Lue keskustelun säännöt.
Olen 21 vuotias, eikä minulla ole mitään hajua mitä minun pitäisi tehdä elämässä..
21.05.2017 |
Hain valtiotieteelliseen koska se on ainoa paikka, mikä edes vähän kiinnosti. Nyt viime aikoina kiinnostus koko hommaan on alkanut laskemaan, enkä edes tiedä ottaisinko edes paikan vastaan jos minut valittaisiin. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostaa kyllä "harrastuksena" mutta opiskelu korkeakoulussa ei. Pääsykoe on siis parin päivän päästä..
Muutenkin olen hukassa elämässäni. Armeijan jälkeen olen kohta ollut vuoden työttömänä ja vain istunut kotona tietokoneen ääressä. Ystäviä, kavereita ja tuttuja ei ole enää yhtään ja tämä alkaa tuntumaan hyvin raskaalta. Erityisen paljon pelkää sitä, että jään kokonaan työttömäksi ja ikuisesti yksin enkä löydä mitään kiinnostavaa elämässä.
Mitä minä teen? Olen vakavasti miettinyt, että en menisi sittenkään opiskelemaan..
Kommentit (27)
Käy ainakin niissä pääsykokeissa. Voit kesämmällä vielä päättää, jos et haluakaan ottaa opiskelupaikkaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tähän mennessä vastauksista. Olen niin hukassa ja epävarma siksi nämä asiat ovat mielessä nyt kun koe on parin päivän päästä.
Minun mielestäni prioriteettina on saada nyt vain jokin uusi vaihe elämässä alkamaan. Suosittelen myöskin opiskelua ja jos ei valtsikan ovet aukea niin avoimessa voit yrittää kokeilla erilaisia aineita, jos joku niistä alkaisi vaikuttaa kiehtovalta. Toinen steppi on jonkin työn löytäminen, työkokemusta jo on eli sinulla on ihan eri mahdollisuudet kuin jollain ensimmäistä työtä etsivällä.
Tulkitsin sinun olevan mies (armeija), intti on hyvä syy olla vuosi pois työmarkkinoilta. Hae mitä vaan hanttihommia: tarjoilija, varastoduunari, kiinteistöhuoltoa, siivousta jotain sellaista, mistä saa vuoroja raavittua kasaan. Opintoja ne eivät hidasta, älä pelkää sitä. Kun asut vielä kotona ja asumiskulut ovat pienet, saat nopeasti säästöön pesämunan tulevaisuudelle. Ei siis kannata itse hassata heti reissailuun ym. Itse säästin kotona asuessa n. 15 000€, jotka tuli todella tarpeeseen opintojen aikana.
Kotona lorviminen nostaa nopeasti sen kynnyksen hankkiutua elämässä eteenpäin. Kavereita saat varmasti, kun pääset eteenpäin joko opintoihin tai töihin. Suhteitakin sinulla on: yritä vaivihkaa kysellä, josko vanhemmat saisivat tietää jostain työpaikasta omilta tutuiltaan. Sitä kautta voi löytyä yllättävääkin tekemistä.
Lisäksi, jos sinulla tuntuu olevan tasaisesti alakuloinen olo ja yöunet pitenee ja pitenee niin kyseessä voi olla myös jonkin asteinen masennus, josta kannattaa käydä paikallisessa terveyskeskuksessa juttusilla. Lähinnä siis poissulkea sen, ettei sinulle aiheuta kynnystä joku hoidettavissa oleva syy.
Parisuhdekin kyllä ihan eri tavalla mahdollistuu, kun saat jotain vakituista sisältöä elämiseen kuten palkkatuloja tai opintoja.
Nyt vaan verkot vesille ja liikkeelle! :) Tsemppiä toivotan toki kovasti!
M27
googlaa european voluntary service. valitse jokin projekti ulkomailta ja lähde 1kk-12kk johonkin euroopan maahan. oli muuten mun elämän paras päätös. :) ja on eu-tuettu, joten sun ei tarvitse maksaa muuta kuin omia kuluja jonkin verran paikan päällä. alkaa elämän suunta selvitä. tsempit!
Jos vain mahdollista saada jotain osa-aikatyötä ja samalla voisit aloittaa opiskelun avoimessa yliopistossa ja kokeilla, mikä olisi kiinnostavaa. Tällöin et menetä tukikuukausia tai ensikertalaisen etua haussa, eikös joku sellainenkin systeemi ole nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP täällä taas.
Kävin pääsykokeissa, mutta ne eivät menneet niin hyvin. Motivaatio lukemiseen oli koko kevään aikana ollut heikoilla, eikä pääsykoemateriaalin aiheet olleet juurikaan minua kiinnostavia. Nämä ajatukset tulevat jatkuvasti esiin ja nyt taas pelkään, että on luvassa toinen välivuosi ja yksinäisyys se vaan jatkuu..
Kiitos kaikille kommentoijille. Toivottavasti saisin joskus epävarmuuteni pois.
Suosittelin opiskelujen aloittamista, jos vain saa paikan! Itse haahuilin ihan liian pitkään kaupan kassalla odottaen jotain elämää suurempaa inspiraatiota tai intohimoa opiskelualaan liittyen. Elämän piiri jäi siinä kohtaa aika pieneksi ja ainakin omalla kohdallani asiat parani, kun lähdin lopulta opiskelemaan vain "jotakin" - sitä kautta sitten löysinkin sen mitä oikeasti haluan.