Raha syynä olla hankkimatta lapsi?

Jos jää tonni käteen niin äkkiäkös sitä omistusasunnon ostaa?

Korkeakoulututkinnot, velaton asunto, molemmilla työpaikat ja iso omaisuus perittynä, jolle piti saada uusi perijä.

10% pitää kait olla käsirahaa, joten kyllä tässä pari vuotta menee et riittävä summa on kasassa kun asuinalueena on pk-seutu.

Eka lapsi hankittiin kun olin opiskelija ja vaimo teki jollain mitättömällä apurahalla väikkäriä. Vasta oltiin ostettu omistusasunto ja tulot oli jotain reilu tonni, asuntoon meni 600.

No ei ole ikinä jäänyt tonnia säästöön kuussa. Ihan omilla rahoilla on silti lapset kasvatettu. Meillä on kolme. Taloudellisista syistä jää kyllä tuohon kolmeen.

Se lapsi ei ensimmäiseen 3-4 vuoteen vaadi hirveitä rahasatsauksia. Sen jälkeen toki enenevissä määrin, mutta ikuisuutta ei kannata odottaa.

Tietysti yhteiskunnen tuet ovat parempituloisille paremmat.

No miehellä vakityö, bruttopalkka 2000e/kk. Minulla oli sijaisuus, brutto ammattini mukaisesta työstä sen 2000e/kk. Asuttiin aso-asunnossa silloin eli velkaa oli n. 20 000e, toisen lapsen tullessa muutettiin vuokralle isompaan. Säästöjä oli 0 euroa!

Minusta oli loistava sauma tehdä lapset, kun ei ollut vakipaikkaa, niin ei tarvinnut työnantajia vaivata omilla äippälomillani. Vuokra-asuntoon sai asumistukea, pidin aika pitkät hoitovapaat kun ei ollut isoa velkaa niskassa. Oma ostettiin hoitovapaan jälkeen kun palasin töihin. Rahat meillä on aina riittänyt normaaliin elämiseen hyvin.

Olin 23 ja 26 v kun lapset syntyi. Kolmatta ei näillä tuloilla sit enää uskaltanut tehdä, vaikka oltais haluttu. Mut hyvä näinkin.

Kyllä rahaa pitää olla ja suunnitelma siitä millä eletään, mutta ei kaikkea voi loputtomiin kontrolloida. Toisilla on juna mennyt ohi sitä täydellistä aikaa odotellessa, sit kattellaan niitä tyhjiä makkareita pahimmillaan. Ja toisille se hyvän ajan odottelu on vain tekosyy.

Ei kehdannut parin tonnin tuloilla ehdotella naisille kimppaan menoa ja siinä jäi lapsetkin "tekemättä"

Muita? 

Tärkeämpää kuin tulojen ja omaisuuden määrä on kyky ajatella talousasioista järkevästi ja ymmärtää, että lapsen saaminen muuttaa rahankäyttöä, mikäli vanhemmat ovat pieni- tai normaalituloisia. Että ei oteta pikavippejä, tingitään omien mielihalujen toteuttamisesta ja osataan elää varojen mukaan ja laittaa hankinnat tärkeysjärjestykseen.

kuumeinen kirjoitti:

Missä taloudellisessa tilanteessa olette päätyneet yrittämään lasta? Millä perusteella olette tulleet siihen tulokseen, että rahat riittävät?

Nyt mukaan ei siis lasketa itse itsestään ilmoittaneita vahinkoja, vaan ihan yrittämällä yritettyjä ja hankittuja.

Aihe nousi esille kun puhuimme avokin kanssa tulevaisuudesta ja hänen mielestään ei vielä lähivuosina ole mahdollisuutta hankkia lasta, koska taloudellinen tilanne ei ole riittään hyvä. Sikäli järkevä kommentti, mutta meillä molemmilla on koulutusta vastaavat vakituiset työpaikat siitä huolimatta, että ollaan vasta 25v. Mikään huippuliksa ei kummallakaan ole, mutta yhteensä meillä jää yli 1000 euroa joka kuukausi säästöön siitä huolimatta, että syödään ravintoloissa ja ei lasketa kovin tarkasti ruokamenoja. Koti on ihan kiva vuokrakaksio, josta toki pitäisi muuttaa sitten kolmioon.

"Kyllähän sitä näillä tuloilla voisi elättää myös lapsen, mutta ei se olisi kovin hääviä elämää."

Jos jää tonni kuussa säästöön niin eläkeikään mennessä siellä säästössä on 40*12*1000 eur = 480 000 euroa. Lapsi maksaa karkeasti noin 200 000 euroa, sisältäen suorien kulujen lisäksi sen isomman asunnon, isomman auton, ja kotonaolevan vanhemman alemmat tulot ja heikentyneen palkkakehityksen. Lapsen kanssa eläkesäästöjä kertyisi siis noin 280 000 euroa. Omista elämäntavoista ja arvoista riippuu pitääkö tätä paljona vai vähänä. Teidän ikäluokan odotettu elinikä on yli 90 vuotta, joten eläkesäästöt kannattaa mitoittaa niin että riittävät kolmeksi vuosikymmeneksi mukaanlukien terveydenhoitomenot.

Meillä molemmilla oli vakityöt ja hyvät palkat, tilava omistusasunto, osakesalkut ja minulla n 30 000€ rahaa säästettynä hoitovapaata varten. Pakko oli ottaa varman päälle koska meillä ei ole ketään, ei siis ketään, joka auttaisi jos apua (taloudellista, hoitoapu, sijaisasunto vesivahingon takia tai mitä ikinä voikaan sattua) tarvittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Se lapsi ei ensimmäiseen 3-4 vuoteen vaadi hirveitä rahasatsauksia. Sen jälkeen toki enenevissä määrin, mutta ikuisuutta ei kannata odottaa.

Tietysti yhteiskunnen tuet ovat parempituloisille paremmat.

No sekin vähän riippuu mistä roikkuu.

Esim. me olemme opiskelija-työssäkäyvä -pariskunta. Rahaa on ihan tarpeeksi, aika paljon kaikkea ostettu käytettynä, mutta mistään ei esim. löytynyt hyvää turvaistuinta joka olisi tarpeeksi tuore. Ja uutena sekä vielä tarjouksessa semmoisesta joutui maksamaan melkein 600 euroa. Joo joku voisi tässä tilanteessa sanoa että olisitte ostanut halvemman, 200-300 eurolla saa jo jonkun ihan hyvän uutena ja käytettynä vielä halvemmalla, mutta minä en halua tinkiä turvallisuudesta, ostin sellaisen mikä oli saanut mielestäni parhaimmat arvosanat. Ihan senkin takia, että jos sattuisi kolaritilanne niin olisin kyllä säästänyt ihan väärässä paikassa. Siinä ei muutaman sadan erotus enää paljoa paina.

Eli kyllä se lapsi voi vaatia isompiakin kertasatsauksia, lapsen kanssa kun ei koskaan voi tietää mitä tulee eteen, lapsella voi olla joku sairauskin mikä vaatii vaikka paljon lääkärikäyntejä yms. Eli kannattaa kyllä varautua että saattaa tulla isompia menoeriä, mutta harvemmin niitä vauvan/taaperon kanssa tulee, varsinkaan jos on tehnyt ennen syntymää ns. alkuinvestoinnit (pinnasänkyä, rattaita, syöttötuolia yms. mitä nyt kukakin kokee lapsellensa tarpeelliseksi)