Lue keskustelun säännöt.
Sinä adoptiolapsen saanut?
Kommentit (13)
En ole koskaan viettänyt, vaikka lapsettomuudesta aikanaan kärsinkin. Toki kiinnitän asiaan huomiota, tunnen empatiaa niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät saa lasta toiveistaan huolimatta. Meilläkin meni 7 vuotta ennenkuin esikoinen oli kotona ja se oli raskasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt?
Eräs tuttu jo vuosia sitten adoptiolapsen saanut viettää kakun kera lapsettomien lauantaita. Kysyn kun minusta se on erikoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt?
Eräs tuttu jo vuosia sitten adoptiolapsen saanut viettää kakun kera lapsettomien lauantaita. Kysyn kun minusta se on erikoista?
Outoa. Minä en ole ikinä kuullutkaan moisesta päivästä.
Hieman ylipäätään häiritsee tää hirmuisen kapea lokero, johon adoptioäidin pitäisi ahtautua. Me ei odotettu lapsia mitenkään kauan, en tunne mitään ihmeellistä hurmoksellista "syvää kiitollisuutta", en koe tämän adoptiovanhemmiuden olevan mitenkään haasteellista, enkä tajua miksi adoptio yksinään jotenkin yhdistäisi minut johonkin toiseen adoptioäitiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt?
Eräs tuttu jo vuosia sitten adoptiolapsen saanut viettää kakun kera lapsettomien lauantaita. Kysyn kun minusta se on erikoista?
Sun täytyy kysyä siltä tutultasi. Ei me voida tietää jonkun ventovieraan aivoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt?
Eräs tuttu jo vuosia sitten adoptiolapsen saanut viettää kakun kera lapsettomien lauantaita. Kysyn kun minusta se on erikoista?
Outoa. Minä en ole ikinä kuullutkaan moisesta päivästä.
Hieman ylipäätään häiritsee tää hirmuisen kapea lokero, johon adoptioäidin pitäisi ahtautua. Me ei odotettu lapsia mitenkään kauan, en tunne mitään ihmeellistä hurmoksellista "syvää kiitollisuutta", en koe tämän adoptiovanhemmiuden olevan mitenkään haasteellista, enkä tajua miksi adoptio yksinään jotenkin yhdistäisi minut johonkin toiseen adoptioäitiin.
Suuri osa varmaan on odottanut lapsiaan aika kauan ja moni on kokenut myös lapsettomuuden. Itse koen kyllä adoptioäitinä saavani tulea muilta adoptiovanhemmilta, koska adoptiolapsilla on usein samantyyppisiä ongelmia. Ja minusta on tärkeää myös lapsille, että heillä on mahdollisuus tavata muita adoptoituja, eivätkä tunne olevansa yksin erilaisia kuin muut. Se, että adoptiovanhemmuuden ajatellaan olevan täysin samanlaista kuin biologisen vanhemmuuden, tavallaan minusta vähän mitätöi ehkä lapsen kokemusta.Omani ovat ainakin halunneet tosi paljon keskustella adoptiostaan ja adoptio selittää monia heidän kokemistaan ongelmista. Toki perheitä ja lapsia on monenlaisia eikä adoptiotausta yksin voi määritellä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt?
Eräs tuttu jo vuosia sitten adoptiolapsen saanut viettää kakun kera lapsettomien lauantaita. Kysyn kun minusta se on erikoista?
Outoa. Minä en ole ikinä kuullutkaan moisesta päivästä.
Hieman ylipäätään häiritsee tää hirmuisen kapea lokero, johon adoptioäidin pitäisi ahtautua. Me ei odotettu lapsia mitenkään kauan, en tunne mitään ihmeellistä hurmoksellista "syvää kiitollisuutta", en koe tämän adoptiovanhemmiuden olevan mitenkään haasteellista, enkä tajua miksi adoptio yksinään jotenkin yhdistäisi minut johonkin toiseen adoptioäitiin.
Suuri osa varmaan on odottanut lapsiaan aika kauan ja moni on kokenut myös lapsettomuuden. Itse koen kyllä adoptioäitinä saavani tulea muilta adoptiovanhemmilta, koska adoptiolapsilla on usein samantyyppisiä ongelmia. Ja minusta on tärkeää myös lapsille, että heillä on mahdollisuus tavata muita adoptoituja, eivätkä tunne olevansa yksin erilaisia kuin muut. Se, että adoptiovanhemmuuden ajatellaan olevan täysin samanlaista kuin biologisen vanhemmuuden, tavallaan minusta vähän mitätöi ehkä lapsen kokemusta.Omani ovat ainakin halunneet tosi paljon keskustella adoptiostaan ja adoptio selittää monia heidän kokemistaan ongelmista. Toki perheitä ja lapsia on monenlaisia eikä adoptiotausta yksin voi määritellä ketään.
Minusta on äärimmäisen väärin määritellä se adoptiolapsi lähtökohtaiseksi erilaiseksi, jonka täytyy jotenkin kaikki elää adoption kautta jossakin omassa adoptioghetossa.
En tajua myöskään tätä, että "adoptiolapsen kanssa on samanlaisia ongelmia". Mitä ongelmia? Onko huono adoptioäiti jos ei edes ole ongelmia? Pitääkö adoptiolapsella olla ongelmia?
Jos adoptioäiti itse suhtautuu jo lapseen "erilaisena" jolla on "ongelmia" joita pitää setviä "samanlaisten" kanssa niin hän ei ole sinut sen adoptiovanhemmuutensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään tykkää Adoptioperheet ryn tyylistä edustaa ihan yhtä tiettyä adoptioäitiyden mallia. Puheenjohtaja riehuu pitkin pitäjiä paasaamassa näkemyksiään jotka aina esittää adoptiovanhempien edustajana. Kuka hänet siihen rooliin on oikeastaan valtuuttanut?
En tunnista itseäni niistä jtuista ollenkaan. Että joku vaippojen ostaminen Prismassa oli jotenkin niin valtaisan vaikeaa että siitä ptiää luennoida yli 10 vuotta myöhemmin? Että adoptioäiti ei ole oikea äiti? Wtf? Että leikkipuistoon ei uskalla mennä kun on erilainen? Että adoptioäiti tarvitsee tähän vertaistukea?
Siis mitä ihmettä nää jutut on?!
Minulla myös huonoja kokemuksia tästä vertaistuesta. Meitä oli useampi perhe, jotka matkustettiin yhdessä hakumatkalle. Nyt osa näistä perheistä haluaisi tapailla, mutta ne tapaamiset on todella ahdistavia. Siellä on muutama äiti jotka vuodattaa koko ajan omia ongelmiaan muille. Siis nimenomaan omia ongelmiaan, ei sen lapsen. Pahin tyyppi seuraa vessaankin pajattamaan anopistaan ja nivelistään.
Sitten on kaksi erittäin kireää täydellistä adoptioäitiä, joiden lapset elää kellontarkkaa rytmiä, jotka syöttää vain luomuruokaa, jotka ei ikinä anna pillimehua ja jotka osaa kaiken adoptiokirjallisuudem ulkoa. Ja tietenkin sitä omaa näkemystä tungetaan muille nuttura kireällä.
En enää mene näihin tapaamisiin ksoka minusta se adoptio ei kykene yhdistämään täysin erilaisia ihmisiä. Koko ajatus on pystyyn kuollut. Eihän synnytyskään yhdistä niin, eyyä olisit jotenkin sielunsisko viereisen petin äidin kanssa vain siksi, että olette siellä yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että ap:n kaveri on vaan halunnut kakkua, ja siksi väittänyt viettävänsä lapsettomien lauantaita. Itsekin keksin aina tekosyitä syödä herkkuja, ihan tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ap:n kaveri on vaan halunnut kakkua, ja siksi väittänyt viettävänsä lapsettomien lauantaita. Itsekin keksin aina tekosyitä syödä herkkuja, ihan tavallista.
Ei,kyllä tämä on hänellä jo 15v perinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En myöskään tykkää Adoptioperheet ryn tyylistä edustaa ihan yhtä tiettyä adoptioäitiyden mallia. Puheenjohtaja riehuu pitkin pitäjiä paasaamassa näkemyksiään jotka aina esittää adoptiovanhempien edustajana. Kuka hänet siihen rooliin on oikeastaan valtuuttanut?
En tunnista itseäni niistä jtuista ollenkaan. Että joku vaippojen ostaminen Prismassa oli jotenkin niin valtaisan vaikeaa että siitä ptiää luennoida yli 10 vuotta myöhemmin? Että adoptioäiti ei ole oikea äiti? Wtf? Että leikkipuistoon ei uskalla mennä kun on erilainen? Että adoptioäiti tarvitsee tähän vertaistukea?
Siis mitä ihmettä nää jutut on?!
Huomiohuoraamista. On nyt jo Iltalehdessä tarinoimassa. Vaihteeksi.
En. Miksi viettäisin kun en ole koskaan kärsinyt lapsettomuudesta? Ihme kysymys.