Miten voi olla olemassa ihmisiä jotka ei löydä työpaikkaa jopa vuosiin?

Jos ei voi muuttaa, voi olla vaikea löytää. Esim. pätkätöiden perässä ei voi koko ajan muuttaa.

No just siksi kun se työttömyys on jatkunut vuosia. Työnantaja olettaa ettei osaa enää tehdä töitä jos edellinen työ on vuodelta 2012. Vaikka näin ei olisikaan.

No jos on ollut esim. 6 kuukautta työtön, niin kyllä siinä jo leimautuu niin, että työpaikan saaminen on entistä epätodennäköisempää. Eli varmaan siinä käy helposti niin, että kun mahdollisuudet hupenevat, motivaatio hakeakin pienenee ja syntyy kierre, että ei edes teoriassa voi saada töitä...

Koska kun se kolme kuukautta on mennyt työttömänä, työnantajat/rekryhenkilöt kuvittelevat että hakija on täysin kyvytön työhön, laiska ja saamaton. Niinkuin sinunkin epäilen kuvittelevan.

Siinpä sinulle miettimistä.

Usein syynä on työntekijän ikä, valitettavasti. Nykyisin jopa 40v alkavat olemaan työnantajille liian vanhoja.

Toinen syy on se että ylitarjontaa on paljon , ihan liian paljon ,tietyillä aloilla.

Kaikille ei sovi työ jota on tarjolla. Se voi henkisesti olla kova paikka esim joutua puhumaan puhelimessa ja myymään lehtiä.

Tai fysiikka ei anna periksi siivoushommiin.

Tässä näitä joita mä tein työttömäksi jäätyäni hetken aikaa. Onneksi löytyi oman alan töitä. Ja tietenkin jos sitä ei ole mitään näyttöä, että on edes yrittänyt, niin eihän työnantajat välttämättä palkkaa. Pidetään laiskana sellaista, joka ei hae kaikkea.

Kyse on tahtotilasta. Joillain ihmisillä on tahtotilana mennä töihin ja tienata vähän enemmän rahaa, jotta voivat elää hieman leveämmin. Toisilla tahtotilana on elää mahdollisimman stressitöntä ja kiireetöntä elämää, jolloin he valitsevat työttömyden työnteon sijaan.

Jos ihminen tosissaan haluaa töitä, hän kyllä niitä saa. Ne jotka muuta väittävät, eivät tosissaan halua tehdä töitä vaan pitävät kotonamakoilua hyvänä vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tahtotilasta. Joillain ihmisillä on tahtotilana mennä töihin ja tienata vähän enemmän rahaa, jotta voivat elää hieman leveämmin. Toisilla tahtotilana on elää mahdollisimman stressitöntä ja kiireetöntä elämää, jolloin he valitsevat työttömyden työnteon sijaan.

Jos ihminen tosissaan haluaa töitä, hän kyllä niitä saa. Ne jotka muuta väittävät, eivät tosissaan halua tehdä töitä vaan pitävät kotonamakoilua hyvänä vaihtoehtona.

Lohduttavaa huomata, että sulla ei ole ollut koskaan vaikeuksia elämässäsi.

Miten vieläkin voi olla ihmisiä, jotka kuvittelevat että töihin vaan kävellään? Ilmeisesti kokoomuslaisissa. 

Olin työttömänä vain kaksi kuukautta ja jo sinä aikana mut leimattiin laiskaksi. Työkkärissä v-ttuiltiin ja muutama työnantaja tunnusti suoraan, ettei palkkaa työttömiä vaan jo töissä olevia.

Vierailija kirjoitti:

Koska kun se kolme kuukautta on mennyt työttömänä, työnantajat/rekryhenkilöt kuvittelevat että hakija on täysin kyvytön työhön, laiska ja saamaton. Niinkuin sinunkin epäilen kuvittelevan.

Mutta jos etsii oman alan töitä ei tuo 3-6kk meinaa mitään. Olisi niitä töitä jos hyväksyisi minkä tahansa työn. Itse olen kouluttautunut alalle jolle haen töitä enkä ihan vähällä suostu muuta tekemään. Jos työnantaja ei tätä tajua niin olkoot tajuamatta.

Vierailija kirjoitti:

Siinpä sinulle miettimistä.

Usein syynä on työntekijän ikä, valitettavasti. Nykyisin jopa 40v alkavat olemaan työnantajille liian vanhoja.

Toinen syy on se että ylitarjontaa on paljon , ihan liian paljon ,tietyillä aloilla.

Jep, yritykset eivät halua palkata yli 40-vuotiaita, mutta eläkeikä sen kun nousee koko ajan :D Makes perfect sense. Näin se on, laitetaan Suomi kuntoon.

No eihän oikeasti olekaan, mutta kaikki eivät halua heti huhkimaan.

Sitä saat tapauksessani kysyä ihan niiltä työnantajilta. Kyllä minä työpaikkoja löydän, niihin sisälle pääseminen on sitten asia erikseen.

Jokapaikassa sanotaan kun ei ole työkokemusta. Miten sitä saa kun kukaan ei sen takia palkkaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tahtotilasta. Joillain ihmisillä on tahtotilana mennä töihin ja tienata vähän enemmän rahaa, jotta voivat elää hieman leveämmin. Toisilla tahtotilana on elää mahdollisimman stressitöntä ja kiireetöntä elämää, jolloin he valitsevat työttömyden työnteon sijaan.

Jos ihminen tosissaan haluaa töitä, hän kyllä niitä saa. Ne jotka muuta väittävät, eivät tosissaan halua tehdä töitä vaan pitävät kotonamakoilua hyvänä vaihtoehtona.

Tämä.

Kumma juttu kun joillekin kelpaa työ mikä tahansa ja joillekin ei mikään.

Jos työnantajalle haluaa antaa itsestään lösön kuvan, niin ei varmaan töitä saa ikänään.

Kyllä siihen riittää se että ikä alkaa 4:lla.

Valitettavasti.

Kyse on meritokratian ihanteesta, jossa työpaikoista kilpailee vain ne, joilla on pilvin pimein todistuksia mutta ei välttämättä osaamista.

Koulutusjärjestelmästä on tullut meritokratian mitta-asteikko. Sen puitteissa mitataan ihmisten kyvykkyyttä, suorituksia ja ponnisteluita. Koulutustutkinnot ja todistukset ovat meriittejä (synonyymeinä diplomi tai kredenssi). Ne osoittavat julkisen vallan takaamina ja oikeuttamina haltijoidensa asemaa meritoitumisen asteikoilla.

Koulutuksen suhteellinen painovoima on lisääntynyt suhteessa ihmisen sosiaaliseen alkuperään.

Diplomitauti kuvaa meritokratian nykyvaihetta. Todistusten jne keräily on kadottamassa sekä yksilöllisen että yhteiskunnallisen mielensä. Meriiteistä on tullut avainmääritteitä elämänkululle koulutus- ja työmarkkinoilla aina siihen pisteeseen, että ihmisten sosiaalisia taustatekijöitä on alettu pitää täysin merkityksettömänä tekijöinä ihmisen suoriutumisessa. Ajattelun taipumus on mitätöidä yksittäisen ihmisen koko elämänkulkua kehystävä sosiaalinen todellisuus. Se myös sälyttää yksilön kannettavaksi kaikissa koulutuspolun vaiheissa tapahtuneet onnistumisen ja epäonnistumisen seuraamukset. Yksilön perimä ja ponnistus irti leikattuna sosiaalisista yhteyksistään määrää jäännöksettä hänen arvosanansa, todistuksensa, kouluvalintansa ja koulutusuransa sekä tämän nojalla hänen sosiaalisen statuksensa.

Koulutuksen vaikutus ihmisen elämänkulun säätelijänä on oikeutetusti vahvistuva, koska koulutus tutkinto- ja arvosanarakennelmineen on erinomainen yksilöiden meriittien puntari, siis ihmisen kyvykkyyden ja yrityksen suoritusten neutraali puntari. Vanhempien sosioekonominen asema ja koulutustaso olennaisesti vaikuttaa sekä lasten kouluvalintoihin että tulevaan asemaan ja tuossa vaikutuksessa ei ole koulutuksen mittavasta laajenemisesta huolimatta havaittavissa kovin vahvaa demokraattiseen suuntaan tapahtunutta liikettä vuosikymmenten aikana.

Alempien sosiaaliluokkien lasten heikoimmin koulutettujen epäonnistumisen riskit ja investointikustannuksen ovat suuremmat kuin korkeampien sosiaaliryhmien lasten ja korkeammin koulutettujen.

Epäonnistumisen riskit ja investointikustannukset kytkeytyvät aina henkilöiden sosiohistoriaan ja habitukseen, juurtuneisiin luonteen ominaisuuksiin ja käyttäytymistaipumuksiin. Elämänhistorian ja sosiaalisen sekä koulutuksellisen taustan tuottamat odotushorisontit ikään kuin uusintavat itse itsensä.

Vaarana on keräilytalous erilaisten ammatillisten kurssien ja tutkintopaperien peittämässä maailmassa. Siellä koulutusmarkkinoista kertyy välineinä röykkiöitä, joilla pyritään työmarkkinapätevyyden osoittamiseen.

Ikä on suurimpia ongelma. Suomessa ollaan järkyttävän ikärasistisia. Siinä vaiheessa, kun työuraa on edessä enemmän kuin takana, on jo "liian vanha", eli noin nelikymppisenä. En voi käsittää tätä! Siihen on pakko saada jokin muutos ja pian.

Muistakaa te työttömien parjaajat, että jos yt:t napsahtavat teille ollessane yli 45 v, niin siinähän sitten olette. Vaikka nyt teillä olisi mahtava ura ja kaikki hyvin, tulevaisuus voi viedä teiltäkin ihan kaiken. Jos olette rekryhenkilöitä, pitäkää rekrytoidessanne oma tulevaisuutennekin mielessä. Yli 40 v ihminenhän on oikeasti työtekijä parhaassa iässä!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen riittää se että ikä alkaa 4:lla.

Valitettavasti.

Paitsi että noin 40v on parasta työvoimaa, mikäli on terve ja hyväkuntoinen. Henkisellä puolella parhaat ominaisuudet.