G: Mitä ajattelet naisesta joka ei tee koskaan ruokaa?

osaa reseptejä lukea ja toteuttaa.



Mun mielestä kokkaus ei vaadi mitään ylempiä voimia avuksi, vaan sen voi kuka hyvänsä toteuttaa. Ohjeita löytyy pirkat sun muut pullollaan. Eikä todellakaan tarvitse kuin lukutaitoa ja kykyä tehdä ohjeen mukaan.



Tunnen kyllä tällaisiakin kotimammoja, jotka laahustavat kauppakeskuksissa lasten kanssa päivän ja lähtevät sitten miehen tultua töistä KAUPPAAN miehen kanssa, että m i e s voi laittaa ruuat. Voisiko jotenkin organisoida elämäänsä? Mutta se on heidän ongelmansa.

Äiti osti lapselleen välipalaksi kaupan tekemää vispipuuroa. Katsoin paketista valmistusaineet, olivat AIVAN SAMAT kuin kotitekoisessa vispipuurossa. Eli kyllä kaupasta saa myös kotiruokaakin!

Lapset ovat minulle elämäni tärkein asia, joten haluan heidän ravintonsa olevan mahdollisimman terveellistä - niinpä mukailen meillä Välimeren ruokavaliota ja pyrin tekemään niin paljon itse ruokia alusta saakka, kun vain suinkin pystyn.

Mies ei ole niin innostunut kokkauksesta, joten teen usein ruoan valmiiksi jääkaappiin jos lähden jonnekin, tai sitten syövät eineksiä - se on ok silloin, koska se on meillä niin harvinaista.

En ymmärrä, miten kukaan voi syöttää lapselleen päivittäin eineksiä ja valmisruokia hyvällä omallatunnolla.

Sitä paitsi kokkaaminen on oikeasti kivaa, siinä voi toteuttaa itseään ja palkinto on ihana, kun lapset ja itsekin saa nauttia hyvästä ruoasta. Kun vietämme ystävien kanssa iltaa, usein kokkailemme yhdessä maistellen samalla hyviä viimejä. Se on hauskaa!

Ärsyttävää...

... on kuuluisa suvun piirissä siitä, ettei tee ruokaa. ei myöskään syö merkittävästi ruokaa vaan on pieniruokainen ja elää pääasiassa kahvilla ja kahvileivällä.



enonvaimo itse kuitenkin elänyt tyylillään 60-vuotiaaksi. miehensä vanhemmaksikin ja käynyt rekkakuskina syömässä lähinnä baareissa ja huoltamoilla. lapsensa kuitenkin eläneet aikuisikään asti. lapsen perheen tilannetta en tunne, enollani on yksi lapsenlapsi.



itse osaan laittaa kohtuullista ruokaa, en kuitenkaan sellasia gourmetruokia kuin siskoni ja kokkimiehensä. teen tavallista ruokaa. en kuitenkaan pidä ruuanlaitosta, koska äitini sanonta pitää mielestäni paikkaansa. äitini mielestä ruuanlaitto on turhaa, koska siitä ei jää pysyvää jälkeä. jos tekee tänään ruokaa, ei se muuta huomista, vaan saa tehdä huomennakin. mies kun vaihtaa autoon renkaat, ei hommaa tartte tehdä uudestaan ennen kuin puolen vuoden päästä.



itse pohdin parhaillaan tekisinkö pian alkavalla kesälomallani ruokaa vai rapsuttaisinko talon maalipintaa. voin tehdä ruokaa ja sille löytyy syöjät. vaan toinen vaihtoehto on, että rapsutan ja maalaan taloa ja ruuanlaitossa pyrin pääsemään mahdollisimman vähällä. jää pidempiaikaisempi jälki. kumpaankin eivät resurssini riitä, koska nk. pakollisia elämään kuuluvia rutiineja on kuitenkin sen verran, pyykinpesu, ylläpitosiivousta ja nelivuota poikakin antaa minun keskittyä hommiin hetken kerrallaan ja välillä pitää viettää aikaa hänen kanssaan.



M

siksi, että se on ainut "kotityö" jonka mies tekee mieluusti. Olen luovuttanut sen hänen vastuulleen ja teen itse muut hommat.



Huono puoli tässä, että en osaa kohta perunoita keittää, kun ei niitä tarvitse keitellä kuin max 2 krt/vuosi.

ja se on todella hyvää, osaan tehdä erilaisia, erimaalaisia, ei vaan ylennsä kiinnosta ja kun mies mielellään tekee, niin hyvä jutu :)

Meillä ei koskaan syödä einesruokaa vaan aina alusta asti kotiruokaa.

Hänellä ei tosiaan ole palkattuna ketään ruokaa laittamaan. Ei vaan ole ihminen joka syystä tai toisesta laittaisi lapsilleen ruokaa. Lapset syövät sen mitä koulussa ja hoidossa syövät, illat sipsiä ja lihapiirakkaa. Viikonloppusin haetaan grilliltä. Tiedän tämän todeksi, koska kyseessä veljeni perhe.

Itsestäni tuntuu aika surulliselta. Omat lapseni aina ihmettelevät miksi siellä ei saa koskaan kunnon ruokaa.

Ja jakavat perheessä tehtäviä ei-perinteisellä tavalla.

Yhtälailla kuin miestä, joka ei koskaan tee ruokaa.



-Tulee halvemmaksi

-On hyvää

-Mukavaa puuhaa

Tai sitten on vaan niin paljon tekemistä päivissä, eikä halua käyttää kaikkea aikaa vaan siivoamiseen, pyykin pesuun+laittoon kaappeihin ja ruuan laittoon eli haluaa myös viettää aikaa lasten kanssa.

Tai mies laittaa ruuat, kuten esim. meillä melkein aina mies tekee ruokaa.

Hänellä ei tosiaan ole palkattuna ketään ruokaa laittamaan. Ei vaan ole ihminen joka syystä tai toisesta laittaisi lapsilleen ruokaa. Lapset syövät sen mitä koulussa ja hoidossa syövät, illat sipsiä ja lihapiirakkaa. Viikonloppusin haetaan grilliltä. Tiedän tämän todeksi, koska kyseessä veljeni perhe.

Itsestäni tuntuu aika surulliselta. Omat lapseni aina ihmettelevät miksi siellä ei saa koskaan kunnon ruokaa.

Voi se mieskin nääs tehdä.

Jos syö eineksiä ja valmisruokaa, on minusta aika säälittävää. Eineksissä on huono valikoima ja maku+ravintoarvo ei välttämättä kovin hyvät...

Jos mies tekee ruuan, mikäs siinä.

- syö pelkkiä eineksiä

-äitinsäkin kantaa perheelleen vain eineksiä

-ap

on itsekäs. Kyllä minäkin toisinaan inhoan ruoanlaittoa ja tekisi mieleni vältellä sitä ostamalla valmista, mutta lasteni parasta ajattelen. ja samalla opetan lapsillenikin, miten sitä ruokaa tehdään.

Jos oikein kaivelee, niin ehkä että joko mies laittaa ruokaa, tai sitten on varakas. Ja toivon, että jompaakumpaa, ettei tarvi pelkkiä eineksiä syödä.



Sitten jos ajattelen vielä pidemmälle, niin muistan, että enhän minäkään melkein koskaan laita ruokaa, ja silti ihan hyvin syön. Salaatin tai voileivän laittamista ja kananmunan keittämistä kun ei lasketa ruoanlaitoksi, mutta yhdistelemällä saa oikein monipuolista ruokaa. Ja tietysti välillä eineksiä tai sitten mies kokkaa.

Kysymys ei koskenut äitejä, vaan kaikkia naisia.

jos he kerran saavat sitä kuitenkin?



Mitä vikaa miesten tekemässä kotiruoassa on?