tohtori-opinnot
Olen filosofian maisteri/aineenope ja nyt työttömänä. Tohtori-opinnot kiinnostaisivat ja näihin minua on jopa kosiskeltu. Gradu arvosana vanha Magna ja suosittelijoitakin löytyisi. Mietityttää vain työllistyminen opintojen jälkeen ,varsinkin humanistina. Ikääkin alkaa olla 35+, joten päätös pitäisi tehdä nyt piakkoin. Tiedän yliopiston rahoitusvaikeudet ja kamppailun apurahoista mutta toisaalta tutkimuskohde olisi mielenkiintoinen ja vähän tutkittukin-voisin näin mahdollisesti helpostikin saada rahoitusta. Myös työ tutkijana noin niin kuin pääsääntöisesti kiinnostaisi, mutta toisaalta taasen epävarmuus on myös kalvavaa.Yksi ongelma on vielä, että yliopisto , jossa tohtori-opinnot tekisin on eri kuin yliopisto jossa opiskelin maisteriksi. Mitä ajatuksia herättää tilanteeni? Ja asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (44)
Jos rahkeet riittää niin ehdottomasti, valitse jokin mullistava ja keskustelua herättävä aihe eikä mitään liiba laabaa.
Ei nykyään kenelläkään muulla ole eläkevirkoja kuin aineenopeilla.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ura on kilpailtu pelikenttä. Sinä olet nytkin työtön, eli kuulut huonoimpaan kymmeneen prosenttiin työhaluisesta väestöstä. Millä lihaksilla aiot pärjätä?
Lisäksi kirjoitustaitosi on heikko, ymmärrys akateemisesta maailmasta mitätön, gradun arvosanakin valitettavan matala, omatoimisuus huonolla tasolla, eikä asioiden looginen jäsentely välity viestistäsi.
Saat kyllä jatko-opintopaikan, mutta lopputulemana on luultavasti heikko väikkäri ja uran loppuminen. En halua olla pessimisti, mutta suosittelen etsimään mukavan perusduunin, jolla turvaat kohtuullisen elintason. Luet sitten vapaa-aikanasi.
Minä opiskelin ensin dippainssiksi ja sitten aineenopettajaksi ja jos tämänkään kevään arvonnoissa ei duunia tule, ajattelin jatko-opintoja. Mun mielestä parempi tehdä jotain järkevää kuin olla toimettomana
Parantaisiko vai heikentäisikö työllistymismahdollisuuksiasi se, että väittelisit tohtoriksi? Tämä on se oleellinen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin ensin dippainssiksi ja sitten aineenopettajaksi ja jos tämänkään kevään arvonnoissa ei duunia tule, ajattelin jatko-opintoja. Mun mielestä parempi tehdä jotain järkevää kuin olla toimettomana
DI ja aineenopettajan pätevyys, etkä millään löydä mitään töitä. Mitä ihmettä?
En tiedä miten opettajapuolella suhtaudutaan väitelleisiin mutta ainakin osalla tekniikan aloista yritykset ei ota tohtoreita kuin huippupaikoille, keskitason töihin hakiessa tohtorin titteli tiputtaa saman tien. Tiedän valitettavasti kokemuksesta koska jokunen rekryprosessi on tullut nähtyä. Ja siis takana aloitetut tohtoriopinnot yliopistolla kun silloin ei muuta työtä löytynyt. Lähdin menemään heti kun paremman paikan sain ja olen pitänyt suuni kiinni tiukasti tohtoriopinnoista, muuten olisi sekin paikka jäänyt saamatta. Mutta jos akateeminen maailma kiinnostaa niin mikä ettei, siellä tuo koulutus lienee välttämättömyys.
Kannattaisiko sittenkin miettiä ihan jotakin muuta koulutusta tuohon rinnalle. Tohtorinhattu ei taida olla meriitti juuri missään. Jos nyt sulkeudut tutkijankammioon kymmeneksi vuodeksi, työllistyminen voi olla huonoa.
Aineenopettajista puheenollen satuin katsomaan jotakin ohjelmaa, jossa oli suomalaisia englannin kielen opettajia. Hämmästyin, miten vaatimattomalta heidän kielitaitonsa kuullosti verrattuna siihen, mitä se on privaattipuolella vähänkin vaativammissa tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko sittenkin miettiä ihan jotakin muuta koulutusta tuohon rinnalle. Tohtorinhattu ei taida olla meriitti juuri missään. Jos nyt sulkeudut tutkijankammioon kymmeneksi vuodeksi, työllistyminen voi olla huonoa.
Aineenopettajista puheenollen satuin katsomaan jotakin ohjelmaa, jossa oli suomalaisia englannin kielen opettajia. Hämmästyin, miten vaatimattomalta heidän kielitaitonsa kuullosti verrattuna siihen, mitä se on privaattipuolella vähänkin vaativammissa tehtävissä.
Miten tuo jälkimmäinen kappale liittyy ketjuun? Ei taida sinunkaan lamppusi kovin kirkkaana loistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ura on kilpailtu pelikenttä. Sinä olet nytkin työtön, eli kuulut huonoimpaan kymmeneen prosenttiin työhaluisesta väestöstä. Millä lihaksilla aiot pärjätä?
Lisäksi kirjoitustaitosi on heikko, ymmärrys akateemisesta maailmasta mitätön, gradun arvosanakin valitettavan matala, omatoimisuus huonolla tasolla, eikä asioiden looginen jäsentely välity viestistäsi.
Saat kyllä jatko-opintopaikan, mutta lopputulemana on luultavasti heikko väikkäri ja uran loppuminen. En halua olla pessimisti, mutta suosittelen etsimään mukavan perusduunin, jolla turvaat kohtuullisen elintason. Luet sitten vapaa-aikanasi.
Jep, edes opintojen nimen voisi kirjoittaa oikein. Olisiko provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin ensin dippainssiksi ja sitten aineenopettajaksi ja jos tämänkään kevään arvonnoissa ei duunia tule, ajattelin jatko-opintoja. Mun mielestä parempi tehdä jotain järkevää kuin olla toimettomana
DI ja aineenopettajan pätevyys, etkä millään löydä mitään töitä. Mitä ihmettä?
Jep 2010-luvulla ei nähtävästi kannata olla työikäinen
Aika harvassa yliopistossa kai nykyään tohtoriopintojen aloittaminen on vain ilmoitusluontoinen asia. Useimmiten - ainakin humanistisilla aloilla - pääsyvaatimuksena on korkeatasoinen tutkimussuunnitelma.
Tutkijanuran urkeneminen väitöksen jälkeen on hyvin epävarmaa, luultavasti tarjolla on vain pätkätöitä, jos niitäkään. Varsinkin, jos väitöskirjan arvosana on heikko.
Vastaaja nro 10, kuulostaa kirjoitetaan yhdellä ällällä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko sittenkin miettiä ihan jotakin muuta koulutusta tuohon rinnalle. Tohtorinhattu ei taida olla meriitti juuri missään. Jos nyt sulkeudut tutkijankammioon kymmeneksi vuodeksi, työllistyminen voi olla huonoa.
Aineenopettajista puheenollen satuin katsomaan jotakin ohjelmaa, jossa oli suomalaisia englannin kielen opettajia. Hämmästyin, miten vaatimattomalta heidän kielitaitonsa kuullosti verrattuna siihen, mitä se on privaattipuolella vähänkin vaativammissa tehtävissä.
Miten tuo jälkimmäinen kappale liittyy ketjuun? Ei taida sinunkaan lamppusi kovin kirkkaana loistaa.
Kyllä loistaa, kuin majakka, vaikka sen itse sanonkin. Tiedän, että olen älykäs, pärjään omassa työssäni kenelle tahansa, ja minulla on poikkeuksellinen sosiaalinen äly. Olen hyväntuulinen ja mukava, tulen toimeen ihmisten kanssa vaikeissakin tilanteissa. Pohjalla luonnollisesti vankka akateeminen koulutus ja pitkä, monipuolinen työkokemus. Pidän hyvää huolta itsestäni ja kunnostani, ja olen suosittu niin oman kuin vastakkaisen sukupuolen keskuudessa. Tällainen minä olen, vaikka sen itse sanonkin.
Ketjun konsensus näkyy olevan, että unohda koko juttu. Olen samaa mieltä lähtökohtasi ja tavoitteesi perusteella.
T: Jatko-opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko sittenkin miettiä ihan jotakin muuta koulutusta tuohon rinnalle. Tohtorinhattu ei taida olla meriitti juuri missään. Jos nyt sulkeudut tutkijankammioon kymmeneksi vuodeksi, työllistyminen voi olla huonoa.
Aineenopettajista puheenollen satuin katsomaan jotakin ohjelmaa, jossa oli suomalaisia englannin kielen opettajia. Hämmästyin, miten vaatimattomalta heidän kielitaitonsa kuullosti verrattuna siihen, mitä se on privaattipuolella vähänkin vaativammissa tehtävissä.
Miten tuo jälkimmäinen kappale liittyy ketjuun? Ei taida sinunkaan lamppusi kovin kirkkaana loistaa.
Kyllä loistaa, kuin majakka, vaikka sen itse sanonkin. Tiedän, että olen älykäs, pärjään omassa työssäni kenelle tahansa, ja minulla on poikkeuksellinen sosiaalinen äly. Olen hyväntuulinen ja mukava, tulen toimeen ihmisten kanssa vaikeissakin tilanteissa. Pohjalla luonnollisesti vankka akateeminen koulutus ja pitkä, monipuolinen työkokemus. Pidän hyvää huolta itsestäni ja kunnostani, ja olen suosittu niin oman kuin vastakkaisen sukupuolen keskuudessa. Tällainen minä olen, vaikka sen itse sanonkin.
Miksi sitten et osaa kirjoittaa äidinkieltäsi ja poukkoilet ajattelussasi mihin sattuu? Turhaan täällä ylistät itseäsi, kun ainoa evidenssi - kirjoituksesi - puhuvat aivan toista kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko sittenkin miettiä ihan jotakin muuta koulutusta tuohon rinnalle. Tohtorinhattu ei taida olla meriitti juuri missään. Jos nyt sulkeudut tutkijankammioon kymmeneksi vuodeksi, työllistyminen voi olla huonoa.
Aineenopettajista puheenollen satuin katsomaan jotakin ohjelmaa, jossa oli suomalaisia englannin kielen opettajia. Hämmästyin, miten vaatimattomalta heidän kielitaitonsa kuullosti verrattuna siihen, mitä se on privaattipuolella vähänkin vaativammissa tehtävissä.
Miten tuo jälkimmäinen kappale liittyy ketjuun? Ei taida sinunkaan lamppusi kovin kirkkaana loistaa.
Kyllä loistaa, kuin majakka, vaikka sen itse sanonkin. Tiedän, että olen älykäs, pärjään omassa työssäni kenelle tahansa, ja minulla on poikkeuksellinen sosiaalinen äly. Olen hyväntuulinen ja mukava, tulen toimeen ihmisten kanssa vaikeissakin tilanteissa. Pohjalla luonnollisesti vankka akateeminen koulutus ja pitkä, monipuolinen työkokemus. Pidän hyvää huolta itsestäni ja kunnostani, ja olen suosittu niin oman kuin vastakkaisen sukupuolen keskuudessa. Tällainen minä olen, vaikka sen itse sanonkin.
Salli mun nauraa! Tosta sun tekstistä ei tule juuri muuta mieleen, kuin se eräs, kirjaimella N alkava sana...
Kannattaa miettiä asiaa opintojen rahoituksen näkökulmasta. Harvoin ilman mitään akateemisia meriittejä, julkaisuja tai muuta osoitusta lupaavuudesta on rahoituksen saaminen helppoa. Jos tiedät, että ylipistossa, johon olet hakeutuamassa jatko-opiskelijaksi tarjotaan monille työsuhteista rahoitusta joksikin aikaa, miksi ei. Jos kuitenkin olisit säätiöiden rahoituksen varassa, kannattaa miettiä tarkkaan. Tällä hetkellä Suomessa on vain yksi säätiö, joka nimenomaisesti on profiloitunut humanististen tieteiden rahoituksessa. Ota lisäksi huomioon ne hankaluudet työttömyysetuuden kanssa, jotka voivat aiheutua jatko-opintopaikan vastaanottamisesta, mikäli rahoitus ei heti selkene. Kannattaa siis olla realistinen, mutta ehdottomasti tavoitella tuota tietä, jos se tuntuu itselle oikeimmalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko sittenkin miettiä ihan jotakin muuta koulutusta tuohon rinnalle. Tohtorinhattu ei taida olla meriitti juuri missään. Jos nyt sulkeudut tutkijankammioon kymmeneksi vuodeksi, työllistyminen voi olla huonoa.
Aineenopettajista puheenollen satuin katsomaan jotakin ohjelmaa, jossa oli suomalaisia englannin kielen opettajia. Hämmästyin, miten vaatimattomalta heidän kielitaitonsa kuullosti verrattuna siihen, mitä se on privaattipuolella vähänkin vaativammissa tehtävissä.
Miten tuo jälkimmäinen kappale liittyy ketjuun? Ei taida sinunkaan lamppusi kovin kirkkaana loistaa.
Kyllä loistaa, kuin majakka, vaikka sen itse sanonkin. Tiedän, että olen älykäs, pärjään omassa työssäni kenelle tahansa, ja minulla on poikkeuksellinen sosiaalinen äly. Olen hyväntuulinen ja mukava, tulen toimeen ihmisten kanssa vaikeissakin tilanteissa. Pohjalla luonnollisesti vankka akateeminen koulutus ja pitkä, monipuolinen työkokemus. Pidän hyvää huolta itsestäni ja kunnostani, ja olen suosittu niin oman kuin vastakkaisen sukupuolen keskuudessa. Tällainen minä olen, vaikka sen itse sanonkin.
Hyvältä kuulLostaa!
Vierailija kirjoitti:
Vastaaja nro 10, kuulostaa kirjoitetaan yhdellä ällällä. :D
Kiitos oikaisusta, vaikkakaan tämän tyyppiset säännöt eivät tunnu tarttuvan muistiini. Onneksi oikolukuohjelmat toimivat. Useampia kirjoja jo tullut kirjoitettua tästä lähtökohdasta.
Akateeminen ura on kilpailtu pelikenttä. Sinä olet nytkin työtön, eli kuulut huonoimpaan kymmeneen prosenttiin työhaluisesta väestöstä. Millä lihaksilla aiot pärjätä?