Anopin mielipide lastenhoidosta

Sinä ja miehesi päätätte. Anopin ongelma sitten, jos tuosta välit menevät pilalle.

Turha murehtia asiaa jos lapsiakaan ei vielä ole tai edes ole tulossa. Mieli kotona olemiseen saattaa muuttua kun lapsi on siinä sylissä. Jos taas haluaa palata aikaisin takaisin töihin niin sitten palaa. Anopin mielipiteellä ei ole mitään väliä tässä asiassa. Jokainen kasvattaa itse omat lapsensa, omien arvojensa ja vakaumustensa pohjalta. Ja varmasti parhaalla tuntemallaan tavalla.

Mikä ongelma tässä on? ellet ajatellu anoppia lastenhoitajaksi ja hän mahdollisesti kieltäytyisi vedoten tuohon periaatteeseensa.

Teette miten itse parhaaksi näette, teidän lapsi, ei anopin. 

Ei millään pahalla mutta teillä ei vielä ole mitään tajau lapsen tarpeista.

No anoppi jos alkaa vastalauseilemaan, niin toteatte vain että jokaisen perheen oma päätös.

Itse ajattelin kanssa olla "vain" vuoden kotona, mutta on niin ihana puuhastella lapsen kanssa, että taidan jäädä vielä hetkeksi...

Ei se anoppi päätä tuollaisia asioita, eikä teidän todellakaan tarvitse ottaa huomioon anopin mielipidettä. Se on teidän lapsi, ei kenenkään muun. Ihan sama vaikka kuinka olisi tukenut rahallisesti teitä. Ihan ensin kannattaa kasvattaa itselle selkäranka, ei tuo nimittäin tule olemaan ainoa asia missä joudut puolustamaan oman perheesi tapaa toimia ja rajoja suhteessa muihin. On (tulevien) lasten etu, että olette päästäneet irti lapsuudenperheistä ja luoneet sinne aikuisiälle sopivat välit. Sellaisiin väleihin ei todellakaan kuulu lasten asioiden päättäminen sillä mentaliteetillä, että mitähän se mummo sanoo. Olet kohta kolmekymmentä, ei sinulle enää tuossa vaiheessa pitäisi anopin mielipiteen merkata noin paljon, että stressaat lastenhankintaa jo nyt siltä kannalta että riita tulee päivähoidosta.

Se mitä sulle vinkkaan ihan äitinä toiselle, on ettei kannata saman tien päättää haluatko laittaa missä iässä lapsen hoitoon. Se mieli voi muuttua, kun huomaat lapsen olevan jo 7kk vanha ja edelleen silmissäsi pikkuvauva. Päätät sitten ajan kanssa senkin asian, etkä mieti mitä muut ajattelevat, vaan ajattelet mikä on sinun paras, lapsen paras ja koko perheen paras. Anopin parasta ei täydy miettiä. Mieskin voi ihan hyvin jäädä hoitovapaalle sen 1v:n jälkeen, jos tuntuukin että sinä haluat töihin ja kotihoitoa haluatte jatkaa. Mutta edelleen: se ei ole sellainen asia, missä mietit miltä muista tuntuu. Sinun velvollisuus on miettiä vain miltä jokin asia lapsestasi, itsestäsi ja miehestäsi tuntuu. Tämä olisi hyvä opetella jo ennen lapsen hankintaa, siis se ettet päätä omista asioista sellaisten ihmisten mielipiteen mukaan, jotka eivät joudu elämään niiden valintojesi kanssa. 

Sitten tungette lapsen päivähoitoon, tuskimpa anoppi jaksaa pitkään vihoitella. Näin päiväkodissa työskentelevänä olen kyllä anoppisi kanssa samaa mieltä. Ne 10kk hoitoon tulevat ovat kaikkein raskaimpia, sen ikäinen tarvitsisi vielä valtavat määrät syliä ja aikuisen läheisyyttä ja kun samassa ryhmässä on 11 muuta lasta niin tilanne on kurja. Toki sylittelemme sen minkä kerkeämme mutta kun kaikki 12 tarvitsevat aikuisen huomiota niin usein se 10kk täytyy vaan laskea lattialle huutamaan ja keskittyä muuhun. Mietin myös usein että miksi ihmiset joille ura on niin tärkeä ylipäätänsä hankkivat lapsia? Päiväkodit ovat täynnä lapsia jotka viettävät hereilläoloajastaan enemmän hoitohenkilökunnan kuin vanhempiensa kanssa

Ei sitten ole mikään vaihtoehto, että mies olisi myös esim vuoden kotona? Ei se hänen uraansa vaaranna yhtään sen enempää kuin sinunkaan.

Kiitos vastauksista tähän mennessä. Tiedostan kyllä tuon että mieli saattaa muuttua kotona olemisen suhteen ja toki on myös varteenotettava vaihtoehto että minä menisin sitten töihin vaikka vuoden päästä ja mieheni jäisi siinä kohtaa kotiin. Asian taloudellisia puolia täytyy miettiä myös, asuntolainaa meillä on ja luulemme että lapsen hoitoon ja tarvikkeisiin kuluu paljon. Omilla ystäväpariskunnillamme ei myöskään vielä ole lapsia joten sieltä ei saa paljoa näkökulmaa. Ja täytyy siis vielä ryhdistäytyä tuon anopin suhteen, etten välitä hänen mielipiteistään.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista tähän mennessä. Tiedostan kyllä tuon että mieli saattaa muuttua kotona olemisen suhteen ja toki on myös varteenotettava vaihtoehto että minä menisin sitten töihin vaikka vuoden päästä ja mieheni jäisi siinä kohtaa kotiin. Asian taloudellisia puolia täytyy miettiä myös, asuntolainaa meillä on ja luulemme että lapsen hoitoon ja tarvikkeisiin kuluu paljon. Omilla ystäväpariskunnillamme ei myöskään vielä ole lapsia joten sieltä ei saa paljoa näkökulmaa. Ja täytyy siis vielä ryhdistäytyä tuon anopin suhteen, etten välitä hänen mielipiteistään.

- AP

Kyllä niistä fiksuista mielipiteistä kannattaa välittää. Pienen lapsen aiheuttamat kulut on olemattomat. Ja suurin osa ihmisistä katuu muuten jälkeenpäin sitä, etteivät olleet tarpeeksi lapsensa kanssa. En ole ikinä kenenkään kuulout katuvan sitä, ettei laittanut alle vuoden ikäistä hoitoon...

Elä tie vielä jos työ on noin tärkiä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista tähän mennessä. Tiedostan kyllä tuon että mieli saattaa muuttua kotona olemisen suhteen ja toki on myös varteenotettava vaihtoehto että minä menisin sitten töihin vaikka vuoden päästä ja mieheni jäisi siinä kohtaa kotiin. Asian taloudellisia puolia täytyy miettiä myös, asuntolainaa meillä on ja luulemme että lapsen hoitoon ja tarvikkeisiin kuluu paljon. Omilla ystäväpariskunnillamme ei myöskään vielä ole lapsia joten sieltä ei saa paljoa näkökulmaa. Ja täytyy siis vielä ryhdistäytyä tuon anopin suhteen, etten välitä hänen mielipiteistään.

- AP

Oikeestaan vauvaan/pieneen lapseen ei uppoa mitään ihan järetöntä summaa. Vaunut kuvittelisin kalleimmaksi menoksi, mutta niitäkin saa nykyään tosi hyviä käytettynä ja hyvään hintaan!

Anna anopin pitää mielipiteensä. Mutta hyväksy myös se, että hän ei ole ryntäämässä avuksenne, kun lapsi on sairas ja sekä sinulla että miehellä on töissä tärkeä palaveri. Jos katsot, että lapsen on parempi olla hoidossa kuin sinun kanssasi, niin varmista, että saat palkattua hoitoapua myös sairaalle lapselle.

Mulla ei ollut ennen lapsia mitään tarkkaa suunnitelmaa siitä, kauan kotona olisin. Mieheni on hyväpalkkaisessa hommassa ja itsekin olin jo hyvin päässyt työelämään kiinni ennen esikoista.

Anoppi on vanha juoppo, jonka kanssa ei olla tekemisissä. Oma äitini on teiniäiti, jolla aikanaan jäi koulut kesken ja teki peräjälkeen viisi lasta isäni kanssa. Oikein tyytyväinen silti. Enpä ole ajatellut, että heidän tai kenenkään muunkaan mielipide perhekoosta tai siitä kauan olen ollut lasteni kanssa kotona pitäisi omiin mielipiteisiini vaikuttaa. Fakta on, että kotonaolijoita ja hyviä tapoja olla äiti on niin monia.

Minut yllätti se, miten haastavan vauva-ajan jälkeen tuntui hyvältä lähteä töihin ja miten äkkiä sitä tottui hoitorumbaan. Joskin mieheni kanssa työajat menevät niin ristiin, että lapsilla on aina ollut hyvin lyhyet (4-6h yleensä) hoitopäivät ja miehen vapaapäivät vuorotyöläisenä osuvat monesti viikolle, jolloin lapsilla on ollut aina myös kotipäiviä. Joskus on viikossa vain yksi, joskus neljä hoitopäivää.

Silti, vaikka työssäni viihdyn, raha rauhoittaa ja olen äitiyslomilta lähes suoraan töihin palannut (toinen lapsi meni hoitoon 10kk toinen 1v3kk iässä), niin silti koen, että mikäli tarve vaatii (lapsi on puolikuntoinen, lapsella on esitys tmv.) niin silloin minun paikkani on kotona. Töissä kun sain ylennyksen ja esimiehelle piti ilmoittaa pienemmän silmätulehduksesta ja siitä etten tulisi töihin esimies sanoi kotiin jäämisestäni kiireisessä työtilanteessa "no sittenhän äiti on juuri siellä missä pitääkin".

Mitään tukiverkkoja meillä ei juuri ole. Hätätilanteessa (joita tulee harvoin) on onnistuttu saamaan tutuilta, lapsiperheen kotipalvelulta (minulla tuli akuutti leikkaus, kun kuopus oli vasta vuoden ja mies ei saanut töistä vapaata) ja MLL:lta.

Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta mitä muut ovat mieltä siitä, että en kotona vuosia ollut. Kun katson lapsiani tiedän, että hyvin olen hommani toistaiseksi hoitanut. Silti, moni tuttu on ollut vuosikaudet kotona ja edelleenkään reilu kolmikymppisenä ei olla koskaan työelämään oikeastaan menty.

Älä päätä mitään valmiiksi; mene tilanteen mukaan ja jätä muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Kaikista ei ole kotiäideiksi vuosikausiksi. Minusta ei ollut. Olen parempi äiti, kun käyn töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista tähän mennessä. Tiedostan kyllä tuon että mieli saattaa muuttua kotona olemisen suhteen ja toki on myös varteenotettava vaihtoehto että minä menisin sitten töihin vaikka vuoden päästä ja mieheni jäisi siinä kohtaa kotiin. Asian taloudellisia puolia täytyy miettiä myös, asuntolainaa meillä on ja luulemme että lapsen hoitoon ja tarvikkeisiin kuluu paljon. Omilla ystäväpariskunnillamme ei myöskään vielä ole lapsia joten sieltä ei saa paljoa näkökulmaa. Ja täytyy siis vielä ryhdistäytyä tuon anopin suhteen, etten välitä hänen mielipiteistään.

- AP

Oikeestaan vauvaan/pieneen lapseen ei uppoa mitään ihan järetöntä summaa. Vaunut kuvittelisin kalleimmaksi menoksi, mutta niitäkin saa nykyään tosi hyviä käytettynä ja hyvään hintaan!

Jos käy hyvä tuuri ja niitä kaupitellaan lähialueella hyvässä kunnossa. 

Itse katsoin tästä meidän läheltä ja parit varteenotettavat ehdokkaat olivat kuitenkin sen verran kaukana, että tuli halvemmaksi ostaa liikkeestä. 

Niihin kahvipaketilla saat lähes uudenveroiset vaunut suhtaudun hieman skeptisesti, vaunut kuitenkin ostamalla sen verran tyyriit, että priimaa tuskin lahjoitetaan melkein ilmaiseksi jos niistä voi pyytää rahaakin. 

Vaunuista saa rahaa takaisin kun itse aikanaan myy ne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista tähän mennessä. Tiedostan kyllä tuon että mieli saattaa muuttua kotona olemisen suhteen ja toki on myös varteenotettava vaihtoehto että minä menisin sitten töihin vaikka vuoden päästä ja mieheni jäisi siinä kohtaa kotiin. Asian taloudellisia puolia täytyy miettiä myös, asuntolainaa meillä on ja luulemme että lapsen hoitoon ja tarvikkeisiin kuluu paljon. Omilla ystäväpariskunnillamme ei myöskään vielä ole lapsia joten sieltä ei saa paljoa näkökulmaa. Ja täytyy siis vielä ryhdistäytyä tuon anopin suhteen, etten välitä hänen mielipiteistään.

- AP

Oikeestaan vauvaan/pieneen lapseen ei uppoa mitään ihan järetöntä summaa. Vaunut kuvittelisin kalleimmaksi menoksi, mutta niitäkin saa nykyään tosi hyviä käytettynä ja hyvään hintaan!

Jos käy hyvä tuuri ja niitä kaupitellaan lähialueella hyvässä kunnossa. 

Itse katsoin tästä meidän läheltä ja parit varteenotettavat ehdokkaat olivat kuitenkin sen verran kaukana, että tuli halvemmaksi ostaa liikkeestä. 

Niihin kahvipaketilla saat lähes uudenveroiset vaunut suhtaudun hieman skeptisesti, vaunut kuitenkin ostamalla sen verran tyyriit, että priimaa tuskin lahjoitetaan melkein ilmaiseksi jos niistä voi pyytää rahaakin. 

Tässä nyt oli vaan kaksi ääripäätä.

Netti on pullollaan käytettyjä vaunuja jos laskee facekirpparit mukaan, joten ihan todennäköstä on, että saa käytetyt halvemmalla läheltä.

Anopeilla ei nykyään ole muuta tekemistä kuin kytätä ja määräillä miten toiset rakentaa perheensä. Ei ihme että niin moni eroaa nykyään. Kyllä jää yksin ne miehet jotka eivät osaa pistää rajoja tuolle määräilylle.