Kerroin naisseurassa itseironisia juttuja ja sain myöhemmin kuulla olevani "luuseri" jolla on "huono itsetunto"

Ei naiset yleensä tunnista oikeaa itsetuntoa. Mitä nuorempi nainen sitä huonommin. He pitävät itsevarmaa esittäjää hyvä itsetuntoisena.

Nuo naiset olivat nuoria ja varmaan vielä suurimmaksi osaksi kananaivoisia laumasieluja. Ole vain edelleenkin oma itsesi, niin löydät sen oikean naisen, joka pitää sinusta juuri tuollaisena.

Ei tuo toimi kaikkien kanssa. Seuran pitää olla vähemmän vakavaa, sellaista, joka kykenee nauramaan itselleen ja elämälle ja joka ymmärtää tuollaista huumoria. Älyäkin pitää olla. Ja tuossa itseironiassakin voi mennä liian pitkälle, jolloin se on vain kiusaannuttavaa. Mutta älä lannistu: oikeassa seurassa homma kyllä toimii.

Taisit puhua miesten juttuja naisseurassa.

Itseironia on vaikea laji siinä missä muukin ironia. Lisäksi nuo ilmaukset "luuseri" ja "huono itsetunto" ovat sellaisia standardi-ilmauksia, jotka päästetään ilmoille, kun muuta ei osata ajatella. Liioittelenkohan, jos sanon, että toisten mokista jauhaminen ja vahingonilo ovat vain tämän kohtuuttoman kilpailuyhteiskunnan ilmenemiä? Kun kaikilla on pelko perseessä, se purkautuu vahingoniloa siitä, että joku (mukamas) ei pärjää kisassa?

Jotenkin hämärästi tämä itseironia myös liittyy vaatimukseen siitä, että itselleen pitäisi osata nauraa. Näinhän asia toki usein on, mutta miksi tätä itselleen nauramisen vaatimusta esittävät olettavat, että toisten pitäisi saada ensin nauraa jonkun töppäykselle. Eikö sen pitäisi saada aloittaa nauru, joka nauraa itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Taisit puhua miesten juttuja naisseurassa.

Olen nainen. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit puhua miesten juttuja naisseurassa.

Olen nainen. -ap

Ne vaan halusi kiusata sua.

Ihan sama mitä olisit sanonut tai tehnyt, olisit silti ollut joku mystinen luuseri.

Ihmiset hakee yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä, että ne kiusaa jotain, sulkee sen ulkopuolelle. Ei kannata välittää.

Näin naisena on sanottava, että naisporukoissa ainoa hyväksyttävä itseironian muoto tuntuu olevan omien läskien mollaaminen. Mielestäni se ei tosin edes ole itseironiaa vaan huonoitsetuntoisen ihmisen huomionkerjuuta ja itsesääliä. Olen joskus naisporukassa läppää heittäessä saattanut heittää kehiin jonkun arkisen kömmähdyksen, esimerkiksi sen, kuinka poltin epähuomiossa joulupiparit pohjaan ja lisännyt vielä, että näinhän siinä tuppaa käymään, kun on tällainen viiden tähden kotihengetär. Tämäntyyppisiä heittoja ei yleensä tajuta lainkaan, vaan joku saattaa jopa tuhahtaa alentuvasti, että enpä sinuna menisi kotihengettäryydestä puhumaan. Varsinkin ns. perinteisten naisten porukoissa ei omille toilailuille ja päättömyyksille osata nauraa, vaan se on aina joko sitä oman ulkonäön morkkaamista tai muille, yleensä joukosta hiemankin erottuville, ihmisille tirskumista.

Vierailija kirjoitti:

vaan joku saattaa jopa tuhahtaa alentuvasti, että enpä sinuna menisi kotihengettäryydestä puhumaan. .

Kyllä ne tajuaa mitä sä tarkoitit, mutta tarjosit niille just tilaisuuden alentaa sua ja ylentää itseään.

Muistan joskus paikallisjunassa, kun siihen tuli keski-ikäisten naisten työporukka mun viereen (olin itse jotain 19v), ja ne jotain jutteli, yksi niistä naureskeli miten sen nuorin lapsi "kasvaa kuin pellossa", se oli sellainen hauska, itseironinen heitto...

No, niille muille se oli vain tilaisuus ylentää itseään, ne katsoi sitä paheksuvasti ja alkoivat jauhaa siitä miten heidän lapset ei kyllä kasva "kuin pellossa", ja miten tuollaista kasvatusta voi olla jne. ad nauseam. Nolasivat vielä julkisesti sen hauskan naisen.

Otin siitä opiksi, enkä ikinä vieraiden ihmisten seurassa anna niille mitään tilaisuutta tuollaiseen.

Itseironia on parhaimmillaan hieno ominaisuus, joka tarkoittaa, ettei ihminen ota itseään liian vakavasti. Toisaalta itseironia on myös monen defenssi. Paljon viljeltynä se on outoa ja saa epäilemään, ettei kaikki ole kohdallaan. Itseironian onnistunut viljely on myös sosiaalista pelisilmää vaativa taito. Jos huomaa, ettei toinen sitä tajua, paras on vaihtaa tyyliä.

Oma tapasi käyttää itseironiaa kuulostaa passiivis-aggressiiviselta. Se, mitä oikeasti ajoit takaa, ei ollut huumori tai itseironia vaan käytit sitä keinona nolata naisia, jotka mielestäsi käyttäytyivät huonosti. Taisit epäonnistua.

Itse kannattaisin sellaista lähestymistapaa, että välttää toisia haukkuvia ihmisiä ja jos ei pysty, voi joskus kokeilla suoraan sanoa, että kylläpä haukutte toisia, ikävä kuunnella. Tuollainen outo venkoilu ei oikein käy viestinnästä.

Vierailija kirjoitti:

Itseironia on parhaimmillaan hieno ominaisuus, joka tarkoittaa, ettei ihminen ota itseään liian vakavasti. Toisaalta itseironia on myös monen defenssi. Paljon viljeltynä se on outoa ja saa epäilemään, ettei kaikki ole kohdallaan. Itseironian onnistunut viljely on myös sosiaalista pelisilmää vaativa taito. Jos huomaa, ettei toinen sitä tajua, paras on vaihtaa tyyliä.

Oma tapasi käyttää itseironiaa kuulostaa passiivis-aggressiiviselta. Se, mitä oikeasti ajoit takaa, ei ollut huumori tai itseironia vaan käytit sitä keinona nolata naisia, jotka mielestäsi käyttäytyivät huonosti. Taisit epäonnistua.

Itse kannattaisin sellaista lähestymistapaa, että välttää toisia haukkuvia ihmisiä ja jos ei pysty, voi joskus kokeilla suoraan sanoa, että kylläpä haukutte toisia, ikävä kuunnella. Tuollainen outo venkoilu ei oikein käy viestinnästä.

Hannibal Lecter profiloi kirjoittajan täydellisesti parin rivin perusteella. Nolasit nolatun hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseironia on parhaimmillaan hieno ominaisuus, joka tarkoittaa, ettei ihminen ota itseään liian vakavasti. Toisaalta itseironia on myös monen defenssi. Paljon viljeltynä se on outoa ja saa epäilemään, ettei kaikki ole kohdallaan. Itseironian onnistunut viljely on myös sosiaalista pelisilmää vaativa taito. Jos huomaa, ettei toinen sitä tajua, paras on vaihtaa tyyliä.

Oma tapasi käyttää itseironiaa kuulostaa passiivis-aggressiiviselta. Se, mitä oikeasti ajoit takaa, ei ollut huumori tai itseironia vaan käytit sitä keinona nolata naisia, jotka mielestäsi käyttäytyivät huonosti. Taisit epäonnistua.

Itse kannattaisin sellaista lähestymistapaa, että välttää toisia haukkuvia ihmisiä ja jos ei pysty, voi joskus kokeilla suoraan sanoa, että kylläpä haukutte toisia, ikävä kuunnella. Tuollainen outo venkoilu ei oikein käy viestinnästä.

Hannibal Lecter profiloi kirjoittajan täydellisesti parin rivin perusteella. Nolasit nolatun hienosti.

Noh, ehkä saan unta yöllä kuitenkin. Ap itse tuli tänne purkamaan ylemmyydentuntoaan, jota hän koki kuvaamassaan tilanteessa. Hän pitää itseään noita naisia parempana ja nyt häntä harmittaa, kun ei saanut viestiään läpi. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseironia on parhaimmillaan hieno ominaisuus, joka tarkoittaa, ettei ihminen ota itseään liian vakavasti. Toisaalta itseironia on myös monen defenssi. Paljon viljeltynä se on outoa ja saa epäilemään, ettei kaikki ole kohdallaan. Itseironian onnistunut viljely on myös sosiaalista pelisilmää vaativa taito. Jos huomaa, ettei toinen sitä tajua, paras on vaihtaa tyyliä.

Oma tapasi käyttää itseironiaa kuulostaa passiivis-aggressiiviselta. Se, mitä oikeasti ajoit takaa, ei ollut huumori tai itseironia vaan käytit sitä keinona nolata naisia, jotka mielestäsi käyttäytyivät huonosti. Taisit epäonnistua.

Itse kannattaisin sellaista lähestymistapaa, että välttää toisia haukkuvia ihmisiä ja jos ei pysty, voi joskus kokeilla suoraan sanoa, että kylläpä haukutte toisia, ikävä kuunnella. Tuollainen outo venkoilu ei oikein käy viestinnästä.

Hannibal Lecter profiloi kirjoittajan täydellisesti parin rivin perusteella. Nolasit nolatun hienosti.

Noh, ehkä saan unta yöllä kuitenkin. Ap itse tuli tänne purkamaan ylemmyydentuntoaan, jota hän koki kuvaamassaan tilanteessa. Hän pitää itseään noita naisia parempana ja nyt häntä harmittaa, kun ei saanut viestiään läpi. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Lopeta nyt puupää jo tuo päteminen ja vittuilu. :D

Itseironia tosiaan on hankala laji, ja sitä ei kannata vieraiden ihmisten kanssa harjoittaa ollenkaan. Osa ymmärtää, osa ottaa tosissaan (ja kertoo eteenpäin sen jutun totena) ja osa luulee että peittelet heikkoja kohtiasi defenssillä.

Itse olen harrastanut itseironiaa tosi paljon (koska inhoan muille nauramista, koskaan ei tiedä milloin joku loukkaantuu ja ihan syystä yleensä -muista ihmisistä ei saa vääntää vitsiä!) ja säänut myös kärsiä seurauksia paljon. Nykyään olen viisaampi ja vain muutamien kavereideni kanssa harrastan sitä. Itseironian ymmärrys riippuu myös monesta tekijästä, eli yleensä itseironiani tajuava ystävä ei aina tajua sitä. Esim asia voi olla sellainen, joka on hänelle vakava.

Mulle on ap käynyt ihan samalla lailla...

Huonoitsetuntoisia luusereita on ne naiset jotka haukkuu muita porukassa ja jättää jonkun porukan ulkopuolelle. Tätä sattuu jatkuvasti. Ä mmät on niin sivistyneitä, tai siis siitä kaukana.

Ei tarvi kuin näyttää vähän väärältä niin jos joku ei susta tykkää, niin paskajuorut on jo tuulettimessa ennen kuin kukaan tuntee ees sua.