Työttömyyden hoito kiertää kehää
Nykyisin hyvä-ja huono-osaisuus määräytyvät yksilöiden työmarkkina-aseman mukaan. Koulutuksen rooli työmarkkina-aseman määräytymisessä on korostunut. Koulutus ei enää takaa menestystä työmarkkinoilla, mutta heikoimmassa asemassa ovat silti vähemmän koulutetut. Työttömyydestä alettiin puhua 1800-luvun loppupuolella teollistumisen ja kaupungistumisen alkuvaiheessa. Työnpuute oli 1920-luvulle saakka asia, jota pidettiin luonnollisena ilmiönä. Erityisesti maaseudulla tajuttiin, että talvella ei ole töitä tarjolla. 1960-luvulle saakka työttömyys hoidettiin tilapäisin hätäaputöiden avulla, kuten tietyömailla tehty työ. Sitten kaupungistumisen myötä väkeä ohjattiin syrjäseuduilta Etelä-Suomeen, jossa työpaikkoja oli tarjolla. Silti töitä ei ollut kaikille ja osa muutti Ruotsiin. Ilman Ruotsiin muuttoa työttömyysongelma olisi ollut tuoilloin paljon pahempi. 1960-luvulla ei turvauduttu julkisten töiden lisäämiseen, vaan annettiin työttömyyskorvausta. Tuloksena oli työttömyyskorvauksiin käytettyjen rahojen merkittävä kasvu. Samalla alettiin korostaa ammattitaitoisen ja liikkuvan työvoiman merkitystä. Työnvälityslakiin tuli liikkumisavustus 1964 ja 1965 tuli lakiin vaatimus työllisyyttä edistävästä ammattikurssitoiminnasta. 1970-luvulla öljykriisi tuotti paljon työttömiä. Tämän jälkeen lisättiin työttömyystukia ja työllisyysmäärärahoja. Nuorisotyöttömyyden noustua ennen kokemattomiin mittasuhteisiin johti se esimerkiksi peruskoulun lisäluokkien perustamiseen. Vuonna 1988 työllisyyslaki selkeytti järjestelmää tehostamalla työnvälitystoimintaa sekä työttömien oikeutta työn saantiin. Uusi keino oli velvoitetyö, jolla ehkäistiin pitkäaikaistyöttömyyttä. Valtion tuli järjestää ainakin tilapäistä työtä. Työnvälitystä tehostamalla haluttiin estää se, että työttömät passivoituvat eivätkä hae aktiivisesti työtä. Velvoitetyö jäi vähäiseksi ja siitä pääsi nauttimaan vain yksi sukupolvi. Lamavuosina 1990-luvulla kävi ilmeiseksi, ettei pitkittyvää työttömyyttä enää voitu torjua velvoitetyöpaikkoja lisäämällä ja lopulta subjektiivisesta oikeudesta työn saantiin luovuttiin kokonaan.
Seuraamalla tämän hetken työttömien stigmatisointia, ja hallituksen toimia, näyttää ilmeiseltä se, että työttämät halutaan sairastuttaa lisäämällä heille valtavasti stressiä siitä, että työttömyys olisi heidän oma vikansa. Jokaisen on siis itse taisteltava oman työpaikkansa eteen. Johtaako tämä eriarvoistaminen, stigmatisointi, yhteiskuntarauhan häiriintymiseen? Missä vaiheessa näemme työttömän, joka räjäyttää itsensä keskellä ministerikokousta? Tai Eugen Schaumanin tyylistä ampumista (Bobrikov)? Miten sinä näet asian?
Kommentit (14)
Olin juuri lukenut av:n laadukasta tajunnanvirtaa muista keskusteluista ja kun näin tämän otsikon, luin sen näin: Tyhmyyden hoito kiertää kehää. :D
En sitten jaksanut lukea koko aloitusta. Oli liian kuivakkaa kun ajatukseni olivat asennoituneet hulvattomampaan keskusteluun vaihtoehto-otsikkoni ansiosta.
Työttömyys ei ole sairaus. Sitä ei tarvitse hoitaa. Se korjaantuu ihan samalla tavalla kuin alkoholismi.
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri lukenut av:n laadukasta tajunnanvirtaa muista keskusteluista ja kun näin tämän otsikon, luin sen näin: Tyhmyyden hoito kiertää kehää. :D
En sitten jaksanut lukea koko aloitusta. Oli liian kuivakkaa kun ajatukseni olivat asennoituneet hulvattomampaan keskusteluun vaihtoehto-otsikkoni ansiosta.
Eli rinnastat työttömät tyhmiin? Onhan sekin näkemys ja aika liksi juuri sitä stigmaa, jota työttömiin liitetään. Tästä syystä yhteiskuntarauha alkaa murentua ja jossain vaiheessa kaikki kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei ole sairaus. Sitä ei tarvitse hoitaa. Se korjaantuu ihan samalla tavalla kuin alkoholismi.
Miten alkoholismi korjaantuu? Poistamalla alkoholi?
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän vähän aiheutti keskustelua ...
Ei riittävästi kappalejakoa niin ainoastaan täysin masokistit lukevat tuon tekstiseinän, jos edes nekään..
Just toi työttömien passivoituminen on se päällimmäisin ongelma. Onneksi on tullut tai tulossa lisää näitä aktivointitoimenpiteitä. Tärkeää että työttömät saavat kiinni normaalista päivärytmistä ja terveellisistä rutiineista.
Tää on jännä tää työttömien passivoituminen. Tai joo, mäkin tunnen passivoituneita työttömiä. Ehkä kaks. Ne haluaa olla sellaisia ja ne on pyrkineet siihen olotilaan kaikin keinoin ja pyrkii vastakin. Loppuja tuntemiani työttömiä vituttaa se, että töitä ei saa vaikka kuinka yrittää ja korkeakoulutetutkin ihmiset tekee kaikenmaailman pätkähommia henkensä pitimiksi. Että painostetaan orjatyöhön. Syyllistetään. Noi on osa oikeesti masentuneet siitä, että ei saa työtä. Valvovat öitään murehtimassa ja itsetunto nollassa. Sitä ei paranna toi jatkuva syyllistys. Tohtoriksi väitellyt ystäväni joutui työnhakukurssille, hänellä olis itsellään pätevyys ja asiantuntijuus vetää sellaisia. Siellä opetettiin että pitää laittaa hakemuksen perään vielä sähköposti varmistamaan että hakemus on tullut perille, ettei vaan ole mokannut mitään työnhaussa :)
Olisko jo aika luopua siitä näkökulmasta, että työttömiä pitää jotenkin hirveesti aktivoida? Ne työttömät, joita näennäisesti pitää, on luultavasti jonkun muunkin avun tarpeessa. Ja sitten on se murto-osa, joita ei vaan kiinnosta eikä siihenkään paljon aktivoinnit auta.
ääääh kukaan jaksa lukea novellejjaaaa
Vierailija kirjoitti:
Olisko jo aika luopua siitä näkökulmasta, että työttömiä pitää jotenkin hirveesti aktivoida? Ne työttömät, joita näennäisesti pitää, on luultavasti jonkun muunkin avun tarpeessa. Ja sitten on se murto-osa, joita ei vaan kiinnosta eikä siihenkään paljon aktivoinnit auta.
Juuri noin. Kyse on kuin jostain rangaistussiirtolatyyppisestä ajattelusta. Orjuudesta. Jos et työtä tee, ei sinun syömänkään pidä. Terve energinen ihminen tekee jotain työtä mielellään ja saa siitä kaikenlisäksi myös palkkioita - joilla elellä paremmin, kuin 3 kertaa liian alhaisella tuella - kuten Euroopan komissio totesi Suomen korvaustason olevan aivan hävyttömän alhainen hintatasoon nähden.
Tämä on politisointia siitä syystä että meillä on peräperäjälkeen vain kehnoja hallitutksia tarjolla, jotka kusevat työmarkkinat ja yritykset ahneuksissaan lähtevät vielä halpatyömarkkinoiden perään.
He, jotka eivät jaksa olla aktiivisia työnhakijoita ns ovat sairastuneet joko masennukseen, johonkin muuhun fyysisiiin sairauksiin - toivottomuuteen - ei heitä pidä rangaista siitä, että yhteiskunta on pettänyt heidät moninkerroin. Usein myös sukulaiset - tuttavat hylänneet, niin laitetaanpa sitten vielä virkamiesarmeija paremman duunin puuttessa kiusaamaan heitä olemattomien työpestien perässä juoksentelu. Jos heille ei eläkkeitä tai sairaslomia myönnetä, mikä ihmeen inkvisitio tässä maassa on heikossa tilassa olevien takaa-ajoon. Joku primitiivireaktio, jotta rikkaat ja keskituloiset saisivat rikastua enemmän.. ja potkuja tarvitsee johonkin harjoittaa, jotta kokisi olevansa parempi ihminen.
Sad!
Vierailija kirjoitti:
Tää on jännä tää työttömien passivoituminen. Tai joo, mäkin tunnen passivoituneita työttömiä. Ehkä kaks. Ne haluaa olla sellaisia ja ne on pyrkineet siihen olotilaan kaikin keinoin ja pyrkii vastakin. Loppuja tuntemiani työttömiä vituttaa se, että töitä ei saa vaikka kuinka yrittää ja korkeakoulutetutkin ihmiset tekee kaikenmaailman pätkähommia henkensä pitimiksi. Että painostetaan orjatyöhön. Syyllistetään. Noi on osa oikeesti masentuneet siitä, että ei saa työtä. Valvovat öitään murehtimassa ja itsetunto nollassa. Sitä ei paranna toi jatkuva syyllistys. Tohtoriksi väitellyt ystäväni joutui työnhakukurssille, hänellä olis itsellään pätevyys ja asiantuntijuus vetää sellaisia. Siellä opetettiin että pitää laittaa hakemuksen perään vielä sähköposti varmistamaan että hakemus on tullut perille, ettei vaan ole mokannut mitään työnhaussa :)
joo kyllä hän se laittaa vit uttamaan, kun parikymppiset teinitytöt vetää jotain pirtsakkatirtsakka kursseja tyyliin laitetaan pupunhäntä päähän ja ponpitaan vähän jotta löytyisi se uusi OPINTO POLKU - tai työPOLKU - polku on nimittäin uusi työhallinnoiden uusi termi mitä ne viljelee kuin pässit pskaansa.
tohtorit ja maisterit kuuntelee hölmistyneenä ja ilmeisen aggression vallassa näitä höpsänkökkänöitä, jotka hädin tuskin ovat merkkarikoulusta ulos päässeet ja elämänkokemustaan ovat siellä sitten vähiskoulutuksellaan jakamassa. ihme että ei ole duunittomia tohtorismiesitsari pom mttajia vielä näkynyt missään näil tälläsil kursseil.. on ne niin prsiistä että ...
Vierailija kirjoitti:
Tää on jännä tää työttömien passivoituminen. Tai joo, mäkin tunnen passivoituneita työttömiä. Ehkä kaks. Ne haluaa olla sellaisia ja ne on pyrkineet siihen olotilaan kaikin keinoin ja pyrkii vastakin. Loppuja tuntemiani työttömiä vituttaa se, että töitä ei saa vaikka kuinka yrittää ja korkeakoulutetutkin ihmiset tekee kaikenmaailman pätkähommia henkensä pitimiksi. Että painostetaan orjatyöhön. Syyllistetään. Noi on osa oikeesti masentuneet siitä, että ei saa työtä. Valvovat öitään murehtimassa ja itsetunto nollassa. Sitä ei paranna toi jatkuva syyllistys. Tohtoriksi väitellyt ystäväni joutui työnhakukurssille, hänellä olis itsellään pätevyys ja asiantuntijuus vetää sellaisia. Siellä opetettiin että pitää laittaa hakemuksen perään vielä sähköposti varmistamaan että hakemus on tullut perille, ettei vaan ole mokannut mitään työnhaussa :)
Työttömiä voidaan jakaa monin eri tavoin. On sellaisia, jotka haluaisivat töitä ja ovat valmiita kouluttautumaan siksi, että voivat kilpailla työpaikoista (koulutushan ei lisää työpaikkojen määrää) ja on niitä, jotka eivät ole halukkaita kilpailemaan työpaikoista.
On opittua avuttomuutta ja tietysti jos vanhemmat eivät ole olleet koskaan töissä, miten lapsikaan osaisi arvostaa työntekoa, vaikka siihen mahdollisuus olisikin?
Työnahaku ja cv-kurssit ovat pääosin työttömien kyykyttämistä ja niillä ei paranneta työnhakijan mahdollisuuksia tippaakaan eikä ne luo työpaikkoja. Tulisi pohtia halutaanko tukea ihmistä tehotalouden ja työyhteiskunnan nöyränä palvelijana vai halutaanko tukea kansalaisten omaehtoisuutta ja itsemääräämisoikeutta, eli kysymys on oikeudenmukaisuudesta.
Tehotalous on kriisissä ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin se syrjäyttää osan kansalaisista työn ulkopuolelle. Kaikkien palveluksia ei tarvita. Toiseksi työelämän kovassa kyydissä pysyminen ja kilpailussa pärjääminen verottaa ihmisten voimavaroja. Suurin osa ihmisistä kokee olevansa uupunut ja monet joutuvat siirtymään sivuun työelämästä ennen eläkeikäänsä.
Mikäli hyväksytään se, ettei kaikille ole työtä, on vaihtoehtona esimerkiksi kansalaispalkka tai nyt kokeilussa oleva perustulo ja siihen liittyvän työn käsitteen uudelleenmäärittely. Perustulon myötä tunnustetaan se, että ihmisillä on oikeus hyvinvointiin ilman, että se sidotaan työssä suoriutumiseen ja työkyvyn osoittamiseen. Jos taas periaatteeksi otetaan se, että jokaisella on oikeus työhön ja työttömyyttä halutaan oikeasti vähentää, työn jakaminen on tuolloin oikeudenmukaisin ja mielekkäin vaihtoehto.
Perustulon varassa ihmiset voisivat periaatteessa tavoitella paremmin elämässään itselleen tärkeitä päämääriä ja osallistua toimintaan, jolle ei yleensä löydy palkan maksajaa. Perustulon kannattajien mukaan kansalaisille tulisi maksaa elämästä eikä työstä. Kysymys on taistelusta työhön sitoutumattoman ihmisarvon puolesta. Perustulo antaisi oikeuden myös työstä kieltäytymiseen.
Vihreiden vuonna 2007 esittämä perustulon määrä mahdollistaa lähinnä niukan kierrätys- ja kirpputorielämän. Protestanttisen etiikan mukaan työstä kieltäytyjä mielletään yhteiskunnan siivellä eläjäksi.
Työajan lyhentäminen olisi vaihtoehto, mutta työtahdin kiristyminen pysäytti kehityksen. Työtahdin kiristyminen liittyy tuottavuusajattelun yleistymiseen. Tuottavuusajattelun tavoite on ottaa työpanos mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön esimerkiksi tulospalkkauksen avulla. Kiireestä on tullut yleisin työssä viihtyvyyttä heikentävä tekijä.
Työajan voisi olettaa lyhenevän pikkuhiljaa siksi, että työpaineet ovat kasvaneet ja ihmiset arvostavat vapaa-aikaa entistä enemmän. Tätä kuitenkin vähemmän arvostetaan politiikassa, sillä tavoitteena on pidentää työuria entisestään.
Vierailija kirjoitti:
ääääh kukaan jaksa lukea novellejjaaaa
Tämäkin on osoitus yhteiskunnan mädäntymisestä: ihmiset eivät jaksa edes puolta sivua lukea, saati ymmärtää kahta lausetta peräkkäin.
Yllättävän vähän aiheutti keskustelua ...