KULTAINEN 60-LUKU VIIKOLLA 13

Mulla oli viime raskaudessa pieni masu ja sain koko ajan kuulla, että missä se sun vatsas oikein on. Reilu viikko sitten nauratti kun kävin terveyskeskuksessa ja aloin juttelemaan yhden ennestään tuntemattoman äidin kanssa. Hän kysyi laskettua aikaani ja kun kerroin, että reilun kahden kuukauden päästä, hänellä melkein silmät pyöri päässä kun hän katsoi vatsaani ja sanoi VIELÄ 2 KK?? Että ei kai se koko voi millään olla ns. standardi. Nyt on sitten iso.

Mullakaan ei enää mene oikein mitkään housut, koska paineen tunteen takia housun pitää tulla tosi ylös, ettei se yhtään purista vatsan päältä. Ja kun nainen on yli 180 cm niin se on niin tosi ylös, ettei kukaan sellaisia pöksyjä tee. Odotan vaan ilmojen lämpiämistä, että saisin vetää löysän mekon päälle. Sukkikset on ihan yhtä tuskaa, vaikka olisivat mitä XXXL-kokoa eli aika lämmin sais pian tulla ;)



äitimiia tasan 31 rv!

Siis yötä paremminkin!



Elimistöni oli tuossa reilu tunti sitten sitä mieltä, että se on aamu nyt huomenta ja mamma ylös:-((.

Eli raskaan remppapäivän ja anoppilan saunassa käynnin jälkeen +2 Panadolin myötävaikutuksella simahdin ennen kymmentä ja nukuin sikeästi vaille yhteen ja wc reissun jälkeen totesin, uni ei siis enää tule ja mies kuorsaa kuin jyrä, joten makkarissa oleminen valveilla" tuskaa" . Saas nähdä vieläkö tänä yönä tarvitsee nukkumista yrittää. Olen tässä juonut kuumaa kakaota ja syönyt hiukan...

Olen kuullut legendoja näistä raskauden aikaisista uniongelmista, mutta perinteisesti " hyväunisena" ajattelin, että minulle ei niitä ongelmia ainakaan tule...Mutta toinen yö jo menossa, viime yönä kukuin illasta yli 3een ennenkuin uni saavutti:-(. Olen samaa mieltä kun joku tuolla aiemmin, että miten ihmeessä sitä kestää vielä loppuajan.



Tuosta vatsan koosta oli tuolla puhetta, minä kanssa olen huomannut olevani ns.isovatsaista sorttia, olen rotevarakenteinen jo olemassanikin ja nyt tuntuu ,että kaikki painon lisäys tulee tuohon vatsaan, sf mitat keikkuu ylärajojen yläpuolella,omilla käyrillään..housuongelmat alkavat myös vaivata ja odottelen kanssa leppeitä hamekelejä. Onneksi tuo ulkona lotiseva vesisade edesauttaa sen asiansuhteen...



No se näistä yöjorinoista,huomenta sitten seuraaville hereilijöille aamulla,toivottavasti en enää silloin ole täällä " langoilla" ...



Tuah rv 27+5

Toivottavasti Tuah on sängyn pohjalla ja nukkuu kuin tukki! Ärsyttäviä nuo kuorsaavat miehet, tajuaisivat edes pitää pienempää metakkaa, kun toinen joutuu muutenkin heräilemään vähän väliä kaikenlaisten kipujen ja vessahätien takia.



Vautsi, miten pitkä ketju tällä viikolla! Kivaa että kultaiset on aktiivisina. Jatketaan samaan malliin! :)



Mulla oli eilen illalla niin tukala olo, että mieskin oli nukkumaan mennessä sitä mieltä, että eiköhän yöllä tule lähtö. Kamerakin otettiin valmiiksi esille jne. Ja pah, täällä sitä ollaan, eikä nyt taas vaihteeksi tunnu mitään oireita. Velipoika on ohjeistettuna, eli kun saan seuraavan pyykkisatsin vielä pyörimään, niin voisin tilata taksin Jorviin!! No, ehkä pitää odottaa miestä ja isoja poikia ensin kotiin, ne on jossakin paistamassa makkaraa ja etsimässä virpovitsoja. :D



Mahan koosta. Mulla on omasta mielestäni jättivatsa. Jo helmikuussa ihmiset ihmetteli, että vieläkö on yli 2kk laskettuun aikaan. Mutta sf-mitta menee koko ajan alakäyrällä! Ota tosta nyt sitten selvää. Se nyt ainakin on takuuvarma, että nahka ratkeaa kohta. - - - Joka tapauksessa on aika ärsyttävää, kun ihmiset katsoo tarpeelliseksi kommentoida mahan kokoa suuntaan tai toiseen.



Mun on onneksi helppo löytää äitiysvaatteita, oon jotenkin aika standardikokoinen, keskimittaista pidempi ja ehkä keskimääräsitä hoikempi. Jalat vaan on jotenkin liian pitkät, eli lahkeet tuppaa olemaan lyhyet. Mutta sen takia mulla ei oo sopivia äitiysvaatteita, että edelliset kaks odotusta on olleet kesällä, ja pukeuduin sellaisiin laajakokoisiin mekkoihin. Nyt ei viittis taas ostaa mitään, kun tämä tilanne ei tuu enää _ikinä_ toistumaan! Eli rahaa en haluais haaskata yhtään. Toppahousut ei enää mahdu jalkaan, joten sais ilmat lämmetä. Toisaalta sopivaa välikausitakkia taas en omista... pitää varmaan lainata joku ukon ' tyylikäs' fleece-pusakka.



Hyviä vointeja, pitäkää peukkuja että pääsen tänään sairaalaan enkä ratkea täällä henkisistä ja fyysisistä liitoksistani! :D



t. Jymy rv 36+2

Jaaha, Tuah on liittynyt Unettomien Klubiin. Mulla on mennyt nyt kaks viimeisintä yötä lievästi paremmin, eli edelleen herään noin tunnin, kahden välein erinäisiin syihin, mutta olen onneks nukahtanut sitten melkoisen äkkiä uudelleen.



Voi Jymy, kunpa täälläkin tuntuis jotain oireita! On se nyt aika selvää, että jos viime yönä lähtöä uumoilitte, niin ei teillä viikolle 40 se homma veny. Meikäläinen on taas ihan epätoivossa, kun edelliset on menny sen viikon 40 yli, että ei varmaan oo mitään toivoa päästä tälläkään kertaa sen aikaisemmin synnärille. Fyysiset liitokset on tosiaan kovilla, mutta ennen kaikkea ne henkiset! Mä en kertakaikkiaan haluais enää kauaa tätä närästys-unettomuus-pahoinvointi-vessahätä- akselia, enkä myöskään kauaa enää jännittää sitä synnytystä. Oispa äkkiä ohi! Mikähän sadetanssi tässä tarttis tanssia että supparit alkais?



Aamu oli kerrankin aurinkoinen, mutta lehdessä luvattiin iltapäiväksi jo sadetta. Lähdin siksi jo kymmenen kieppeillä kävelylenkille, että ehdin nauttia auringonvalosta, ja totta tosiaan, nyt siellä on jo taivas pilvessä. Että hyvään aikaan tajusin lähteä.



Esikoinen on edelleen lievässä kuumeessa. Mitään muita oireita ei ole, ei yskää, ei nuhaa, ei mitään. Mikäköhän tämä tämmönen pöpö on?

ihmettelee Bonita 37+1

Täällä on myös yksi yökukkuja. Nyt on poitsu nukkunut omassa huoneessa jo monta yötä ja sen myötä tää mamma on vasta oikein alkanut kukkumaan. Poika nukkuu kyllä hyvin, mutta äiti ei. Pari kertaa yössä pitää herätä veskiin ja samalla tarkistamaan, että hengittääkö toi poitsu varmasti. Yleensä sitten toisen vessareissun jälkeen ei enää tule uni ja viime yönäkin meni sitten valvoessa kolmesta viiteen. Muistan kyllä saman valvomisen poitsua odottaessa eli kai tää nyt on sitä valmistautumista niihin tuleviin yöherätyksiin.



Edelleen mua vaivaa kova nuha, mutta on jo selkeästi parempi ja viime viikolla muhunkin iski oikein kunnon pesänrakennusvimma. Torstaina tuli testattua uusi Kodin Ykkönen ja sieltä mukaan tarttui makkariin uudet verhot ja päiväpeitto. Tulipas taas kivan näkönen huone kun sai vähän vaihtelua. Ikeassakin tuli pyörähdettyä. Eilen oltiin miehen kanssa shoppailemassa ja nyt on haettu pinnasänky lainaan ja siihen ostettiin uusi patja ja verhotanko johon tänään aion ommella verhon. Ostettiin myös pinnasuoja ja vaunuihin seisomalauta josta poitsu ei tykännyt testatessa ollenkaan. Yks tuttipullo on varuiksi ostettu ja tutti vauvalle. Poitsulle tuli viime viikolla hommattua pari kevätasua ja vauvallekin body ja parit puolipotkarit. Nyt on siis todella koitettu hommata kaikki tarvittava. Olin ajatellut ostaa myös sen Avent Isis-rintapumpun, mutta se jäi nyt vielä harkintaan kun en oikein tiedä, että tarvitsenko sitä. Nyt on sitten lomarahat ja lopputili tullut tuhlattua ja mieli on niin hyvä...



Huomenna mulla on taas ne kontrollit siellä Kättärillä ja jokohan nyt selviää milloinkas tämä vauveli syntyy. Ainakin oli puhetta, että käyninstyspäivä päätetään joten pikkusen mua jo jännittää. En kuitenkaan missään nimessä haluisi sitä vielä kovin pian. Pari viikkoa voisi kummasti ainakin vielä odotella. Flunssan takia sokerit on tois kovin heitelleet joten nähtäväksi jää mitä ovat mieltä. Muuten mulla on aika rauhallinen mieli synnytystä odoteltaessa eikä ainakaan itse synnytys vielä jännitä. Enemmän jännittää se miten meidän vauva-arki sitten lähtee käyntiin kun tuntuu, että tuo ihana mamman potsu on vielä niin vauva. No kohta täs huushollissa on kaks vauvaa.



Nyt taas pikapikaa jatkamaan hommia, yksi koneellinen vauvanvaatteita odottaa pesua ja sitten sängyn laittaminen valmiiksi. Kohta onneks on kaikki valmiina ja aikataulussa ollaan sillä olin luvannut, että huomiseen kontrolliin mennessä kaikki on tehty. Sairaalakassin pakkaan vasta kun tiedän milloin käynnistys on, mutta siitä ei mitään stressiä olekaan.



Taas tuli kovasti omaa napaa, mutta kyllä luen joka päivä monta kertaa muiden kirjoittamat viestit vaan kun aina tahtoo se vastaaminen silloin jäädä niin sitten ei enää muista kaikkea mihin pitäis kommentoida. Sunnuntain jatkoja kaikkille kultsuille!!!



Terkuin Vaahtis, poitsu ja " Velmeri" (jolle nimeä ei ole vieläkään mietitty) 36+4

Minä heräsin aamulla kivuliaisiin supistuksiin ja niitä on nyt tullut silloin tällöin pitkin päivää. Äh, kun en jaksaisi lähteä päivystykseen tuntikausiksi kärvistelemään. Keskiviikkona olisi kontrolliaika, olisi voinut silloin alkaa supistelemaan... No, täytyypi katella. Jos tällaisena jatkuu niin kai se on pakko lähteä huvitti tai ei. Lääkäri kun viimeeksi käski tulemaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Oikeasti vaan harmittaa kun näihin lääkärikäynteihin menee kaikki energia, tai no kaikki... mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Olen käynyt viime viikkoina vähintään 2x viikossa jossain näytillä, viimeksi taas laboratoriossa kun hemoglobiini oli sormenpäästä 92. Oikeasti se oli sitten 114, mutta tulipa taas sielläkin jonoteltua.



Eli supistukset rauhoittukaa! komentaa äitimiia rv 31+1

Iltaa!



Vielä ollaan hengissä vaikka meni sitten koko yö valvoessa,mies nousi klo:06.30 katsomaan formuloita(että joku viitsii sunnuntai aamuna nousta kukonlaululta kattomaan,kun autot ajaa ympyrää!!) ja pyöritteli silmiään, kun kerroin, että valvottu on koko yö:-((,no onneksi sain sitten torkahdettua edes klo:10 asti,jolloin mies tarvitsi remppa-apuria,no ehkä ensi yönä paremmalla onnella nukun:-))



tuah rv 27+5