Moni poika ei saa paljon eväitä lähtiessään lapsuudenkodistaan uusiin, kriittisiin ihmissuhteisiin. Ei paljon eväitä sille, miten tunteita puidaan, miten tunteita osoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Lihava ei voi laihduttaa. Työtön ei voi mennä töihin, eikä mies oppia kodinhoitamista.

Jokainen on syntynyt millaiseksi on ja sellaisena pysyy. Jos 18 vuotiaaksi mennessä ei ole oppinut tiskaamaan, ei viemään roskia, pesemään pyykkia, saatikka imuroimaan, niin se juna meni jo.

Tämä on tällainen kehityksessä oleva ikkuna 4-17 vuotiaana ja kun se sulkeutuu, se sulkeutuu ja kodinhoidon oppiminen vaikeutuu, ellei muutu jopa mahdottomaksi.

Ehkä yhteiskunnan pitäisi lisätä opetusta asiassa. Jopa tukiopetusta heikommille. Aikainen puuttuminen toimii tehokkaamin. Ihan kuten purentavika tai lukihäiriön kohdalla.

Tämäkin ongelma olisi ratkaistavissa ihan sosiaalipoliittisilla toimenpiteillä.

Kohta Suomessa voisi olla uusi sukupolvi miespuolisia kodinhoidon taitajia.

Kovin väsähtänyttä ironiaa.

Vierailija kirjoitti:

http://yle.fi/uutiset/3-9619676

Kotona jo sabotoidaan miehen tulevaisuus. Pojat on poikia.

Toisaalta saman perheen pojat ovat keskenään erilaisia.

Sama kasvatus, toinen on DI ja toisella on sosiaalialan opistotutkinto. DI osallistuu perheen hommiin ilman ongelmia, jälkimmäinen ei.

Minusta tuo oli hämmentävä kirjoitus. Siinä oletettiin automaattisesti, että äidit opettavat nimenomaan tytöille kodinhoitoa ja että parisuhteessa kotitöiden osaaminen on se avainsana, jolla systeemi toimii.

Kuitenkin oma perhe-elämäni on aivan toisenlaista kuin vanhempieni ja oletettavasti myös lapseni elävät erilaista maailmaa kuin minä. Kodissa on pesukone, tiskikone, imuri jne. ja meillä käy siivooja säännöllisesti. Iso osa vaatteista ei kaipaa silitystä, ruokaa ei kasvateta itse ja lasten päivähoito toimii mainiosti. On täysin oman pääni sisällä, mitä kodinhoidolta vaadin ja jos miehen mielestä lautasliinojen taittelu joutseniksi ei ole relevantti asia, niin sekö olisi syy eroon?

Jos mies ei osaa tehdä makaronilaatikkoa tai sushia juuri naisen vaatimalla tavalla, niin hänkö on epäkelpo parisuhdemarkkinoilla? Sillä tuossa kirjoituksessa lähdettiin nimenomaan siitä, että miehen tulee kyetä vastaamaan naisen odotuksiin ja vaatimuksiin, mutta mies ei saa odottaa naiseltaan yhtään mitään. Ei hämähäkkien tappamista, valaisimien asennusta, jäniksen nylkemistä tai salaojan kaivamista.

Minusta tärkeintä on opettaa niin tytölle kuin pojallekin, että on taloudellisesti itsenäinen eikä suostu muiden vaatimuksiin, jos ei pidä niitä itselleen merkityksellisinä. Jos toisen kanssa asuminen on tuskaa, ei pidä muuttaa yhteen asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo oli hämmentävä kirjoitus. Siinä oletettiin automaattisesti, että äidit opettavat nimenomaan tytöille kodinhoitoa ja että parisuhteessa kotitöiden osaaminen on se avainsana, jolla systeemi toimii.

Kuitenkin oma perhe-elämäni on aivan toisenlaista kuin vanhempieni ja oletettavasti myös lapseni elävät erilaista maailmaa kuin minä. Kodissa on pesukone, tiskikone, imuri jne. ja meillä käy siivooja säännöllisesti. Iso osa vaatteista ei kaipaa silitystä, ruokaa ei kasvateta itse ja lasten päivähoito toimii mainiosti. On täysin oman pääni sisällä, mitä kodinhoidolta vaadin ja jos miehen mielestä lautasliinojen taittelu joutseniksi ei ole relevantti asia, niin sekö olisi syy eroon?

Jos mies ei osaa tehdä makaronilaatikkoa tai sushia juuri naisen vaatimalla tavalla, niin hänkö on epäkelpo parisuhdemarkkinoilla? Sillä tuossa kirjoituksessa lähdettiin nimenomaan siitä, että miehen tulee kyetä vastaamaan naisen odotuksiin ja vaatimuksiin, mutta mies ei saa odottaa naiseltaan yhtään mitään. Ei hämähäkkien tappamista, valaisimien asennusta, jäniksen nylkemistä tai salaojan kaivamista.

Minusta tärkeintä on opettaa niin tytölle kuin pojallekin, että on taloudellisesti itsenäinen eikä suostu muiden vaatimuksiin, jos ei pidä niitä itselleen merkityksellisinä. Jos toisen kanssa asuminen on tuskaa, ei pidä muuttaa yhteen asumaan.

Meillä tehdään asioita kukin omalla tyylillään.

Perunamuusini sisälsi aikoinaan perunoiden lisäksi rasvatonta maitoa ja margariinia. Miehen tekemänä joko kevyt/täysmaito ja voita 😊

Toinen oli selkeästi parempaa 🙄

Osassa tuttavaperheistä ainoa oikea tapa on vaimon tapa, toisaalta kyseiset vaimot valittavat siitä miten joutuvat aina tekemään kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo oli hämmentävä kirjoitus. Siinä oletettiin automaattisesti, että äidit opettavat nimenomaan tytöille kodinhoitoa ja että parisuhteessa kotitöiden osaaminen on se avainsana, jolla systeemi toimii.

Kuitenkin oma perhe-elämäni on aivan toisenlaista kuin vanhempieni ja oletettavasti myös lapseni elävät erilaista maailmaa kuin minä. Kodissa on pesukone, tiskikone, imuri jne. ja meillä käy siivooja säännöllisesti. Iso osa vaatteista ei kaipaa silitystä, ruokaa ei kasvateta itse ja lasten päivähoito toimii mainiosti. On täysin oman pääni sisällä, mitä kodinhoidolta vaadin ja jos miehen mielestä lautasliinojen taittelu joutseniksi ei ole relevantti asia, niin sekö olisi syy eroon?

Jos mies ei osaa tehdä makaronilaatikkoa tai sushia juuri naisen vaatimalla tavalla, niin hänkö on epäkelpo parisuhdemarkkinoilla? Sillä tuossa kirjoituksessa lähdettiin nimenomaan siitä, että miehen tulee kyetä vastaamaan naisen odotuksiin ja vaatimuksiin, mutta mies ei saa odottaa naiseltaan yhtään mitään. Ei hämähäkkien tappamista, valaisimien asennusta, jäniksen nylkemistä tai salaojan kaivamista.

Minusta tärkeintä on opettaa niin tytölle kuin pojallekin, että on taloudellisesti itsenäinen eikä suostu muiden vaatimuksiin, jos ei pidä niitä itselleen merkityksellisinä. Jos toisen kanssa asuminen on tuskaa, ei pidä muuttaa yhteen asumaan.

Nainen odottaa, että mies vie roskat ulos ilman nalkuttamista ja mies odottaa, että nainen nylkisi jäniksen?!

Luulen, että moni nainen jopa opettelisi sen nylkemisen, jos se tarkoittaisi sitä, että mies oikeasti sen jälkeen hoitaisi täysin ja itsenäisesti sen oman osuutensa.

Ihan uteliaisuuttani, muuta paljonko miehet keskimäärin käyttävät päivässä aikaa nylkemiseen, salaojien kaivamiseen ja asentaa valaisimia?

Jos tuo hämähäkkien tappaminen taas on muuttunut jokapäiväiseksi rutiiniksi, suosittelisin kyllä jotain tuholaistorjunta juttua kotiinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monen pojan ei tarvitse koskeakaan talouspuuhiin, ei kodinhoitoon, ei ruoanlaittoon, ei leipomiseen, ei pyykkiin. Mutta kun poika eräänä päivänä saa oman perheen, hänen on opittava nämä kaikki yhdessä yössä."

Jaa heti kotoa pois muutettaessako se perhe perustetaan? En minäkään lapsuudenkodissani joutunut tekemään yhtään mitään ja passattiin, mutta kun omilleen muutti niin pakkohan se oli ja ihan luonnostaan nuo hommat hoituivat. Kukas muukaan ne tekisi? Nykyään on netti täynnä tietoa ja ohjeita, kyllä on melkoisen laiska vätys jos ei osaa ottaa itse selvää asioista.

Kyllähän noita hommia käy äipät tekemässä pojille, vaikka omillaan asuvatkin.

Ehkä joissain perheissä. Meillä näin ei ollut. Äiti on melkoinen passaaja ja edelleen jos siellä menee käymään niin äiti voitelee voileivät valmiiksi jne. Ei äiti silti koskaan minun tai veljeni kotiin tullut kotitöitä tekemään sen jälkeen kun muutimme pois. Toki neuvoo tarvittaessa, ja esim. vaatteiden paikkauksessa on auttanut minua koska minulla ei ole ompelukonetta ja en muutenkaan ole yhtä hyvä käsitöissä kuin äitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo oli hämmentävä kirjoitus. Siinä oletettiin automaattisesti, että äidit opettavat nimenomaan tytöille kodinhoitoa ja että parisuhteessa kotitöiden osaaminen on se avainsana, jolla systeemi toimii.

Kuitenkin oma perhe-elämäni on aivan toisenlaista kuin vanhempieni ja oletettavasti myös lapseni elävät erilaista maailmaa kuin minä. Kodissa on pesukone, tiskikone, imuri jne. ja meillä käy siivooja säännöllisesti. Iso osa vaatteista ei kaipaa silitystä, ruokaa ei kasvateta itse ja lasten päivähoito toimii mainiosti. On täysin oman pääni sisällä, mitä kodinhoidolta vaadin ja jos miehen mielestä lautasliinojen taittelu joutseniksi ei ole relevantti asia, niin sekö olisi syy eroon?

Jos mies ei osaa tehdä makaronilaatikkoa tai sushia juuri naisen vaatimalla tavalla, niin hänkö on epäkelpo parisuhdemarkkinoilla? Sillä tuossa kirjoituksessa lähdettiin nimenomaan siitä, että miehen tulee kyetä vastaamaan naisen odotuksiin ja vaatimuksiin, mutta mies ei saa odottaa naiseltaan yhtään mitään. Ei hämähäkkien tappamista, valaisimien asennusta, jäniksen nylkemistä tai salaojan kaivamista.

Minusta tärkeintä on opettaa niin tytölle kuin pojallekin, että on taloudellisesti itsenäinen eikä suostu muiden vaatimuksiin, jos ei pidä niitä itselleen merkityksellisinä. Jos toisen kanssa asuminen on tuskaa, ei pidä muuttaa yhteen asumaan.

Nainen odottaa, että mies vie roskat ulos ilman nalkuttamista ja mies odottaa, että nainen nylkisi jäniksen?!

Luulen, että moni nainen jopa opettelisi sen nylkemisen, jos se tarkoittaisi sitä, että mies oikeasti sen jälkeen hoitaisi täysin ja itsenäisesti sen oman osuutensa.

Ihan uteliaisuuttani, muuta paljonko miehet keskimäärin käyttävät päivässä aikaa nylkemiseen, salaojien kaivamiseen ja asentaa valaisimia?

Jos tuo hämähäkkien tappaminen taas on muuttunut jokapäiväiseksi rutiiniksi, suosittelisin kyllä jotain tuholaistorjunta juttua kotiinne.

Huomaatko, miten herkästi sinäkin menit mukaan miesten ja naisten töihin? Oletusarvoisesti kuvittelet, että kotitaloustyöt kuuluvat naisille ja että miehet eivät niitä tee. Tutkimusten mukaan tekevät, mutta tuntimäärässä vähemmän kuin naiset. Mutta sitten on näitä satunnaisia töitä, joiden tekemisestä naiset haluavat olla hiljaa, koska menettäisivät glorifioinnin tuoman edun.

Nainen odottaa, että mies veisi roskat ilman nalkuttamista ja mies ihmettelee, että miksi puolityhjä roskapussi pitää joka ilta roskiin kiikuttaa. Naisen mielestä mies tekee väärin, miehen mielestä nainen nalkuttaa tyhjästä. Tärkeintä on vain se, että naisen tapa tehdä kotityöt on se ainoa oikea. Oli siinä järkeä tai ei.

Ja jos mies on 365 päivänä vuodessa vienyt roskat nalkuttamatta, niin kai nainen sen verran voi mennä pois omalta mukavuusalueeltaan, että vaihtaa vessan peilikaapin lampun, vaikka se tehdäkseen pitää käyttää ruuvimeisseliä.

Minä opeti lapsille, että kun asuu yksin, saa tehdä kotityötkin omalla tavallaan. Pojan tyttöystävä ei pidä siitä, että muutto pojan kaksioon ei onnistu isoksi osaksi tästä syystä. Miksi ihmeessä tehdä arjestaan hankalaa, kun nykymaailmassa parisuhde ei edellytä yhdessä asumista. Paitsi että jostain syystä naiset kuvittelevat, että yhteinen koti on parisuhteen perusta. Siinä on varsinainen ongelma: nainen haluaa edelleen pitää kiinni vanhoista perinteistä, mutta vaatii miestä muuttumaan sellaiseksi kuin hän haluaa.

Voi nyt hele... olin oikein iloinen, kun muutin kotoa ja pääsin eroon siitä siivousterrorismista. Äitini mielestä koko perheen piti tehdä joka perjantai suursiivousta siihen aikaan perjantaista, kun muut rentoutuivat työ- ja kouluviikon jälkeen. Joka **** perjantai! Kaverit olivat pihalla touhuamassa, ja minä ajelin imurilla pitkin asuntoa. Ja tiski. Sissus, jos jäi enemmän kuin kaksi astiaa tiskipöydälle.

Jossain vaiheessa aloin oikein tietoisesti järjestää partioharrastukseni menoja niin, että ne alkoivat perjantai-iltapäivästä. Ei sekään tykkänään armahtanut siitä kotityötyranniasta.

Kun muutin omilleni, päätin ensi töikseni, että minun asunnossani minä määrään siisteyden tavoitetason. En kulkenut silloin 18-vuotiaana likaisissa vaatteissa, ja vaivauduin siivoamaan luukkuani sentään toisinaan. Tiskit saavat minusta nähden lojua tiskipöydällä. Kyllä ne siitä jossain vaiheessa hoituvat.

Ja ne tunteet. Meillä ei kotona näytetty kuin vihaa ja pettymystä. Se oli itsestään selvää, että kokeista tuli ysejä. Sekään ei aiheuttanut äidissäni mitään reaktiota, kun aikanaan pääsin yliopistoon opiskelemaan. Mutta jos tuli puhe isästäni, niin kaikkinainen parjaaminen olikin ihan asiallista. Tunteiden osoittamista opettelin sitten työssäni koulukodissa. Tyttöjä kummallisine reaktioineen pelkäsin niin, että vasta vähän yli kaksikymppisenä kehtasin tehdä mitään aloitteita...

Nyt kun tätä kirjoittaa ja vuodattaa paskoja puolia, on kumma, että minulla on kuitenkin lapsuudesta ja nuoruudesta pääosin lämpimät muistot. En minä vieläkään mikään tunnepommi ole, mutta saan sentään näytettyä muitakin tunteita kuin vihaa. En ole erityisen menestynyt työelämässä tai juuri missään muussakaan, mutta olen saanut tehdä paljo asioita, josta pidän. Tämä on hyvä elämä siinä kuin moni muukin. Helvetti... mistä näitä elämän asiantuntijoita tulee, jotka kertovat, miten toisten pitäisi elää?

"Monen pojan ei tarvitse koskeakaan talouspuuhiin, ei kodinhoitoon, ei ruoanlaittoon, ei leipomiseen, ei pyykkiin. Mutta kun poika eräänä päivänä saa oman perheen, hänen on opittava nämä kaikki yhdessä yössä."

Kodinhoitohommat ovat naurettavan helppoja, jos vertaa perheen saamiseen

M30

Jos ihminen tarvitsee jonkun opettamaan, miten imuroidaan, viedään roskat tai tiskataan, niin ei sen ihmisen aivot voi ihan normaalit olla. Eikä noita asioita tarvitse opetella "yhdessä yössä". Kouluikäinen lapsikin voi joskus auttaa vanhempiaan kotitöissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen tarvitsee jonkun opettamaan, miten imuroidaan, viedään roskat tai tiskataan, niin ei sen ihmisen aivot voi ihan normaalit olla. Eikä noita asioita tarvitse opetella "yhdessä yössä". Kouluikäinen lapsikin voi joskus auttaa vanhempiaan kotitöissä.

Tuskin kyseessä on vain nuo mainitsemasi asiat. Vai mitä luulet, onko?

Opettakaa pojillenne naisten kunnioittamista. Surullisena myös eilen kuuntelin esimurrosikäisten kielenkäyttöä...v-sanoja viljeltiin. Mistäs muualta ovat oppineet kuin vanhemmiltaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen tarvitsee jonkun opettamaan, miten imuroidaan, viedään roskat tai tiskataan, niin ei sen ihmisen aivot voi ihan normaalit olla. Eikä noita asioita tarvitse opetella "yhdessä yössä". Kouluikäinen lapsikin voi joskus auttaa vanhempiaan kotitöissä.

Tuskin kyseessä on vain nuo mainitsemasi asiat. Vai mitä luulet, onko?

Luettele toki itse ne kotityöt, joita normaaliälyinen ihminen ei voi itsekseen oppia.

Vierailija kirjoitti:

Opettakaa pojillenne naisten kunnioittamista. Surullisena myös eilen kuuntelin esimurrosikäisten kielenkäyttöä...v-sanoja viljeltiin. Mistäs muualta ovat oppineet kuin vanhemmiltaan?

Oletko huomannut, että lapset oppivat toisiltaan? Turha kaikesta on vanhempia syyttää. Minäkin olin nuorempana kova poika kiroilemaan. Jossain vaiheessa huomasin, että jatkuva ärräpäiden latelu on tympeää, ja että ne ovat paljon tehokkaampia ja nasevampia harvoin käytettyinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen tarvitsee jonkun opettamaan, miten imuroidaan, viedään roskat tai tiskataan, niin ei sen ihmisen aivot voi ihan normaalit olla. Eikä noita asioita tarvitse opetella "yhdessä yössä". Kouluikäinen lapsikin voi joskus auttaa vanhempiaan kotitöissä.

Tuskin kyseessä on vain nuo mainitsemasi asiat. Vai mitä luulet, onko?

Luettele toki itse ne kotityöt, joita normaaliälyinen ihminen ei voi itsekseen oppia.

Kuulostaa aspergerin vaatimukselta. Jos et ymmärrä, mistä asenteesta kirjoituksessa puhutaan, niin turha osallistua ketjuun mölisemällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettakaa pojillenne naisten kunnioittamista. Surullisena myös eilen kuuntelin esimurrosikäisten kielenkäyttöä...v-sanoja viljeltiin. Mistäs muualta ovat oppineet kuin vanhemmiltaan?

Oletko huomannut, että lapset oppivat toisiltaan? Turha kaikesta on vanhempia syyttää. Minäkin olin nuorempana kova poika kiroilemaan. Jossain vaiheessa huomasin, että jatkuva ärräpäiden latelu on tympeää, ja että ne ovat paljon tehokkaampia ja nasevampia harvoin käytettyinä.

Minun kotonani taas ei kukaan kiroillut ja vaikka jopa ala-asteella koulukaverit kiroilivat en silti alkanut puhua kuten he. Kyllä mielestäni kodin esimerkki on vahvin vaikuttaja.

Vierailija kirjoitti:

joo, huono-osaisesta perheestä ei ole paljon tsarguja lähtee parisuhdemarkkinoille. No siinähän naiset odotatte itsellenne sitten sitä omaa Keanua, vaikka Keanuja on maailmassa vain yks.

Mitä tarkoitat huono-osaisella perheellä? Ehkä joidenkin rapajuoppojen kanssa kasvaneella voikin olla heikkoa, mutta kyllä köyhien perheiden lapsilla on ihan ne samat mahdollisuudet opetella kotihommia tekemään kuin kellä tahansa muullakin. Ei täällä kukaan mitään ihmeellistä kaipaa, mutta kun parisuhteeseen mennään, pitää se miehenkin niitä kotitöitä alkaa tekemään. Tekemällä oppii ja into opetella kompensoi puuttuvia taitoja jo aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen tarvitsee jonkun opettamaan, miten imuroidaan, viedään roskat tai tiskataan, niin ei sen ihmisen aivot voi ihan normaalit olla. Eikä noita asioita tarvitse opetella "yhdessä yössä". Kouluikäinen lapsikin voi joskus auttaa vanhempiaan kotitöissä.

Tuskin kyseessä on vain nuo mainitsemasi asiat. Vai mitä luulet, onko?

Luettele toki itse ne kotityöt, joita normaaliälyinen ihminen ei voi itsekseen oppia.

Kuulostaa aspergerin vaatimukselta. Jos et ymmärrä, mistä asenteesta kirjoituksessa puhutaan, niin turha osallistua ketjuun mölisemällä.

Valaise minua. Vai ovatko aspergerit jotenkin alempiarvoisia ihmisiä, etteivät he saa keskustella muiden kanssa eikä heille voi kertoa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen tarvitsee jonkun opettamaan, miten imuroidaan, viedään roskat tai tiskataan, niin ei sen ihmisen aivot voi ihan normaalit olla. Eikä noita asioita tarvitse opetella "yhdessä yössä". Kouluikäinen lapsikin voi joskus auttaa vanhempiaan kotitöissä.

Tuskin kyseessä on vain nuo mainitsemasi asiat. Vai mitä luulet, onko?

Luettele toki itse ne kotityöt, joita normaaliälyinen ihminen ei voi itsekseen oppia.

Kuulostaa aspergerin vaatimukselta. Jos et ymmärrä, mistä asenteesta kirjoituksessa puhutaan, niin turha osallistua ketjuun mölisemällä.

Valaise minua. Vai ovatko aspergerit jotenkin alempiarvoisia ihmisiä, etteivät he saa keskustella muiden kanssa eikä heille voi kertoa mitään?

Alempiarvoinen oli sinun suustasi. Olet jo osoittanut kehityskelvottomuutesi keskustelijana joten hyvää kevättä, voit jatkaa yksinäsi.