Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Itse en ainakaan vihaa ihmistä, joka ei ansaitse tulla vihatuksi. On henkisen kasvun paikka jos ei kykene pääsemään ihastuksestaan eroon muuten kuin alkaamalla vihaamaan tätä. Voi sympatiseerata ja ajatella jostain ihmisestä lempeästi ja silti päästä ihastumisesta yli. Mulla ei ole olemassa yhtään ihastusta, jota vihaisin. Kaikista pidän jossain mielessä ikuisesti, koska he ovat olleet mun silmissä erityisiä ja tulevat siis olemaan sitä jossain mielessä aina. Mutta ihastunkin aina sisimpään enkä koskaan ulkokuoreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan vihaa ihmistä, joka ei ansaitse tulla vihatuksi. On henkisen kasvun paikka jos ei kykene pääsemään ihastuksestaan eroon muuten kuin alkaamalla vihaamaan tätä. Voi sympatiseerata ja ajatella jostain ihmisestä lempeästi ja silti päästä ihastumisesta yli. Mulla ei ole olemassa yhtään ihastusta, jota vihaisin. Kaikista pidän jossain mielessä ikuisesti, koska he ovat olleet mun silmissä erityisiä ja tulevat siis olemaan sitä jossain mielessä aina. Mutta ihastunkin aina sisimpään enkä koskaan ulkokuoreen.
Voi miten kaunis ja ihana ihminen olet. <3
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan vihaa ihmistä, joka ei ansaitse tulla vihatuksi. On henkisen kasvun paikka jos ei kykene pääsemään ihastuksestaan eroon muuten kuin alkaamalla vihaamaan tätä. Voi sympatiseerata ja ajatella jostain ihmisestä lempeästi ja silti päästä ihastumisesta yli. Mulla ei ole olemassa yhtään ihastusta, jota vihaisin. Kaikista pidän jossain mielessä ikuisesti, koska he ovat olleet mun silmissä erityisiä ja tulevat siis olemaan sitä jossain mielessä aina. Mutta ihastunkin aina sisimpään enkä koskaan ulkokuoreen.
Harjoittelu tuottaa tulosta, kun vaihtaa ihmisiä kuin kalsareita.
Minä olen päättänyt olla uskollinen yhdelle, jos olen suhteessa. En ole pettänyt ennenkään, enkä petä tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein jaksaisi tätä anonyymeilyä. Eikö me oikeasti voitaisi jutella? Ollaan samoissa tiloissakin monta kertaa viikossa.
Jos on jotain ihastumista ilmassa, niin jos aletaan juttelemaan pelkkiä tylsiä työasioita niin ne tunteet voikin lakata. Ehkä joku ei halua sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen päättänyt olla uskollinen yhdelle, jos olen suhteessa. En ole pettänyt ennenkään, enkä petä tulevaisuudessakaan.
Tämä voisi olla mun ihastukselta. Itsekään en ole pettänyt, rajat on ollu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein jaksaisi tätä anonyymeilyä. Eikö me oikeasti voitaisi jutella? Ollaan samoissa tiloissakin monta kertaa viikossa.
Jos on jotain ihastumista ilmassa, niin jos aletaan juttelemaan pelkkiä tylsiä työasioita niin ne tunteet voikin lakata. Ehkä joku ei halua sitä?
Kuka nyt treffeillä haluaisi puhua tylsistä työasioista? Voihan niistä ohimennen mainita puheissaan. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen päättänyt olla uskollinen yhdelle, jos olen suhteessa. En ole pettänyt ennenkään, enkä petä tulevaisuudessakaan.
Tämä voisi olla mun ihastukselta. Itsekään en ole pettänyt, rajat on ollu..
Katsoa saa muttei koskea teoria pitää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein jaksaisi tätä anonyymeilyä. Eikö me oikeasti voitaisi jutella? Ollaan samoissa tiloissakin monta kertaa viikossa.
Jos on jotain ihastumista ilmassa, niin jos aletaan juttelemaan pelkkiä tylsiä työasioita niin ne tunteet voikin lakata. Ehkä joku ei halua sitä?
Ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän voi aina rajoja venyttää. Tiukkapipoilla on tylsää. Kerran täällä vaan eletään!
Vierailija kirjoitti:
Vähän voi aina rajoja venyttää. Tiukkapipoilla on tylsää. Kerran täällä vaan eletään!
No joo olen alkanut itsekin miettimään tolta kannalta. Ei kai sitä liian tiukkapipoinen tarvii olla. Kukin tavallaan. Mutta täytyy sanoa että itse rakastun helposti ja en kestäis itse sitä syyllisyyttä ja tunnontuskia. Jos tykkää jostain kauheasti vaik persoonana ja on kuitenkin varattu, niin huonosti siinä käy jos lähtee "kerran vaan täällä eletään"tyylillä sekoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein jaksaisi tätä anonyymeilyä. Eikö me oikeasti voitaisi jutella? Ollaan samoissa tiloissakin monta kertaa viikossa.
No ole sinä se rohkee ja tee aloite.
T. En ole sun ihastus
Siivous tehty ja just kun olin lähdössä lenkille niin vesisade. Moneskohan kerta tänä kesänä kun suunnitelma muuttuu sateen takia. ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on niitä unohduksen askelia jo tullutkin, vaikka prosessi onkin vielä kesken.
Emmä eka kertaa oo vastaavassa tilanteessa niin silleen tiedän, mikä kaava tässä unohtamisessa on.Miten se kaava sulla menee?
Vihaa seuraa unohdus, ja nyt alkaa olla jo todella syvä viha joka vaan kasvaa päivä päivältä.
Niin kauan ku sympatiseeraa mielessään sitä toista ja ajattelee jotenkin lempeästi, ei tule pääsemään yli.
Jossain vaiheessa vaan alkaa turhauttaan, tulee pintapuolinen ärsytys, surua, tuskaa, aallokkoa, realismi, vihaiset tunteet jotka alkaa vaan ottaa kierroksia ja lopulta viha on jo aivan järjetöntä ja sit vihaa seuraa se unohdus.Mut ei toi tietenkään aina päde eikä joitain kohtaan tule ikinä mitään raivoa tai vihaa kun kaikki ei anna siihen aihetta, mutta tää homma tuntuu menevän aikalailla samaa kaavaa kuin yksi juttu menneisyydessä.
Toivon, että mulle käy juuri noin! Voi kun pääsisin tähän!! Onneksi se ihastus ei tee eikä sano mitään, niin uskon pääseväni vielä joku päivä tähän, Jos puhelisi, ottaisi kontaktia, tai katsoisi silmiin, olisin taas mennyttä, sydän sulaisi ja olisin ikuisesti rakkauteni ja haluni vanki. Kiitos siis maailmankaikkeudelle siitä, että toinen on niin kylmä:) Haluan vapaaksi tästä sydäntäni repivästä halusta ja rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
En enää oikein jaksaisi tätä anonyymeilyä. Eikö me oikeasti voitaisi jutella? Ollaan samoissa tiloissakin monta kertaa viikossa.
No jutellaan ihmeessä! Kyllä se mulle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan vihaa ihmistä, joka ei ansaitse tulla vihatuksi. On henkisen kasvun paikka jos ei kykene pääsemään ihastuksestaan eroon muuten kuin alkaamalla vihaamaan tätä.
"Jos ei kykene pääsemään muuten ihastuksestaan eroon kuin vihaamalla" - luitko toista kappaletta jossa kirjoitan, ettei vihaa aina tietenkään tule kun kaikki eivät anna siihen aihetta?
Siitä voisi päätellä, ettei yli pääsemiseen TARVITSE vihaa, joissain tapauksissa se on vain looginen seuraus ja armahtaja....
Olen rakastunut tätä ennen muutamasti elämässäni ja kahta niistä olen joskus vihannut (toista huomattavan paljon, toista vaan puuskittain ja vähän), kolmannesta en ole ajatellut ikinä pahaa tai tuntenut vahvoja negatiivisia tunteita.
Ensimmäisen kanssa vihalle oli aihetta, mutta ei se päässyt ikinä kasvamaan kun nähtiin sen verran usein ja sain purkaa sitä + sain jatkuvasti tuta niitä henkilön hyviäkin puolia ja vajosin itsekin aika alas (kostettiin lopulta molemmat kilpaa).
Tätä henkilöä muistelen aika neutraalina, hieman huvittuneena.
En lähtisi hänen kanssaan innoissaan kahville, mutta voisin mennä jos ei olisi juuri silloin muutakaan ja haluttaisi tehdä jotain.
Hänen kuulumisensa ei varsinaisesti kiinnosta, mutta voitaisiin nauraa yhteisille koomisille muistoille.
Toisen kanssa vihalle todellakin oli aihetta ja syvästi, ja viha sai kasvaa rauhassa vuosia.
Romanssin jälkeen nähtiin vaan kerran vuodessa tai kahdessa ja siinä välissä oli hiljaisuus, eli viha oli joka tapaamisella edellistä massiivisempi ja eskaloitui lopulta hyvin mittavaksi, suoraan sydämestä kumpuavaksi hurrikaaniksi (joku voisi nimittää kostoksi) joka katkoi lopullisesti välillämme olleet langat ja vapautti minut vihasta, jonka jälkeen tuli rauha.:)
Tämän henkilön kanssa en lähtisi mihinkään enkä välitä nähdä häntä silmissäni.
Minulle tuo henkilö on olematon, viha neutralisoi hänet kaikilla tavoilla.
Viha vei minulta pois sen ihmisen aiheuttaman taakan, kiitos viha!
Kolmas on valtavan ihana mies jota kunnioitan loputtomasti ja tiedän, että tulen aina kunnioittamaankin.
Hän ei ole antanut ikinä aihetta muuhun, koska on AINA kohdellut minua kunnioittavasti.
En ole ikinä esim. raivostunut tälle ihmiselle ja ajatuskin vaikkapa hänen haukkumisesta on täysin absurdi.
Tämän henkilön kanssa romanssi on myös kestänyt -yllättäen- huomattavasti pidempään kuin kenenkään muun kanssa, ja hän on myös ainoa ihminen jonka kainalossa olen pahoinakin aikoina nukahtanut helposti ja nukkunut pitkiä hyviä unia (yleensä miesten kanssa nukkuessa on levoton eikä saa nukuttua).
Tuota henkilöä ehdottomasti rakastan ja tulen aina rakastamaan, vaikka en haluakaan sitoutua häneen.
Hän on aina saanut parasta, niin henkisesti kuin aineellisesti kuin fyysisestikin.
(Jatkuu alla)
...jatkoa edelliseen
Ei siis ole kyse siitä, että olisin jotenkin vihainen ihminen joka vihasta nauttii (en ole enkä nauti) tai olisin hankala henkilö jota on vaikea miellyttää (en ole eikä ole).
Kyse on KUNNIOITUKSESTA.
Pointti ei siis ole mitä kukin tekee ja jättää tekemättä vaan MITEN tekee!
Tuo kertomani kolmas henkilö (mies jota arvostan aina) on todellakin mokaillut ja hölmöillyt, tehnyt ikäviä juttuja kuten kaikki enkä totta puhuen muista, että olisin ikinä hänen kanssaan päättänyt yhtään mistään (en edes halua), mutta pointti onkin siinä, että hän on aina kunnioittanut eli selittänyt tilanteet ja pyytänyt aina heti anteeksi, pahoitellut jne.
Hän ei myöskään ikinä ole käytöksellään luonut minulle turvattomuutta tai aiheuttanut uhattua oloa (ns. mustasukkaisuuden lähde ja syy sille, miksi "mustasukkaisuus" on riesana vain joidenkin ihmisten kanssa).
Kunnioituksesta siis kaikki lähtee, niinkuin kaikki universumissa.
Jos minua kohdellaan epäkunnioittavasti ja saan osakseni halveksunnan ja jopa vihan eleitä, niin tottakai minultakin menee kaikki kunnioitus ja hellät tunteet voikin muuttua raivoksi joka sitten ajan myötä eskaloituu vihaksi.
Itse ne henkilöt sitä haluavat ja kerjäävät.
Siihen on syynsä, miksi ihminen ylipäätään tuntee vihaa (luo selviytymiskeinoja).
Ärsyttää tuollaiset mustavalkoiset oletukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen päättänyt olla uskollinen yhdelle, jos olen suhteessa. En ole pettänyt ennenkään, enkä petä tulevaisuudessakaan.
Tämä voisi olla mun ihastukselta. Itsekään en ole pettänyt, rajat on ollu..
Katsoa saa muttei koskea teoria pitää paikkansa.
Äh, kun yhden parin rajat on eri kuin toisen. Ne vaihtelee miten päätetään olla..
Sinä vihaaja vaikutat epävakaalle ja maaniselle persoonalle. Vihaa eniten itseäsi, siihen olis selvästikkin täydet aheet ja syyt. Olet inhottava ihminen jota kukaan ei rakasta. Tajua se.
Ketju on lukittu.
Vihaa seuraa unohdus, ja nyt alkaa olla jo todella syvä viha joka vaan kasvaa päivä päivältä.
Niin kauan ku sympatiseeraa mielessään sitä toista ja ajattelee jotenkin lempeästi, ei tule pääsemään yli.
Jossain vaiheessa vaan alkaa turhauttaan, tulee pintapuolinen ärsytys, surua, tuskaa, aallokkoa, realismi, vihaiset tunteet jotka alkaa vaan ottaa kierroksia ja lopulta viha on jo aivan järjetöntä ja sit vihaa seuraa se unohdus.
Mut ei toi tietenkään aina päde eikä joitain kohtaan tule ikinä mitään raivoa tai vihaa kun kaikki ei anna siihen aihetta, mutta tää homma tuntuu menevän aikalailla samaa kaavaa kuin yksi juttu menneisyydessä.