Minkä verran 3-vuotta täyttänyttä voi tapakasvattaa tunnepuolen asioissa?
Tilanne on seuraava. Meidän lapsella on eräs aikuinen sukulainen jota suosii yli muiden. Kun aikuisia sukulaisia on kylässä muutamia, lapsi omii tämän suosikkisukulaisen itselleen ja toteaa esim. mummoilleen että ' mene sinä pois me leikitään Tiinan kanssa' ja vetää huoneensa oven kiinni.
Saattaa myös sanoa suoraan että ' en mä halua nyt sun luokse tulla kun Tiina on täällä, mene pois' tms. tosi tökeröä. Vaikka ikää on vasta se 3-vuotta ja mummot ja sukulaiset ymmärtävät että on pieni lapsi kyseessä, huomaa silti että hieman loukkaantuvat kun lapsi tämän Tiinan läsnäollessa torjuu heidät täysin - ja varsin suorin sanakääntein.
Tämä Tiina on saman verran tekemisissä lapsen kanssa kuin muutkin sukulaiset, eli aika paljon. Haluaisin jotenkin saada uhmaikäisen päähän taottua ettei ihmisille voi sanoa ihan mitä vaan. Tähän asti en ole kovin hyvin onnistunut:(
Mitä pitäisi tehdä?
Kiellänkö linnoittautumasta omaan huoneeseen, ja estän oven kiinni laittamisen? Ja toistan vaan että kyllä muutkin mahtuvat mukaan? Vai mitä?
Kommentit (4)
voi varmaan pyytää tuota Tiinaakin osallistumaan tapakasvatukseen niin, että hän pyytää/" vaatii" mummonkin mukaan leikkiin, kieltää sulkemasta ovea jne. Luulisi lapsen uskovan suosikkiaan.
Yleensä ottaen kai oma hyvä esimerkki on paras keino opettaa hyviä tapoja.
Olen kyllä jutellut asiasta pojan kanssa. Selittänyt, että toiselle tulee paha mieli, kun sanotaan " mene pois, en halua että olet meillä" jne. Olen myös ennen vieraiden tuloa käynyt läpi säännöt: ollaan kilttejä ja kohteliaita kaikille, ei sanota rumia asioita jne. Sitten tarpeen tullen olen kyllä kieltänyt ja komentanutkin poikaa aika suorasanaisesti. Minä luulen, että ainakin meidän pojan kohdalla on kyse jonkinlaisesta jännityksestä niitä tilanteita kohtaan, kun tulee vieraita ihmisiä kylään. Joidenkin pitempään viihtyneiden vieraiden kanssa on sujunut ihan hyvin alkukankeuden jälkeen.
... 3-vuotiaan tyttären puheissa ja tuo kuulostaa juuri sellaiselta mitä pieni voisi sanoa, kun on itse innoissaan jostakin ja ei halua, että kukaan tulee siihen väliin tms. ... (" ;)
Asiassa voi kaiketi vain edetä kärsivällistä selittäjän tietä pitkin ja toivoa, että puheesta jotakin pikkuhiljaa alkaa siirtyä myös tyttären käytökseen (" ;).
Joskus minusta tuntuu, että me vanhemmat ollaan aivan kuin ' liikenteenohjaajia' lapsille kun selitellään ' käytöskoodeja' ja neuvotaan miten toimia (" ;).
Kyllä varmaankin voi koittaa opettaa, ainakin sen että miten asioita sanotaan. Ennen vierailuja voisi lapsen kanssa yrittää sopia etukäteen että leikitään kaikkien kanssa, joskin voi olla ettei se käytännössä toteudu... Ja sen voisi sopia ettei ovia laiteta ollenkaan kiinni koska se on epäkohteliasta, ja jos ovi menee kiinni niin sitten avataan se ja muistutus ettei ovia laiteta kiinni silloin kun on muitakin vieraita. Mutta sitten voisi koittaa opettaa miten asiat sanotaan, esim. ei sanota " mene pois" vaan esim. " voinko vähän aikaa leikkiä Tiinan kanssa?" . Meillä poika on sanonut ruokapöydässä " hyi pahaa" , olen sitten tolkuttanut että ei saa niin sanoa vaan että " kiitos, minä en välitä siitä" . Ja muutamien harjoituskertojen jälkeen oppi on mennyt perille, nykyään " ei välitä" jostain ruuasta tai " ei maistu" .... Uskoisin siis että voi opettaa mutta harjoitustahan se vähän vaatii ennen kuin kohteliaat sanonnat muistuu mieleen oma-aloitteisesti.