HUHTIKUISTEN uusi viikko!

En viitiny alkaa herättämään, kun nukkui (ja nukkuu edelleenkin) niin sikeästi.



Niin, sitähän mun piti sanomani, että ei meilläkään tee aamupala oikein kauppansa. Me ei olla pariin viikkoon enää edes yritetty keittää puuroa, koska lusikka ei kelpaa. Yleensä tyttö syö muutamia kurkkuviipaleita ja tomaatinpalasia, ehkä puolikkaan leipäviipaleen saa menemään. Siinäpä se... Nyt kyllä on parina päivänä se lusikkakin alkanut kelvata niin, että sain vajaan pienen pilttipurkillisen verran marjasurvosta menemään tänä aamuna. Helka ei varsinaisesti ole nirso ruuan suhteen, se syö ihan ennakkoluulottomasti melkein kaikkea -kunhan saa syödä itse- mutta määrät on aika naurettavia. En sitten tiiä, että onko ongelmana minä ja mun tissit, nimittäin kun Helka on isänsä kanssa kahdestaan tai hoidossa, se on syönyt ihan älyttömiä määriä ruokaa.



No nyt heräs, moikka vaan.

Jeps tänään parempi päivä =) Vaikka ulkona harmaata ja siitä en tykkää =(



Ompunäiti: Minä olen aika samanlainen, tarvitsee TEHDÄ PÄÄTÖS ja sitten kaikki sujuu. Loistava idea tuo 1/2 hommia>>sohvalle. Minulla on se, että iltaisin ja kotoa lähtiessä kamat paikalleen.



Katsura ja Elni kiva kuulla teistä =) Elnille vielä kiva kun tyttö tykkää olla hoidossa. Ikävää, että hauvalle piti antaa piikki =(



Vaakamom: Hankalaahan lapsukaisia on huomioda tasan, minulla ainkin tuntuu, vaikka vaan kaksi on, että toinen jää osattomaksi, ja sinulla noita huomioitavia on vielä enemän. Toivottavasti selviää mikä pöyrrytti.



Errj: Juu ei meilläkään nukuta 5 tuntia putkeen vielä, murrosiässä sitten, ensin vaan valvoo että kaikki ovat kotiutuneet ;)



Lyle: Toivottavasti Pihalan reikä umpeutuu. Tsemppiä töihin =)



Sitten omanapa, eli päikkärit meni ok, Anton nukahti 10.30 ja heräsi 13.00 jesh. Välipalaksi maisui ommppu sose ja minä väläytin TAAS, Anton havitteli sosepurkkia, joka siis oli melkein tyhjä, no ajattelin, että katsokoon>>sormet purkkiin ja lits ja läts, no eipä siinä mitään, totesin, että hyvin maistuu syötänpä jogurtin jämät (melkein täysi) Anton luonnollisesti halusi sorkkia sitäkin ja minä pölvästi annoin>>käsi purkkiin ja lits lätsin sijaa VILKUTUS kädellä joka valui jogurttia, juu ei voinu muutakuin nauraa, oli meinaan sen verran onnellinen ilme murun naamalla...Näihin tunnelmiin lopetan ja menen ruokkimaan kiljuvan pesueen, hauskaa päivän jatkoa kaikille =)



T:Mareila+Anton-ihanuus-rakkaus 10kk

Pitkästä aikaa väsyneenä ajattelin tulla kirjoittelemaan.

Niko kävelee jo omin jaloin, ensi askeleet tuli reilu kuukausi sitten ja ensimmäiset sanatkin on tullut kuukaisi sitten (haloo, Nea, kiikaa, äiti, jne. tulee nyt jo). Odottelen ensi viikkoa kuin kuuta nousevaa, kun sen jälkeen harvenevatr neuvolakäynnit, jos pää on kasvanut. Nikolla kun todettiin sairaalassa ensimmäisessä lääkärin tarkastuksessa pieni aukile, joka meni kiinni jo alle 6kk. Onneksi pää on kuitenkin tähän mennessä kasvanut hyvin.

Onko muilla niin, että sisarukset taistelevat? Meillä Niko ja Nea 2v10kk painii ja tappelee leluista jo nyt. Nuorena nuo aloittavat.

Ruokakin maistuu nykyään paremmin. Vieroitus tissistä on juuri menossa.

olikohan jotain muuta...Ei nyt tuu mieleen. Olen niin väsynyt, että ei ajatus kulje. Olen " valvonut" kome yötä putkeen, kun lapset heräilevät vuorotellen ja jostain syystä en saa nukuttua.

Pitkästä aikaa taas pinoon..



Eipä noita kuulumisia paljoo ole. P nousee seisomaan tukea vasten ja ottaa pieniä askeleitakin siinä tukea vasten. Mutta kyllä ne askeleet on vielä sellaisia tosi tönkköjä! Ja monesti kiepsahtaa nurin kun ei jalat totelleetkaan pientä menijää.

Konttausta on pari kertaa " melkein" menty.. mutta sitten kun on huomannu että me katotaan niin onkin tyyli vaihtunut taas ryömintään (pojalla on muuten tosi omintakeinen se ryömintäkin, potkii vaan vasemmalla jalalla sitä vauhtia..)



Me aloitettiin miehen kanssa laihduttamaan. nyt on eka viikko vhh-dieettiä takana =)



tässäpä nämä tärkeimmät.. poitsu nukkuu, joten taidan minäkin mennä vähäksi aikaa tuonne sänkyyn köllimään (omaani, en pinnikseen..) kun alkoi väsyttää... elleivät sit nää isommat keksi taas jotain ihan älyttömyksiä sillä aikaa!

Minun yhden päivän mittainen työviikkoni on takana päin. Aamu lähti " näppärästi" heti viiden jälkeen käyntiin, kun Pihla alkoi itkemään kipujaan. Taitaa tuo lämpöily ja muu olla hampaista kiinni. Esikkokin oli jo puol seiskalta pystyssä, ja kun äitini saapui puol kasilta hoitamaan lapsia, olimme jo täydessä touhussa. Itse sitten ajoin töihin. Olihan sitä pihalla, ja toisaalta tuntui, etei poissa ollutkaan. Koti kävi mielessä, mutta kun isikin oli mummin kera kotosalla, ei ollut kovin vaikeaa tai haikeaa. Lapsilla oli mennyt tosi hienosti, tosin kyllä neiti vähän lämpöilee edelleen..



Tästä se lähtee.



Ihanaa, kun viikonloppu tuli heti tähän alkuun. Huomenna käyn Hesassa vähän ostoksilla ja kampaajalla, ja muuten ollaan vain perheen kanssa.



Lyle

Kiva kuulla Lyle, että eka työpäivä sujui =) Niin se vaan aika hurahtaa ja huomenna lähtee vika kuukausi vauvapuolella käyntiin, haikea olo.



Meillä kaikki mennyt ihan normaalisti, paitsi Anton on myöhäistänyt uniaan, tänäänkin nukahti vasta 11.00, eli lounas kerittiin syödä ennen unia.



Paikainen unigallup loppuun ennekuin menen nukkumaan, kuinka herkkiä hippusenne ovat kun nukkuvat, eli heräävätkö helposti?



Meillä Anton tuntuu heräävän jokaiseen rasahdukseen, hieman ärsyttävää. Nyt itsekkin unille, huomenna enemmän juttu =)



T:Mareila+Anton 10kk

Oletteko keksineet mojovia aprillipiloja? Minä olen joka vuosi yhtä tylsä, ei tule mitään vänkää ikinä mieleen.



Me ollaan Helkan kanssa lähdössä mummolaan kahdestaan junalla! Miehellä on paljon muita reissuja ens viikolla, niin ajattelin että lähdetään mekin jonnekin. Vähän jännittää miten selviän rattaiden kanssa, mutta eiköhän se siitä, tuskin olen ensimmäinen vaunujen kanssa junaileva. Vaihtoja on vaan ikävästi 2 kpl, nää itä-länsi suunnan reitit on vähän huonoja.



Mareilan unigalluppiin: Helkalla on noin kahden tunnin välein kevyempi unijakso, silloin se herää melkein joka ikiseen risahdukseen. Muuten se nukkuu ihan sikeästi.



Mulla on melkein koko ajan sellanen olo, että olen koko ajan ihan pikkusen jäljessä tuon tytön aivoituksista. Just kun pääsin julistamasta, että lusikka on pannassa eikä puuro kelpaa, niin kas, eilen illalla ja tänä aamuna meni lautasellinen puuroa lusikalla ilman mitään mukinoita. Oiskohan nyt sitten itse syöminen jo vanha tylsä juttu, joten syöttäminen oiskin ihan ok??



Puhuuko teidän lapset jo paljon? Joku jo kertoikin, että aika monia sanoja on tullut. Meillä ei vielä kovin montaa, ainakaan erityisen tunnistettavaa, sanaa ole. Äiti/ätti/äittä on tullut, ish ja ishii myös, useimmiten iskäkin on kyllä ättä :) Mpu (lamppu) ja anga (anna) on myös tunnistettu. Muuten Helka sanoo tällä hetkellä lähinnä tä! tää! ja drrrrr edelleen.



Lähden pakkailemaan, onnittelut niille hipuille joilla on tänään synttärit!!

Errj:lle ja Helkalle hauskaa matkaa, kyllä konduktöörit auttavat, jos apua tarvitsee, itse muistan miten bussilla matkustaminen ekan kerran jännitti esikoisen kanssa, Antonin kanssa en ole paljoa matkustellut julkisilla kulkuneuvoilla, kun mies ei ota autoa niin sillä on helppo hurauttaa minne vaan eikä tarvitse miettiä, milloin tulee seuraava bussi jne.



Nolaanalle tsemppiä laihikseen, minä olen taas aloittanut sata tuhat ei oikein onnistu, sen verran selkärangaton olen.



En muista kerroinko jo, että torstaina haettiin Antonin kummeilta kasa vaatteita, jotka ovat käyneet pieneksi heidän pojalleen ja nyt Anton peri ne, pitäisi vaan saada aikaseksi laittaa ne kaappiin. Muutenkin olen ottanut kunnianhimoisen projektin, järjestä poikien lelut eli osa kaappiin odottamaan aikaa parempaa, heittää rikki mennyt pois ja esikoisella on paljon autotalleja yms joita voi kasata ts. joissa on paljon osia, jotkaovat hujanhajan laatikoissa, laittaa yhteen. No onhan tässä aikaa, ennen Antonin synttäreitä kun olisivat järjestyksessä.



Eikö kukaan ole tulossa hipputapaamiseen, vai eikö sitä ole huomattu, nostan sen tuolta ylös, jos joku pääsisi =)



Nyt Anton unille, heräsi tänään myöhään, niin nyt vasta mennään nukkumaan.



T:Mareila+Anton 10kk

Errj:n puhe galluppiin, Anton sanoo Anto=luonnollisesti Anton, pu, ylös katsoen=tulkittu lampuksi ja pö=pöö, mutta eipä tuoosa paljoa ollut, eli ei puhu paljoa.



Ja meidänkin puolesta ONNEA viikonlopun synttäri sankareille



TM&A

Kiva on taas ollut lukea kuulumisianne!



Yhtäkkiä musta Amandasta on tullut nyt jotenkin iso tyttö. Onko muut havainneet samaa (siis omien pientenne kanssa, ei Amandan...)? Tutkii ja tekee asioita eri tavalla, näyttää mitä aikoo ja on fyysisestikin jotenkin isompi. Äh, en osaa selittää. Ihaninta melkeen minusta on empatiakyky. Olen nyt viikkoja tarkkaillut miten Amanda suhtautuu kun sisarukset esim. itkee: pysäyttää puuhansa ja katsoo vähän huolestuneesti, sitten kiiruhtaa itkijän luokse, antaa suu ammollaan noin 10 pusua ja sitten silittää tukkaa. Se on niin ihkis että itkijän itkut on samantien unohtuneet =)



A on nyt ollut tosi hyvä syömään, ihan uskomatonta. Vetää isoja lautasellisia kaikkea mahdollista. Tulis vaan noita hampaita lisää niin olis helpompi syödä. Toistaseksi syö vielä sormilla mutta aina me haarukka ja lusikka katetaan.



Mareila kysyi nukkumisista: hassua että otit puheeksi, mun on pitänyt jo jonkin aikaa iloita että nyt Amandan nukkumiset on muuttuneet jotenkin inhimillisemmiksi. Tarkotan just tota heräämisherkkyytä. Ennen heräs tosi herkästi mutta nyt on ruvennut nukkumaan niin sikeesti että ei heräile meteliin. Kun laitetaan nukkumaan illalla niin voi rauhassa pistää vaikka leffan pyörimään ilman että pitää olla koko ajan varuillaan millon A pirahtaa hereille. Ei myöskään enää herää kun esim menen itse nukkumaan, voin laittaa valot päälle ja siirtää Amandaa. Nukkuu myös päikkärit vaunuissa vaikka isommat mölyäis siinä pihalla. Paras oli kun viime viikonloppuna miehet tuolla repi lattioita pois ja kolisi ihan hirveesti niin A vetelee sikeitä viereisessä huoneessa. On nyt myös nukkunut yöt hyvin.



Olipas tällä kertaa vaan sit positiivisia asioita, no kiva joskus niin! Mies on tänään koko päivän laittanut uusia lattioita ja mä oon tehny puutarhatöitä. En ole ikinä ennne tykännyt tehdä mutta nyt kun ekaa kertaa on oma talo ja piha niin yhtäkkiä onkin tosi kivaa.



Ai niin Errj kysyi puheesta. Amanda pääasiassa höpisee omiaan, oikeita sanoja on se " ätti" , sitte noita sisarusten nimissä on kova yritys, ja sitten on joku " atto" mikä siis auto.



Oikein kivaa loppulauantaita kaikille!! Miiru on tainut olla kiireinen töissä kun ei ole kuulunut hänestä ja Oskarista (vai onko mulla vaan mennyt ohi).

Täällä ollaan, on tosiaan ollut niin kiire ettei ole ehtinyt pinoutumaankaan. Kiva kuitenkin kun on kaivattu:)

Tällä viikolla on ollut aivan hirveän pitkiä päiviä, tuntuu että on töissä aamusta iltaan... Kotityöt kaatuu päälle ja on huono omatunto kun en edes Oskarin kanssa ehdi olla kuin pari tuntia päivässä. Siitäpä sitten aivan hirveä väsymys, eilen illalla väänsin porua kun niin väsytti. Ehkäpä tuo mieskin tajusi että nyt on äiti väsynyt ja saisi vähän enempi apuja kun tähän asti. Mutta nyt ei enempää valivalia, koitetaanpa muistaa oliko jotain kommentoitavaa...



Niin, oli ollut juttua äitien ryytymisestä päivärutiineihin. Sama vika täällä, ärsyttää kun aina samat kuviot, mutta tottahan se on, että niin se päivä sujuu paljon paremmin. Jos on hirveästi ¿extraa¿ niin kyllä sen nahoissaan illalla tuntee kun yrittää saada touhutoopea unille:)



Hui, minä kanssa olen pelännyt koska tuo poika kellahtaa syöttötuoleineen kumoon, heti pitää ängetä siinä seisomaan. Onneksi ei käynyt Mallu teilläkään pahemmin. Vähän olen kanssa ajatellut että tuoli pitäisi jotenkin köyttää pöydän jalkoihin, mutta samalla pitäisi tuo poju sitoa varmaan nippusiteillä tuoliin kiinni:)



Unigalluppiin vastailen, meillä tällä hetkellä sujuu helposti (kopkop) vaatteet päälle, ulos vaunuihin ja pari heilautusta. Tätä ei kyllä ole ollut pitkään... Ei ole kauaa siitä kun puolikin tuntia vaunuja vispasin ja viimeksi palasin herra sylissä sisälle, nukutin syliin ja siirsin sitten vaunuihin. Yöunille meno tapahtuu sylissä, siirrän siitä sitten puoliunessa sänkyyn. Olishan se kiva kun nukahtaisi sänkyynsä, mutta en ole jaksanut edes miettiä sitä koulutusta ja kun se näin menee aika kivuttomasti enkä koe sitä itse rasitteena niin eiköhän se tuosta joskus sänkyynsäkin opi nukahtamaan. Sitäpaitsi taitaa olla niin kova halipula meillä molemmilla että ihan ilolla sylitellään:) Ja siis kahdet päikkärit vielä nukutaan. Ja samalla tavalla kuin Errj:n Helka, meilläkin noin kahden tunnin välein on hetki jolloin herää herkästi, muuten nukkuu kuin tukki. Kiristelin täällä yhtenä päivänä hampaitani kun olin juuri laittanut herran parvekkeelle niin roska-auto jyristää pihalle, peruuttaa pillit piippaillen ja kolistaa roskikset mukaansa. Olin aivan varma että Oskari herää, mutta ei. Että sikeästi nukkuu kun niikseen tulee.



Ööh, kukas kyseli maidon juonnista... Nyt on pakko sanoa, etten ole kuullutkaan tuosta maito/tutteli sekoittamisesta... Puurot olen nyt keitellyt maitoon ja ajattelin ateria kerrallaan vaihtaa tavalliseen maitoon, siis ilman sekoitusta, pikkuhiljaa. Meillä ei neuvolantätikään sanonut tuosta mitään, sanoi vaan että ensin hapanmaitotuotteet ja sitten tavallista maitoa. Voi kääk... Mutta olen kyllä jo antanut muutaman kerran ihan tavallista maitoa eikä ole mitään vaivoja tullut, että ehkä ei sitten ihan kauhea kömmähdys.



Errj, nauratti tuo juttu siitä naamiosta:) Meillä kävi samanlainen juttu muutama kuukausi sitten... Minä tosin pöljä itse tulin olkkariin näytille. Huhhuh mikä kauhunhuuto:)



Voi Elni, tulin tosi surulliseksi kun luin koirastanne... Äitini vanha koirarouva nukutettiin viime toukokuussa ja se oli kyllä tosi kova paikka. Kaksi päivää meni ihan vaan parkuessa ja vieläkin itku tulee kun sitä alkaa miettimään. Oli kyllä kanssa vanha ja raihnainen ja sairas mutta niin rakas karvaturri. Viikolla sattumalta löysin netistä Positiivareiden sivuilta muistolauseita lemmikeille ja poruhan siinä (vieläkin) pääsi. Mutta itseasiassa, luulen ettei olisi ollutkaan sopivampaa hetkeä hauvelista luopua, silloinen pieni vauvanrääpäle nimittäin piti kiireisenä eikä asiaa ehtinyt hirmuisen paljon mietiskellä.



Lylelle myöhästyneet synttärionnittelut ja kiva kuulla että Pihlalla kaikki kunnossa. Kevätkengistä en minäkään oikeen osaa mitään sanoa, samaa asiaa olen pähkäillyt. Niin ja olet töihinkin jo palannut! Mukava kuulla että lapset viihtyy hoidossa:) Ja sait vähän tuollaisen pehmeän laskun kun työt alkoi perjantaina;)



Puhegalluppia: Meillä ei mitään sanoja. Sormella osoitellaan ja sanotaan öhöh. Mutta selväksi käy mitä haluaa:)

Kerran näytti kirjasta lehmän kuvan ja sanoi muu, ei sen jälkeen. Minä niiiin kovasti odotan sitä ¿äitiä¿... ättäkin kävisi:)



Mutta nyt näyttää siltä että tästä venyy niin pitkä romaani että paras laittaa piste. Jospa taas ehtisi vähän useammin kirjoitella kun työtahti vähän helpottaa. Onnittelut sankareille, parantumisia kipeille ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille!



Miiru ja Oskari

Onpas vaikeaa tuo nappuloiden käyttäminen tänään!



Errj:kö se muisti, että on aprillipäivä - olen ihyan autuaasti unohtanut koko jutun, vaikka yritänkin joka vuosi keksiä jotain hauskaa. Onneksi nyt on vielä hetki aikaa huijata armasta aviomiestä ennen yöpuulle menoa.



Kent: Ihan samaa " ison tytön vikaa" olen minäkin seuraillut Helvissä. Tuntuu vuorovaikutusta olevan jo ihan hirmuisesti, kun tyttö katselee ja kuuntelee ja ilmehtii kanssani. Huvittavinta minusta on se, että meidän neiti taitaa olla aikamoinen vitsinvääntäjä (vai onko muilla samanlaista?), sillä hän tekee mitä tahansa saadakseen muut nauramaan. Viimeisin " vitsi" on se, että hän muka kaatuu pepulleen kesken kävelyn. Sitten noustaan ison ähinän kanssa ylös ja taas mennään nurin - kaikkia naurattaa ja kaikkien pitää nauraa. Tänään useamman kerran pitkin päivää muisti uusia tämän vitsin...



Ruokailusta: Tuossa välillä oli muutama viikko, kun Helvi ei syönyt aamulla oikeastaan mitään. Mutta nyt on taas ruokahalu herännyt. Olisiko johtunut hampaista (nyt on 8 jo näkyvissä). Meillä kuvio syöttämisessä on selvä: aluksi, kun on nälkä, kelpaa äidin/isin antama ruoka lusikasta. Kun pahin nälkä on ohi, halutaan oma lusikka käteen (samalla kyllä syödään äidin antamasta lusikasta ruokaa, mutta saapahan muussata ruokaa omalla lusikalla). Ja lopuksi napsahtaa suu kiinni minun lusikoimisilleni ja yritetään vain omalla lusikalla syödä. On niin liikkistä, kun neiti osoittaa aina sormella lusikkalaatikkoa, kun haluaa oman lusikan ja tarttuu minua kädestä, kun haluaa minun syöttävän...



Nukkumisista: Illalla menee aina 20-30 minuuttia rauhoittumiseen ennen nukahtamista, mutta sitten nukutaankin hyvin yleensä 5-6 tuntia. Havahdutaan vähän itkemään (1-2 kertaa) ja syödään maitoa klo 5. Nyt kun Helvi herää kellonsiiroon ansiosta taas klo 6 (Jee!?) niin olen miettinyt voisiko aamuruoan siirtää kuuteen - vai herääkö sitten vaan jo viideltä, kun ei saakaan uniruokaa?



Päiväunet ovat vaikeita. Aamulla nukutaan ehkä 30min-1h, iltapäivällä on nyt alettu ottaa päiväunia, mutta noin 30min kohdalla hän havahtuu ja itkee väsyneenä, eikä jatka nukkumista, ellen ota syliin. Sitten voikin sylissä nukkua jopa 2h. Mutta ei siinä paljon omia hommia tehdä, kun herää aina pois laitettaessa!



Äänet eivät sinänsä unia haittaa, mutta tuo päivunien huonous harmittaa... Aiemminhan Helvi nukkui vain tunnin aamulla ja valvoi iltaan asti, nyt selvästi kaipaa pitkiä päiväunia, mutta, mutta...



Puheesta: Meillä ei puhuta. Taitaa olla puhe jäänyt kantapään alle, niin kuin joku sanoi. " Vauva" ja " hauva" ovat mahdollisesti sanoja, jotka ovat tulleet oikeassa kohdassa oikean kuloisina, mutta muuten ei edes haeta puhetta. Omia kiljumisia vain. Mutta eipä tässä mitään hätää, määräävä pikkusormi kyllä näyttää, mitä halutaan...



Nyt on mentävä. Olen jo kolme kertaa käynyt lukemassa viestejä, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa ennenkuin nyt - mutta mies odottaa kahvipannun ja iltaleipien kanssa malttamattomana, että päästään katsomaan Hill Street Bluesia DVD:ltä (ihan palaa nuoruus mieleen...)



Heissan!

kun oli päässyt valahtamaan, menen jatkaamaan sunnuntai päivällisen tekemistä =)

Olipas kiva, kun Miiru olit kerinnyt pinoon=)



Kent: Kiva, että teillä sujuu noin hienosti nukkumiset ja syömiset, en tiedä Anton tuntuu vielä vauvalta (äiti haluaa pitää vauvan)



Mugskap: Meillä Anton haluaa aina, että häntä katsotaan ja alkaa hihkua kun joku nauraa hänen tempuilleen, eli vitsinvääntäjä taitaa meilläkin olla =)



Elämä alkaa kyllä helpottaa mitä isommaksi kasvaa, osaa paremmin kertoa mikä on jne. ei ole aina pelkkää arvailua (tosin on se jonkun aikaa vielä sitä arvailua) Ymmärtänette, tavat alkavat pikkuhiljaa vakiintua Antonillakin jne.



Minä varmaan pidän unikoulun Antonille tossa viikon kuluttua, tämä viikko on niin tiukka (samoin ensi viikon alku) ettei jaksa, jos joutuu valvomaan. Siitä sitten joskus ensi kesän aikana lopetan imetyksen, nyyh siitäkin itku ja parku, jep olen ollut huippu herkkis, itkettää kaikki, tiedä sitten mikä hormonien kevät villitys on menossa.



Sen verran piti kertoa, että Anton on ihku kun herää päiväunilta ja hänet hakee, sylissä Anton alkaa sanoa uh, uh ja oh, oh, sellaisella unen käheällä äänellä, hieman väsyneesti, söpöä.



Ja gallupin heitän loppuu, minkälainen päiväunivarustus on teillä??



Meillä on nakupelle, vaipalla arvannette, että sisällä nukutaan =)



Hyvää yötä, menen ihmettelemään viime viikkoista Todistettavasti syylllinen-jaksoa, tulee ihan raskaus ja Anotonin ekat viikota aika mieleen, kun silloin katsoin tuota ohjelmaa, aluksi mässäilin sohvalla ja tuskailin, etteikö se ikinä tule ulos, sitten ihmettelin ja imetin pientä nyyttiäni, jaa menee herkistelyksi, öitä kaikille



T:Mareila+Anton-ihanuus 10kk

En huomannut tämän viikon pinoa, joten tässä siis sellainen. Laura on parvekkeella nukkumassa, ja minä juon kahvia + syön jätskiä (!) kevyeen ryytymykseeni...



Joskus (esim. tänään) tuntuu, että nämä päivät ovat keskenään liian samankaltaisia. Mulla on ainakin joka päivä samat kotityökuviot: pyykit koneeseen, keittiön (= keittokomero n.2 neliömetriä, aargh) siivous, sängyn petaus, edelliset pyykit kaappiin, uudet pyykit narulle, imurointi tai " pitäis imuroida" ... Tuntuu, ettei valmista tule ikinä ja niinhän se onkin. Asiaa ei helpota yhtään se, että touhukas tyttäremme on viime aikoina kiinnostunut ainoastaan häneltä kielletyistä asioista: kivaa on vedellä kukkien lehtiä, seistä molemmin jaloin koiran vesikupissa tai vähintään läiskyttää sitä vettä, nojailla yhteen isin kaiuttimista... Ja kyllä, meilläkin on viime aikoina alettu saada vähän isompiakin raivareita jos asiat eivät suju kuten neiti haluaa. Eilen esimerkiksi ei niin mikään ollut hyvin!



Että sellaista, hohhoijaa. Valivali.



(täytyy vielä lisätä edelliseen, että en suinaan ole pedantti ihminen noiden siivoushommien suhteen - pikemminkin yritän edes jotenkuten hallita tätä kaaostamme. Vinkkejä arjesta suoriutumiseen otetaan mieluusti vastaan!)



Mutta eilen kävin itsekseni kirppiksellä ja olipas kannattava reissu! Löysin Lauralle vaikka mitä jollain alle 20 eurolla, mm. keväthaalarin, joka maksoi kokonaista 3 euroa!



Nyt on kahvit juotu ja juhlatuutti nautittu, ja minä taidan siirtyä vähäksi aikaa sohvalle vaaka-asentoon. Tsemppiä kaikille tähän päivään!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Täytyypi nyt tulla kirjoittelemaan, illalla on menoa miehen kanssa, niin tuskin kerkeää kirjoittelemaan. Inhottavaa kun Täydelliset naiset loppui, nyyh. Tykkäsin kovasti sarjasta.



Ompunäiti: Ryytymys tuttua...Päivät tosiaan aika samanlaisia välillä ja tänne myös hyvä vinkkejä,miten arjen kaaos pysyisi melkein hallinnassa...



Anton nukkui aika hyvin, osaa itse hakea rinnan minä en siihen herää, en sitten tidä hyvä vai huono. Nyt poju on unilla, minäkin taidan siirtyä sohvalle vaakatasoon, lukemaan jotain hyvää kirjaa =) Hauskaa päivää hiput!!



Mareila+Anton 10kk

Meillä oli eilen ikävä päivä: H kaatui takaraivo edellä syöttötuolinsa kanssa. Oli aika vaisu sen jälkeen ja viihtyi vain sylissä. Soitin lasten sairaanhoidon päivystykseen sairaalaan ja sieltä kehottivat varmuudeksi tuomaan näytille. Sinne päästyämme neiti oli virkeä ja aivan oma itsensä. Lääkäri tarkasti tytön pikaisesti ja antoi kotihoito-ohjeet. Takaisin tulomatkalla autossa tyttö oksensi, mutta oli sen jälkeen taas ihan ok.

Leikki muutaman tunnin ihan normaalisti ja kyöhnäsi väsyneenä sen jälkeen vieressäni lattialla ja nukahti sitten siihen tosi aikaisin. Heräsi iltatoimille ja puuron syöntiin ja nukahti taas. Yöllä heräteltiin muutaman tunnin välein tarkistaaksemme että neiti on tajuissaan. H nukkui tosi pitkät yöunet ja tänään on ollut ihan ok.

Kyllä säikäytti! Ilmeiseti hänellä on lievä aivotärähdys. Onneksi ei muuta.

Tuoli on Tripp Trapp, josta sanotaan ettei se kaadu. Pöydästä vauhtia potkaisemalla näköjään kaatuu. Eli ei kannata jättää yhtään yksin. Mietinkin jotain vyötä tms. silloin kun istuu pöydässä itsekseen.

Flunssa alkaa meidän perheessä hellittämään, itse taidan olla vielä kaikkein räkäisin. Jospa nämä sairastelut (2 vatsatautia ja flunssa) riittäisivät tälle vuodelle ainakin tämän talven osalta.



Synttäreistä oli jotakin puhetta viime viikolla. Me kutsutaan varmaan kummit, isovanhemmat ja lapsellisia ystäväperheitä. Ajattelin koristella perhosteemalla ja tehdä myös perhosen mallisen kakun. 1-v.kuvaankin pitäisi varata aika.



Taidanpa minäkin keittää pari kuppia kahvia kun neiti on nukkumassa.



Aurinkoista viikon alkua kaikille!



mallu ja H 11kk 1pvä

Viimeiset 4 kotipäivää.. Perjantaina töihin. Huh!



Kyllä varmasti säikäytti tuo tuolilla kaatuminen! Meilläkin muuten Pihla oksensi perjantaina sen rattaista putoamisen jälkeen. Itse näistä haavereista ottaa syyllisyyttä, välillä turhaankin.



Me oltiin tänään tulevan perhepäivähoidon valokuvauksessa. Pihla keikisteli uuden hoitajan sylissä, eikä vierastanut ollenkaan, vaikka he eivät ole vielä tavanneet muuta kuin ulkona rattaista käsin. Katselin ilolla, miten hoitaja " paimensi" lapsiaan. Ihanasti hän jutteli ryhmän 3-vuotiaan kanssa hänen isovanhemmistaan, ja hoitaja tunsi kaikki ihan nimiltä..



Eilen olimme pulkkamäessä ja laavulla makkaraa paistamassa. Pihlakin jaksoi hyvin. Siirryimme eilen yhtiin uniin, eli jätimme aamupäivätirsat väliin. Saas nähdä, miten tyttö jaksaa. Tänään jäi unet vain vähän reiluun kahteen tuntiin. Voipi illalla uni korjata. AJattelin kuitenkin, että tämä rytmi sopii sitten toisten lasten kanssa hoidossa paremmin.



Hampaitakin Pihla tekee (olenkohan siitä jo kirjoittanut). Ylös ja alas on tulossa noita isompia puruhampaita. JOspa niillä opittaisiin tekemään muutakin kuin puremaan isoveikkaa tai äitiä..



Jeps, nyt lasten kanssa touhuamaan. Mukavaa viikkoa!



Lyle

Mulla on ollu joku ryydiskausi, en oo jaksanu kirjotella, enkä paljon edes surffaillakaan. Viime viikon jututkin on lukematta. No mulla alkoi kuukautiset viimein, että ehkä se selittää.



Ahaa, eli muillakin ollaan ilmeisesti siinä tilanteessa, että oma tahto on alkanut löytyä. Juu... noin viissataa kertaa päivässä saa olla komentamassa tyttöä pois kukista, iskän papereista kirjahyllyssä, uuninluukuista, pistorasioista, jne jne. Välillä tuntuu ettei mitään muuta olekaan kuin eiei-juttuja, vaikka ollaan yritetty pitää periaatteena että mahdollisimman paljon on sallittua.



Meidän pitäis ostaa tytsylle kengät, mutta siinä on vaan semmonen pikku ongelma, että muutamassa kaupassa joissa ollaan kateltu, on jo tehokkaasti vaihdettu valikoima kesämallistoon. Me ollaan käyty vasta marketeissa, täytyy mennä kaupungille kauppoja kiertelemään.



Joku kyseli jokunen viikko sitten miltä maallemuutto on maistunut. Nyt ehkä voisinkin jo tehdä jonkunlaista yhteenvetoa. Muutettiin siis lokakuussa pk-seudulta iivantiiraan Itä-Suomeen, ollaan asuttu väliaikaisesti appiukon tulevassa asunnossa, kunnes nyt muutaman viikon kuluttua päästään viimein vaihtamaan asuntoja appiukon kanssa päittäin. Ostettiin siis miehen kotipaikka, mies alkaa jatkamaan isänsä yritystoimintaa, ja minä sain just töitä toukokuun alusta lukien.



Onhan tämä ollut iso muutos, ja vaikeimpia asioita ovat olleet sellaiset jutut, joita me ei ennakkoon osattu edes kuvitella. Ennakkoon hirvitti mm. kuinka totutaan asumaan maalla kaupungin jälkeen ja kuinka innokkaasti sukulaiset ravaa käymässä. Nämä molemmat on menneet ehkäpä helpomminkin kuin mitä osattiin odottaa. Kaupunkiin on tästä kumminkin vaan noin 30 km, eli eipä sen kummempi matka kuin edellisestä asunnosta Helsinkiin. Ajallisesti tosin puolta lyhyempi! Tämä kylä on tosin niin kuollut, ettei täällä ole yhtään mitään pakollisia kauppaa, apteekkia ja taksitolppaa lukuunottamatta ;) Kirjastokin on auki täysin käsittämättöminä aikoina, tyyliin keskiviikkoaamuisin puol viidestä lounasaikaan.... Mieluummin kyllä käynkin kaupungin puolella asioimassa, eihän täällä kovin anonyymisti voi olla.



Sukulaiset (miehen) kiristi pinnaa lähinnä alussa. Muuttopäivä oli yhtä helvettiä, nyt kun muutetaan en halua sinne ketään häsläämään ennen kuin olen itse kartoittanut tilanteen. Mulla tosissaan nousi savu korvista, huhhuh, olin kyllä niin pahalla tuulella etten ehkä ikinä. Siitä ja muutenkin alun säätämisestä jäi päälle melkoinen v***tus, joka jatkui enemmän ja vähemmän pahana koko pitkän mustan talven. Nyt vähitellen kevään tullessa on taas alkanut myös henkinen aurinko paistaa. Paljon on auttanut se, että päästiin kevätlukukaudeksi mukaan harrastuksiin, ollaan käyty Helkan kanssa muskarissa, vauvajumpassa ja imetystukiryhmän kokouksissa kaupungissa, pariin otteeseen ihan vaan vietetty päivää kiertelemällä siellä, ollaan käyty täällä kylällä perhekerhossa ja minä olen opiston maalauskurssilla. Nyt alkaa olla jo sellainen olo pikkuhiljaa että asuu jossakin, ei vain ole. Minä olen kyllä edelleenkin täällä vähän niin kuin vieraalla maalla kaukana. Siinäkin mielessä kiva on mennä töihin, että tulee jotenkin tutummaksi tämä seutu.



No nyt alkaa taas iskän paperit lennellä kun muksu heräsi päiväunilta. Lähden sormi ojossa keksimään jotain muuta tekemistä.

No mulla onkin tässä yks pikku apuri ieressä häräämässä, niin ei mikään ihmekään..



Tuo ryytymys on täälläkin tuttua, välillä väsyttää päivien samanlaisuus kun aina sais olla siivoomassa. Eikä välillä millään jaksais..



1-vuotissynttäreistä on kans ollut täällä puhetta..Miia täytti tänään vasta 11kk, joten onneksi on vielä aikaa miettiä:) Ekaksikin kakkua on mietitty, viitsittäiskö isomummoa vaivata sillä(on leipuri) vai yrittäiskö itse vääntää jonkinlaisen kaakuntapaisen. Pikkuleipiä sit vissiin paria sorttia, en aatellut muuta. Pullat ei ikinä meidän suvun juhlilla mene, ja mekään ei sit niitä saada kuitenkaan tuhottua jos niitä jäisi.



Oltiin viikonloppuna miehen ja muutaman kaveriparin kans ulkona juhlimassa meidän kihlajaisvuosipäivää, ja Miia piti jättää mummolle ekaa kertaa yöksi..itkuhan siinä tuli kun oltiin Miia sinne jätetty, vaikka mummo on 6lasta kasvattanut ja varmasti pärjäsi, niin oli se vaan niin kova paikka, että ei voinut mitään:( No, ilta meni sit kuitenkin mukavasti ja Miiakin hyvin pärjänny mummolassa, mut oli se ihanaa sit saada oma pikkukulta taas kotiinkin:) Ei varmaan tuu nyt lähettyykään pitkään aikaan minnekään.



Eipä tässä sit muuta, pitää lähteä ruokaa tytölle laittamaan. Mukavaa päivää kaikille!

-Milenna ja Miia 27.4-