Lapsi 1,5v ei suostu istumaan rattaissa

Vierailija kirjoitti:

Meillä homma hoitui niin että neiti käveli itse - ja jos ei suunta täsmännyt korjauksista huolimatta sen kanssa mihin piti mennä, niin sitten mentiin rattaisiin naama menosuuntaan. Ei se kovin montaa sataa metriä yleensä alkuvaiheessa jaksanut kävellä (nyt kolmevuotiaana meneekin sitten jo 3-4km siivuja ihan hyvällä mielin). Parasta oppia käevelemään niinkuin muutkin, koska ei niitä rattaita loputtomasti käytetä ja tuntui vähän typerältä pakottaa lapsi rattaisiin jos se vain halusi kävellä. Joskus oli helpompaa, joskus vaikeampaa mutta noin keskimäärin ihan hyvin. Itse käveleminen oli sen verran tärkeää neidille että sitten opeteltiin sitä miten missäkin tilanteessa kävellään ja milloin ei juosta. Eläminen on helpompaa kun ei aikatauluta menojaan liian tiukasti.

Nyt ei sitten tarvitse pelätä niin paljon sitä että syösyy autojen alle tms. täysin holtittomasti kun perusasiat on hallussa.

Missä iässä alkoi sujua? Omani on nyt 1 v 3 kk, ja kävelee varmaan monta kilometriä joka päivä... mutta tasan tarkkaan minne itse haluaa. Juoksee kovaa päinvastaiseen suuntaan kuin muut, ja nauraa mennessään. Pyrkii väkisin autotielle ja kaikkiin vaaranpaikkoihin. Kädestä ei suostu pitämään ollenkaan, heittäytyy vaan pitkäkseen. Ei minkäänlaista järkeä, ja valikoiva kuulo. Monta kertaa joka päivä haen pois vaaranpaikasta ja kiellän, mutta ei tunnu menevän jakeluun. Täällä vielä joutuu kävelemään autotien reunaa, niin en ole uskaltanut vielä kävelemään minnekään ilman vaunuja.

- 2

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsen juosta! Miksi sitä pitää rattaissa istuttaa? Ai niin, onhan se mukavampi äidille....

Keskellä Turun keskustaa? Lisää hyviä ideoita? Annanko juosta suoraan Aurajokeen jos tahtoo?

Niinkuin sanoin, kävellä saa. Jos se ei onnistu nätisti, rattaat on seuraava vaihtoehto. Kaikki ei asu metsän keskellä. 

Selkeät vaihtoehdot lapselle. Kun ollaan autotien vieressä niin kysyn: Istutko rattaissa vai kävelläänkö käsi kädessä?

Jos lapsi ei tee valintaa, ilmoitan: Sitten äiti päättää että olet rattaissa. Ja laitan kylmän rauhallisesti kiinni vöihin riippumatta reaktiosta.

Kun tämä toistuu päivittäin, pienikin lapsi oppii. Metsässä voi sitten kirmailla ja rypeä maassa:)

Tiedän muutaman lapsen joita kanniskellaan vielä eskari-iässä kaikkialle, koska ovat kiristäneet vanhempansa siihen itkulla ja kiukulla. Älä lähde sille tielle ollenkaan! Lapselle luo turvallisuutta se että aikuinen on vahva ja päättäväinen.Se on myös sitä rakkautta.