Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Fägäri kirjoitti:

Mä en saa aikaan että näkisin sut. Ajattelen sua silti. Hyvin paljon. Love ya. Kai tän on parempi näin. Uskon niin.

Olisi niin ihanaa käydä istua kahdestaan rantasaunan terassilla, käydä yöuinnilla ja loikoilla sen jälkeen päällekkäin takkatulen äärellä. Ei tarttis edes jutella mitään.Rakastaisin sinua ihan vain siinä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Fägäri kirjoitti:

Mä en saa aikaan että näkisin sut. Ajattelen sua silti. Hyvin paljon. Love ya. Kai tän on parempi näin. Uskon niin.

Olisi niin ihanaa käydä istua kahdestaan rantasaunan terassilla, käydä yöuinnilla ja loikoilla sen jälkeen päällekkäin takkatulen äärellä. Ei tarttis edes jutella mitään.Rakastaisin sinua ihan vain siinä hetkessä.

samaa mieltä olen. :/

Heidi, koska nähdään?

Voisiko olla, että niin kauan on toivoa, kunnes ei enää ole?

Elkäähän hätäilkö

Ulostaudun nyt kirjoitti:

Elkäähän hätäilkö

En ulostaudu, koska ummetus

Heitän toiveen suukon kera kirjoitti:

Koskaan ei tiedä...mitä huominen tuokin tullessaan. ❤ Rakastan vain yhtä.

Niin elämä elää ja tilanteet muuttuu samoin kuin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Heidi, koska nähdään?

Sitä mäkin mietin. Ei se Heidi vastaa meille.

Heitän toiveen suukon kera kirjoitti:

Koskaan ei tiedä...mitä huominen tuokin tullessaan. ❤ Rakastan vain yhtä.

Ehkä toiveesi toteutuu...

Vierailija kirjoitti:

Monella täällä taitaa olla sellainen tilanne ettei uskalla kertoa ihastumisestaan. Haastankin teidät vastaamaan tänne, että mikä on pahinta mitä sen seurauksena voisi tapahtua? Entä mitä itse ajattelisitte jos joku tulisi kertomaan teille tunteistaan?

Mulle itseasiassa tuli tuossa hiljattain puhelimeen hyvin lyhyt ja ytimekäs "Kaipaan"-viesti, enkä mä nyt ainakaan mitään negatiivista ajatellut.

Mietin, keltähän se oli ja kuinka sievä tapa toi oli, ilmasta vaan tuntemuksensa sen suuremmitta puheitta.

En tiedä kuka sen lähetti eikä sillä oikeastaan ole väliä, koska tiedän, ettei lähettäjä ollut se ketä minä kaipaan.

Varmaan vaan joku menneisyyden dude jonka numeroa mulla ei enää ole, mutta joka tapauksessa ihan hyvä tommonen epä-ahdistava tapa kuitenkin ilmaista itseään.

Siitähän voi tännekin kirjoittelevat ottaa mallia jos tilanne tuollaisen sallii, itselläni on se tilanne etten voi enää ottaa yhteyttä kaipaamaani henkilöön eli en voi itse tuollaista tehdä (olen jo ottanut tai suorastaan ahdistellut eikä tullut vastakaikua).:D

Harmi vaan, kun tunteet menee usein ihan ristiin eikä millään ole silleen mitään merkitystä. Aika plusmiinus-nolla tunnustatko jotain vai etkö, tunnustetaanko sulle vai ei.

Minulla on ikävä sinua. Olet usein ajatuksissani, tiedät sen varmasti. Toivon kaikesta huolimatta, että voit hyvin, ethän muista minuakaan pahalla. Joskus ajattelen, että ehkä vielä tapaamme. En kuitenkaan uskalla soittaa tai edes kirjoittaa sinulle, ehkä näin on parempi, mietin.. Pitää sinut hiljaa ajatuksissani ja yhteiset muistot sydämessä, ne hyvät muistot jotka jäivät. Olen pahoillani omalta osaltani, että asiat menivät niin kuin menivät. Minulla oli paha olla, en kuunnellut sinua, en aina edes ymmärtänyt vasta kuin jälkeen päin sanojesi merkityksen. Kai joillain teoillasi koitit suojella minua jollain tapaa, ehkä etten lähtisi, en tiedä.. Tuntui niin tyhjältä kun viimeisiä kertoja tapasimme, ei se aika mennyt palaa niin. Luottamusta vaikea rakentaa uudelleen, kyllä minä ymmärrän. Mutta sinä satutit minua paljon, tiedät myös sen. Kerroinhan sinulle kuinka minuun sattui. Iltaisin istun kuistilla ja tulet mieleeni, en kuitenkaan soita mutta toivon, että tunnet joskus minut sydämessä, ainakin ne kauniit muistot, pidä sinäkin ne. En tiedä miksi tämän tänne kirjoitan, typerältä tuntuu tämäkin, tuskin tätä koskaan luet, en tiedä. 11.07.2017, sinulle.

Hyvin meillä pyyhkii rakas. Antaa mennä vaan <3

VMMH kirjoitti:

Minulla on ikävä sinua. Olet usein ajatuksissani, tiedät sen varmasti. Toivon kaikesta huolimatta, että voit hyvin, ethän muista minuakaan pahalla. Joskus ajattelen, että ehkä vielä tapaamme. En kuitenkaan uskalla soittaa tai edes kirjoittaa sinulle, ehkä näin on parempi, mietin.. Pitää sinut hiljaa ajatuksissani ja yhteiset muistot sydämessä, ne hyvät muistot jotka jäivät. Olen pahoillani omalta osaltani, että asiat menivät niin kuin menivät. Minulla oli paha olla, en kuunnellut sinua, en aina edes ymmärtänyt vasta kuin jälkeen päin sanojesi merkityksen. Kai joillain teoillasi koitit suojella minua jollain tapaa, ehkä etten lähtisi, en tiedä.. Tuntui niin tyhjältä kun viimeisiä kertoja tapasimme, ei se aika mennyt palaa niin. Luottamusta vaikea rakentaa uudelleen, kyllä minä ymmärrän. Mutta sinä satutit minua paljon, tiedät myös sen. Kerroinhan sinulle kuinka minuun sattui. Iltaisin istun kuistilla ja tulet mieleeni, en kuitenkaan soita mutta toivon, että tunnet joskus minut sydämessä, ainakin ne kauniit muistot, pidä sinäkin ne. En tiedä miksi tämän tänne kirjoitan, typerältä tuntuu tämäkin, tuskin tätä koskaan luet, en tiedä. 11.07.2017, sinulle.

Joku "suojelee sinua" ja sitten alat sanomaan että se joku satutti sinua sanoillaan. Ja vielä pitäisi jonkun luottamusta rakentaa takaisin? Että mitä hittoa? Miksi soittaisitkaan kuistiltasi jos kerran syy ei ole edes sinussa? En pidä muistoja tuollaisista eli ehkä tämä vaan menee väärälle ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

VMMH kirjoitti:

Minulla on ikävä sinua. Olet usein ajatuksissani, tiedät sen varmasti. Toivon kaikesta huolimatta, että voit hyvin, ethän muista minuakaan pahalla. Joskus ajattelen, että ehkä vielä tapaamme. En kuitenkaan uskalla soittaa tai edes kirjoittaa sinulle, ehkä näin on parempi, mietin.. Pitää sinut hiljaa ajatuksissani ja yhteiset muistot sydämessä, ne hyvät muistot jotka jäivät. Olen pahoillani omalta osaltani, että asiat menivät niin kuin menivät. Minulla oli paha olla, en kuunnellut sinua, en aina edes ymmärtänyt vasta kuin jälkeen päin sanojesi merkityksen. Kai joillain teoillasi koitit suojella minua jollain tapaa, ehkä etten lähtisi, en tiedä.. Tuntui niin tyhjältä kun viimeisiä kertoja tapasimme, ei se aika mennyt palaa niin. Luottamusta vaikea rakentaa uudelleen, kyllä minä ymmärrän. Mutta sinä satutit minua paljon, tiedät myös sen. Kerroinhan sinulle kuinka minuun sattui. Iltaisin istun kuistilla ja tulet mieleeni, en kuitenkaan soita mutta toivon, että tunnet joskus minut sydämessä, ainakin ne kauniit muistot, pidä sinäkin ne. En tiedä miksi tämän tänne kirjoitan, typerältä tuntuu tämäkin, tuskin tätä koskaan luet, en tiedä. 11.07.2017, sinulle.

Joku "suojelee sinua" ja sitten alat sanomaan että se joku satutti sinua sanoillaan. Ja vielä pitäisi jonkun luottamusta rakentaa takaisin? Että mitä hittoa? Miksi soittaisitkaan kuistiltasi jos kerran syy ei ole edes sinussa? En pidä muistoja tuollaisista eli ehkä tämä vaan menee väärälle ihmiselle. 

Kyllä niistä kymmenestä vuodesta muistoja jää. Väärälle ihmiselle meni mutta kesän jatkoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin meillä pyyhkii rakas. Antaa mennä vaan <3

Meillä ei.

Terveiset kaipaamalleni henkilölle:

Miksi et tule hattu kourassa pyytämään anteeksi ja sopimaan asioita niin että olisit oikeasti pahoillasi? Tiedät itsekin että annan anteeksi kun vain oikeasti olisit pahoillasi asiasta etkä vain muodon vuoksi. Ja on ikävä sinua, mutta valitettavasti sinun täytyy olla se joka tulee pyytämään anteeksi ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VMMH kirjoitti:

Minulla on ikävä sinua. Olet usein ajatuksissani, tiedät sen varmasti. Toivon kaikesta huolimatta, että voit hyvin, ethän muista minuakaan pahalla. Joskus ajattelen, että ehkä vielä tapaamme. En kuitenkaan uskalla soittaa tai edes kirjoittaa sinulle, ehkä näin on parempi, mietin.. Pitää sinut hiljaa ajatuksissani ja yhteiset muistot sydämessä, ne hyvät muistot jotka jäivät. Olen pahoillani omalta osaltani, että asiat menivät niin kuin menivät. Minulla oli paha olla, en kuunnellut sinua, en aina edes ymmärtänyt vasta kuin jälkeen päin sanojesi merkityksen. Kai joillain teoillasi koitit suojella minua jollain tapaa, ehkä etten lähtisi, en tiedä.. Tuntui niin tyhjältä kun viimeisiä kertoja tapasimme, ei se aika mennyt palaa niin. Luottamusta vaikea rakentaa uudelleen, kyllä minä ymmärrän. Mutta sinä satutit minua paljon, tiedät myös sen. Kerroinhan sinulle kuinka minuun sattui. Iltaisin istun kuistilla ja tulet mieleeni, en kuitenkaan soita mutta toivon, että tunnet joskus minut sydämessä, ainakin ne kauniit muistot, pidä sinäkin ne. En tiedä miksi tämän tänne kirjoitan, typerältä tuntuu tämäkin, tuskin tätä koskaan luet, en tiedä. 11.07.2017, sinulle.

Joku "suojelee sinua" ja sitten alat sanomaan että se joku satutti sinua sanoillaan. Ja vielä pitäisi jonkun luottamusta rakentaa takaisin? Että mitä hittoa? Miksi soittaisitkaan kuistiltasi jos kerran syy ei ole edes sinussa? En pidä muistoja tuollaisista eli ehkä tämä vaan menee väärälle ihmiselle. 

Kyllä niistä kymmenestä vuodesta muistoja jää. Väärälle ihmiselle meni mutta kesän jatkoja.

Sun tekstistä aukeni vaan se että sulla oli joku suojelija. Joka satutti sinua ja se siitä. Sitten kun se on sua satuttanut, mietit josko soittaisit sille ja höpiset luottamuksen menetyksestä. Eli koska se satutti sinua, niin käytännössä SINÄ et voisi koskaan luottaa tuohon ihmiseen. Joka on siis ollut suojasi, kunnes paskansi kotiin. Menetit luottamuksen HÄNEEN. Et todellakaan laita sille ihmiselle mitään viestejä. Tai sitten et myönnä omia virheitä, eikä se luottamuspula olekaan yksin sinulle vaan ehkä mieskään ei voi luottaa? 

Vierailija kirjoitti:

Terveiset kaipaamalleni henkilölle:

Miksi et tule hattu kourassa pyytämään anteeksi ja sopimaan asioita niin että olisit oikeasti pahoillasi? Tiedät itsekin että annan anteeksi kun vain oikeasti olisit pahoillasi asiasta etkä vain muodon vuoksi. Ja on ikävä sinua, mutta valitettavasti sinun täytyy olla se joka tulee pyytämään anteeksi ensin.

Olet kuin äitini. Martyyrina itkee kun muut ei leiki niin kuin hän sanoo. Itse ei voi ottaa yhteyttä, koska sen toisen pitää niin tehdä. 

Mitä jos olisit suurempi ihminen, myönnät omat virheet myös aidosti ja lähestyt sitä toista ihmistä itse? 

Ja kun se pyytää anteeksi, uskot sen, etkä pelaa taas ettei se ole oikeasti pahoillaan vaan muodon vuoksi pahoillaan. 

Ja miksi sinä olisit valmis ottamaan takaisin ihmisen, jonka sanoihin et luota? 

Miksi sen henkilön pitäisi pyytää anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Terveiset kaipaamalleni henkilölle:

Miksi et tule hattu kourassa pyytämään anteeksi ja sopimaan asioita niin että olisit oikeasti pahoillasi? Tiedät itsekin että annan anteeksi kun vain oikeasti olisit pahoillasi asiasta etkä vain muodon vuoksi. Ja on ikävä sinua, mutta valitettavasti sinun täytyy olla se joka tulee pyytämään anteeksi ensin.

Sunlaiset ihmiset on maailman ärsyttävimpiä. Ite ei muka koskaan tee mitään väärin ja toinen muka tekee kaiken väärin ja sen toisen pitää koko ajan olla pyytelemässä kaikkea mahdollista anteeksi. En voi sietää sunlaisia. Yäk.