Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa osata toimia ihmisten kanssa. Pelkään kokoajan mokaavani jotenkin. Sen lisäksi en ole elänyt sellaista elämää kuin muut normi nuoret. Olen kyhjöttänyt kotona kun muut ovat oikeasti eläneet ja en tarkoita tällä nyt pelkästään mitään ryyppäämistä vaan ihan tavallista shoppailua, konserteissa käyntiä, matkustelua jne. En ole elänyt sellaista huoletonta "norminuoren" elämää. Sen takia olenkin ihan hukassa uusissa tilanteissa, kun ei ole tuollaista "harjoitusta" ollut näistä tavallisistakaan asioista. Tämä asia on todellinen häpeä ja pelottaa, että joku huomaa tämän. Syy tähän on ollut se, että nuoruus meni yksin ja kiusattuna, joten oli helppoa jäädä kotiin. Nyt kun sitä haluaisi päästä ovesta ulos niin on vaikeaa. Tämä kaikki silti varmaan kyllä näkyy ulospäinkin eli varmaan joku huomaa. Muuten olen sellainen tavis nuori eli varmaan kukaan ei päällepäin uskoisi mitä minäkin olen jo joutunut käymään läpi.
Tunnistan niin itseni tästä tekstistä. Mulla on muutama ystävä tullut myöhemmin. Itseänikin hävettää ja vieläkin minulla on ajatuksia että ihmiset oikeasti vihaavat minua ja on vaikea olla joissain tilanteissa.
Mulla on täysin sama. Menneisyys ja koko elämä hävettää tuon yksinäisyyden ja elämättömyyden takia. En voi mennä mihinkään sosiaalisiin harrastuksiinkaan koska en osaa puhua ihmisille ja olla niiden kanssa. En luultavasti saa koskaan perhettäkään, mikä on taas yksi asia jota mä en koskaan saa elää. Oikeastaan en aiokaan jatkaa tätä elämää enää kauan, ei tällainen yksin nyhjötys ole elämisen arvoista elämää enkä voi koskaan saadakaan elämisen arvoista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tyttö kirjoitti:
Näytän varmaan ihan tavalliselta, nykyaikaiselta länsimaalaiselta sinkkunaiselta. Salaa haaveilen parisuhteesta, jossa olisi hyvin perinteiset roolit ja omistushaluinen mies pitäisi minut, kotirouvansa "kurissa". Tällainen suhde on kuitenkin vaikeasti saatavissa, koska käsittääkseni niihin liittyy usein fyysinen väkivalta ja lyömistä tai muuta pahoinpitelyä en kuitenkaan halua. Alistuminen miehen tahtoon tulisi siis ihan omasta halustani eikä pelon takia.
Valmistaudun kuitenkin jatkuvasti tähän tulevaan(?) suhteeseeni mm. pitämällä huolta kunniastani ja välttämällä kahdenkeskistä, mahdollisesti juoruja synnyttävää ja negatiivisesti maineeseeni vaikuttavaa toimintaa miesten kanssa :-D
Ei alisteiseen ja omistushaluiseen suhteeseen tarvitse väkivaltaa sotkea millään tavalla. Yhdysvalloissa kotivaimo tai kotiäiti on ihan normaali asia edelleenkin ja olihan se sitä Suomessakin ennenkuin tajuttiin, että Suomessa taloudellisesti pärjätäkseen on kummankin aikuisista käytävä töissä.
Lähden mielelläni tällaiseen suhteeseen, jossa nainen on kotona ja palvelee miestään. Sovitaan päälle vain, että hoidat myös perheen elätyksen sillä välin kun minä hengailen kylillä ja käyn shoppailemassa. Illalla tulen kotiin syömään, juomaan ja naimaan.
Ja parisuhde voi toimia roolileikkinä, jossa tietenkään ei ole oikeasti alistamista, vaan molemmat saavat olla roolissa hallitsevana tai alistuvana. Ei tarvitse näkyä ulospäin eikä todellisina voimasuhteina millään lailla, voi käydä normi uratöissä päivän, ja palata kotiin niin että vaihtaa saman tein sukkanauhoihin ja palvelee miestä polvillaan. Meillä on tuollainen. Molemmat oikeasti kilttejä ihmisiä ja rakastetaan toisiamme hellästi, saadaan vain tuosta kicksejä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta vaikka ulkoapäin näytän aivan muulta.
Sun siis luullaan vasikoineen?
Outoa. Facebookista ja Instagramista olen saanut ihan toisenlaisen kuvan ihmisistä. Ettei ne nyt vaan olisi huijanneet? Tuntuu että muilla elämä on yhtä juhlaa ja hienoja kokemuksia täynnä. Kauniita ihmisiä ja aina ihanaa elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että olen näin vanha. Olen 29 vuotta, mutta mua luultiin kuukausi sitten 18-19 vuotiaaksi, sen iänkysyjän ilme oli kieltämättä hämmentynyt, jopa järkyttynyt. Mulle on myös tarjottu lastenlippua bussissa kun olin 26 vuotias. Ennen olisin loukkaantunut, mutta nykyään tuntuu hyvältä että melkein 30 vuotiaana menee teini-ikäisestä. Olen luonnonlapsi, joten se pitää varmaan nuorena. Ja meillä on vahvat nuoruusgeenit suvussa.
Olen 39 ja minulta kysyttiin äskettäin kioskilla, tuleeko lasten vai aikuisten kertalippu. Omasta mielestäni en kyllä näytä aivan niin nuorelta.
Eräs henkilö jota en ollut nähnyt 20vuoteen alkoi puhumaan että olen niin nuori etten voi tietää jostain asiasta jotain liibalaabaaa, sanoin muuten hyvä mutta meillä 1v ikäeroa.
T.43v mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt monta kertaa itsemurhaa n.11-14 vuotiaana. Olen nyt 35 vuotias. Asun nykyään ns.hienostoalueella ja tuttuni täällä koostuvat sellaisista ihmisistä joilla ei ole hajuakaan "oikeasta" elämästä. Ainakin heidän kertoman mukaan olen saanut sellaisen kuvan, tiedä sitten että ovatko hekin täällä kirjoittamassa samaa kuin minä.
Olen lähtöisin hyvin köyhistä ja huonoista oloista mutta aikuisiällä luonut menestyvän yrityksen ja siksi saanut varallisuutta. Täällä asuvat tuttuni ovat alkujaankin rikkaista perheistä.
Arvatkaa muuten tekikö raha minut onnelliseksi? Ei tehnyt.
Olen 26 melko hyvännäköinen mies joka on seurustellut muutaman kerran oman ikäisten kanssa, ja nyt usean vuoden ollutihastunut naiseen joka on eronnut 56v, ja jota tapaan silloin tällöin. Hän ei ole yhteiskunnan "kauneusihanteiden" mukainen ja perhe/lähipiiri ristiinnaulitsisi sosiaalisesti jos tekisin asialle mitään.
En ole nössö mutta tilanne on niin erikoinen etten uskalla tehdä asialle yhtään mitään ellei nainen itse tekisi (todennäköisyydet tähän luultavasti 0%).
Samoin jos anonyyminä mainitsen aiheesta missään, minua pidetään trollina tai naisprovona koska "eihän kukaan voi pitää yli kolmekymppisiä naisia kauniina, ne on rupsahtaneita".
Aivot toimivat merkillisesti eikä kerta kaikkiaan voi valita sitä kenet näkee kivana ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...keskivaikea änkytys joka on johtanut aikamoiseen mökkihöperyyteen ja syrjäytymiseen...
Mielenkiinnosta kysyn, että änkytätkö vain sosiaalisissa tilanteissa?
Jos kotona puhuisit yksin ääneen, niin änkyttäisitkö silloinkin?
Muutaman kerran olen asiakaspalvelutilanteessa tavannut änkyttävän henkilön, eikä se vielä tähän mennessä kenelläkään ole ollut niin häiritsevän voimakasta, ettäkö ei oltais voitu keskustella ihan tavallisesti.
Vierailija kirjoitti:
...ei koulutusta/töitä, keskivaikea änkytys...
Kouluttautuminen johonkin tehtävään, jossa tarvitsee puhua vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...keskivaikea änkytys joka on johtanut aikamoiseen mökkihöperyyteen ja syrjäytymiseen...
Mielenkiinnosta kysyn, että änkytätkö vain sosiaalisissa tilanteissa?
Jos kotona puhuisit yksin ääneen, niin änkyttäisitkö silloinkin?
Muutaman kerran olen asiakaspalvelutilanteessa tavannut änkyttävän henkilön, eikä se vielä tähän mennessä kenelläkään ole ollut niin häiritsevän voimakasta, ettäkö ei oltais voitu keskustella ihan tavallisesti.
Vain sosiaalisissa, kun ei tiedä miten muut voivat reagoida siihen. Ymmärrän että tällänen ajattelutapa on vain omassa päässä, enkä usko että kukaan vähänkään henkisesti kasvanut ihminen alkaa nauramaan päin naamaa. En ole myöskään koskaan änkyttänyt kenenkään kuullen paitsi läheisimpien ihmisten, joten tästä ei ole koskaan kiusattu eikä moni ole ikinä saanut tietää. Peruskoulu oli aikamoista "piilottelua" ja luokan edessä puheiden pito vaati aina jotain tekosyitä.
Yksin puhuessa se ei ilmene juuri ollenkaan, mutta joka päivä on erilainen, esim. puheesta ei taida tulla yhtään mitään kun taas toinen päivä puhe on kristallinselvää. Saattaa liittyä stressitasoon/kuinka hyvin on saanut nukuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...ei koulutusta/töitä, keskivaikea änkytys...
Kouluttautuminen johonkin tehtävään, jossa tarvitsee puhua vähän?
Mitä töitä sulle tulis mieleen? Itse keksisin postinjakajan, elektronisten laitteiden korjaajan, tai joku IT-alan näppiksen näpyttelijän.
Ahdistun biseksuaalien tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että olen näin vanha. Olen 29 vuotta, mutta mua luultiin kuukausi sitten 18-19 vuotiaaksi, sen iänkysyjän ilme oli kieltämättä hämmentynyt, jopa järkyttynyt. Mulle on myös tarjottu lastenlippua bussissa kun olin 26 vuotias. Ennen olisin loukkaantunut, mutta nykyään tuntuu hyvältä että melkein 30 vuotiaana menee teini-ikäisestä. Olen luonnonlapsi, joten se pitää varmaan nuorena. Ja meillä on vahvat nuoruusgeenit suvussa.
Olen 39 ja minulta kysyttiin äskettäin kioskilla, tuleeko lasten vai aikuisten kertalippu. Omasta mielestäni en kyllä näytä aivan niin nuorelta.
Ne myyjät kysyvät tuota sen takia kun monet ostaa lapsilleen lipun, ei itselleen.
ette te ihan niin nuorilta näytä vaikka kuvittelette.
Olen vakavasti sairas, mutta en ole ollut päivääkään sairaslomalla, koska toimintakyky on pysynyt lähes ennallaan. Suurin osa ympärillä olevista ihmisistä tai edes työpaikan esimies ei tiedä tätä.
Joudun edelleen näyttämään papereita Alkossa, vaikka olen kohta 40 v.
Olen ollut avioliitossa vuosia, mutta useampaan otteeseen salasuhteessa ja seksikumppaneita on useita avioliiton ajalta. En ole koskaan jäänyt kiinni ja ulospäin olemme onnellinen pariskunta.
En voi sietää appivanhempiani, mutta heille olen kuin oma tytär.
Olen toisinaan niin yksinäinen ja ahdistunut, että olen vahingoittanut itseäni. Kukaan ei tiedä.
Käytän alkoholia ajoittain reippaasti ja saatan esim. sekoittaa kirkkaita mehuun tai limuun, etten jää kiinni. Kukaan ei tiedä tästäkään tai ole edes huomannut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49-vuotias, mutta kuulema näytän 3-kymppiseltä.
Olen yksinäinen ja juon kuin sieni.
Olin ns. outo nörtti, kaveripiirissäni minua pidettiin aina sellaisena jolle tuskin irtoaa.
Olin kuitenkin maannut 23 -vuotiaana noin 60 naisen kanssa. Kaverit pitivät itseään panomiehinä, mutta minullapa oli -paksu- mela. Aina huvitti kuunnella niitä panomiesjuttuja. Minä vain hoidin homman ja lähdin kotiin. Toisinaan välttelin kokonaan naimista, kun nämä naiset tuppasivat soittelemaan perään jos saivat numeroni tai nimeni talteen.
Lisäksi olen pannut ainakin yhden entisen kaverini vaimoa oikein kunnolla kännissä. Kaveri jaksaa aina muistuttaa kuinka kova panomies on ollut. Minäpä muistan naisten kasvot, vaikka nimiä en niinkään. Hymyilen sisäisesti aina kun tavataan, kun tämä keski-ikäinen punkero kertoo entisistä naisistaan.
En tiedä muistaako hänen vaimonsa minua, mutta lerssini ainakin muistaa.
Jättilerssi paljaanako kuljeskelet kylällä vai miten ne 60 naista lähti oudon nörtin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Jättilerssi paljaanako kuljeskelet kylällä vai miten ne 60 naista lähti oudon nörtin mukaan?
Olen mukava.
En juuri välitä, uskooko kukaan. Näin vain on.
Olen velkaantunut, olen ottanut pikavippiä ja edelleen makselen niitä pois. Ulospäin olen hyvin siisti, pukeudun hyvin eikä minusta varmasti heti uskoisi että olen taloudellisissa vaikeuksissa. Olen tarkka rahankäytössä, olen aina ollut. Rahavaikeudet ovat seurausta ajoilta kun olin huonossa suhteessa, ex jätti kontolleni paljon laskuja ja ajauduin sitä kautta velkakierteeseen. Parhaani mukaan yritän nyt pitää talouden kasassa ja selvitä kaikista veloista niin että pian ne olisivat vain historiaa, ei enää ikinä uudestaan.
Olen oikeasti hengellinen ja mietin usein miten voisin kehittyä hengellisesti ja palvella paremmin lähimmäisiäni ja kaikkia ihmisiä. Päällepäin olen ihan normaali töissäkäyvä ruuhkavuosimamma.
Minulla on kaksi lasta vaikka ulkoapäin näytän aivan muulta.