Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käytiin tänään sitten lastensuojelussa..
07.07.2008 |
eli meitä kuultiin kun meistä oli tehty ilmoitus. Kuulemma meistä ei ole heille asiakkaiksi ja oikeastaan emme mitään tukea sielä voi saada, pitäisi olla asiat huonommin reilusti. Olen tosi ahdistunut. Olemme miehen kanssa sairaita, lapsilla ei ole tukiverkkoa. Mitä jos me ei enää jaksetakaan joku päivä? Missä on ennaltaehkäisy. Sanoivat, että voimme itse halutessa ilmoittautua asiakkaaksi, mutta tuki menee perheille joissa on isommat ongelmat..
On vaan niin ahdistunut olo kun tietää, että jos itselle käy jotain niin lapsilla ei ole KETÄÄN! Paitsi sitten tietty tulee ne viranomaiset..
Kommentit (29)
Meillä ei ole asiat "todella huonosti", silti saimme kotipalvelun käymään kerta viikkoon. Johtuu ehkä nuoresta iästämme ja siitä, että vanhemmat ovat haudassa eikä suvusta ole avuksi ollenkaan. Yksin olemme tähän asti kitkutelleet ja nyt parin tunnin lepohetki viikossa auttaa paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kodinhoitajaan on joskus mahdollisuus mutta hinta on meidän tuloilla kova, vaikka emme isotuloisia olekaan, todellakaan.(maksamme alle 3h käynnistä 60e) ja siihen ei ole varaa kuin hätätapauksessa. Emme ole käyttäneet sitä kuin kerran. Lähinnä ahdistaa se, ettei ole ketään pysyvää aikuista lapsille. Esim. lomaperheen saaminen lapsille on kuulemma lähes toivotonta. Tukihenkilötkin menee lapsille joilla on huonompi tilanne. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, mutta harmittaa tosi paljon!
Mistähän niitä ihmisiä oikein löytäisi, itselleen ja lapsilleen? Meillä siis tilanne, ettei todella ole mummoja pappoja, setiä, enoja, kummejakaan ei kiinnosta, joulukortin lähettävät, surullistahan tämä on.
Minustakin on suuri epäkohta, ettei lapsiperheille ole ennaltaehkäisevää tukea vaan täytyy todella tapahtua kurjia ennen apua.
Ehkä tosiaan alan soitella sinne jatkuvasti ja kerron kuinka ahdistunut olen. Jos sitten saisi apua.
tarha on tukitoimena se ensimmäinen vaihtoehto. mikäli sitä ei suostu käyttämään, niin on turha apua ruikata.
Kavereilla mummot auttavat kilpaa, kukaan ei tajua tarjota meille apua vaikka puhun kyllä miten rankkaa meillä on. Se avun pyytäminen on niin vaikeaa minulle. Mll:n lastenhoitajaa ollaan välillä käytetty, sieltä vain tulee aina joku uusi. Kotipalvelua ollaan saatu kun jotain menoa esim. lääkäriin. Varamummoa olen etsinyt vuosia ilman tulosta, lapsia kun kolme niin ei taida ketään kiinnostaa. Me miehen kaa ollaan aika väsyneitä. Onneksi lapset menee syksyllä päiväkotiin ja itse pääsen töihin niin saan elämään jotain muutakin kuin nämä lapset. Ottakaa vain yhteyttä kotipalveluun ja sano että ette jaksa.
Enta miehesi? Mika hanella on?
Minun on vaikea ymmartaa etta jos lapset ovat toinen koulussa ja toinen paivakodissa, ja teille jaa siis suurin osa paivasta vapaata, miksi ette jaksa lapsianne iltapaivaisin/iltaisin? Vai viikonloputko tekee tiukkaa?
Ja kun eivat enaa mitaan pienen pienia tai vauva-ikaisia ole.
Mina en ole ikina ollut tekemisissa lastensuojelun tms tahon kanssa ja en ikina tietentahtoen ottaisi sellaiseen yhteytta. Minulla on jotenkin stigman pelko, etta perheemme leimattaisiin ja niin ollen lapset eivat olisi enaa "meidan". nakyyko jostain papereista aina jos on ollut lastensuojelun asiakas? Jos vaikka haluaisi adoptoida joskus tulevaisuudessa, onnistuisiko enaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mina en ole ikina ollut tekemisissa lastensuojelun tms tahon kanssa ja en ikina tietentahtoen ottaisi sellaiseen yhteytta. Minulla on jotenkin stigman pelko, etta perheemme leimattaisiin ja niin ollen lapset eivat olisi enaa "meidan". nakyyko jostain papereista aina jos on ollut lastensuojelun asiakas? Jos vaikka haluaisi adoptoida joskus tulevaisuudessa, onnistuisiko enaa?
Aika mielenkiintoista, mua vähän pelottaa sun lasten puolesta. Oikeastiko siis, et ottaisi tarpeen tullen yhteyttä apua tarjoaviin tahoihin vaan ennemmin antaisit lasten kärsiä, niinkö? Että olet enemmän huolissasi siitä mitä naapurit ajattelevat kuin siitä miten lapsesi voivat? Erikoinen kirjoitus tähän ketjuun.
Olen miettinyt, että esim. syöpäyhdistys tai sydänyhdistys tms. voisi olla sellainen taho joka järjestäisi tai jonka kautta olisi mahdollisuus saada hoitajia - tämä tietysti koskee lähinnä näihin yhdistyksiin kuuluvia ihmisiä.
t: se joka kirjoitti ettei ole poliitikkotyyppiä, mutta haluais jotenkin vaikuttaa asiaan
jos edes toinen on kotona ja lapsi päiväkodissa. Siinä mielestäni saa jo aika paljon lepoa ja omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika mielenkiintoista, mua vähän pelottaa sun lasten puolesta. Oikeastiko siis, et ottaisi tarpeen tullen yhteyttä apua tarjoaviin tahoihin vaan ennemmin antaisit lasten kärsiä, niinkö? Että olet enemmän huolissasi siitä mitä naapurit ajattelevat kuin siitä miten lapsesi voivat? Erikoinen kirjoitus tähän ketjuun.
t: se joka kirjoitti ettei ole poliitikkotyyppiä, mutta haluais jotenkin vaikuttaa asiaan
Vaikka asumme ulkomailla ja ei ole ketaan sukulaisia koko maassa, ystaviakin vain muutama, niin en kylla ensimmaisena turvautuisi lastensuojeluun. En tieda millainen tilanne taytyisi eteen tulla, eihan sita koskaan tieda miten voi kayda, mutta luulisin etta me yritettaisiin semmoisella hetkella saada apua ystavista tai pyytaa isovanhempia tanne kaymaan (vaikka tuskin tulisivat). Ei meillakaan ketaan ole ja silti on mietteeni tama.
En ajattele naapureiden mielipiteita, koska en edes tunne heita, taalla ei ole tapana tutustua naapureihin kuin just ja just moikkaus tasolla. Hyvin ollaan jaksettu, molemmat tayspaivaisina toissa, ja silti ollaan sumplittu lastenhoito niin etta ovat olleet kotihoidossa.
ap täällä taas. Minulla on sekä fyysinen että henkinen sairaus, samoin miehelläni. Sairaus joka vie voimavaroja, itse olen toistaiseksi sairaslomalla olen ollut jo 2v, en koe merkitykselliseksi kertoa mitkä sairaudet tarkalleen on kyseessä Saan hoitoa ja olen pääsemässä ammatilliseen kuntoutukseen. Mies on vastuullisessa työssä ja matkustaa paljon- vaikka sairaanakin..
Kummit on, mutta heitä ei kiinnosta. Kummallakin on 2 kummia, eivät pidä yhteyttä, olemme kutsuneet kylään- eivät tule. Ovat lapsettomia ja urakeskeisiä, ehkä tilanne vielä muuttuu.. toisaalta kummiutta on takana jo molemmille yli 4v joten enpä turhia haaveile.
Nyt joku on käsittänyt hieman väärin. Emme ole itsellemme aikaa haluamassa tai edes niin tarvitsemassa, me kaipaisimme lapsille turvallisia ja pysyviä muita aikuisia, kun niitä ei omassa piirissä ole. Toki yhteinen elokuvailta olisi mahtavaa joskus, mutta siitä emme uskalla edes haaveilla.
niin, miksi ei ole ystäviä.. Miehen kaverit ovat ulkomailla ja ovat perheettömiä. minulla on muutama ystävä joilla on perhe, mutta heillä on vauvat ja elämä hektistä. Toki tapaamme, mutta monet haluavat silloin nähdä ilman lapsia, esim. lenkille lähteä aikuisessa seurassa. Ja heillä on omat sukulaisensa jne.
Miksi väsyttää kun lapsetkin on päivät koulussa tarhassa 6-7h? Väsyttää oma sairaus, oma rankka kuntoutus, lääkkeet ja huoli huomisesta sekä huoli miehen jaksamisesta kun tekee mielestäni liikaa töitä-eikä hoida sairauttaa tarpeeksi (unohtaa siis käydä hoidoissa jne). Kaiketi aika normaalia väsynyt ja peloissaan?
Minua ei kyllä pysty kukaan syyllistämään, minä olen perheelleni apua hakenut, toistaiseksi laihoin tuloksin. Koitan silti jaksaa ja ehkä elämä kirkastuu tästä vielä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos lapset noin paljon pois kotoa ja silti ette jaksa. Miehesi on kaiketi ulkomaalainen.
Me ollaan tavallinen suomalainen perhe, tosin käydään miehen kanssa molemmat töissä ja lapset on tarhassa. ei meilläkään liiemmin ole lapsille muita aikuisia kuin me vanhemmat, sukulaisia on, mutta ne on kaukana. Meillä ei ole mitään tukiverkkoa, mutta näillä ollaan pärjätty. Miehen kanssa ei ole nyt kolmeen vuoteen ollut kahdenkeskistä aikaa, meillä molemmat lapset alle 3-vuotiaita.
Menisit ap töihin niin saisit vähän sisältöä elämään. Miten kuvittelet, että lastensuojelu auttaa? Sieltä täti teille joka ilta avuksi kun itse ette miehen kanssa jaksa kun on ollut niin rankkaa koko päivä maata kotona kun lapset on saatu tarhaan ja kouluun päiväksi.?? Huhu huh mitä touhua. Säälin lapsiasi:(
Ihan ollaan suomalaisia mekin. Ja kun itse sairastut niin mieti kirjoitustasi minulle. Kiitos. Ei muuta sanottavaa sinulle. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaisi siltä, että tarvitsisitte juuri jonkun reippaan, vasta eläkkeelle jääneen kuusikymppisen mummiksi, kaveriksi ja hetkelliseksi hoitoavuksi. Etsi netistä, vai oletko jo etsinyt? Tai uskaltaisiko laittaa vaikka kirjaston ilmoitustaululle ilmoituksen siitä, että varamummoa etsitään?
En nyt osaa sen enempää neuvoa, mutta voin sanoa, että harva tajuaa miten väsynyt sitä voi olla, jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Voin sanoa tämän kokemuksen rintaäänellä, sillä edes oma mies ei ymmärrä, saati sitten osa kavereista. Joten ymmärrän mainiosti, että ap on väsynyt, henkinen paine saa fyysisesti väsyneeksi, sitä ei oikein riitä energiaa yhtään mihinkään.
Toivottavasti saat jostain apua. Nyt tuli muuten yksi idea mieleen - miten olisi SPR tai muut vapaaehtoisjärjestöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka sanoi, että lösötän kotona päivät? Tämän hetkiseen kuntoutukseeni sisältyy 5x viikossa terapia eli olen jokainen päivä jossain terapiassa ja voin kertoa että se menee työstä. Mies tekee pitkää päivää ja matkustaa paljon- joo ei edes aina lomia voi pitää. Nyt lapset on LUONNOLLISESTI kotona kun terapioissa kesätauko.
Kirjoitankin, että mitä jos me ei jonain päivänä jaksetakaan? Siitä olen huolissani! Ihmeellistä, että aina aletaan olettamaan kaikenlaista ihan huuhaata. Ja edelleen, olkaa onnellisia jokaisesta terveestä päivästä! En minäkään terveenä koskaan ollut huolissani mistään.. -ap
kuulemma.. Voin toki vielä yrittää. Kiitos spr vinkistä katson heti heidän sivut! -ap
Sitä on tietysti aika vaikeeta ymmärtää, että miten voi väsyttää kun on sairaana ja varsinkin siinä tapauksessa, että sairaus ei näy fyysisesti ulospäin (vaikka olisikin fyysinen sairaus).
En kritisoinut sinua Ap tuolla kirjoituksella.
T: se joka suunnitteli syöpä- ja sydänyhdistysten toimintaan lastenhoitoa
et miks teistä oli tehty se ilmotus. Yleensähän jossain joku silloin "oireilee", jos noin pitkälle mennään.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelu on siirretty kokonaan sinne loppupäähän.
Perheet, jotka muuten ovat ok (rakastavat ja huolehtivat lapsistaan), mutta kuten teilläkin, on sairautta tms. vastoinkäymistä, joka verottaa jaksamista, eivät saa minkäänlaista tukea. En ole poliitikkotyyppiä, mutta tämä on sellainen asia, joka saa minut hiiltymään ja voisin jopa harkita jonkunlaisen vaikutuskanavan käyttöä.
Se on aivan uskomatonta, että esim. kodinhoitajia ei ole enää monessakaan kunnassa tarjolla lapsiperheille ja niissäkin, joissa on, ovat niin kuormittuneita niistä vaikeista perheistä, että tilapäistä apua ei oikeasti ole saatavilla.
Jotenkin on käsittämätöntä, että tällaisessa tilanteessa olevat perheet jätetään täysin tuetta. Itse sain sairauden takia pariksi viikoksi kodinhoitajan hoitamaan lapsia ja se oli kyllä ihan ehdoton juttu siinä tilanteessa. Onko teillä mahdollisuutta saada kodinhoitajaa avuksi?