Joudun äidiksi täysin hunningolla olevalle teinille

Ei kuulu palstan genreen antaa hyviä neuvoja. Huonoja tulee pyytämättäkin.

Miten tytön isä suhtautuu asiaan ja mikä hänen roolinsa on ollut tyttärensä elämässä? Miksi sinä olet se aikuinen, joka täällä pähkäilee tätä asiaa?

Kuulostaa siltä, että syy(t) tytön ongelmiin liittyvät vanhempiin. Ehkä olisi jonkin sortin palaverin ja terapian paikka? Tyttöä ei saa missään nimessä syyllistää tilanteestaan, sillä hän ei ole lapsuutensa kasvuolosuhteita valinnut.

voisi olla hyvä kysyä neuvoja jostain ihan lääkäriltä / psykologilta joka ongelmanuorten kanssa työskentelee

Oi voi, onnea tulevaan.

Et sä mitenkään joudu tuohon tilanteeseen, vaan olet valinnut miehen jolla on lapsi. Oma valinta siis, älä valita huonojen valintojesi seurauksista.

Miksi sinä olisit se, joka parantaa tytön?

Isä vastuuseen, ei äitipuoli. Mielenterveysongelmainen on sairas, joten eiköhän sieltä tule lääkäreiltä ja hoitajilta kotihoito-ohjeet.

Nälässäpitäminen on muuten yksi keino käyttää valtaa.

Kiusataanko tyttöä koulussa? Antaako hänen isänsä tarpeeksi tukea tytölle? Minkälainen suhde tytöllä on sinua kohtaan? Minun korvaani tuo kuulostaa masennukselta ja syömishäiriöltä jotka tulisi hoidattaa ihan ammattilaisella. Käykö tyttö edes terapiassa?

Minusta on turha kehitellä syömiseen mitään ihme systeemejä. Tuon ikäinen syö, mitä kotona tarjotaan. Jos tyttö nyt alkaa elää erilaista elämää kaikin puolin, niin moni asia voi normalisoitua ihan itsestään. Tärkeintä olisi saada koulunkäynti jotenkin raiteilleen. Tuntuisi hänestäkin varmaan pahalta joutua jonkinlaiselle läskileirille kotonaan ja joutua heti sillä tavalla silmätikuksi. Tärkeämmät asiat ensin.

Voisitte yrittää vaikuttaa painoon ja ruokatottumuksiin tekemällä yhdessä ruokaa, ihan vaan aloitatte vaikka hampurilaisista ym mutta kotitekoisena, ja sitten vähän kerralla teette terveellisempää. Voisi oppia näin tykkäämään ruuan laitosta ja terveellisestä ravinnosta. Voit myös ottaa asian ihan suoraan puheeksi tytön kanssa. Sanot että hänellä on hankala elämäntilanne ja kysyt haluaisiko tyttö puhua siitä sinun tai isänsä kanssa, tai jos tuntuu pahalta jakaa tuntojaan teille, haluaisiko hän jutella jollekkin ulkopuoliselle ammattilaiselle. Rupea kannustamaan urahaaveissa, mutta älä painosta vaan nimenomaan kannusta taustalla. Hakeudu jutteluyhteyteen. Jos rupeaa hölmöilemään niin totta kai pitää ojentaa ja olla tiukka, mutta kun yrität teini-ikäisen kanssa luoda luottamussuhdetta pitäisi sinun pystyä käsittelemään häntä kuin kypsää ihmistä, koska hän varmasti kaipaa myös sitä että häntä kunnioitetaan.

Olet sinä kultakimpaleen löytänyt kun jättää taaksensa pahoinvoivia avioerolapsia. Eron jälkeen äidillä ja lapsella alkaa yleensä mennä huonommin eli roskaruokaa, rajattomuutta ja masennusta.

Tarkista ensin oma mielipiteesi lapsesta. Täysin hunningolla oleva ei kyllä kuvaa muuta kertomaasi.

Huolestuttavaa, että jollain lapsella on tuollainen kasvattaja, joka leimaa lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on turha kehitellä syömiseen mitään ihme systeemejä. Tuon ikäinen syö, mitä kotona tarjotaan. Jos tyttö nyt alkaa elää erilaista elämää kaikin puolin, niin moni asia voi normalisoitua ihan itsestään. Tärkeintä olisi saada koulunkäynti jotenkin raiteilleen. Tuntuisi hänestäkin varmaan pahalta joutua jonkinlaiselle läskileirille kotonaan ja joutua heti sillä tavalla silmätikuksi. Tärkeämmät asiat ensin.

Tuon ikäinen syö myös paljon kodin ulkopuolella ja sitä ei pysty kukaan kontrolloimaan.

Ota itse yhteyttä psykologiin ja lähde hakemaan neuvoja sitä kautta. On hienoa jos todella aiot auttaa tyttöä ja ottaa kasvatusvastuuta. Tytön pitää saada rakkautta ja saada työkaluja joiden avulla kokee itsensä hyväksytyksi ja arvokkaaksi. 

En tiedä, mutta ai että mä olisin itse tuon ikäisenä, hyvää vauhtia ongelmavyyhtiin ajautuvana teininä toivonut, että joku olisi istunut mun kanssa alas ja puhunut mun tulevaisuudensuunnitelmista, ollut kiinnostunut, ottanut mukaan päätöstentekoon ja puhunut muutenkin yhteiskunnassa tapahtuvista asioista. Kai se läsnäolo ja kiinnostus on tärkeintä, mitä voit äitipuolena tarjota. Voi tietysti olla, että tytöllä on tarvetta muullekin avulle.

Vierailija kirjoitti:

Tarkista ensin oma mielipiteesi lapsesta. Täysin hunningolla oleva ei kyllä kuvaa muuta kertomaasi.

Huolestuttavaa, että jollain lapsella on tuollainen kasvattaja, joka leimaa lapsen.

Tietysti tyttömme voisi olla vielä pahemminkin hunningolla kuin mitä nyt on, mutta halusin tiivistää otsikkoon sen, että tytöllä on monia ongelmia. Tilannetta ei myöskään helpota se, että hän on minulle vielä lähes täysin vieras, eikä isänsäkään kanssa ole missään nimessä mitenkään läheinen. Kuten sanottu, niin tämä tilanne tuli nyt yllättäen, jossa tyttö muuttaa kokonaan meidän luo. Ennen tätä hän on nähnyt isäänsä melko harvakseltaan. Kaikin puolin todella sisäänpäin kääntynyt nuori kyseessä, eli ongelmat, joita hän aiheuttaa, aiheutuvat lähinnä hänelle itselleen.

Syöminen on huonoa, sillä hän ei suostu syömään ikinä aamupalaa enkä saa häntä myöskään syömään yhteisillä aterioillamme kuin todella vähän. Itsekseen käy sitten "salaa" syömässä pussittain leipää, päällisiä ja herkkuja, joita kaapissa on. Läksyjen teko on jokapäiväistä tappelua. Ei osaa, eikä halua osata. Wilmasta tulee viestejä lintsaamisesta. Joku kysyi aiemmin, käykö lapsi terapiassa. Minä olisin tahtonut ottaa yhteyttä kouluun ja saada hänet juttelemaan vaikka koulupsykologin kanssa, mutta tytön isä tyrmäsi ajatuksen täysin. Ei kuulemma leimata hänen lasta mielisairaaksi pelkän tavallisen teini-iän takia kuulemma. Minusta biologisen äidin hylkäämäksi joutuminen taas on jotain muuta kuin tavallinen vastoinkäyminen, joka kuuluu teini-ikään.

En tiedä, miten tästä sopasta selvittäisiin. Mies uskoo tytön kasvavan "siinä sivussa", eikä koe aihetta sen suurempiin muutoksiin arjessa. Minusta taas nimenomaan tarvittaisiin suurta ryhtiliikettä, jotta tytöstä saataisiin vielä se ns. kunnon kansalainen, olen tämän myös ottanut elämäntehtäväkseni.

ap