50 vuotiaat. Onko teidän lapset jo aikuisia?

Ovat aikuisia. Opiskelevat molemmat yliopistossa. Meillä on lämpimät ja kaverilliset välit. Olemme mieheni kanssa lopettaneet olemasta kasvattajia, nyt olemme lähinnä vanhempia kavereita, jotka neuvovat vain, jos pyydetään. Tapaamme noin kerran kuussa ja seuraavan kerran teemme yhdessä jotain isompaa, kun lähdemme yhteiselle lyhyelle kaupunkilomalle Eurooppaan kesällä.

Elämäntila on ihana! Parisuhteelle on aikaa ja harrastuksille ja on vielä vetreä ja terve. Parasta aikaa elämässä nyt.

Teinejä ovat.

Nuorinkin on 21-vuotias. Neljä on yhteensä. Olen 52-vuotias. 

Vanhin töissä akateemisella alalla, naimisissa ja kaksi lastenlasta tästä perheestä. Seuraava on valmistunut yliopistosta ja parisuhteessa. Vähän mustalammas osuu tähän keskelle. Eli ei ole yo-tutkinnon jälkeen opiskellut mitään, on kuitenkin töissä ja omillaan. Nuorin on myös yliopistossa. 

Ihan hyvin menee, kiitos kysymästä :) Tuntuu, että tässä vaiheessa ei jaksaisi lapsia kotona. Toisaalta tiedän, että jos olisi, niin jaksaisi. 

Uusperheessääme oma lapseni on 11 v ja mieheni lapset ovat 8 ja 10 v.

Nuorin lapseni on 10 v ja toinen on teini. En osaisi ajatella itseäni vielä isoäitinä. Ajattelumaailmani on myös hyvin erilainen kuin esim vastaajalla 3, jolle se lapsi joka on "vain" työelämässä on  musta lammas ja akateemiset lapset jotakin hienoa. Olen itse akateeminen, mikä on osasyy siihen, että tein lapset vasta 35v+. Ei ole tarvetta päteä lasten kautta.

Lapset on 32v ja 28v. Vanhempaa lasta perheineen näen n. kerran viikossa, asuvat naapurikunnassa. Nuorempi opiskelee yliopistossa, käy kerran kuussa kotona.

Vanhempi lapsi opiskeli duunariammatin ja on tehnyt töitä yli 10v. Muutama vuosi sitten hän rakensi talon, osallistuimme miehen kanssa melko paljon talkoisiin

Nuorempi lapsi tykkää opiskelusta (ja bailaamisesta), olis varmaan reippaampana jo valmistunut pari vuotta sitten, mutta ei kai tässä mikään kiire ole.

Mulla on kiireinen työ, miehellä vain osa-aikatyötä, joten mies ehtii auttamaan lastenlasten hoitamisessa, minä en juurikaan.

Poikani on 14, asumme kaksin. Meillä on hyvät välit ja hänellä menee mukavasti koulussa ja harrastuksissa. Hän on isällään pari yötä viikossa, jolloin vietämme miesystävän kanssa kahdenkeskistä aikaa. Olen seurustellut muutaman vuoden, miesystävä viettää aikaa meillä osana viikosta.

Pitäisin tietysti enemmän vakaammasta arjesta, ilman poukkoiluja kodista toiseen, mutta näillä mennään tässä elämänvaiheessa. Minun puolestani poika voi halutessaan asua myös kotona kun aloittaa opiskelut, mutta luulen että hän itse haluaa omaa rauhaa siinä vaiheessa, jos yhtään häntä tunnen.

48v.

Lapset 24, 21 ja 14v.

Minustakin on erikoista, että yhtä lapsista kutsutaan mustaksi lampaaksi. 

Mutta olen siis myös 50v ja yksi lapsista on vasta muuttanut kotoa. Kaksi asuu kotona ja ovat vielä parhaassa murrosiässä. Kukaan ei suunnittele yliopisto-opintoja, vaan jokaisen haave on ihan duunariammatti. Vanhin valmistuu syksyllä ja työpaikka on jo tiedossa. Kaksi nuorempaa opiskelevat vasta lukiossa.

Olisi kyllä hullua kutsua koko kolmikkoa mustiksi lampaiksi, koska eivät ole suunnitelleet yliopistokoulutusta.

3/4 aikuisia, yksi 15v kotona. Meillä on aikuisten lasten kanssa ihanat välit, viestitellään monta kertaa viikossa ja tavataankin useamman kerran kuukaudessa. Parina vkl /kk tulevat meille syömään koko sakki lastenlasta myöten.

Aikuisten lasten elämäntilanteet on tosi hyvät, kaikilla on koulutus (eri asteilta: 1 amis/yrittäjä, 1 amk ja 1 akateeminen), ammatit, vakityöt ja kauniit kodit - jollain oma, jollain vuokrakämppä. Tiedän että tyttäret  jo kaipaisivat parisuhdetta ja perhettä mutta ovat saaneet kotoa niin hyvän miehen mallin että rima on korkealla. Miniäkin on ihana ja perheensä läheisiä meidän kanssamme.

Itse olen kotona, teen freelancerhommia. Mies myös paljon kotitoimistolla koska työpaikkansa on ulkomailla ja käy siellä n kerran kuukaudessa. Matkustamme molemmat paljon työn puolesta.

Elämäntilanne on hyvä, miehen kanssa on paljon yhteistä touhuamista ja haaveita tulevaisuuden varalle.

n57v

Yksi vielä kotona useamman vuoden, kaksi omillaan, toista heistä autetaan vielä aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on erikoista, että yhtä lapsista kutsutaan mustaksi lampaaksi. 

Mutta olen siis myös 50v ja yksi lapsista on vasta muuttanut kotoa. Kaksi asuu kotona ja ovat vielä parhaassa murrosiässä. Kukaan ei suunnittele yliopisto-opintoja, vaan jokaisen haave on ihan duunariammatti. Vanhin valmistuu syksyllä ja työpaikka on jo tiedossa. Kaksi nuorempaa opiskelevat vasta lukiossa.

Olisi kyllä hullua kutsua koko kolmikkoa mustiksi lampaiksi, koska eivät ole suunnitelleet yliopistokoulutusta.

Noh... musta lammas on tietysti pahasti sanottu, mutta en tarkoittanut noin kirjaimellisesti mustaa. Tiedän toki, että monet ovat tuossa vaiheessa valmistuneet vankilasta. 

Eli on ihan kunnon poika sinänsä. Sellainen vain, jolla ei ole yritteliäsyyttä. Viihtyy paremmin kaljalla kuin muualla ja ei ole päämäärätietoinen. Kuitenkin läheinen ja yhtä rakas kuin muutkin. 

Vaikea ilmaista itseään näissä lyhyissä kommenteissa ilman väärinkäsityksiä olematta tähysin neutraali ja tylsä. 

Täytän tänä vuonna 50. Kuopus on 12 v ja vanhin 20. Poikia on 3. Kaikki asuvat vielä kotona.

Vanhin lapsi on 13v, kuopus 7v. Eli kaukana aikuisesta ovat.

Mieheni täytti huhtikuussa 50 ja poikamme on 5 vuotias. Hänellä on poika aikaisemmasta avioliitosta ja joka opiskelee nyt lääkäriksi.  Itselläni vain tämä oma rakas poikani,jonka sain keisarileikkauksella. Poikamme on kiinnostunut musiikista,ollut muskarissa  ja aloitti pianotunnitkin vähän aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vanhin lapsi on 13v, kuopus 7v. Eli kaukana aikuisesta ovat.

Sairasta!

Saat lapsenlapsia joskus 70-vuotiaana (jos saat). Sukupolvien ketju on nykyään tosi häiriintynyttä. Kuuskymppinen mutsi lyyran kanssa ylioppilasjuhlissa. 

Kamallaa lapselle. 

Lapset 15vja 28 v.

Näitä vanhoja vanhempia häpeäviä on nähty maailman saatossa. 

Mutta parempi se vanha mutsi kuin ei mutsia ollenkaan. Ja ei hyvä äitiys ikää katso. Yhtä lailla voi hävetä ihan muista syistä. 

Äitini on saanut minut, kuopuksensa 42-vuotiaana ja arvostan ja rakastan häntä. Fiksu ja kaunis ihminen. Jaksaa auttaa ja tukea nytkin lastenhoidossa. 

Lapsemme ovat jo aikuisia ja asuvat puolisoidensa kanssa. Sekä lapsillamme että puolisoilla on yliopistotutkinto, ja heillä on vakituinen työpaikka. Mieheni kanssa elelemme kahdestaan ja nyt on itsellekin aikaa.

Aikuisia ovat, keskimmäinen tekee gradua, nuorin opiskellut 2 v. Kolmesta kaksi on jo vakiintunut ja avokit ovat tervetullut osa perhettämme. Näemme säännöllisesti, lapsista kaksi asuu lähellä ja kolmaskin on toiveissa saada lähemmäs pian. Yhteyttä pidämme päivittäin ja olemme hyvin läheiset.