En ole ollut yli kuukauteen erään henkilön kanssa missään yhteydessä, ja ihmettelen, miten en edes ole kaivannut tuota kyseistä mt-ongelmista kärsivää ystävääni

Alan saada elämäni takaisin kun katkaisin välit siskooni

Juu. Haluat hengailla vain niiden oletettujen menestyjien, kauniiden ja rohkeiden ihmisten kanssa, jospa sinuunkin tarttuisi ripaus menestystä :)

Vierailija kirjoitti:

Juu. Haluat hengailla vain niiden oletettujen menestyjien, kauniiden ja rohkeiden ihmisten kanssa, jospa sinuunkin tarttuisi ripaus menestystä :)

Tai kenties on hengaillut vuosia ikuisen valittajan kanssa, eikä enää kykene ottamaan vastaan enempää negatiivisuutta.

Niin raukkamaista kuin se onkin, on paljon helpompaa vaan jättää mt-ystävä kuin yrittää kulkea rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Haluat hengailla vain niiden oletettujen menestyjien, kauniiden ja rohkeiden ihmisten kanssa, jospa sinuunkin tarttuisi ripaus menestystä :)

Tai kenties on hengaillut vuosia ikuisen valittajan kanssa, eikä enää kykene ottamaan vastaan enempää negatiivisuutta.

Uskoisiko tuota?

Minäkin jätin raskaan ystävän. Puhui koko ajan vain omista asioistaan ja sanoi ilkeitä asioita minulle. Paljon mukavampaa kun ei ole tarvinnut enää olla yhteyksissä.

Jos se oli noin helppoa niin ei ole mt-ongelmista kärsivä ystäväsikään tainnut sinua pahemmin kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Haluat hengailla vain niiden oletettujen menestyjien, kauniiden ja rohkeiden ihmisten kanssa, jospa sinuunkin tarttuisi ripaus menestystä :)

Mulla on sama tilanne kuin ap:lla, tosin väliaikaa on jo reippaasti yli kuukausi mutta kuitenkin. Kyse ei ollut mistään siitä että haluaisin hengailla vain menestyneiden ihmisten kanssa, onhan mulla kaikki muut entiset ystävät säilyneet elämässä. Kyse oli siitä että tämä yksi puhui vain ja ainoastaan itsestään jos joskus soitti, kaikki mun kommentit sai aasinsillan vaikka psykiatrinsa ulkoiseen olemukseen (joka ei minua kiinnosta tippaakaan koska en tunne kyseistä ihmistä) ym ym.

"Ihme"

Eri asia ystävät, joilla on hetkelliseti vaikea elämäntilanne. Itse en tälläisiä tietystikään hylkää ja toivon, että minuakaan ei vastaavassa tilanteessa tietenkään hylätä. Mielenterveysongelmatkaan eivät suoraan määrittele ketään raskaaksi ihmiseksi mutta usein ystävyysuhteet tällaisten henkilöiden kanssa eivät ole kovin tasapuolisia.

Mutta sitten on erikseen nämä elämäntapavalittajat, jotka löytävät joka asiasta jotakin negaiivista ja valittamista. Puheenaiheet pyörivät lähinnä omien ongelmien ympärillä tai sitten muiden ihmisten arvostelemisessa. Varsinkin jos on läheisestä ystävyssuhteesta kyse niin nämä elämän ankeuttajat vetävät sinut sinne mustaan kuoppaan mukaan. Jokainen voi itse päättää minkälaisia ihmisiä haluaa ympärilleen, kyllä ne läheisimmät ihmiset yleensä kuitenkin siihen omaankin elämään vaikuttavat.

Itse tein päätöksen etten kaipaa edellämainittuja ihmisiä elämääni ja yllättäen omakin elämänlaatu on parantunut huimasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Haluat hengailla vain niiden oletettujen menestyjien, kauniiden ja rohkeiden ihmisten kanssa, jospa sinuunkin tarttuisi ripaus menestystä :)

Tai kenties on hengaillut vuosia ikuisen valittajan kanssa, eikä enää kykene ottamaan vastaan enempää negatiivisuutta.

Uskoisiko tuota?

No ainakin minulle riitti kun kaveri rupesi ihan arvaamattomaksi. Olen itsekin mt-ongelmainen, eikä omaakaan paranemista helpota kun toinen ei edes yritä. Vuosia häntäkin kuuntelin.

Sairastuin vuosi sitten masennukseen ja olin tosi ahdistunut. Ystävistä osa lakkasi pitämästä yhteyttä. Kuitenkin olen ystävieni murheita, parisuhdeongelmia ja työuupumisia jaksanut vuosikaudet kuunnella. Nyt kun oma olo on parempi, tuli mieleeni, että tulin varmaan karsituksi, koska olin taatusti energiaa syövä ja rasittava valittaja. Mutta eikö jokainen ole joskus? Ehkä pärjään ilman näitä "ystäviä" jatkossakin.

Uskomattoman helppoa oli lopettaa "ystävän" kanssa tekemisissä oleminen. Kyseinen neiti ei ylimielisyyttään itse koskaan voi olla se, joka tekee aloitteen minun suuntaani, joten yksinkertaisesti jätin enää ottamatta yhteyttä. Ei ole syytä kysellyt.

No entäs kun joutuu hylätyksi vaikkei ole edes mikään negatiivinen valittaja? Tuntuu että ns. ystävyyssuhteet ovat nykyään äärimmäisen tarkasti raamitettuja, ja heti jos ei ole juuri tietynlainen niin joutuu tiputetuksi pois sosiaalisista ympyröistä. Julmaksi on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos se oli noin helppoa niin ei ole mt-ongelmista kärsivä ystäväsikään tainnut sinua pahemmin kaivata.

Ei mt-ongelmainen pysty pitämään ystävyyssuhteita yllä.

Mt-ongelmainen painiskelee vain oman itsensä ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin vuosi sitten masennukseen ja olin tosi ahdistunut. Ystävistä osa lakkasi pitämästä yhteyttä. Kuitenkin olen ystävieni murheita, parisuhdeongelmia ja työuupumisia jaksanut vuosikaudet kuunnella. Nyt kun oma olo on parempi, tuli mieleeni, että tulin varmaan karsituksi, koska olin taatusti energiaa syövä ja rasittava valittaja. Mutta eikö jokainen ole joskus? Ehkä pärjään ilman näitä "ystäviä" jatkossakin.

Outoa jos heti hylkäsivät. Mutta ehkä olivat pitäneet sinua sitten pelkkänä kuuntelijana eivätkä kestäneet ajatella, että sinuakin voisi kuunnella joskus.

http://yle.fi/uutiset/valitse_seurasi_tarkoin__myrkyllisen_ihmisen_lahipiirista_kannattaa_paeta/8555272

Myrkyllisten ihmisten seuraa kannattaa välttää. Niistä on oikeasti vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin vuosi sitten masennukseen ja olin tosi ahdistunut. Ystävistä osa lakkasi pitämästä yhteyttä. Kuitenkin olen ystävieni murheita, parisuhdeongelmia ja työuupumisia jaksanut vuosikaudet kuunnella. Nyt kun oma olo on parempi, tuli mieleeni, että tulin varmaan karsituksi, koska olin taatusti energiaa syövä ja rasittava valittaja. Mutta eikö jokainen ole joskus? Ehkä pärjään ilman näitä "ystäviä" jatkossakin.

Outoa jos heti hylkäsivät. Mutta ehkä olivat pitäneet sinua sitten pelkkänä kuuntelijana eivätkä kestäneet ajatella, että sinuakin voisi kuunnella joskus.

Sepä se. Näin itsekin jälkikäteen tulkitsin. Enkä siis heti saanut diagnoosia vaan kärvistelin pahan oloni kanssa ymmärtämättä mistä oli kyse.

Minulle soittelee ja viestittelee koko ajan pari tuttua, joista on ollut riesaa.

Toinen on ex-mieheni, joka on epätoivoisen yksinäinen.

Hän haluaisi roikkua nyt päivittäin yhdessä,

mutta paitsi että se on minusta liian usein, hän on lisäksi tehnyt niin inhottavia asioita menneisyydessä, etten voi unohtaa niitä ja kaveerata hänen kanssaan.

Toinen on nainen, mt-ongelmainen joka puhuu joka lauseessa sairauksistaan. Tämä on kamalaa, kun vieressä on esim. lapseni ja nainen huutaa:

-Mä muistan ku mä olin mielisairaalassa, kun siellä oli yks sellanen hoitaja... jne.

Ei ole sopivaa huudella tuollaisia koko ajan kaikkien kuullen. Hänen koko identiteettinsä on mielisairas-mielisairaalapotilas, muuta elämää ei kuulemma pysty enää elämään, eikä muuhun keskittymään.

Olenko huono ystävä, jos en halua häntä kotiini valittamaan sairaudestaan 24/7 lasteni kuullen?

Riippuu tietysti mt- ongelmasta mutta usein ystävyydet mielenterveysongelmaisten kanssa ovat aika kuluttavia ja silloin pitäisi itse osata laittaa rajat, kin toinen ei siihen välttämättä kykene. Ystävänä ei voi kuitenkaan toimia omankin mielenterveyden kistannuksella.

Itselläni oli yli 15 vuotta läheiset ystävyydet vakavasti psyykkisesti sairastuneen kanssa sekä persoonallisuushäiriöisen kanssa. Vasta jälkeenpäin tajuan kuinka loppu olin. Ei voi siis todellakaam sanoa, että mielenterveysongelman takia olisin katkaissut välit. Siis siinä mielessä, että puolet ystävyydestä ystävällä oli näitä ongelmia ja persoonallisuushäiriö tietysti ollut toisella läpi elämän läsnä.

Riippuu mielenterveysongelmasta mutta en usko, että välttämättä enää pystyisin alottamaan ystävyyttä ainakaan vakavan mt-ongelmaisen kanssa. Eri asia tietysti, jos joki läheiseni sairastuu niin heitä en tietenkään hylkää.

Se on helppo sanoa, että ystäviä ei saa hylätä tms. mutta kuinka moni näistä henkilöistä on esim. itse ylläpitänyt yli vuosikymmenen ystävyyssuhdetta, joka menee toisen sairauden takia tietysti vain toisen ehdoilla. Hienoa jos joku jaksaa mutta ei ole myöskään väärin, jollei jaksa.