Onko muita, jotka eivät ole koskaan tunteneet rakkautta ensisilmäyksellä?
En ole koskaan tuntenut voimakasta ihastumista ensisilmäyksellä tai tullut tunnetta, että tässä se nyt on, tuo minun on saatava. Mietin, kuinka yleistä tuo kyky ihastua ensisilmäyksellä edes on. Onko se ihmiseen rakennettu ominaisuus ja olenko poikkeava, kun en siihen kykene? Vai toisinpäin?
Siitäkö johtuu, miksi olen joutunut olemaan niin paljon sinkkuna ja miehen löytäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä..? Ihastun vain silloin, jos mies on ensin kiinnostunut minusta, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.
Kommentit (30)
Samoin. Olen jo 40 v. enkä ole koskaan löytänyt elämänkumppania, jonka kanssa olisi voinut hankkia perheen. Kovasti olen yrittänyt etsiä. Silti suurin osa ihmisistä löytää kumppanin ja perustaa perheen. Tuntuu ihan utopistiselta. Miten he tekevät sen..?
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Toiseen ihmiseen ei voi rakastua ensisilmäyksellä, paitsi ulkonäköön. Ulkonäköön perustuvat suhteet eivät yleensä kestä kovin kauaa, eikä sellaista kannata tavoitella.
Vierailija kirjoitti:
En usko rakkauteen ensi silmäyksellä. Sitä tapahtuu vain elokuvissa.
Oot väärässä. Sitä tapahtuu myös hömppäkirjallisuudessa. XD
Nuorempana, kun painin näiden samojen kysymysten äärellä ja pelkäsin, joudunko koko elämäni olemaan yksin, minulle sanottiin, että "Älä huoli, jokaiselle on joku". Lyhyiksi ajoiksi alle 2 vuodeksi onkin ollut, mutta sellaista suurta rakkautta ja aitoa välittämistä ei ole koskaan tullut kohdalleni.
Jotkut nyt vaan kuvittelevat, että himo on rakkautta.
En nyt ihan usko ensisilmäykseen, mutta ensimmäisellä tapaamisella olen ihastunut ja siitä sitten rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Toiseen ihmiseen ei voi rakastua ensisilmäyksellä, paitsi ulkonäköön. Ulkonäköön perustuvat suhteet eivät yleensä kestä kovin kauaa, eikä sellaista kannata tavoitella.
Samaa mieltä. Mutta silti täälläkin keskusteluissa välillä näkee, että moni on löytänyt elämänkumppaninsa juuri siten, että on vain tullut tunne, että tuossa se oikea nyt on. Ja kaikki on mennyt onnellisesti, tunne on ollut molemminpuolinen.
Ei ole olemassa rakkautta ensisilmäyksellä. Et voi oikeasti rakastaa ihmistä, jota et vielä ollenkaan tunne. Ensisilmäyksellä voi ehkä ihastua, mutta silloinkin ihastuminen koostuu enemmän omiin mielikuviin kuin oikeaan ihmiseen.
Siinä ei ole mitään vikaa, ettei ihastu ensisilmäyksellä. Ihastuminen voi tapahtua myös ajan kanssa eikä se ole yhtään huonompi tapa. Silloin vaan kannattaa olla avoin tutustumaan ihmisiin. Jos heti odottaa isoja tunteita niin sitten ehkä on vaikea löytää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vaan kuvittelevat, että himo on rakkautta.
En ole tuntenut myöskään himoa kehenkään mieheen. Olen syttynyt vasta sitten, kun mies on ensin osoittanut himoitsevansa minua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa rakkautta ensisilmäyksellä. Et voi oikeasti rakastaa ihmistä, jota et vielä ollenkaan tunne. Ensisilmäyksellä voi ehkä ihastua, mutta silloinkin ihastuminen koostuu enemmän omiin mielikuviin kuin oikeaan ihmiseen.
Siinä ei ole mitään vikaa, ettei ihastu ensisilmäyksellä. Ihastuminen voi tapahtua myös ajan kanssa eikä se ole yhtään huonompi tapa. Silloin vaan kannattaa olla avoin tutustumaan ihmisiin. Jos heti odottaa isoja tunteita niin sitten ehkä on vaikea löytää ketään.
Näinhän se juuri on. Sen takia tinder-kulttuuri on kokonaan tuhonnut parisuhteet. Ainoastaan ne, joilla on kyky ihastua ensi treffeillä, löytävät toisensa ja muut jäävät nuolemaan näppejään. Miehet varsinkin odottavat niitä suuria tunteita heti alusta alkaen. Itse olisin valmis tutustumaan hitaasti ja antaa ajan näyttää, mutta valitettavasti en ole vielä törmännyt samoin ajattelevaan mieheen.
Miksi pitäisi ihastua ensisilmäyksellä? Parempi se minusta on, että ihastuu sitten kun tietääkin kohteesta jotain ja on syytä ihastua.
Tavismiehenä olen monesti huomannut joko arkielämässä tai nettideiteissä että onpas todella viehättävä nainen mutta ei mulla ole mitään mahdollisuuksia heihin.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vaan kuvittelevat, että himo on rakkautta.
Kyllä miehet varsinkin luulevat näin. Eivät ymmärrä, mikä ero on rakastumisella ja ihastumisella/himolla.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan usko ensisilmäykseen, mutta ensimmäisellä tapaamisella olen ihastunut ja siitä sitten rakastunut.
Minä en ole ihastunut edes ensi treffeillä. Eihän siinä puolen tunnin kahvittelun tai kävelyn aikana ehdi ihastumaan, kun vasta tutustutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Toiseen ihmiseen ei voi rakastua ensisilmäyksellä, paitsi ulkonäköön. Ulkonäköön perustuvat suhteet eivät yleensä kestä kovin kauaa, eikä sellaista kannata tavoitella.
Samaa mieltä. Mutta silti täälläkin keskusteluissa välillä näkee, että moni on löytänyt elämänkumppaninsa juuri siten, että on vain tullut tunne, että tuossa se oikea nyt on. Ja kaikki on mennyt onnellisesti, tunne on ollut molemminpuolinen.
Ihmisillä on tapana värittää ja terävöittää juttujaan täällä. Toki on mahdollista, että myös ulkonäköön perustuvat liitot muodostuvat onnellisiksi ja jopa se on mahdollista, että se toinen on aidosti myös persoonaltaan yhtä ihana ja itselle sopiva kuin ulkokuoreltaankin. Tämä lienee kuitenkin aika harvinainen sattuma ja tässä piilee myös vaara, jonka olen itsekin kokenut. Kun ihmiseen on ihastunut ulkonäön perusteella, tulee katsoneeksi hänen huonoja puoliaan sormien läpi pitkäänkin. Jotenkin haluaa kieltää ne mielessään, koska ulkonäkö vetää puoleensa.
Tunnen monta paria, jotka ovat rakastuneet ensisilmäyksellä, mutta itsellä ei kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan usko ensisilmäykseen, mutta ensimmäisellä tapaamisella olen ihastunut ja siitä sitten rakastunut.
Sama. Ei se kirjaimellisesti rakkautta ole, vaikka tuo ilmaisu puhuukin rakastumisesta. Mutta ihastumista tai sitä, että kiinnostuu vahvasti ihmisestä.
Olen yrittänyt myös rakastua ihmiseen, jota kohtaan en alussa ihastumista tuntenut, mutta ei sitä tunnetta tullut myöhrmminkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Toiseen ihmiseen ei voi rakastua ensisilmäyksellä, paitsi ulkonäköön. Ulkonäköön perustuvat suhteet eivät yleensä kestä kovin kauaa, eikä sellaista kannata tavoitella.
Samaa mieltä. Mutta silti täälläkin keskusteluissa välillä näkee, että moni on löytänyt elämänkumppaninsa juuri siten, että on vain tullut tunne, että tuossa se oikea nyt on. Ja kaikki on mennyt onnellisesti, tunne on ollut molemminpuolinen.
Ihmisillä on tapana värittää ja terävöittää juttujaan täällä. Toki on mahdollista, että myös ulkonäköön perustuvat liitot muodostuvat onnellisiksi ja jopa se on mahdollista, että se toinen on aidosti myös persoonaltaan yhtä ihana ja itselle sopiva kuin ulkokuoreltaankin. Tämä lienee kuitenkin aika harvinainen sattuma ja tässä piilee myös vaara, jonka olen itsekin kokenut. Kun ihmiseen on ihastunut ulkonäön perusteella, tulee katsoneeksi hänen huonoja puoliaan sormien läpi pitkäänkin. Jotenkin haluaa kieltää ne mielessään, koska ulkonäkö vetää puoleensa.
Pitäisikö mielestäsi siis pyrkiä löytämään elämänkumppaniksi ihminen, jonka ulkonäkö ei vedä puoleensa?
En usko rakkauteen ensi silmäyksellä. Sitä tapahtuu vain elokuvissa.