Miksei koulussa opeteta myötäelämistä ja rakentavan palautteen antamista ja vastaanottamista

Myötäeläminen saa asian kuulostamaan et pitäis elää jonkun kanssa. Edes koulukaverin kanssa ei ole pakko olla, ellei se kaveri ole luonnevikanen pakottaja. Myötätunto on parempi sana.

Olen nyt kolmekymppinen joten koulusta on jo jonkin aikaa mutta meillä alkoi tuon opettelu jo ala-asteella, lisäksi yläasteella muistan harjoitukset joita taisi olla äikän tunneilla, lukiossa samaten. Amiksessakin tätä vielä harjoiteltiin vaikka olin ryhmässä jossa oli vain aikuisia.

Eniten siis harjoiteltiin rakentavan palautteen antamista ja vastaanottamista, myötäeläminen tuli siinä sivussa mukana.

Sitä kun ei voi tietää, mitä kukakin tuntee. Ihminen voi tuntea myötätuntoa vaikkei sitä näyttäis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa voisi myös opetella hyviä tapoja, esim. tervehtimistä. 

Espanjassa ollessani häpesin suomalaisia nuoria, jotka huutaa kovaan ääneen vittua ja ei osaa sanoa edes sitä pleasea. Saatikka väistää ihmisiä. 

On järkyttävää kuinka juntisti suomalaiset usein käyttäytyy, eivätkä nuoret tunnu oppivan mitään, vaikka matkustelevat paljon. 

Koulun tehtävänä EI ole kasvattaa ketään. Eikä opettaa mitään elämänkatsomustakaan.

Siis mitä?!? Kyllä varsinkin pienten oppilaiden kohdalla kasvattaminen ja yhdessä olemisen/tekemisen opettelu ovat niitä koulun tärkeimpiä tehtäviä. Ainakin yhtä tärkeitä kuin lukeminen ja ladkeminen! Eikä tarkoita sitä, etteikö kasvattaminen olisi ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Kaikkea vain ei voi oppia kotona.

Minustakin koulun pitäisi keskittyä opettamaan taitoja. Tule mitään kun koko ajan pitäisi vähentää matematiikkaa ja luonnontieteitä ja korvata niitä kaikenlaisella maailmanparantamisella ja käsienheiluttelulla. Suomi elää tieteestä ja tekniikasta. Jos ei niihin opi valmiuksia koulussa niin kyyti tulee olemaan kylmää. Tämä on aivan eri asia kuin "käytännön laskutaidot" joita myös kovasti kaivataan.

90-luvulla meillä opettaja talutti tukasta kiinni pitäen oppilaan pois tilasta, kun teki jotain sopimatonta. Tämä tapahtui vaan kerran mut tuo opettaja oli tunnettu luonteestaan. Uskoisin et parempaan suuntaan kuitenkin koko ajan mennään kun mietitään sodassa traumatisoituneita opettajia 60-luvulla, jotka anto karttakepistä sormille vähäisestäkin syystä. Asioihin olis hyvä perehtyä ennen ku alkaa avautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa voisi myös opetella hyviä tapoja, esim. tervehtimistä. 

Espanjassa ollessani häpesin suomalaisia nuoria, jotka huutaa kovaan ääneen vittua ja ei osaa sanoa edes sitä pleasea. Saatikka väistää ihmisiä. 

On järkyttävää kuinka juntisti suomalaiset usein käyttäytyy, eivätkä nuoret tunnu oppivan mitään, vaikka matkustelevat paljon. 

Koulun tehtävänä EI ole kasvattaa ketään. Eikä opettaa mitään elämänkatsomustakaan.

Siis mitä?!? Kyllä varsinkin pienten oppilaiden kohdalla kasvattaminen ja yhdessä olemisen/tekemisen opettelu ovat niitä koulun tärkeimpiä tehtäviä. Ainakin yhtä tärkeitä kuin lukeminen ja ladkeminen! Eikä tarkoita sitä, etteikö kasvattaminen olisi ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Kaikkea vain ei voi oppia kotona.

Minustakin koulun pitäisi keskittyä opettamaan taitoja. Tule mitään kun koko ajan pitäisi vähentää matematiikkaa ja luonnontieteitä ja korvata niitä kaikenlaisella maailmanparantamisella ja käsienheiluttelulla. Suomi elää tieteestä ja tekniikasta. Jos ei niihin opi valmiuksia koulussa niin kyyti tulee olemaan kylmää. Tämä on aivan eri asia kuin "käytännön laskutaidot" joita myös kovasti kaivataan.

No kyllä koulun on pakko opettaa myös sitä, miten ihmisten kanssa toimitaan. Empatiaa, yhteistyötaitoja, hyviä tapoja. Tavallaan vahvistaa sitä käytännössä, mihin kotonakin kasvatetaan. Muuten meillä on kohta sukupolvi idiootteja neropatteja. Ei ole mitään hyötyä osata tekniikkaa, jos ihminen ei osaa toimia toisten kanssa, eikä sopeudu yhteiskuntaan. Niin epämuodikasta, kuin tuo "yhteiskuntaan sopeutuminen" nykyään onkin.

Ei niitä voi kenellekään väkisin opettaa..

Entä jos vaan toinen oppilas tuntee empatiaa? Vaikeaahan se on yksin vuorovaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs ap tietää elämänkatsomustiedon opetuksen tuntisisällöstä? Kyllä siellä myös noita sinun mainitsemiasi asioita opetetaan. Ainakin oman lapseni luokassa.

Miksi se ei näy missään?

Osalla kotikasvatus eli ääliöt vanhemmat tuhoaa sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa voisi myös opetella hyviä tapoja, esim. tervehtimistä. 

Espanjassa ollessani häpesin suomalaisia nuoria, jotka huutaa kovaan ääneen vittua ja ei osaa sanoa edes sitä pleasea. Saatikka väistää ihmisiä. 

On järkyttävää kuinka juntisti suomalaiset usein käyttäytyy, eivätkä nuoret tunnu oppivan mitään, vaikka matkustelevat paljon. 

Koulun tehtävänä EI ole kasvattaa ketään. Eikä opettaa mitään elämänkatsomustakaan.

Siis mitä?!? Kyllä varsinkin pienten oppilaiden kohdalla kasvattaminen ja yhdessä olemisen/tekemisen opettelu ovat niitä koulun tärkeimpiä tehtäviä. Ainakin yhtä tärkeitä kuin lukeminen ja ladkeminen! Eikä tarkoita sitä, etteikö kasvattaminen olisi ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Kaikkea vain ei voi oppia kotona.

Minustakin koulun pitäisi keskittyä opettamaan taitoja. Tule mitään kun koko ajan pitäisi vähentää matematiikkaa ja luonnontieteitä ja korvata niitä kaikenlaisella maailmanparantamisella ja käsienheiluttelulla. Suomi elää tieteestä ja tekniikasta. Jos ei niihin opi valmiuksia koulussa niin kyyti tulee olemaan kylmää. Tämä on aivan eri asia kuin "käytännön laskutaidot" joita myös kovasti kaivataan.

No kyllä koulun on pakko opettaa myös sitä, miten ihmisten kanssa toimitaan. Empatiaa, yhteistyötaitoja, hyviä tapoja. Tavallaan vahvistaa sitä käytännössä, mihin kotonakin kasvatetaan. Muuten meillä on kohta sukupolvi idiootteja neropatteja. Ei ole mitään hyötyä osata tekniikkaa, jos ihminen ei osaa toimia toisten kanssa, eikä sopeudu yhteiskuntaan. Niin epämuodikasta, kuin tuo "yhteiskuntaan sopeutuminen" nykyään onkin.

Nuo voi kaikki integroida komeasti kaikkeen opetukseen, ei niistä tarvi tehdä erillistä oppiainetta. Luonnontieteitä voi opettaa ja oppia hyvinkin interaktiivisesti ja sosiaalisesti - mielestäni paremmin kuin esim. Yhteiskuntaoppia yms - ja siinä niitä vuorovaikutustaitoja ja sen sellaisia opitaan ilman että varsinaista asian ydintä tarvii vesittää. Mutta jostain pitäisi saada se positiivinen asenne että tää on kivaa ja mielenkiintoista. Jos kotoa (tai mistä lie) on opittu että on tylsää ja turhaa ja vaikeaa niin paha siihen on rakentaa.

Youtubessa on esim. videoita joissa lapsille opetetaan algoritmejä (EI ohjelmointia) ja vaikka järjestysalgoritmeissa ne lapset siirtyvät numerolappu rinnassa rivissä sen algoritmin määrittämällä tavalla ja pikkuhiljaa koko rivi siirtyy satunnaisesta järjestyksestä numerojärjestykseen. Kuulostaa aika hauskalta ja sosiaaliselta ja tehokkaalta.

Joku idealisti tuntee maailmantuskaa..

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vaan toinen oppilas tuntee empatiaa? Vaikeaahan se on yksin vuorovaikuttaa.

Empatiataitoja voi oppia mm. eläytymällä tarinoihin, lukemalla, draaman keinoin, keskusteluilla, yhteisillä pohdinnoilla, pari- ja ryhmätöiden avulla, suunnittelemalla ja toteuttamalla yhteisiä projekteja ym. ym.

Entä jos joku ei tunne empatiaa? No, entä jos joku ei vain opi matikkaa? Pitäisikö matikka unohtaa opetussuunnitelmasta, koska joku ei ehkä sittenkään opi.

Empatiakykyä ei voi opettaa. Se määrittyy kahden ensimmäisen elinvuoden aikana sen perusteella, miten hyvin ja nopeasti äiti tai isä reagoi lapsen tarpeisiin. Ennenhän oli tapana kai kasvattaa järjestään narsisteja esim itkettämällä nukuttamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vaan toinen oppilas tuntee empatiaa? Vaikeaahan se on yksin vuorovaikuttaa.

Empatiataitoja voi oppia mm. eläytymällä tarinoihin, lukemalla, draaman keinoin, keskusteluilla, yhteisillä pohdinnoilla, pari- ja ryhmätöiden avulla, suunnittelemalla ja toteuttamalla yhteisiä projekteja ym. ym.

Entä jos joku ei tunne empatiaa? No, entä jos joku ei vain opi matikkaa? Pitäisikö matikka unohtaa opetussuunnitelmasta, koska joku ei ehkä sittenkään opi.

Nuo ovat asioita, jotka lapsi (poislukien ne, joilla jokin sairaus tai vamma estää oppimasta) oppii kotona ja läheistensä kanssa. Voit koittaa vaikka mitä keinoja koulussa, mutta jos lapsi koulupäivän jälkeen palaa takaisin ympäristöön, jossa näille oppimilleen asioille naureskellaan ja niitä jopa halveksitaan, lapsi joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen eikä kykene arjessaan hyödyntämään näitä taitoja. Tietää siis asian teoriassa, mutta käytännön toteutus on mahdollista vain koulussa. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vaan toinen oppilas tuntee empatiaa? Vaikeaahan se on yksin vuorovaikuttaa.

Empatiataitoja voi oppia mm. eläytymällä tarinoihin, lukemalla, draaman keinoin, keskusteluilla, yhteisillä pohdinnoilla, pari- ja ryhmätöiden avulla, suunnittelemalla ja toteuttamalla yhteisiä projekteja ym. ym.

Entä jos joku ei tunne empatiaa? No, entä jos joku ei vain opi matikkaa? Pitäisikö matikka unohtaa opetussuunnitelmasta, koska joku ei ehkä sittenkään opi.

Ei tietenkään pidä. Mitään sellaista en ole sanonut. Mut etpä sä voi tulla jokaisen oppilaan kanssa toimeen, jos se toinen ei halua tulla sun kanssa toimeen vaikka ryhmätilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Empatiakykyä ei voi opettaa. Se määrittyy kahden ensimmäisen elinvuoden aikana sen perusteella, miten hyvin ja nopeasti äiti tai isä reagoi lapsen tarpeisiin. Ennenhän oli tapana kai kasvattaa järjestään narsisteja esim itkettämällä nukuttamisella.

Ei pidä paikkaansa. Sinä puhut nyt perusluottamuksesta. Ensimmäinen asia on oppia, mitä empatiataidoilla tarkoitetaan. Jos ei tiedä edes käsitettä, niin ehkä ei helposti tunnista omassa käyttäytymisessä empatian puutteita. Kyllä meillä ihmisillä riittää empatiassa oppimista koko eliniäksi.

Nämä asiathan on todella yksinkertaisia teoriassa.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa voisi myös opetella hyviä tapoja, esim. tervehtimistä. 

Espanjassa ollessani häpesin suomalaisia nuoria, jotka huutaa kovaan ääneen vittua ja ei osaa sanoa edes sitä pleasea. Saatikka väistää ihmisiä. 

On järkyttävää kuinka juntisti suomalaiset usein käyttäytyy, eivätkä nuoret tunnu oppivan mitään, vaikka matkustelevat paljon. 

Nuorten ja jopa nuorten aikuisten kiroilu järkyttää jopa suomalaisena. Missä ne nuoret ovat kasvaneet? Ilmeisesti telkkari ja Youtube ovat kasvattaneet.

Kyllä opetetaan, alakoulussa uskontoa on 1h/vko ja niin sanottua vahvuuksien tuntemista on 1h/vko. Eli saman verran kuin uskontoakin. Ainakin Espoossa on näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vaan toinen oppilas tuntee empatiaa? Vaikeaahan se on yksin vuorovaikuttaa.

Empatiataitoja voi oppia mm. eläytymällä tarinoihin, lukemalla, draaman keinoin, keskusteluilla, yhteisillä pohdinnoilla, pari- ja ryhmätöiden avulla, suunnittelemalla ja toteuttamalla yhteisiä projekteja ym. ym.

Entä jos joku ei tunne empatiaa? No, entä jos joku ei vain opi matikkaa? Pitäisikö matikka unohtaa opetussuunnitelmasta, koska joku ei ehkä sittenkään opi.

Ei tietenkään pidä. Mitään sellaista en ole sanonut. Mut etpä sä voi tulla jokaisen oppilaan kanssa toimeen, jos se toinen ei halua tulla sun kanssa toimeen vaikka ryhmätilanteessa.

No nuo tilanteet on just aika opettavaisia. Työelämässäkin pitää vain pystyä tekemään yhteistyötä, vaikka muuten ei toisesta niin pitäisikään. Luokassa voi vaihdella ryhmätyöpareja, niin ei aina satu se haastavin pari kohdakkain.