Miten synnytys voi olla " ihana" ? Onko teista paskantaminenkin ihanaa? Onko ison jootin vaantamisessa jotain primitiivista iloa jos kerran synnytyskin on niin ihanaa?

Paska on paska.

Mutta vauva on elävä organismi joka kasvaa ja kehittyy.

Miehet eritoten nauttivat paskomisesta, niillä kun se G-piste on siellä heti paskasuolen edessä.

mutta ihanaa on saattaa maailmaan oma lapsi ja uusi elämä.

sen " jöötin" tunkemisessa se kun se kipu loppuu kuin seinään ja koko 9kk odotus ja se synnytys tuska häviää mielestä samantien kun lapsesi näet ensimmäisen kerran. Minun mielestäni ainakin. En synnytystä inhoa enkä pelkää koska se kuuluu mielestäni tähän " rituaaliin" ja se on kiva juttu.

jälkisupparit, istukan synnyttäminen, pimppi-kipu, kaikki tulivat yllätyksenä kuinka paljon sattuivat.

Pelottaa, odottaa, iloitsee, itkee, karjuu, suuttuu, helpottuu, antautuu.. Siinä on monella ihmisellä koko elämän edestä tunteita, yhdessä ainoassa synnytyksessä. Minun mielestäni aivan mahtava kokemus. En myöskään inhoa enkä pelkää lainkaan. Se on ihanaa. Ponnistuskaan ole kamalaa ja supistukset kestävät vain jonkun aikaa. Se on lyhyt aika elämästä.

" kipu loppuu kuin seinään" tai " kivun unohtaa heti kun näkee lapsen" .



No ei ole minulla loppunut kipu kuin seinään; ompeleminenkin sattui sikana, puhumattakaan kyvyttömyydestä istua mitenkään päin moneen päivään. Myös esikoisen imetys sattui aluksi niin että näin tähtiä, kuopuksen jälkeen taas jälkisupistukset laittoivat puuskuttamaan kuin tositoimissa oltaisiin.



Eikä se kipu ole kyllä heti unohtunutkaan; lähinnä olen pyyhkinyt helpotuksen hikeä otsalta ja vain ollut iloinen, että kaikki on ohi!

Kolmannen lapseni synnytys oli todella ihana kokemus, kaksi edellistä olivat vaikeita synnytyksiä, mutta tämä kolmas oli helppo ja kokemuksena aivan erilainen. Minusta ihana kuvaa sitä hyvin.

Kipu oli siedettävää, sain olla pystyssä, lapsi syntyi kahdella ponnistuksella (joten kakkaamista muistuttavaa tilannetta oli hyvin vähän tässä tapauksessa) ja tärkeitä oli se, että olin koko ajan tilanteen päällä, nyt vasta ymmärrän, mitä tarkoitetaan kun puhutaan että on tärkeää hallita tilanne ym. Jos lapsilukumme ei muuten olisi nyt täynnä, voisin näitä synnytyksiä harrastaa enemmänkin.

Itse sen jöötin työntäminen on ihanaa kun tietää että pian näkee sen lapsen ja supistukset loppuu.

Ei tietenkään siitä kivusta nauti mikä on synnyttäessä mutta koko se fiilis mikä on siinä tilanteessa on vaan ihanaa. On niin haavoittuva, pelottaa, jännittää, on onnellinen. Sitä keskittyy kivunkestämiseen, ja tuntee että kroppa tekee työtä. Sattuu hirveesti. Ja supistuksen loputtua taas helpottaa. Jokainen kivulias supistus on lähempänä helpotusta.

Eihän kukaan täysin ok ole synnytyksen jälkeen, mutta minä olen jokaisen lapsen synnytyksen jälkeen pystynyt istumaan. Olen käynyt suihkussa. Olen ollut vähän heikon oloinen mutta kuitenkin tosi pirteä. Ylpeä ja helpottunut ja niin onnellinen!!! Sitä ei voi muuten kuvailla kuin ihanaksi tapahtumaksi. Synnyttäminen on ihanaa. Ja kun joku tuttavani synnyttää olen liikuttunut ja aina tulee itku kun omat synnytykset palaa mieleen.



Ja mun nimimerkki on viiden lapsen äiti.