Mitä tapahtuu, jos työssäkäyvä perheenäiti saa burn outin?

Tässä on moneen kertaan jo todettu, että ensimmäinen askel on mennä lääkäriin. Auttavat siellä ja ohjaavat eteenpäin. Ei sinun tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

Itse näin tilanteessasi kaksi pääsyytä väsähtämiselle:

1) 100 %:n työmäärä 80 %:n työajalla. Et selviä työmäärästä sovitussa ajassa vaan se vaatii jatkuvaa ylityön tekemistä.

2) Huonot yöt. Oli syynä sitten imetys tai töiden pyöriminen päässä, et käytännössä lataudu tai lepää koskaan. Tämä aiheuttaa noidankehän ja vie sinut takaisin kohtaan 1, koska väsyneenä kuormitut entistä helpommin, teet entistä enemmän virheitä etkä ole niin tehokas kuin voisit olla kunnollisilla työunilla --> töiden tekemiseen menee pidempi työaika, vaatii niitä ylitöitä, mikä johtaa taas lyhyempiin yöuniin. Koska imetät, et voi edes jakaa vastuuta yöheräämisistä miehesi kanssa.

Molempiin löytyy ratkaisut, ihan varmasti.

Up.

Minä paloin loppuun muutama vuosi sitten. Lapset eskarissa ja pk:ssa, minä aloitin uudella alalla. Vastuu kotitöistä jäi liiaksi minulle. Tein töitä myös viikonloppuisin. Koin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Aluksi alkoi yöunet mennä. Valvoin tuntikausia keskellä yötä. Alkoi olla rytmihäiriöitä, vatsakipua, itketti yhtäkkiä ilman syytä. Jäin lopulta sairauslomalle, ensin pariksi viikoksi, joka venyi lopulta n. kahdeksi kuukaudeksi. Diagnoosi masennus. No, määräaikainen työ loppui ja toivuin kotona pari kk, sitten nokka kohti uutta. Miehen kanssa jaettiin kotityöt uudelleen ja aloitin uuden harrastuksen. Nyt vakityössä ja elämä hymyilee.

Työsopimuslain 4 luvun 6 pykälä takaa jokaiselle alle 10-vuotiaan vanhemmalle oikeuden enintään neljän päivän hoitovapaaseen lapsen sairauden vuoksi. Jos työnantaja ei maksa palkkaa, yhteys työsuojelupiiriin. Työehtosopimus voi taata vain paremmat ehdot.

Vierailija kirjoitti:

Työsopimuslain 4 luvun 6 pykälä takaa jokaiselle alle 10-vuotiaan vanhemmalle oikeuden enintään neljän päivän hoitovapaaseen lapsen sairauden vuoksi. Jos työnantaja ei maksa palkkaa, yhteys työsuojelupiiriin. Työehtosopimus voi taata vain paremmat ehdot.

Oikeus vapaaseen on, muttei palkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä paloin loppuun muutama vuosi sitten. Lapset eskarissa ja pk:ssa, minä aloitin uudella alalla. Vastuu kotitöistä jäi liiaksi minulle. Tein töitä myös viikonloppuisin. Koin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Aluksi alkoi yöunet mennä. Valvoin tuntikausia keskellä yötä. Alkoi olla rytmihäiriöitä, vatsakipua, itketti yhtäkkiä ilman syytä. Jäin lopulta sairauslomalle, ensin pariksi viikoksi, joka venyi lopulta n. kahdeksi kuukaudeksi. Diagnoosi masennus. No, määräaikainen työ loppui ja toivuin kotona pari kk, sitten nokka kohti uutta. Miehen kanssa jaettiin kotityöt uudelleen ja aloitin uuden harrastuksen. Nyt vakityössä ja elämä hymyilee.

Fyysiset oireet ovat kyllä tismalleen samat. En kyllä ole masentunut. Ap.

Äitini sai burnoutin vuosia sitten. Hän joutui suoraan mielisairaalahoitoon, sekosi oikein kunnolla. Diagnoosi oli tuo burnout. Äitini ol 4 teinin yh tuolloin.

Ala noudattaa sitä 80% työaikaa. Yksi päivä kokonaan pois töistä. Älä tee ylitöitä. Työajan pitäisi riittää sun duuneihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä paloin loppuun muutama vuosi sitten. Lapset eskarissa ja pk:ssa, minä aloitin uudella alalla. Vastuu kotitöistä jäi liiaksi minulle. Tein töitä myös viikonloppuisin. Koin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Aluksi alkoi yöunet mennä. Valvoin tuntikausia keskellä yötä. Alkoi olla rytmihäiriöitä, vatsakipua, itketti yhtäkkiä ilman syytä. Jäin lopulta sairauslomalle, ensin pariksi viikoksi, joka venyi lopulta n. kahdeksi kuukaudeksi. Diagnoosi masennus. No, määräaikainen työ loppui ja toivuin kotona pari kk, sitten nokka kohti uutta. Miehen kanssa jaettiin kotityöt uudelleen ja aloitin uuden harrastuksen. Nyt vakityössä ja elämä hymyilee.

Fyysiset oireet ovat kyllä tismalleen samat. En kyllä ole masentunut. Ap.

Teepä masennustesti netissä. Voit hyvinkin olla.

Erityisesti naisten ongelma työelämässä on LIIKA KILTTEYS.

Minä en nyt halua olla ilkeä, vaan auttaa, joten sanon asiat suoraan. Törmään itse töissäni jatkuvasti kaltaisiisi kiltteihin suorittajanaisiin.

KUKAAN muu ei tule sinun työmäärääsi helpottamaan, päinvastoin työnantajahan on vain tyytyväinen jos joku tekee 80% palkalla 100% työt + ylityöt. LOPETA se. Sanot esimiehelle, että haluat jutella. Sanot että ei toimi homma enää näin ja piste. Joko teet sen 80% 80%:n palkalla tai sitten 100, mutta teidän pitää päättää ja edetä sen mukaan.

Jos työaika ei riitä niin joko ylitöistä on saatava korvaus tai sitten jätät vaan kylmän viileästi ne tekemättä mitä et ole ehtinyt. Jos ne ovat tärkeitäin töitä, niin kyllä sihen palkataan joku osa-aikainen niitä tekemään.

Niin kauan kun sinä kiltisti menet vaikka viikonloppuna tekemään työt omalla ajalla niin pomo hykertelee vaan tyytyväisenä. Kukapa kieltäytyisi ilmaisesta työvoimasta?

Mitäpä luulet, onnistuisiko miesvaltaisella alalka vastaavat kuviot? Ei.

En tarkoita, ettei työnantajaa kohtaan pitäisi ikinä joustaa. Mutta, poikkeus on aina poikkeus ja jouston olla reilua molempiin suuntiin. Nyt taitaa olla vain yhteen suuntaan?

Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua jos katkaiset tuon kierteen?

No, sinua pudetään vähän aikaa "hankalana" vaikka todellisuudessa jos on samassa tilanteessaolevua työkavereita niin he arvostavat sinua ainakin salaa jos ei muuten.

Saat potkut? Tuskin, jos ja kun olet hyvä ja arvokas työntekijä. Ja jos saisitkin niin saisitpahan huokaista hetken kotona päivärahojen turvin ja etsiä jotain muuta työtä tai opiskella aikuisopiskelijana.

Sairausloma yksinään ei auta juurikaan, koska se sama on taas edessä joka tapauksessa.

Laita viivalle raha tai sun terveys. Jos jatkat töissä, tuleva romahdus on vain rankempi, sairausloma pidempi ja pahimmassa tapauksessa psyk.osastolla hoidossa. Sä saat saikku ajalta palkkaa. Ja näihin ei yleensä 2vkoa riitä. Itse olin just tollanen ylisuorittaja ja romahdin. Mun ystävä antoi hyvän ohjeen jota olen yrittänyt noudattaa ja muistaa: Töissä sut voi korvata kuka vaan, hyviä työntekijöitä on muitakin. Mutta sun lapsilla on vain yksi äiti ja lapsuus.

Mieti mikä loppujen lopuksi merkitsee eniten. Raha asiat selvii aina jotenkin, maksatte vaan korkoja lainasta tms. Jos tiukkaa. Mutta mielenterveyttä ei voi ostaa.