Ystäväni on ehkä ihastunut minuun

Elämä on valintoja. Kaksitoista vuotta sitten valitsin mieheni lasteni isäksi. Olen ajoittain katunut päätöstä, mutta kaikki on kyllä hyvin. Mietittekö te muut koskaan, minkälaista elämänne olisi jos jakaisitten sen jonkun muun (tietyn) henkilön kanssa?

Minulla on hyvä miespuolinen ystävä, joka kuuluu yhteiseen kaveriporukkaan mutta on eniten yhteydessä minun kanssani. Tällä miehellä ei ole lapsia ja tuskin tulee olemaankaan, sen ikäisiä jo olemme. Hänen seurassaan on todella miellyttävää olla, sillä hän on poikkeuksellisen älykäs ja keskusteleminen aiheesta kuin aiheesta on todella mielenkiintoista. Sen lisäksi tulemme muutenkin hyvin toimeen. Hänen kanssaan löydän saman tunteen kuin lapsuudenkodissani, koska veljeni ovat samoin todella fiksuja ; tunnen voivani rentoutua kokonaan, sillä tiedän voivani luottaa hänen arviointi- ja arvostelukykyynsä asiassa kuin asiassa. Omakin mieheni on fiksu, muttei yhtälailla, ja vaikka viihdynkin paremmin kuin hyvin hänen seurassaan, tätä tunnetta minulla ei koskaan ole ollut. En ole rakastunut kaveriini, mutta tunnen olevani kotona hänen seurassaan, mistä seuraa mietintä siitä, millaista olisi elää hänen kaltaisensa kanssa.

Onko teillä joskus samanlaisia tuntemuksia? Fantasioita ei seksistä vaan yhteisestä elämästä?