Lue keskustelun säännöt.
Tapahtuuko muillekin niin, että työpaikasta riippumatta työkaveruus johtaa aina ihastumisiin?
20.05.2017 |
En ole mikään nuori enää, olen reilusti yli kolmekymppinen, mutta sama meno näyttää jatkuvan edelleen. Viihdyn miespuolisten työkavereiden kanssa ja lopulta kaveruus johtaa jokaikinen kerta molemminpuoliseen ihastumiseen. Olen kuukausi sitten vaihtanut työpaikkaa, koska edellisessä tunteet syvenivät liikaa työkaveriani kohtaan. Ja nyt tässä uudessa työpaikassa huomaan jälleen, että viihdyn(liian) hyvin samanikäisen miespuolisen työkaverini kanssa.. Olen siis onnellisesti naimisissa, enkä aio koskaan pettää miestäni ja ihmettelen todella, että miksi näitä ihastumisia tulee jatkuvasti.. Nytkään en ole itse todellakaan mitenkään hakeutunut tämän uuden kollegani seuraan, mutta huomaan, että välillä hän hakeutuu seuraani ja muutenkin olemme päivittäin tekemisissä töidenkin merkeissä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta. Oletko jotenkin riippuvainen ihastuksen tunteista tai haetko työkaverimiehiltä hyväksyntää? Miten oma liitto voi?
Olen itse naimisissa ja vuoden verran riutunut ihastuksesta työkaverimieheen. Tämä tosin on ainoa kerta koskaan, joten ei ole sama tilanne kuin sulla.
Itse riuduin myös vuoden edellisessä työpaikassani ja juuri siksi jouduin vaihtamaan työpaikkaa. Se oli aivan hirveää, eikä itsellenikään ole koskaan aiemmin sattunut yhtä vakavaa ihastumista. Nyt en ole (ainakaan vielä) ihastunut tähän uuteen työkaveriini, mutta olo on sellainen, että historia toistaa taas itseään. Enkä todellakaan siis enää halua ihastua keneenkään. Oma liitto voi oikein hyvin. Toki olen immarreltu komeiden miesten huomiosta, mutta samalla olen ihmeissäni, että miten voi olla taas todellista, että olen ruvennut käymään lounaalla sen yhden komean miehen kanssa, joka myös käy muutenkin minua moikkaamassa työpäivän aikana ilman mitään varsinaista asiaa.. Siksi asiaa juuri täällä kyselinkin, kun omasta mielestänikin tämä vaikuttaa uskomattomalta..
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta. Oletko jotenkin riippuvainen ihastuksen tunteista tai haetko työkaverimiehiltä hyväksyntää? Miten oma liitto voi?
Olen itse naimisissa ja vuoden verran riutunut ihastuksesta työkaverimieheen. Tämä tosin on ainoa kerta koskaan, joten ei ole sama tilanne kuin sulla.
Itse riuduin myös vuoden edellisessä työpaikassani ja juuri siksi jouduin vaihtamaan työpaikkaa. Se oli aivan hirveää, eikä itsellenikään ole koskaan aiemmin sattunut yhtä vakavaa ihastumista. Nyt en ole (ainakaan vielä) ihastunut tähän uuteen työkaveriini, mutta olo on sellainen, että historia toistaa taas itseään. Enkä todellakaan siis enää halua ihastua keneenkään. Oma liitto voi oikein hyvin. Toki olen immarreltu komeiden miesten huomiosta, mutta samalla olen ihmeissäni, että miten voi olla taas todellista, että olen ruvennut käymään lounaalla sen yhden komean miehen kanssa, joka myös käy muutenkin minua moikkaamassa työpäivän aikana ilman mitään varsinaista asiaa.. Siksi asiaa juuri täällä kyselinkin, kun omasta mielestänikin tämä vaikuttaa uskomattomalta..
Ap
Ap
Ei kai harmittomista ihastuksista mitään haittaa ole :)
Sä et hyväksy itseäsi ilman buustausta. Lihava ystävä oli tuollainen. Säälin hänrä, miestä ja lapsia äidin huonon itsetunnon vuoksi.
Jotkut ihastuu helposti, se on huomionhakua, ihastutaan ihastumiseen. Hivelee (olematonta) itsetuntoa, tuntee olevansa merkityksellinen, tarvitsee ihailua tai ainakin illuusiota siitä. Taudin kuvaan kuuluu useasti juuri se, että 'viihtyy paremmin miesten seurassa' ja 'naiset kyttää tai ovat kateellisia'. Projisoidaan niitä omia toiveita muihin. Osa on dramaqueeneja, joilla pitää aina olla jotain sutinaa, muuten on tylsää, tuntuu ettei oikein edes elä, jos ei ole jotain murhetta tai muuta kiihoketta.
Usein tämä on vaaratonta hupia, tahattoman koomista ehkä, mutta sellaista arjen vaaratonta hupsutusta. Joskus voi tosin käydä niin, että näissä leikeissä joku ottaa asian turhan vakavasti ja pistää ilmat pihalle akasta ja niistä todellisista tai kuvitelluista työpaikkaromansseista, kuten kävi Espoon Sellon tapauksessa. Sekin taisi olla kuvittelua, sellaista mustasukkaisuudella leikkimistä, jonka toinen otti tosissaan.
'
Onhan näitä helposti ihastuvia, pinnallisia ihmisiä paljonkin - esim. Hollywoodissa tiedetään näitä näyttelijöitä, jotka aina ihastuvat vastanäyttelijäänsä. Ja useimmat eivät edes ihastu siihen varsinaiseen ihmiseen, vaan roolihenkilöön. Sanottiinhan esim. Humphrey Bogartista, että hän ihastui Lauren Bacallin näyttelemään hahmoon - ja sitten avioliiton ajan Bacall joutui näyttelemään tätä tyyppiä. Ehkä se oli Bacallin kannalta sittenkin helpotus, että avioliitto oli niinkin lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläiset työkaverit on pahimpia. Monesti he alkavat (huomaamattaan?) keikistellä miesten edessä ja käyttäytyvät kuin ihastuneet teinitytöt. Monet miehet vielä kokevat ahdistavaksi näiden 30 kriisin mammojen tyrkyttämisen ja "vahingossa" tapahtuneet lääppimiset. Käy sääliksi kyseisten naisten miehiä ja lapsia :(. Olen siis tavannut useamman tälläisen. Tuntuvat hakevan hyväksyntää ja haluavat ehkä kokea olevansa vielä haluttuja ja nuoria? En tiedä. Enkä ymmärrä. Satunnaiset ihastumiset on asia erikseen, kuin huomion hakeminen ja tarve saada huomiota ja ihailua.
Vierailija kirjoitti:
Tälläiset työkaverit on pahimpia. Monesti he alkavat (huomaamattaan?) keikistellä miesten edessä ja käyttäytyvät kuin ihastuneet teinitytöt. Monet miehet vielä kokevat ahdistavaksi näiden 30 kriisin mammojen tyrkyttämisen ja "vahingossa" tapahtuneet lääppimiset. Käy sääliksi kyseisten naisten miehiä ja lapsia :(. Olen siis tavannut useamman tälläisen. Tuntuvat hakevan hyväksyntää ja haluavat ehkä kokea olevansa vielä haluttuja ja nuoria? En tiedä. Enkä ymmärrä. Satunnaiset ihastumiset on asia erikseen, kuin huomion hakeminen ja tarve saada huomiota ja ihailua.
Itse olen nimenomaan pitänyt huolta siitä, että en rupeaisi flirttailemaan tämän uuden työkaverin kanssa. Yritän mm. kääntää keskustelun aina perheisiin.. Hänhän ei tietenkään mielellään perheestään puhu..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tapahdu. Onneksi ei, koska olen miesvaltaisella alalla, joten menisi hyvin raskaaksi ihastua jatkuvasti työkavereihin. 90 % työkavereista, joiden seurassa viihdyn muuten erinomaisesti on sellaisia, etten ihastuisi tai voisi edes harkita, vaikka oltaisiin sinkkuja. Noin 10% on joku piirre, jota voisin pitää puoleensavetävänä ja saattaisin oikeissa olosuhteissa pitää kiinnostavana, mutta näistä lopuistakaan edes joka kymmenes ei aiheuta ihastumisen fiiliksiä. Immuuni en ole sille itsekään, mutta ehkä noin 5-10 välein (eli tähän mennessä ehkä pari kertaa) tulee vastaan töissä tilanne, jota voisi kuvailla ihastumiseksi, mutta sekään ei ole haitannut mitenkään töiden tekoa, kun on pitänyt järjen päässä ja käyttäytynyt asiallisesti.
Ei kuulosta normaalilta. Oletko jotenkin riippuvainen ihastuksen tunteista tai haetko työkaverimiehiltä hyväksyntää? Miten oma liitto voi?
Olen itse naimisissa ja vuoden verran riutunut ihastuksesta työkaverimieheen. Tämä tosin on ainoa kerta koskaan, joten ei ole sama tilanne kuin sulla.