Olen ollut äiti jo 16 vuotta, enkä ole koskaan viettänyt omaa äitienpäivää - vain äitini äitienpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsena vietitte äitienpäivää? Olitteko aina äidinäidilläsi?

Ei. Lapsuuden äitienpäivät olivat aina karmeita ja siksi jotenkin toivoin, että äidiksi tulo muuttaisi äitienpäiviä jotenkin positiivisempaan suuntaan.

Lapsena piti herätä aamuviideltä, koska äiti heräsi kuudelta. Piti lähteä säässä kuin säässä etsimään sylillinen valkovuokkoja maljakkoon ja tehdä aamupala. Edellinen päivä oltiin toki siivottu talo lattiasta kattoon, kaiken piti kiiltää. Lahjoja piti olla ja ne piti olla aina jotenkin tosi mietittyjä tai merkityksellisiä. Muistan ikuisesti, kun olin koulussa tehnyt jonkun kortin vähän sinnepäin huolimattomasti. Siitä tuli sanomista.

Tiedän, että äidillä on ongelmia, eikä tämä ole tervettä. Jotenkin vain olen luovuttanut ja pidän pienempänä pahana omaa pahaa mieltäni kuin sitä, että kaikki muut joutuvat kärsimään äidin käytöksestä viikkoja äitienpäivän jälkeen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa:(

Mitäpä, jos huomenne vietätte omassa kodissa ensin sinun äitienpäivää ja menette sitten illalla piipahtamaan siellä äidilläsi.

Sanot ihan suoraan, että emme pääse aiemmin, koska meilläkin vietetään äitienpäivää.

Hyvää äitienpäivää aloittajalle kolmen lapsen äidiltä ja kahden suloisen taaperon mummilta<3

Äitienpäiväaamut menevät joka tapauksessa aina niin, että kaikki käyvät suihkussa ja laittavat siistit vaatteet päälle ja valmistaudutaan siihen lähtemiseen. Jos olisi vain oma äitienpäiväni, voitaisiin vain olla koko perhe kotona - vaikka pyjamissa. Minä tykkään nukkua pitkään, siis ihan puolillepäivin. Nyt en sitä voi tehdä, koska ei ehdittäisi pynttäytyä sille äitienpäivälounaalle ajoissa.

Tiedän, että pitäisi olla itsekäs ja olla välittämättä ja menemättä. Välitän isästäni kuitenkin sen verran, etten jaksa pilata sen elämää tällä asialla. Äitihän purkaa pahan olonsa suoraan isään ja isä saa kärsiä tästä. 

Sisaruksilleni on luontevaa mennä äitienpäivänä äidilleni, sillä heillä ei ole puolisoiden äitejä lähellä tai ovat eronneet tai muuta. 

Olen ihan vakavissani miettinyt sitä, että alkaisin ottaa kesälomia toukokuulle ja lähtisin tuhansien kilometrien päähän äitienpäiviksi. 

ap

Ei, ei, ei. Olet nyt käsittänyt ihan väärin. SINÄ et pilaa isäsi elämää, jos jätät menemättä. ÄITISI pilaa isäsi elämän. Sinä olet täysin syytön siihen, että äitisi kiukuttelee isällesi.

Joulut, pääsiäiset sun muut mennään kaiketi samalla kaavalla.

Mielestäni sinun olisi jo aika katkaista napanuora, olet suoraan sanottuna myöhemmin keltaisessa nesteessä, koska tuo tulee pahenemaan koko ajan.

Isäsi on aikuinen ja tottunut äksyyn vaimoonsa, sinun on aika ajatella omaa jaksamistasi nyt ja myöhemmin.

Naurettavia neuvoja "äiti ei päätä elämästäsi". Aivan kuin aikuinen ei tätä tietäisi. Eihän tässä siitä ole kyse, vaan että mikä saa ap:n toimimaan kuten äiti haluaa? Isän mahdollinen suru? Miksi isäsi on niin vellipöksy, että suvaitsee sinun pilata oman äitienpäiväsi ennemmin kuin haistattaa itsekin paskat muijalleen, jos solvaa isääsi siitä, että haluaa sinun voivan hyvin? Mikä munaton vätys. Menkööt vaikka metsään koko päiväksi, jos äitisi hänelle vittuilee.

"Onneksi" tämä isäsi määräilijä on kuitenkin äitisi, niin sen kestää hiukan paremmin, kuin jos isäsi munattoilisi uuden vaimon kanssa, joka ei edes ole äitisi, kuten mulla.

Äitisi kuulostaa oikeasti ihan hirveältä ihmiseltä. Sinä kuulostat lapselta, etkä aikuiselta. Sinun on aika kasvaa aikuiseksi viimeistään tänään. Sinä vietät sellaisen äitienpäivän kuin haluat. Jos äitisi aloittaa raivoamisen ja syyllistämisen, niin lyöt yksinkertaisesti luurin korvaan. Lyö luuri korvaan uudelleen, jos soittaa uudelleen. Kolme kertaa. Sen jälkeen et enää edes vastaa puheluihin.

Nyt on aika poikkasta napanuora. Sano äidillesi ja isällesi, että saavat tulla teille iltapäivällä äitienpäiväkahville. Ette ehdi sinne, kun sun omat lapset poimii niitä valkovuokkoja.

Ap teillä on sekopääperhe. Jos äitisi on tuollainen hirviö, niin isäsi tehtävä olisi suojella sinua, lastaan, hirviöäidiltä. Eikä niin, että sinä olet ottanut rooliksesi suojella isääsi. Muista, että se rooli on ollut sinun oma valinta. Valitse tänään, että lopetat sen roolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tekeydyin viime vuonna kipeäksi koska halusin olla kotona oman perheeni kanssa. Siitä sitten suututtiin kuinka itsekäs olen kun en lapsia vienyt juhlimaan mummin.

Antaa suuttua, mitä sitten. Aina ei saa mummitkaan mitä haluaa, se on mummienkin ymmärrettävä. Olisit sanonut että kaikki on kipeenä, ei pysty.

En siitä suuttumisesta välittänytkään, tiesi että se on tulossa. En sanonut suoraan ettei huvita tulla koska siitä tietysti loukkaantuu enemmän eli menin vielä valehtelemaan sen toisen ihmisen tunteiden takia. En tiedä olinko yhtään sen parempi.

Minulta vielä odotetaan itse tehtyä kakkua. Lapsettomat sisarukseni tuovat kukan ja se riittää.

En ole tänä vuonna leiponut vaikka ollaan äidille menossa. Katsotaan tuleeko kiukuttelua. Olen kertonut etten tarjoilusta huolehdi, veikkaan ettei kukaan muukaan ja juodaan sitten vaan sitä kahvia ja se on todennäköisesti minun syyni.

Olen ollut saman aikaa äiti itsekin kuin sinäkin.

Ajettelen niin, että se suvun vanhin äiti ansaitsee suurimman huomion äitienpäivänä. Sinä olet perheesi kanssa joka päivä, mutta lastesi mummo ei. Hän kaipaa sinua ja lapsiasi alati. Hän kaipaa sitä äitiyden juhlimista ja yhdessäoloa erityisesti äitienpäivänä.

Saathan sinä sitten vuorostasi ehkä vanhuudessasi saman huomion kuin äitisi nyt, kun lapsesi tuon tavan oppivat.

Voittehan viettää äitienpäivää perheen kesken heti aamusta ja sitten mennä juhliatamaan äitisi ja miehesi äidin äitienpäivää.

Ongelmalliselle ja haitalliselle käytökselle on yleensä olemassa myös mahdollistajat. Ne, jotka syyllistymällä varmistavat, että ihminen jatkaa haitallista käytöstään entistä pahemmin. Yleisin kuvio lienee alkoholistin huolehtivat lapset, mutta yhtä hyvin se voi olla henkisesti hyväksikäyttävän, manipuloivan ihmisen lähipiiri, joka mahdollistaa ja ruokkii käytöstä koko ajan.

Isäsi on valinnut kumppaninsa, kuten sinäkin omasi, AP. Et sinä ole vastuussa aikuisista ihmisistä. Lopeta se mutkuttelu ja lakkaa ruokkimasta äitisi hyväksikäyttävää manipulointia nyt heti.

Ennen vanhaan vanhukset elelivät luonnostaan perheensä kanssa. Nyt vanhukset elävät lapsistaan ja lapsenlapsistaan eristettyinä yleensä.

Ne vanhukset haluavat edes yhtenä päivänä vuodessa, että heitä kohdellaan nimenomaan äiteinä.

Vanhusten elämä on usein aika tylsää. He miettivät koko ajan lastenlastensa ja lastensa elämää. Oletteko kuunnelleet, kun vanhat mummot juttelevat. Aiheena on lähes koko ajan lapset ja lapsenlapset. Jonkinlainen pakko puhua niistä, vaikka kuulujaa ei kiinnostaisi.

Ymmärrätte (ja minäkin) tämän vasta, kun itse olemme vanhuksia.

Minulla oli isä samanlainen, että loukkaantui kun eiaina menty juhlimaan ja kiukutteli siitä sitten äidille. Yhtenä vuonna hänen syntymäpäivänään emme menneet juhliin kun olin aamulla synnyttänyt vauvan ja olin sairaalassa. Tästäkin kuittaili kun ei tultu juhlimaan. Minä kylmästi elin omaa perhe-elämää ja kävimme heillä aina kun se oli mahdollista, mutta oma perhe ensin.

Joka syyttä suuttuu, se lahjomatta leppyy. Vietä oma äitienpäivä kotona ja soita vaan onnittelupuhelu. Kyllä äitisi ajan kanssa leppyy.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut saman aikaa äiti itsekin kuin sinäkin.

Ajettelen niin, että se suvun vanhin äiti ansaitsee suurimman huomion äitienpäivänä. Sinä olet perheesi kanssa joka päivä, mutta lastesi mummo ei. Hän kaipaa sinua ja lapsiasi alati. Hän kaipaa sitä äitiyden juhlimista ja yhdessäoloa erityisesti äitienpäivänä.

Saathan sinä sitten vuorostasi ehkä vanhuudessasi saman huomion kuin äitisi nyt, kun lapsesi tuon tavan oppivat.

Voittehan viettää äitienpäivää perheen kesken heti aamusta ja sitten mennä juhliatamaan äitisi ja miehesi äidin äitienpäivää.

*huutonaurua*

Minulla on sama tilanne. Äidin ja anopin joulut, juhannukset, äitienpäivät, isänpäivät ja mitä näitä nyt onkaan, on aina olleet tärkeämpiä mitä minun. En jaksa enää paikasta toiseen juoksemista minuuttiaikataululla. Nyt äidillä ja anopilla on ikää 80+, joten enää en voi "perinnettä" lopettaa.

Tämä "perinne" ei ole ollut aiemmin voimassa, ei minun eikä miehen lapsuudenperheissä menty juhlapäivinä minnekään. Jos minä kuusikymppisenä alan leikkiä suvun matriarkkaa, niin miten itsekäs minä silloin olen, kun lapsilla on puolisot, heidän vanhempansa ja isovanhempansa? Kenet silloin laitetaan etusijalle, vanhin, sairain vai kovaäänisin?

Itse halusin yhden äitienpäivän vain itselleni, kun esikoinen oli viimeistä vuotta kotona. Äiti ja anoppi loukkaantuivat, tietenkin, ja sitä valitusta ja syyllistämistä kuuli vuosikausia.

Itse en tanssisi tuollaisen äidin pillin mukaan. Isäsi on aikuinen ihminen, joka on itse valinnut osansa, sinun ei tarvitse suojella häntä. Et voi kuitenkaan vaatia, että äitisi ymmärtäisi ratkaisusi ja ottaisi sen hyvin, hänellä ei selvästikään ole siihen henkisiä resursseja. Jos teet kuten itse haluat niin sinun täytyy kestää se, että hän "sekoaa". Epäreiluahan se on, mutta kaikki me pelaamme niillä korteilla mitkä on jaettu ja kannattaa pelata niin hyvin kuin pystyy.

On kyllä kurjaa.

Kyllä sitä täytyy kuitenkin omaa elämäänsä elää niinkuin tahtoo.

Itse jättäisin vaan raa'asti menemättä.

Lähetä kortti. That's it.

Jos äitisi ei sitä ymmärrä niin jotain on pahasti pielessä.

Äitienpäivässä tärkeintä on perheen yhdessäolo ja hyvä fiilis. Mutta onko sen oltava niin päivämääräsidonnaista?

Mitä jos siirtäisitte oman äitienpäivänne lauantaille? Saisit koisailla puoleen päivään ja lopunpäivää viettää lasten kanssa juuri niin kuin haluatte, ihan ilman äitisi osallistumista. 

Sitten su hoitelette despootin juhlat. Eikä hänen edes tarvitse tietää ettet tänä vuonna olekaan uhrannut omia juhliasi marttyyriuden alttarille. :D

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut saman aikaa äiti itsekin kuin sinäkin.

Ajettelen niin, että se suvun vanhin äiti ansaitsee suurimman huomion äitienpäivänä. Sinä olet perheesi kanssa joka päivä, mutta lastesi mummo ei. Hän kaipaa sinua ja lapsiasi alati. Hän kaipaa sitä äitiyden juhlimista ja yhdessäoloa erityisesti äitienpäivänä.

Saathan sinä sitten vuorostasi ehkä vanhuudessasi saman huomion kuin äitisi nyt, kun lapsesi tuon tavan oppivat.

Voittehan viettää äitienpäivää perheen kesken heti aamusta ja sitten mennä juhliatamaan äitisi ja miehesi äidin äitienpäivää.

No ei. Ei näin.

Ei äitienpäivässä pidä olla kyse siitä kuka on ollut pisimpään äiti, kuka on vanhin äiti tai kuka on paras äiti. Kyse on lopulta niistä lapsista. Pienten lasten pitää saada juhlistaa OMAA äitiään silloin kun he ovat lapsia, heti, eikä vuosikymmeniä odotellen vuoroaan. Mummo on saanut jo elää sen ihanuuden aikanaan ja siitä pitää osata luopua. On nuoren äidin vuoro nyt. Mummoille pitää riittää se, että muistetaan ylipäätään ja joskus vaikka käydäänkin.

T: Äiti 27 vuoden ajan, mummo 1v ajan ( jos tässänyt sen äitiyden iän perusteella pitää keulia ;)

Vierailija kirjoitti:

Ap teillä on sekopääperhe. Jos äitisi on tuollainen hirviö, niin isäsi tehtävä olisi suojella sinua, lastaan, hirviöäidiltä. Eikä niin, että sinä olet ottanut rooliksesi suojella isääsi. Muista, että se rooli on ollut sinun oma valinta. Valitse tänään, että lopetat sen roolin.

Ihanan ristiriitaista :) Jokainen tajuaa, ettei kyseinen valinta ole ollut ap:n oma päätös, vaan lapselle syntynyt väärä käsitys olla vastuullinen, johon syyllisiä ovat yksin hänen vanhempansa. Ap tarvitsee apua tämän käsityksen työstämiseen. Ap:n syyttäminen itse valinneen tilanteensa on epäkypsää.

t.kivikissaäiti

Ap, kannattaa kasvattaa selkäranka nyt, tai vietät äitien päivää äitisi kanssa, kunnes hän joutaa multiin.

Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivässä tärkeintä on perheen yhdessäolo ja hyvä fiilis. Mutta onko sen oltava niin päivämääräsidonnaista?

Mitä jos siirtäisitte oman äitienpäivänne lauantaille? Saisit koisailla puoleen päivään ja lopunpäivää viettää lasten kanssa juuri niin kuin haluatte, ihan ilman äitisi osallistumista. 

Sitten su hoitelette despootin juhlat. Eikä hänen edes tarvitse tietää ettet tänä vuonna olekaan uhrannut omia juhliasi marttyyriuden alttarille. :D

Minäkin ehdotan tätä, jos et kerran halua sanoa vastaan omalle äidillesi.