Te parit, joilla menee hyvin,

Mitä mieltä olet itse kun voit vertailla kahdenlaista suhdetta?

Se ensimmäinen vaihtoehto. Pidetään huolta parisuhteesta.

Meillä on kumpaakin kuvailemaasi suhdetta iloisesti sekaisin. Nuorempana oli kiireisempää ja arkisempaa, nyt on kahdenkeskistä aikaa paljon enemmän. Yhdessä 21 vuotta.

Pelkkää elämää 30 ja siihen kuuluu nuo kaikki säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kosketuksia on muutenkin kuin seksissä. Joka aamu halataan. Kerromme toisillemme päivän tapahtumat, vaikka kiireistä arki onkin. Yhdessä yli 20v.

Ollaan oltu 8v yhdessä. Ei varmaan ikinä ole juotu viiniä ja höpötelty. Halitaan ja kosketellaan kyllä paljon päivittäin. Mitään kovin ihmeellistä ei ylipäätään tehdä yhdessä. Huomioidaan kyllä toisemme arjessa pienillä eleillä. Minusta meillä on hyvä arkinen liitto. Ei erityisen romanttinen kuitenkaan. Ei olla oikein romanttisia kumpikaan.

-Puhutteko paljon suhteesta ja toisistanne? ->Ei.

-Onko teillä iltoja, jolloin istutte viinilasin kanssa ja puhutte kauniita? ->Ei.

-Teettekö aktiivisesti kivoja asioita toisillenne? -> Kyllä. Toista voi huomioida hyvin monin pienin tavoin tavallisessa arjessakin. Minusta se on osa toisen kunnioitusta, arvostusta ja rakastamista.

-Paljon kosketuksia ja suudelmia. ->Ei paljon suudelmia, mutta kosketuksia kyllä.

-Vai voiko 'mennä hyvin' ja olla rakastava ilmapiiri, vaikka arki olisi kiireistä, keskustelut linjaa 'mitä tänään syödään, kumpi käy kaupassa'? Eikä yhtään panostusta, oletuksena, että kun on yhteen menty, niin siinä pysytään. Kosketus liittyy vain kerran kahdessa viikosssa tapahtuvaan seksiin.->

Kaikkeen muuhun kyllä, mutta ei todellakaan viimeiseen lauseeseen.

Pari vuosikymmentä kestäneen suhteen jälkeen elämä on noiden vaihtoehtojen välimuoto. Välillä vähän enemmän romantiikkaa, välillä arkea. Ei puintia suhteen tilasta tai toisistamme vaan yhteisistä tulevaisuuden haaveista. Niitä pitää olla ja yhteistä halua niihin pyrkimiseen.

Meillä on aina ollut romantiikkaa arjen keskelläkin, tietysti pikkulapsiaikana vähemmän. Aina on kuitenkin pyritty ottamaan toinen huomioon, edes jollain ihan pienellä jutulla ja aamu- ja iltapusut ovat kuuluneet asiaan koko 30 vuoden yhteiselon ajan. Keskusteluja ei niinkään ole ollut, mutta ei meillä ole kauheasti ongelmiakaan ollut ja toisaalta kun ollut opiskelua, työtä, yrittäjyyttä, lapsia, talon rakentamista ja remontointia jne., niin ei siinä niin hirveästi ole ehtinyt miettiä jokaista sanaa ja tekoa ja tekemättä jättämistä. Kunhan on eletty elämää ja nautittu pienistä asioista. Olemme myös vanhanajan ihmisiä, yhdessä pysytään, ellei mitään ihan hirveää tapahdu. Ja molemmat on sitä mieltä, että pettäminen on syy eroon.

Enemmän ollaan puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta, unelmista, suunnitelmista ja haaveista. Ja yhdessä on koko ajan elämää rakennettu ja oltu yhtä mieltä suurista linjoista. Oleellista on ollut myös molempien halu kehittyä ihmisenä ja antaa toisen hioa itsestään ne suurimmat kuprut. Ajan ja iän myötä kaikki on muuttunut aina vain paremmaksi. Juuri nyt olemme eläneet monta vuotta ihanaa elämänvaihetta, lapset ovat jo melkoisen itsenäisiä, mutta silti pyörivät vielä tässä kotona. Eli on kivaa perheen yhdessäoloa ja elämää ja toisaalta omaa ja kahdenkeskistä aikaa. Muutaman vuoden kuluttua jäämme kaksistaan. Se on toisaalta varmasti vaikeaa aluksi, mutta uskon, että kunhan siihen tottuu, se onkin oikein mukavaa.

Minusta tällainen arkirakkaus on parasta, kuten on tavallisen arjen eläminenkin.

Vierailija kirjoitti:

Puhutteko paljon suhteesta ja toisistanne? Onko teillä iltoja, jolloin istutte viinilasin kanssa ja puhutte kauniita? Teettekö aktiivisesti kivoja asioita toisillenne? Paljon kosketuksia ja suudelmia.

Vai voiko 'mennä hyvin' ja olla rakastava ilmapiiri, vaikka arki olisi kiireistä, keskustelut linjaa 'mitä tänään syödään, kumpi käy kaupassa'? Eikä yhtään panostusta, oletuksena, että kun on yhteen menty, niin siinä pysytään. Kosketus liittyy vain kerran kahdessa viikosssa tapahtuvaan seksiin.

Siksi pohdin, kun takana pitkä arkiliitto, jonka jälkeen uuden miehen kanssa tuollainen romanttinen, huomioiva ja keskusteleva suhde. Että onko näissä mitän lainalaisuuksia.

Me istutaan viinilasien kanssa ja puhutaan, mutta ei suinkaan meidän suhteestamme vaan politiikasta, työasioista, kesälomasuunnitelmista, perheenjäsenistä, tulevaisuudentoiveista, heitetään paskaa läppää... Suukotellaan ja halaillaan paljon, vaikka mies välillä leikkimielisesti irvisteleekin "hyi, tyttöbakteereja" :D Ei olla kumpikaan romanttisten eleiden perään, ne tuntuu vaan vierailta vaikka kyllä puhutaan hellittelynimillä ja sanotaan että rakastetaan. Välittäminen näkyy myös arkisissa eleissä.

Arkista ja banaalia on elämä, mutta siinä ohessa tapahtuu hyvin paljon hellimistä, suukottelua, kivoja pieniä yllätyksiä (kuten vaikka lempiherkkuja yllärijälkkäriksi kaupasta, kun toinen ei sitä odota) ja kauniiden ajatusten ääneen sanomista. Kuin kumpikin haluaisi tehdä toiselle erityisen rakastetun olon vähän koko ajan, se on siellä pohjavireenä. Noita eleitä ei ole irrotettu "parisuhdeajaksi", vaan ne ripottautuvan runsaina nonparelleina kaiken tiskivuoren raivaamisen, auton huollon ja selkäfinnien puristelun lomitse. Voin tässä suhteessa paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa.

Meillä loppui riidat rahasta ja kotitöistä, kun sovittiin, että kumpikin ostaa ja tekee omat ja omien lastensa ruuat. Olemme naimisissa 46 v ja 50 v ja uusperheellisiä. Lisäksi kumpikin pesee omat ja omien lastensa pyykit. Loput kotityöt on jaettu puoliksi tehtävittäin. Seksistä kumpikin tykkää, joten siitä ei ikinä olla riideltykään. Nykyään ollaan käytännössä aina sovussa. Molemmat harrastavat myös ja jonkun verran keskustellaan suhteesta, mutta lähinnä silloin, jos on joku riidanpoikanen, mitä on ehkä 2 krt vuodessa, ei muuten.

... siis molemmilla on omat harrastuksensa. Eli eletään ikäänkuin rinnakkain sovussa ja harrastetaan seksiä melkein joka päivä eli ei suinkaan olla kämppiksiä, vaan intohimoa löytyy. Ja samantyyppinen arvomaailma myös pohjalla, vaikkei asioista syvällisesti puhellakaan. Ollaan ihan eri alojen asiantuntijoira.

Tämä siis tarkennus edelliseen.

vieras kirjoitti:

-Puhutteko paljon suhteesta ja toisistanne? ->Ei.

-Onko teillä iltoja, jolloin istutte viinilasin kanssa ja puhutte kauniita? ->Ei.

-Teettekö aktiivisesti kivoja asioita toisillenne? -> Kyllä. Toista voi huomioida hyvin monin pienin tavoin tavallisessa arjessakin. Minusta se on osa toisen kunnioitusta, arvostusta ja rakastamista.

-Paljon kosketuksia ja suudelmia. ->Ei paljon suudelmia, mutta kosketuksia kyllä.

-Vai voiko 'mennä hyvin' ja olla rakastava ilmapiiri, vaikka arki olisi kiireistä, keskustelut linjaa 'mitä tänään syödään, kumpi käy kaupassa'? Eikä yhtään panostusta, oletuksena, että kun on yhteen menty, niin siinä pysytään. Kosketus liittyy vain kerran kahdessa viikosssa tapahtuvaan seksiin.->

Kaikkeen muuhun kyllä, mutta ei todellakaan viimeiseen lauseeseen.

Niinpä. Kiireistä arkea eletään täälläkin. Mutta miten sitä voisi olla koskematta toista, kun nukutaan saman peiton alla? Välillä tosin on pakko ottaa vähän etäisyyttä, kun emme tiedä, kumpi meistä hikoilee, vai molemmat.

30 vuotta takana. Mahtavia aikoja, hellyyttä ja romantiikkaa. Vaikeita aikoj, seksittömyyttä ja riitoja. Sairauksia ja huolia. Iloja ja onnellisuutta. Aina on kuitenkin löytynyt halu toista kohtaan ja tahto jatkaa yhdessä eteenpäin. Pahimmassakin vaiheessa on säilynyt jonkinlainen kunnioitus toista kohtaan. Riidellessä ei revitä toista hajalle. Nyt on lapset jo isoja ja aikaa olla yhdessä.

Kyllä puhutaan, huomioidaan, pussaillaan... Nämä tulee ihan luonnostaan ei sillä ajatuksella että "näin täytyy hyvässä parisuhteessa tehdä", vaan pussaan miestä koska haluan pusun, keskustelen koska on asiaa ja mies on myös hyvä ystäväni jonka mielipiteet ja kuulumiset tahdon kuulla, ja huomioin arjessa koska toinenkin tekee sitä minulle ja tahdon vuorostani helpottaa ja piristää rakkaani päivää.

Kaipaan paljon läheisyyttä enkä voisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa eläminen tuntuisi kämppissuhteelta. Meitä on toki moneen junaan.