HoidonTarpeessa' 05 viikkoon 13

Tulin halaamaan Tirppaa ja toivottelemaan kovasti jaksamista. Olet tosiaan ollut palstalla niin positiivinen ja aina jaksanut tukea muita niin ilon kuin surunkin hetkellä. Olen kovin pahoillani, että pikkuiset eivät jaksaneet kyydissä pysyä. :(



Myös Hendelle kovasti jaksamista toistuvien keskenmenojen aiheuttamaan suruun. On kyllä kohtuutonta, että teiltä on unelma viety pois noin monta kertaa. Ensin annettu ja sitten otettu pois. :(





Tämä kirjoitus on omistettu jokaiselle teistä antamaan edes pientä toivoa surun, epätoivon ja masennuksen keskellä:



" Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee? Miksi isällä on niin raskaat askeleet? Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa. Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan. Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois? Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa hän ois? Kerro heille, Taivaan Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan. Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois. Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan. Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan. Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea."





-Pikmin

Olen tosi pahoillani kurjien uutisten vuoksi, Tirppa. Tuo tosi pitkä odotusaika kuulostaa ikävältä. Myöskin Henden menetykset tuntuvat ikäviltä. Miten olet Hende selvinnyt monesta keskenmenosta? Jokainen on suuren surun paikka, itse takana on yksi keskenmeno, joten voin vain yrittää kuvitella omaa oloasi.



Miliko

Kirjoitin puoli tuntia megaviestiä ja kun sain sen valmiiksi se hävisi. En jaksa nyt kommentoida kaikille uudestaan! Hermot meni totaalisesti!!!



Lyhyesti siis vaan tervehdys! Eka piikki eli jarru pistetty. neljän viikon päästä ultra ja toivottavsti päästään pistelemään Gonal F:ää. Hidasta puuhaa! Meillä on ilmeisesti joku superpitkä hoito!



Kirjoittelen uudestaan ja lupaan heittää koneen parvekkeelta jos se taas temppuilee!!!

Uutiset on sitten sään mukaisia tänään.. Harmaata ja kakkaa. Oon tosi pahoillani Tirppa! Tuollainen odottelu tuntuu hirveeltä :( Enkä tiedä miten ite ollenkaan selviäisin jos kävisi noin kun Hendellä on käynyt... Tiedän että sitten jos joskus olen raskaana, niin olen varmasti ihan hermoraunio, kun pelkään että kaikki menee vikaan.



Tuittu: Sinähän sen sanoit, tietty mullakin on nää kierrot sitten ollu ovuloimattomia..... Syön muuten just samoina päivinä kuin sä niitä teroja. Ääh, alkaa ärsyttää miksei se lääkäri voinut heti määrätä clomejakin, millään ne ei vissiin määräisi mitään lääkkeitä tai hoitoja " turhaan" , jos on pienikin mahdollisuus että kroppa toimis itestään. Pienen toivonkipinän silti antaa se, että mun äidillä on kierto kuulemma vaan 24 päivää, että ehkä munkin kierto olis lyhyt ilman tota perkeleen pco:ta.



-jeanel-

Tirpalle heti alkuun SUURET pahoittelut etteivät hiekkahentuset jaksaneet pysyä matkassa. =(

Todella kurja tilanne.

Ja sekin vielä, että jos joudutte nyt sitten odottelemaan seuraavia toimenpiteitä vasta ensi vuoden puolelle.

Huh huijaa...

Voimia sinne ja IIISOOO rutistus perään. Olet ollut aina niin sympaattinen ja kannustava meille muille.



Me palailtiin lomalta, pohjoisesta, jo tuossa perjantaina, mutta en ole vain kerennyt mitään kirjoittelemaan.

Tekstit olen kyllä käynyt kahlailemassa läpi.

Olikin aivan ihana viikko. Aurinkokin paistoi koko viikon!!

Kannatti mennä pohjoiseen. Perjantaina aamulla sitten jo satelikin lunta pohjoisessakin, kun tehtiin lähtöä kotiin päin.

En muuten joutunut sittenkään rinteeseen opettelemaan laskettelun saloja. Ukko oli sitä mieltä, ettei hän nyt oikeastaan välttämättä halua sinne lähteä.. kummallista..

Ajatteli varmaan ettei jaksa mua opettaa, kun yritän pysyä suksilla pystyssä. ;)



Tuupalla ja jollain muullakin (?) taisi olla piakkoin inssisuunnitelmat toteutuksen alla.

Pidetään peukkuja! =)



Mukava kuulla pitkästä aikaa Milikosta ja Hendestäkin.

Vaikkakaan ei ollut kiva kuulla, että teille on sattunut ikäviä tässä välillä.



Mitäs Varjokkaalle kuuluu tällä hetkellä?

Teidän hääjuhla kuullosti mukavalta. Mäkin haluaisin käydä Vanajan linnassa (vai muistanko väärin, että olitte siellä?), on varmaan hieno paikka.



Itsellä olisi taas odottelua tuohon reilun parin viikon päähän maanantaille, jolloin mennään taas VL:n keskustelemaan lääkärin kanssa mahdollisesta inssistä luovutetuilla siittiöillä. Päästiin siihen päätökseen, että se voisi olla hyvä ratkaisu. Myös miehen vanhemmat olivat samoilla linjoilla (heillekin kun on asiasta keskusteltu). Katsotaan nyt sitten mitä siltä saralta sitten ilmenee.

Jotain se lääkäri höpisi, että olisi hyvä käydä asiasta juttelemassa myös heidän psykologinsa kanssa.. vai meinasikohan se että pitää

käydä jos aikoo niitä luovutettuja saada käyttöön... hmmh..

Itselle tulee tuosta heti sellainen olo, että ollaankohan me varmasti nyt sitten sopivia vanhemmiksi heidän mittapuun mukaan.

No, eiköhän tuokin selvinne sitten parin viikon päästä.

Kun taas malttas oottaa.

Onneksi ensi viikko ja sitä seuraava on lyhyitä, niin menee nopeemmin aika. =)



Mä en nyt oikeen osaa tän ihmeemmin muille kommentoida (ja aikaakin on nyt vähän rajoitetusti), mutta paljon vilkutuksia kaikille!

EmmaE:llä taitaa olla loma menossa, parhaimmillaan..??

Kyllä nyt kelpaisi itsellekin jonnekin lämpöiseen suunnistaa, tuommoisen ilman lykkäs. =(



-viivi-

Tirpalle halit ja pahoittelut tuloksista!! :( on tämä sitten epäreilua taas... Koitahan jaksaa!!



Pingu: Tuohon 1900 euroon kuului ihan perus-icsin (seurantaultrat, punktio, mikrohedelmöitys, alkionsiirto) lisäksi myös meidän molempien verikokeet ja alkioiden pakastus. Ja lisäksi se viimeinen piikki (Decapeptyl) jonka pistin ennen punktiota (en voinut pistää Pregnyliä niinkuin tavallisesti pistetään, kun hyperstimulaation riski oli niin suuri). Huomasin muuten loppulaskusta, että tuon viimeisen piikin oikea hinta oli 800 euroa, mutta meiltä laskuttivat vain 70 euroa siitä. Huh...



Hende: Jaksamisia sinullekkin, kuulostaa aika kohtuuttomalta tuo mitä olette joutuneet kokemaan...



Viivi: Kiva kuulla että loma oli onnistunut! Pohjoiseen olisi kiva itsekkin joskus päästä käymään... en kyllä minäkään osaa lasketella yhtään, ehkä pitäisi sitten lähteä ihan suosiolla kesällä, ettei vahingossakaan joutuisi rinteeseen... :)

Hyvä että saitte tehtyä päätöksen tuosta luovutettujen siittiöiden käytöstä! Varmaan tuolla psykologin juttusilla lähinnä varmistetaan, että olette varmoja ratkaisustanne.



Jaaha, pitäisikin lähteä taas töihin. On taas iskenyt kyllä ihan täydellinen motivaationpuute, ei kiinnosta tuo työnteko YHTÄÄN!!! Tai lähinnä haluaisi taas tehdä jotain muuta välillä. Ehkäpä mä vielä joku päivä oikeasti haen sinne kouluun enkä vaan haaveile siitä...

Tänään menossa pp7, ei mitään oireita. Jotenkin sitä aavistelee jo että ei siellä mahassa taida elämää olla. Masista meinaa pukata taas oikein urakalla.



Heilutukset kaikille!!!



-Lupus

...kaikille tsempityksestä! Aavistuksen on ollut parempi mieli tänään, sen verta eilen tuli ryvettyä itsesäälissä ja itkettyä kotona. Ja yhä olen kotona. Mulla olisi sairaslomaa tämä koko viikko, tosin olin ajatellut huomenna mennä töihin, kun tuntuu kamalalta olla yksin täällä märehtimässä asiaa, mutta nyt stten kuumemittari näytti ties mitä. Meillä on kaksikin digitaalista mittaria, joihin en luota pätkääkään: toinen näytti 37,7 ja toinen liki 39 ja todellakaan ei ole mikään kuumehouruinen olo, mitä nyt kuumottaa hieman ja on hiki. Laitoinkin miehelle viestin, että töistä tullessaan hakee aivan tavallisen kuumemittarin ilman mitään digejä!



Luin eilen kirjankin, joka ei kyllä antanut juurikaan lohtua, mutta ainakin samaistumiskohteen eli Eve Hietamiehen Puolinainen. Myös kirjan päähenkilöllä oli useita keskenmenoja ja aina alkuraskaudessa, vähän niin kuin allekirjoittaneellakin. Onko joku lukenut? En tiedä voinko suositella, mutta sopi omaan olotilaani.



Joku , en nyt muista nikiä, kirjoitti lyhyestä kierrosta. Myös täällä. Saattaa juuri jäädä tuohon kp 24:ään tai sitten todellakin vaihtelee eli kaikenlisäksi epäsäännöllinen. Vuosi sitten gyne määräsikin keltarauhashormonia, primolut-merkkistä ja kerran kuurin aikana tärppäsikin. Lopputuloksen arvannette. No syksyyn on vielä aikaa pohtia mitä sitä sitten yritetään seuraavaksi eli jatketaanko keltarauhasilla...?



No nyt pakko tehdä yksi työjuttu, joka ei voi sairaslomallakaan odottaa. Tympäisee hulluna, mutta minkäs teet. Josko sitten menisi taas sängyn pohjalle märehtimään.

Jeanel: Olen ihan satavarma, ettei se veri ollut minusta lähtöisin. Ekalla kerralla ensin kuvittelinkin, että mun kierto on menny ihan sekasin, ja menkat alko, mut kyllä se kuiteski miehestä oli kun tarkemmin ¿tutkittiin¿. Ja nyt tokalla kerralla omin silmin näin, että verta valui kyllä miehestä eikä minusta. Ja sperma ei ollu mitenkään vain vähän punertavaa, vaan sitä verta tuli kyllä ihan kunnolla. Mutta ootellaan nyt vielä, kohtahan ne tutkimuksetkin ois alkamassa, niin täytyy sitten mainita asiasta, aineski jos tuota vielä jatkuu.



Tuittu: Itsellä ei oo kokemusta tuosta torvien aukiolotutkimuksesta, mutta moni on sanonut, että ei ole menkkakipuja kummempaa. Toki varmaan tuokin on yksilöllistä, mutta tuskin kannattaa hirveästi sitä pelätä. Ja mitäpä sitä ei sen oman nyytin takia kestäisi¿ Sinäkin olit kommentoinut tuota mieheni veristä siemennestettä, googletin asiasta, mutta ei sitäkään kautta oikeen selvää syytä taikka ohjetta tullut asiaan. Eikä kenelläkään täällä taida asiasta oikein tietoa olla, ehkei sitten ole kovin yleistä kuitenkaan. Mekin olemme miehen kanssa kohta kymmenen vuotta yhdessä olleet, eikä aikaisemmin mitään tällaista ole ollut, niin siksi se vähän ihmeelliseltä ja ehkä vähän pelottavaltakin tuntuu, ainakin minusta, joka olen aika verikammoinen ihminen muutenkin¿:)



Tirppa: Isot halit ja pahoittelut sinulle, vaikkei ne hirveästi mieltä ehkä tällä hetkellä lämmitäkään. Jaksamista!



Hende: Roppakaupalla voimia ja jaksamista myös sinulle, miten elämä voikin välillä olla niin epäreilua..



Tuota esittelylistaa läpi lueskellessani, huomasin, ettei täällä taida minun lisäkseni muita sekundäärisesti lapsettomia pyöriäkään.. Olen saanut osakseni aika tavalla negatiivista kritiikkiä ja aika kohtuuttomiltakin kuulostavia kommentteja kun olen kertonut siitä, ettei toista lasta kuulu. Enkä nyt tarkoita tätä palstaa, täällä olen saanut pelkästään kannustusta ja ymmärtämystä, eikä kukaan ole ainakaan ¿ääneen¿ sanonut, että en tänne kuuluisi. Tiedän, että olen hirveän onnekas, kun meillä yksi lapsi on, kun toiset eivät saa sitä ainuttakaan. Mutta ei se yksikään lapsi meille ole helposti tullut, vaikka luomusti lopulta tulikin, ja siksi uskoisin ymmärtäväni teidän ihan oikeasti lapsettomienkin surua. Yllättävän monet ihmiset ympärilläni ovat antaneet ymmärtää, että minulla ei ole oikeutta surra sitä, kun en tule raskaaksi, koska meillä on yksi terve lapsi. Samanlainen oikeushan meillä on mielestäni haluta lisää lapsia, kuin niilläkin joilla jo lapsia on enemmän. Ja kun yllättäen nämä arvostelijat ovat olleet lähes poikkeuksetta niitä, joilla lapsia on jo kaksi tai enemmän. Ehkä tämä on vähän väärä palstakin tämän asian purkamiseen, mutta tuli tuossa syntyjä syviä mietiskellessäni mieleen, että mitähän mieltä te palstaystävät olette sekundäärisestä lapsettomuudesta. Toki meidän surumme tämän asian suhteen on vähän erilaista, mutta kyllä minä ainakin jonkunlaista surua tunnen, olipa minulla siihen muiden mielestä oikeutta tai ei. No mutta se siitä, toivottavasti saan jatkaa teidän kanssanne tätä matkaa, ajatukset ovat kuitenkin tällä lapsettomuuspuolella lähimpänä omiani verrattuna muihin esim. vauvakuumepuoleen.



Aurinkoista mieltä kaikille teille toivoen!

LeiMu

Hendelle iso lohtuhali...niin vaan tänne puolelle päädyttiin molemmat!





(.) Verikokeiden tulokset ok, miehen simpat erinomaisia, joku kromosomipoikkeavuus 2, mutta lääkäri väitti, ettei pitäis vaikuttaa asiaan. Vika siis minussa. Kuten arvelinkin liian aikaista oli ultraus, ei näkynyt kuin 7,5 mm follikkeli...ens maanantaina uudestaan ja aukiolotutkimus ens kierrosta. Se vähän pelottaa!



Nyt töiden pariin.



Nonna

Kirjoitin äsken pitkät pätkät ja ne katosi lähettäessä.. Voi vee.. Nyt tästäedes lupaan ja vannon käyttäväni ainoastaan Varjokkaan mainitsemaa leikkaa ja liimaa taktiikkaa.. Voi kun ketuttaa!!!



Palaan huomenna paremmalla tuurilla varustettuna.. Tänään on ollut muutenkin niiiiiiiiin huono päivä!!!



-Tuittu-

Huomenta!



Heti alkuun omaa napaa, kun eilen oli niin pikainen viesti. Kävin siis siellä kättärillä ekassa follikkeliultrassa ja niinkuin teille arvelinkin, oli käynti liian varhainen, näkyin vain yksi 7,5 kokoinen follikkeli. Lääkäri varasi uuden ajan ensi maanantaiksi. Tuli taas heitettyä 22 euroa kankkulan kaivoon. Varsinkin nyt se kirpaisee, kun olen sinne Saksaan lähdössä parin viikon päästä ja kaikki liikenevät rahat pitäis säästää sinne reissuun. Täytyy vissiin vinguttaa visaa ja maksaa sitten toukokuun palkasta...



Miehen tulokset oli myös tulleet, niissä siittiöiden määrä, laatu ja liikkuvuus erittäin hyvä (lääkäri ei kertonut mitään tarkkoja arvoja), kromosomipoikkeavuus lievästi koholla (arvo2). Lääkäri sanoi, ettei tuo vaikuta raskaaksi tulemisen vaikeuteen ja ettei ainakaan siittiöistä ole se homma kiinni.



Vika on siis minussa. Nyt tämä kierto seurataan ovuloinko ylipäätänsä ja ensi kierrosta tehdään se aukiolotutkumus heti kun kotiudun Saksasta mikäli menkat alkaa siellä ajallaan. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei ne ala etuajassa. Ajattelin kuitenkin sieltä käsin varata sen ajan siihen tutkimukseen, ettei jää saamatta. Kesälomista eivät puhuneet mitään. Pelottaa kuitenkin ajatus siitä, että joudun jossain vaiheessa itseäni pistämään tms.



Tirpalle lohtuhali...sanat ei riitä kertomaan miten pahoillani olen.



Hendeä edelleen ajattelen...ei ole reilua tämä elämä, ei.



Nonna

Kiitos vielä Nonnalle ja muillekin. On kauhean lohdullista, näin virtuaalisestikin, että joku, vaikkakin ventovieras kirjoittaa ajattelevansa. En ole kenenkään kanssa asiasta vielä puhunut kuin tietenkin mieheni ja oman äidin kanssa, joka lähinnä tyytyi voivotteluun. Tietenkin on ymmärrettävää, että mitäpä sitä tässä tilanteessa muutakaan voi kuin voivotella. Jotenkin on kauhean vaikeaa puhua tällä hetkellä kavereiden tai edes miehen sukulaisten kanssa, jotka muuten ovat kovasti yhteydessä, en sitten tiedä miksi. Kai se se on, että on jo niin monet itkut itkenyt saman asian kanssa, että tuntuu, että taas on jossain lähtöpisteessä. Pahintahan tässä on vielä sekin, että ns. paras kaverini (asuu eri paikkakunnalla 170 km päässä) on raskaana toista kertaa ja tietenkin puoli vahingossa kuten ensimmäisellä kertaa. Hän paljasti tilanteensa samalla kuin minäkin oman raskauteni muutama viikko sitten. Ikäeroa vauvoille olisi jäänyt vain nelisen viikkoa. Ehdittiin jopa sopia vapuksi jotain, kun kumpikaan ei voi juoda. Nyt on kauhean vaikea soittaa hänelle ja purkaa asiaa. Toki olen tekstarin laittanut ja infonnut asiasta, hänelläkin vastaaminen kesti liki päivän, kun ei ollut keksinyt sanoja takaisin, mikä on varsin ymmärrettävää. Kateellinen hänelle en ole (kuin pikkiriikkisen). Hän on raskautensa ansainnut. Mutta jotenkin tuntuu, että omalla tilanteellani pilaan hänenkin fiiliksensä, koska tiedän, että hän ei kehtaa raskaudestaan mun kuullen puhua. Tulipa monimutkainen ystävyysanalyysi, mutta varmaan ymmärrätte tasan tarkkaan, mitä tarkoitan. Kaiken lisäksi olen usein löytänyt aika pian positiivisen vireen keskenmenon jälkeen. Aina on ikään kuin ilmaantunut uusi tilaisuus ja mahdollisuus. Nyt en tätä enää löydä. Psykologisestihan tähän vaikuttaa " lääkärin määräys" tauosta, minkä senkin kyllä ymmärrän. Hulluahan tässä olisi enää lisää keskenmenoja tehtailla ehdoin tahdoin. En olisi uskonut, että tässä pitää vielä e-pillereitäkin syödä, niitä inhoan tässä elämässä eniten ja jotka vievät ne loputkin halut, mutta kai se on pakko kun " käsketään" .



Anteeksi, jos rasitin teitä valituksillani, mutta kai tässä alkaa päässäkin jo viirata, jos en kenelläkään asiaa pura. Kaiken lisäksi alkoi 9. sairauslomapäivä, joten mieli ei ole ylimmillään. Olisin halunnut mennä töihin tänään, vaikka saikkua jäljellä, mutta nyt sitten tämä kuume sahaa aivan hämärästi edestakaisin. Eilen päivällä ei ollut liki mitään, mutta sitten tunnissa nousi 38,5 ja kohta kauhea hiki ja laski 37,5. Nyt aamulla oli 37,6 ja taas aivan hullu hiki niin, että paita liimautuu selkään... Alkaa kieltämättä mielikuvitus laukata, että ei vain olis oire tästä mun jälkitilasta. (Mieskin kyllä oli kuumeessa sunnuntaina, joten tämä rationaalisempi selitys) Mulla on siis edelleen tosi runsasta vuotoa, tiistainahan sain cytotecit eli nää supistuspillerit. Ja menkkakivut vaivaa ja alavatsakivut edelleen. En tiedä onko normaalia? Pitää soitella polille viim. huomenna, jos huolestuttaa, että kuuluuko taudin kuvaan. Aikaisemmin en muista, että näin olisi vatsaa juilinut ihan että nukkumista haittaa. Koko ajan ei viitsis buranaakaan popsia.



Jaarin jaarin. Tuli megalomaaninen viestivalitus. Koittakaa kestää. Kai tämä tästä taas. Kai sitä töissä käväisen iltapäivällä, jahka mies tuo auton kotiin. On edes joku ohjelmanumero.



T. toivottavasti seuraavalla kerralla pirteämpi hende.

Vaikka pitkästi kirjoitin, niin vielä jatkan, että maanantainahan mä siellä polilla jo olin, eli kivut jatkuu nyt sitten kolmatta päivää. En tiedä onko täällä kuinka keskenmenotaustaisia tapauksia, mutta kommentoikaa, jos osaatte!





H.

Jopas on taas kroppa ollu laiska, munikset oli vasta 9mm ja 12mm, kun viimeks oli päivä myöhemmin (muistaakseni) jo 18mm ja 20mm... Nooh, positiivista tässä on ainaski se, ettei tuu ainakaan ovis viikonlopun aikana...

Sain matkaan pregnyl- reseptin, spermakupin ja piikkejä, kikattelin tossa matkalla ku kävelin ja kävin ostaan lisää ovistestejä... Joo, en tiiä kuinka hyvä juttu tää muitten mielestä oli, on ollut nimittäin jokseenkin omituinen huumorintaju muutaman päivän. Vaikuttaakohan nuo clomit siihenkin, että jutut alkaa huononeen? ;)

Joka tapauksessa testailen sitte taas ja jos ei tuu maanantai-aamuna plussaa, ni sitte pitäis pistää pregnyl maanantai-iltana. Viimeinen inssi menee nyt sitten joko tiistaille tai keskiviikolle! Ja jos ei taaskaan onnaa, niin seuraavaks ivf-suunnittelu!

Hendeä tässä mielessäni voivottelin minäkin. Mutta eipä kannata mitään kipuja kestää, popsi sitä buranaa vaan, ei se mitään haittaa! Voimia täältä Turusta lähetän!

Nyt alan kattoon Täykkäreitä ja syömään jätskiä, nam.

Kylläpäs tämä itsesäälissä rypeminen saa tältä erää riittää....on meinaan ämpärillinen menny karkkia, sipsejä, suklaata; you name it I' ve eat it!

Kyllä täällä kyyneleet valuivat kun luin teidän lohdutuksianne ja ne tosiaan lohduttivat, nöyrä kiitos rakkaat palstalaiset!

Ehkä pahin isku oli se ettei edes kiinnitysyritystä ollut näkyvissä, siitä totaalinen lamaantuminen. Ja tosiaankin kun sitten seuraavana päivänä soitin uudelleen vuodon kunnollisesta alkamisesta, tarkistin sen jono homman niin kyllä se näyttää siltä että ens vuodelle menee kun OYSin laps.polin ylilääkäri on määrännyt ryhmien koon pienentämistä :=( No ei auta kuin oottaa....



Ja HENDE kirjoita vaan niin pitkästi kuin haluat, kyllä tämä foorumi on just sitä varten. Pakko sitä johonkin on itteensä purkaa, kun ei ihan kaikille sitä voi naamatustenkaan sanoa. Toivottavasti teille löytyy pian se hoitomuoto jolla pikkuset pysyisivät matkassa sen 9kk. Toi on kyllä rankkaa mitä oot kokenut. HALIT (((((0)))))



Kaikille muille lämmin rutistus tsempityksistä. Kommentoin teille paremmalla ajalla, nyt täytyy lähtä kauppaan osteleen niitä joita en toivois kenenkään tarvivan seuraaviin 9kk!!

Tervehdys pitkästä aikaa!



Olen pitänyt hieman palstataukoa, kun kävi aika raskaaksi tämä vauva-asia viime kierrossa, joka siis päättyi tuttuun lopputulokseen. Toinen inssi ei tuottanut tulosta ja nyt on taas clomit apuna, josko tähän kiertoon saataisiin vielä inssikin tehtyä. Vaikka siis pitäisi yrittää valmistautua ivf:ään. Mutta en tahdo vielä sinne asti...



Pelottaa pikkuisen nuo clomit, kun viimeksi kypsyttivät 4 munasolua ja saatiin ehdoton yhdyntäkielto. Nyt jos on sama juttu, niin emme varmaankaan noudata kieltoa, koskapa ei kovin suurta vaaraa luomuplussasta ole. Mieheni muutoin hyvälaatuinen sperma kun on edelleenkin kuin liisteriä eikä siittiöt näin ollen pääse kovin helposti etenemään munasoluun asti. Ollaan vissiin tuupan kanssa samassa rytmissä, mulla on ens maanantaina kp12 ja silloin follikkeliultra, mahd. inssi pari päivää sen jälkeen.



Erittäin suuret pahoittelut Viiville ja rutkasti voimia jatkon miettimiseen! Aivan kuten Tirpalle toivon paljon jaksamista odotteluun. Tilanteesi loi vähän itselleni perspektiiviä: olen ollut tosi tuohduksissa, kun olen viimeisen parin viikon ajan yrittänyt varata aikaa julkiselle puolelle, jotta saisin lähetteen lapsettomuushoitoihin (nyt on käyty yksityisellä, mutta ivf-hoitoon meillä ei sillä puolella ole varaa, joten täytyy mennä julkisen kautta). Mutta aina vaan pyydetään soittamaan ensi viikolla uudelleen, koska kaikki nyt tarjolla olevat ajat ovat täynnä. Tiedän, että julkisen jonot ovat pitkät ja yritän jo henkisesti niihin varautua, vaikka nyt on jo odotettu odottamisen alkamista ihan riittävästi.



Nonnan tilanne vaikutta ihan lupaavalta. Jos syy lapsettomuuten on sussa, niin useimmiten hormoonihoito auttaa ja saadaan suht helposti tilanne korjattua. Toivotaan, että apu löytyy pian. Munatorvien aukiolotutkimusta ei kannata jännittää, itsekin kävin sen läpi ja kipua ei ollut kuin nimeksi. Usein ei kuulemma ole sitäkään, jos torvet ovat auki eli kokemani kipu oli toivottavasti vaan hyvästä (aukaisi torvet mennessään).



Hendelle suuri lohtuhali! Tilanteesi on todella ikävä. Itse olen kertaalleen kokenut keskenmenon ja se oli kyllä tosi kauheeta. Siihen peilaten voin vain kuvitella, kuinka hirveää on kokea se sama 4 kertaa peräkkäin.



Taas jäi monen teidän tilanne kommentoimatta - mutta lukenut olen kaikkien kuulumiset ja elän ajatuksissani teidän kaikkien - meidän yhteistä - tuskaa. Ja ehdottomasti riemuitsen kaikista tähän pinoon saaduista plussista! Paljon voimia kaikille hoidokeille ja aurinkoa kevääseen!

Olen ollut ihan tuppisuuna pari viikkoa, mutta eiköhän tämä tästä kun kohta alkaa taas uusi hoitokierto.



Pahoittelut Tirpalle ja Hendelle tääleäkin päin, vaikka jo vähän myöhäisesti. En (edelleenkään) ole ihan kärryillä muiden kuulumisista.



Itse olen lähinnä ollut ajattelematta mitään lisääntymiseen liittyvää, paitsi että ollaan suunniteltu ihan tosissaan adoptioprosessiin ryhtymistä.



Huomenna päivittelyn yhteydessä vähän pitemmät löpinät sitten.



-v-

Onpas täällä ollut hiljainen loppuviikko.. Olenkohan ainoa jolla ei ole elämää viikonloppuisin?:) Just äsken tultiin leffasta. Oltiin katsomassa Geishan muistelmat, joka oli ihan ok. Muuten ollaan vaan löhötty ja rentouduttu rankan työviikon jälkeen. Meillä on töissä menossa vatsatautiepidemia, mutta koska minä en koskaan sairastu, niin olen vain tyytynyt paikkaamaan muiden poissaoloa ja tekemään töitä niska limassa. Enpä tiedä uskallanko koskaan viedä omaa lastani päiväkotiin, nimittäin taas oli laatu ja turvallisuus päivähoidosta kaukana loppuviikolla. Tieto lisää siis tuskaa silläkin saralla..:)



Hermo on ollut kireänä taas kun loppukierto alkaa häämöttää. Ottaa jo valmiiksi päähän kun seuraava kierto käynnistyy. Toiveita ei jaksa enää pitää yllä luomuraskauden suhteen.. On jo tarpeeksi monta kertaa pettynyt. Nyt on siis menossa kp 26/26-35. Ovis oli kp 18 kohdalla joten odottelen menkkoja alkavaksi jossain 34 päivän tienoilla. Eli vielä hermojen kiristely jatkuu. Rinnat on taas oikein kunnolla kipeät.. Hitto vie, jos tästä on tullut joka kuukautinen vaiva.. En nimittäin muista, että rinnat olisi kipeytyneet edes vuosi sitten ja nyt on ollut niin jo useassa perättäisessä kierrossa.



Mutta valitus sikseen ja teidän kuulumisiin:



TIRPPA: Tervetuloa takaisin palstalle!! Varmasti on ollut kova pala nieltävänä ja hienosti olet taas itsesi koonnut. Hyvä ruoka parempi mieli, joten pistele vaan hyvällä omalla tunnolla kaikki herkut suuhun! :)



VM1974: Todella suuret pahoittelut ettei toinenkaan inssi tuonut toivottua tulosta! Ajattelinkin sinua tuossa alkuviikolla ja pidin viimeiseen asti peukkuja pystyssä.. Tsemppiä maanantain ultraan ja toivotaan että pääset(te) vielä uuteen yritykseen!!



VARJOKAS: Kiva kuulla sinustakin! Olenkin huomannut ettei sinua ole ¿näkynyt¿ ja arvelinkin että halusit pitää hieman etäisyyttä vauva-ajatuksiin.. Mikäli se kellään meillä kokonaan onnistuu.. Mutta toivotaan että seuraava kierto toisi pidempiaikaisen ilon! Minäkin kävin taas tänään surffailemassa Interpedian ja Pelan sivuilla.. Me ollaan nyt kuitenkin ensin sovittu, että suoritetaan tutkimukset loppuun ja ehkä inssitkin ja katsotaan sitten asiaa uudestaan. Tiedä vaikka joskus ¿jutustelisimme¿ erilaisissa vauva-asioissa..:)



HENDE: Pahoittelut minultakin toistuvista keskenmenoista! Onko niihin löydetty jokin syy? Varmasti masentaa ajatus ehkäisypillereistä, mutta ehkäpä kroppasi sitten tarvitsee sitä muutaman kuukauden lepoa. Itse en ole ikinä saanut sitä kahta kaivattua viivaa raskaustestiin, mutta voin vain kuvitella että sen ilon poisvieminen on tosi raskasta!



MILIKO: Tehdäänkö sinulle inssi jo sitten ensi kierrossa? Voi juku miten se kolme kuukautta (etkös sen verran syönyt niitä Primoluteja?) menikin nopeasti näin kun jälkeenpäin ajattelee! Kiitos rohkaisusta ssg:n suhteen!



Mikäs vaihe LILLIllä on nyt menossa? Olikos teillä nyt tulossa ensimmäinen IVF? Ja neljä viikkoa niin menettekös sitten samoissa KEINUHEVON kanssa? Hui miten jännää kevättä täällä Hoidokeissa elellään! Harmi vaan kun itse ei vielä pääse jännäämään mukaan..



JEANEL: Älähän nyt noista minun sanomisistani masennu.. Ihan oikeasti ne oli vain minun havaintojani ja sinulla voi tuo homma pelata ihan eri tavalla! Ja sekin vaikuttaa millainen kierto sinulla on ollut ennen pillereitä.. Minulla ne olivat aina 35 luokkaa. Missäs vaiheessa sinulla muuten on kierto nyt menossa? Piinailetko salaa? :)



VIIVI: Tervetuloa takaisin kotimaisemiin sieltä pohjoisesta! Hyvän viikon valitsitte lomallenne, nimittäin täällä oli ihan p***a sää koko viikon. Sormet verillä vedettiin kurahousuja lapsille päälle koko viikon..:) Kiva kuulla että olette päässeet noin hienosti sopuun hoitojen jatkamisesta! Luulenpa minäkin, että siellä psykologilla täytyy käydä vain siksi, että he haluavat varmistaa että päätös on todellakin harkittu. Kerro sitten miten teidän hoidot etenee.. Mielenkiinnolla täällä odottelen kuulumisia! Meitä muuten yhdistää tapa, miten ollaan kohdattu miehemme..;)



Mikäs on LUPUS siellä tilanne?! Milloin sinulla on testipäivä? Täällä on kaikki sormet ja varpaat pystyssä plussan puolesta!!!!!



LEIMU: Höpinät seis siitä, ettetkö olisi ihan yhtä paljon lapseton tällä hetkellä, vaikka sinulla onkin jo yksi lapsi. Ihan yhtä lailla sinulla on oikeus käydä läpi lapsettomuudesta tulevia tunteita kuin meillä muillakin. Näitä asioita ei tosiaan voi ymmärtää kukaan muu, kuin sellaiset jotka käyvät/ovat käyneet samoja tunteita läpi. Pysy siis mukana vain hyvällä omalla tunnolla!



NONNAn kanssa mennäänkin sitten samassa vaiheessa.. Minullakin on ensi kierrossa tulossa ssg ja jännittää kovasti. Laskelmieni mukaan minulla se olisi viikolla 17. Jos ehdit ensin niin kokemuksia vastaanotetaan! :) Tsemppiä sinullekin maanantain ultraan!!



Ja jännitys jatkuu siellä Turunkin (?) suunnalla kun TUUPALAINEN alkaa olla lähellä kolmatta inssiä.. Peukkuja pidän sinnekin suunnalle!!!



Missäs on meidän LEIA?! Joko popsit clomeja?! Onko ollut oireita? Minulla oli niiden aikana ihan kamalia yöllisiä kuumia aaltoja..:) Mites raksahommat etenee?



Kaikille muille ihanille listakamuille hyvää viikonlopun jatkoa ja paljon heilutuksia!



Nyt syvennyn uusimman Potterin seikkailuihin..:)



-Tuittu-

Ihan muutaman päivän päässä häämöttää keskenmenon jälkeisten 3 kierron mittainen hoitotauko, jipii! Melkein olisi juhlinnan aika... Eilen nappasin viimeisen primolutin ja ensi viikolla pitäisi menkkojen alkaa ja saan ruveta napsimaan clomeja, tällä kertaa 2/pvä. Viimeksi clomeista ei mitään sivuvaikutuksia tullut ja sen vuoksi ei munasoluja kypsynytkään kuin vaivoin yksi kappale. Jospa tällä tupla-annoksella tulisi vipinää munasolutehtaaseen. Mitä sivuvaikutuksia clomeista onkaan odotettavissa? Tuittu taisi mainita kuumat aallot?



Miliko

Tuittu kyseli että joko piinailen salaa, joo-o. Kp näyttää olevan 20/26, eli ens lauantaina saadaan varmaan vieraita taas. Tossa jo tuntui lupaavalta kun mua pissatti koko ajan, melkein tunnin välein ja yöllä heräsin jo kolmen aikoihin vessaan (eli olin ehtinyt nukkumaan pari tuntia). Mutta nyt sitäkään ei oo enää ollut, eikä oikeestaan mitään " oireita" . Mies sanoi tänään touhuilun jälkeen, että vehkeensä oli kuulemma " osunut" johonkin siellä sisällä, eikä sellasta ole ennen tuntunut.... Mitäköhän se tarkoittaa.. Ei kai sitä raskautta nyt noin tuntisi.



Mua vähän hämää kunnen muista kuka on ollut missä hoidoissa jne.. On pitemmällä tähtäimellä vaikea kysellä keneltään mitään, niin kuin esim. Tuittu, mitäs hoitoja teillä nyt onkaan menossa?



Eikö Lupuksen pitäis nyt jo pian tietää tärppäsikö vaiko ei?!! Pidän peukkuja täällä. :)



VM1974, minkä takia jo neljästä munasolusta saa yhdyntäkiellon? Eikö siinä silloin " pahimmassa" tapauksessa voisi tulla neloset? Tai tietysti jos kaikki hedelmöittyneet jakaantuisivat vielä kahtia niin olisi jo kahdeksan... *miettii typeriä*



tirppa: Minusta hyvä tapa päästä irti masennuksesta, on se että rypee siinä hetken aikaa kunnolla. Sitten pian huomaa että hei, täältä pohjalta ainut suunta on ylöspäin!



Täytyy tästä alkaa järjestelemään vähän paperihommia, tuli oltua aika lahjakkaasti koko loppuviikko töissä ja koulussa joten en paljon muuta ehtinyt. Eilen sitten nollasin tilanteen, ja tänään olen vaan lojunut krapulassani.



-jeanel-