ole kuullut. Lapset kutsuvat aina etunimellä tai sanovat aikuiseksi, jos eivät alussa muista nimeä. Vanhemmat sitä tädittelyä pakottavat, vaikka lapsille se ei ole luontevaa.

Kieltämättä pidän omituisena, jos vuoden jälkeen vanhempi ei meitä osaa nimeltä kutsua. En itse voisi kuvitellakaan tilannetta, että keväällä sanoisin lapsilleni, että mennään ostamaan tädeille lahjoja sen sijaan, että sanoisin ostettavan lahjoja "Riitalle, Saaralle ja Kaisalle".

Ja tuohon viimeiseen kommenttiisi siitä, että tätiys on kunnia-asia. Itsehän juuri alussa sanoit, että täti on nimike, jota käytetään VIERAISTA naisista. Kokisin todella epäonnistuneeni työssäni, jos vuoden jälkeen olen lapselle vieras ihminen. Onneksi tällaista tilannetta ei ole tullut vastaan :)

Meidän lapsen tarhassa osa tädeistä vaihtuu sen verran usein, että en todellakaan muista kaikkien nimiä. Toki yksittäistä työntekijää sanotaan nimeltä, jos se tiedetään ja muistetaan. Jos puhe on kaikista tarhan hoitajista, niin puhutaan tädeistä, ei luetella koko rimpsua nimeltä. Ymmärsit varmaan, että juuri siitä on kyse. Niinhän aloituksessakin oli: puhuttiin yleisesti ja monesta ihmisestä kerrallaan.

Oletpa kiinostunut lapsesi elämästä? 

Vaikka vaihtuvuutta on paljon, niin ihan ensimmäiseksi todellakin opettelen sen ihmisen nimen, jonka kanssa lapseni päivänsä viettää. 

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitaja88 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenhoitaja88 kirjoitti:

Minua ainakin saa täditellä. Kodinomainen hoito on parasta hoitoa pienille, ei lapset tee jakoa titteleiden mukaan :) 

Myös omien lasteni hoitotätejä kutsun tädeiksi tai korkeintaan hoitajiksi. Nimillä saatan myös kutsua jos puhutaan tietystä tädistä. Opettajasta en puhu koskaan, naurettava ajatuskin. Ja jos puhun toiselle aikuiselle niin sanon aina lastentarhanopettaja. 

Koulussa sitten aletaan puhua opettajista niinkuin kuuluu!

Miten kotiin kuuluu tädittely? 

Hoitaako siskosi lapsia vai miten tämä on niin "kodinomaista"? 

Lastentarhanopettajasta voi puhua opena, mutta mieluummin ihan etunimellä. Opettaja kuitenkin omassa luokituksessani kuuluu kouluun. 

Sulle varmaan termi kodinomainen on vähän vieras. 

Kodinomaista hoitoa on mm. se että me ollaan lapsille tätejä ja setiä, tai Miikkoja ja Maijoja. Eikä "opettajia, terapeutteja tai lähihoitajia". Se on laitosmaista puhua pienille lapsille jollain ammattinimikkeillä. Jokainen tavallaan toki, mutta minua saa sanoa tädiksi jos ei esim. nimeä muista. Ja myös minä kutsun omien lasteni hoitajia ja lastentarhanopettajia tädeiksi tai sediksi. Jos vaikka kysyn "oliko kaikki tädit tänään paikalla", niin sanon juurikin tädit. En "oliko Tiina, Terttu, Leena ja Kaarina kaikki tänään paikalla?". 

Aivan hirveä ajatus, että sanotaan miespuolisesta hoitajasta setä -- jostain nuoresta miehestä? 

Vanhemmalla se on jotenkin pervo ja nuoremmalla korni. Että ihan on vain Karri meillä. Täti nyt menee paremmin yleisilmaisuna, mutta kodinomaisuuden kanssa tällä ei mielestäni ole mitään tekemistä. Eikä hoitopaikan mikään koti kuulu ollakaan. 

Koti on koti ja ei sitä tarvitse päivähoitoon rinnastaa, vaikka se päiväkodin nimessä onkin. 

Edelleen et ymmärrä termiä kodinomainen.

Kodinomainen ei ole synonyymi kodille. Päiväkodin tulisi olla kodinomainen, ei laitosmainen.

Jos sulle tulee pervoja fiboja sanasta "setä", niin ehkä matka omaan itseen voi auttaa. Setä on ihan normaali ilmaisu.

Minusta on parempi jättää käyttämättä sanaa, jonka tietää olevan osalle loukkaava. 

Olen pärjännyt koko lasteni ajan ilman täti-sanaa. Uskon onnistuvan muillekin. Kolme lastani kuitenkin päiväkodissa olleet vuosikausia. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä tää että päiväkodin hoitajia aina kiitellään minkäkin lahjan muodossa. Missä on kiitokset muille hoitajille, kuten lähi-, perus-, sairaan-, terveyden-, työterveyshoitajan lahjat ja muistamiset? Minusta pk-hoitajille annettavan lahjoittelun voisi lopettaa.

Siis et todellakaan näe eroa päiväkodinhoitajilla ja vaikka työterveydenhoitajalla? Päiväkodissa hoitaja on lähes jokaisena arkipäivä lapseni kanssa. Työterveydenhoitajaa olen nähnyt kerran viime vuonna. Nämä voi siis rinnastaa keskenään?

Jos olisin pitkän sairaalajakson sairaalassa hoidossa, muistaisin kyllä minua hoitaneitakin siellä tai lapseni hoitajia, jos he joutuisivat pitkään olemaan sairaalassa. Esim viemällä suklaata/kahvia/teetä/jotain osastolle kahvihuoneeseen. Riippuu toki tulisiko jostain toetystä hoitajasta erityisen läheinen, että muistasimmeko häntä vielä erikseen.

Mutta varmaan pointti tuli selväksi? Ei ihan kaikkea voi aina verrata keskenään. Olisi aika outoa viedä jokaisella lääkärikäynnillä joku suklaalevy tmv tuntemattomalle lääkärille, lasten hoitajat eivät kuitenkaan tuntemattomia ole.

Täällä sellianen kummajainen kuin miespuolinen lastentarhanopettaja. Ei kyllä mukavalta tuntuisi, jos joku -- lapsikaan-- kutsuisi minua sedäksi. Olen kolmikymppinen mies ja minulla on nimi. En kyllä ole koskaan törmännyt, että lapsi tai vanhempi käyttäisi tätä sanaa. 

Tädittelystä olemme puhuneet työyhteisössä viimeksi pari viikkoa sitten. Se jakaa mielipitetä iän mukaan vahvasti. Yleensä vanhemmille hoitajille se on ok, nuoremmat vierastavat ja liittävät tädin enemmän sukulaissuhteeseen. 

Itse kyllä havaitsin tällaisen, että kun päiväkodin laajennuksen yhteydessä pihalla oli rakennustyömiehiä, niin päiväkodin työntekijät itse puhuivat lapsille näistä miehistä setinä.

En sitten tiedä, oliko kyseessä lastenhoitaja vai lastentarhanopettaja vai mikä täti.

Itsekin tulen ihan mielelläni viitatuksi tätinä lapsille, joiden äiti en ole. En neitinä, rouvana, maisterina tai henkilöstöjohtajana. Enemmän vittuilulta kuulostaisi tuon tittelin korostaminen yhteydessä, jossa sitä ei tarvita.