Aikuisuuden tärkeät hetket jää väliin/vesittyy vanhempien vuoksi

:(

Up

Äitini sanoi että ei järjestä minulle valmistumisjuhlia, ei sitten tehnyt mieli valmistua. En siis tajunnut tätä yhteyttä aiemmin mutta nyt tajuan.

Tuttua, otan osaa. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Äitini sanoi että ei järjestä minulle valmistumisjuhlia, ei sitten tehnyt mieli valmistua. En siis tajunnut tätä yhteyttä aiemmin mutta nyt tajuan.

Joo sama tuon valmistumisen kanssa.. Olin juuri muutamissa juhlissa, joissa vanhemmat kertoi kuinka ylpeitä on lapsistaan. Eniten tietenkin masentaa joulut ja esim. vanhempien syntymäpäivät ja grillijuhlat yms. Tuntuu ihan juurettomalta, kun olisi vanhemmat kuolleet. Paitsi että eivät ole..

Lapsista en oo osannut haaveilla, kun ei ole oikeastaan ketään apuna tai tukena. Ja mitä mä niille sitten kertoisin mummista ja papasta, miksi serkut on rakkaita mutta heitä ei ole koskaan tavanneetkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat katkaisi välit vuosia sitten, 2 muuhun sisarukseen ovat kyllä yhteydessä. Miestäni eivät tunne, häitä en näe kivaksi asiaksi järjestää, kun olisin vain surullinen, kun omat vanhemmat eivät onneani nää/arvosta.

Sisarukset esittää, että kaikki on hyvin. Vähättelee tai välttelee asiaa.

Kenelläkään samanlaista?

Miksi et vaan "unohda" vanhempiasi jos he toimivat noin ja nauti elämästä niiden ihmisten kanssa, ketkä sinua arvostavat? Älä anna vanhemmillesi yhtään valtaa pilata elämääsi.

Sama juttu aloittaja. Neljään vuoteen en ole vanhemmistani kuullut. Eivät pidä yhteyttä edes nuorimpiin lapsenlapsiinsa. Kolmevuotiasta eivät ole edes tavanneet. Kahteen mun sisarukseen kyllä pitävät yhteyttä. Näin esim. äitienpäivien aikoihin se kenkuttaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat katkaisi välit vuosia sitten, 2 muuhun sisarukseen ovat kyllä yhteydessä. Miestäni eivät tunne, häitä en näe kivaksi asiaksi järjestää, kun olisin vain surullinen, kun omat vanhemmat eivät onneani nää/arvosta.

Sisarukset esittää, että kaikki on hyvin. Vähättelee tai välttelee asiaa.

Kenelläkään samanlaista?

Miksi et vaan "unohda" vanhempiasi jos he toimivat noin ja nauti elämästä niiden ihmisten kanssa, ketkä sinua arvostavat? Älä anna vanhemmillesi yhtään valtaa pilata elämääsi.

Voisin varmaan unohtaa ilman sisaruksia. Kun he saavat kaiken sen mitä itse en. Muistutuksia tulee vahingossakin..

Jännä ilmiö tämä, missä vanhemmat ihan ilman syytä katkaisevat välit.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu aloittaja. Neljään vuoteen en ole vanhemmistani kuullut. Eivät pidä yhteyttä edes nuorimpiin lapsenlapsiinsa. Kolmevuotiasta eivät ole edes tavanneet. Kahteen mun sisarukseen kyllä pitävät yhteyttä. Näin esim. äitienpäivien aikoihin se kenkuttaa enemmän.

Miten olet pärjännyt asian kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jännä ilmiö tämä, missä vanhemmat ihan ilman syytä katkaisevat välit.

Kuka sanoi, että ilman syytä?

Mistä luulet vanhempiesi suhtautumisen johtuvan? Oletko eronnut jostain uskonlahkosta? Toisekseen minäkin ihmettelen, miksi annatte jollekin noin paljon valtaa omaan elämäänne? 

Mikä on syynä ettei vanhemmat pidä yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä ilmiö tämä, missä vanhemmat ihan ilman syytä katkaisevat välit.

Kuka sanoi, että ilman syytä?

omalla kohdallani oli syy, että äitini sairastui skitsofreniaan ja menetti mielensä ja viimeisenä tekonaan katkaisi välinsä. isäni sairastui narsismiin ja sadistisesti ilmoittti ettei enää halua jatkaa vanhemmuutta kun olin parikymppinen.

näillä "mennään". mutta itse en ole tehnyt mitään väärää, että he katkaisivat välinsä minuun. yritin auttaa heitä koko lapsuuteni, mutta heitä ei voi enää auttaa, en ainakaan minä. onneksi asia on niin! ja voin vihdoin hengittää ilman pelkoa

Oma elämä kirjoitti:

Mistä luulet vanhempiesi suhtautumisen johtuvan? Oletko eronnut jostain uskonlahkosta? Toisekseen minäkin ihmettelen, miksi annatte jollekin noin paljon valtaa omaan elämäänne? 

No aluksi ei kiinnostanut, oli jopa helpottavaa. Vuosien saatossa alkaa ymmärtää, että on repäisty irti jostain aika tärkeästä. Muutama joulu yksin, kun tietää että lopppu perheestä nauttii ja on edelleen osa itselleen tärkeitä asioita, satuttaa. Kun parisuhteessa oli vaikeaa, en voinut mennä äidilleni keskustelemaan. Soittaa. Mennä yöksi "kotiin."

jos joku kuolee, läheinen, suretko? Jos suret, niin saanko kysyä, että miksi annat muille niin paljon valtaa itseesi? Niinpä.

Tiedän kaksi välit katkaissutta tapausta. Toisessa pelkkä toinen vanhempi ja toisessa molemmat. Molemmissa mielenterveydelliset syyt eikä lapsissa mitään vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kaksi välit katkaissutta tapausta. Toisessa pelkkä toinen vanhempi ja toisessa molemmat. Molemmissa mielenterveydelliset syyt eikä lapsissa mitään vikaa. 

Kiitos Sulle tästä viestistä. Se lohduttaa minua hyvin paljon, tulee tunne etten ole ihan yksin tilanteeni kanssa.

Eniten ehkä ärsyttäisi hyssyttelevät sisarukset, itse en vanhempiani säästäisi sanoilta jos noin jollekin meille tekisivät.

Ao, kohtalotoveri tässä. Omat vanhemmat loukkaantuivat siitä kun halusin puhua mitä lapsuudessani tapahtui. Oli rajua kuritusta ja väkivaltaa ja kaikenlaista alistamista.

Keskusteluyritys johti raivokkaaseen riitaan jossa vanhemmat kiisti kaiken, haukkui hulluksi ja epäkiitolliseksi kakaraksi ja isä kävi kiinni ja päälle. Välit meni poikki. Oluut jo 10v.

Olet oikeassa että ilman sukua tai lapsuudenperhettä moni asia on erilailla. Ei ole häissä omia vanhempia mukana suunnitrelemassa saati vieraana, ei lasten ristiäisissä, ei lastenhoitoapuna tai isovangempina lapsille, ei ole sukujuhlia, joulut ja pyhät aina vain oman perheen kesken jne. Tiedän mitä puhut ja vähän miltä tuntuu. Minuakin vituttaa.

Mutta elämää ei voi vaatia olemaan oikeudenmukainen tai tasapuolinen. Ilman vanhempia pärjää ja itse olen tottunut tilanteeseen. Ajattelen myös niin että vanhempieni menetys, kun 3 ihanaa lastenlasta jäävät tuntematra, eivät ole koskaan nähneet.

Tee itsellesi oma perhe, sitä kautta aikanaan sinulla on sukua jos lapsesi menevät naimisiin, saavat lapsia jne. Tsemppiä!