Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni myöntää joskus kävelleensä junarataa pitkin ilman itsemurha-aikeita?
27.03.2006 |
Tuolla toisessa ketjussa kun kovasti väitetään, että junan alle jääminen on aina itse murha.
Minä ainakin lapsena ja nuorenä kävelin hyvinkin usein junarataa pitkin ja jopa leikin junaradalla (vaikka se olikin ankarasti kielletty). Asuttiin ihan junaradan vieressä ja jotenkin siihen ei osannut suhtautua mitenkään pelottavana asiana.
enkä pitäisi sitä minulle nytkään mitenkään mahdottomana, että kävelisin junarataa pitkin jostain kummasta syystä... Ei olisi eka vaihtoehto, mutta ei niin mahdotonkaan.
Kommentit (15)
Näin jälkikäteen ajateltuna se oli tyhmää, mutta sitä tosiaan harrasti sillä meidän asuinalueella melkein kaikki, senpä takia siihen sitten lopulta aita rakennettiinkin. Sitä rataa pitkin vaan pääsi paljon nopeammin sinne asemalle (joku 100 metrin pätkä), teitä pitkin olisi joutunut kiertämään maita ja mantuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juna tulee yllättävän vauhdilla, jos sitä ei ajoissa havaitse. Sitten jos sattuu kompastumaan, niin se on menoa.
en siis ole.. pelkäsin sähköiskuja
Joskus nuorena kevätmasennuksessa ajoin Hiekkaharkun asemalle, koska paikka on sellainen avoin, ts. ei aitoja eikö ratakuilua. Helppo kulkea. Tarkoitus oli odottaa, että asemalla ei ole ihmisiä, ja kävellä niin kauan rataa pitkin että juna tulee. Muutin kuitenkin mieleni, en pystynyt.
Käpylän asema on niin selkeästi kuilussa, aidattu ja vaikea kulkuinen rata-osuudeltaan, että sinne ei tosiaan vahingossa joudu. Eikä siellä ole yhtään loogista kohtaa, mistä voisi kävellä minnekään vain kävelyn vuoksi. Kevät on julma...
Hyvä ja suora reitti kävellä, kun vain on tarkkana junien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiskoja pitkin ja kuka ensin putosi oli häviäjä.
tosin kyllähän nyt selväpäinen ihminen näkee ja kuulee, jos juna tulee..
että periaatteessa taitaa olla lähes mahdotonta jäädä vahingossa junan alle. siis jos on selvinpäin. kylllä se juna sen verran meteliä pitää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aikuinen ihminen, joka kyllä tajuaa, miten käy jos junan alle jää. Ja sen junan näkee/kuulee aika kaukaa, on siinä aikaa hypätä alta pois jos sellainen aikomus on.
Pienenä mummolassa leikittiin aina junaradalla, joka menee siitä läheltä. Ankarasti oli joo kielletty, mutta eihän me uskottu. Ajateltiin vaan, että kyllähän sen junan tulon sitten kuulee. Onneksi mitään ei koskaan käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman erillistä lupaa (ts. valo-ohjaus tms.)
Minun lapsuudenkotini sijaitsi rautatieaseman läheisyydessä, mutta sinne oli asemalta pitkä matka, jos kiersi katuja pitkin. Siksi käveltiin rataa pitkin vähän matkaa aina kun tultiin junalla kotiin. Samaa radan pätkää kävelivät kaikki meidän alueella asuvat perheet, niin aikuiset kuin lapsetkin. Kotimatka oli radan kautta ehkä 300-400 m ja katuja pitkin lähes 1,5 km. Rataa pitkin piti kävellä vähän matkaa ja sitten ylittää aika monet kiskot.
Enää en menisi enkä missään nimessä opettaisi lapsiani kävelemään siellä. Me kävelemme aina katuja pitkin, kun menemme mummolaan. Olen sanonut vanhemmilleni, että myös heidän kuuluu kuljettaa lapseni aina katuja pitkin asemalle ja asemalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska useammassakin kohtaa radalla astelu lyhentää kävelymatkaa huomattavasti...ja kyllä junat ovat niin hiljaisia monesti että huonosti kun käy ei sitä huomaa ennen kuin liian myöhäistä.
Ja olen kävellyt itsekin, nimenomaan matkan oikaisu tarkoituksessa, nyt tosin kun lapsille koitan iskostaa turvallisia kävelytapoja, olen moiset touhut jättänyt...
Ja jopa joskus käveltyä kiskoja pitkin. Enkä todellakaan siksi, että olisin halunnut jäädä junan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvinnut rataa pitkin kävellä kuin parikymmentä metriä.
Ystävätär oli kesätöissä Pohjanmaalla yhdessä sairaalassa ja kun kävin hänen luonaan, niin sinne pääsi kätevästi junanrataa.