Osaako joku diagnosoida ongelmani? Tuntuu, että elän vain menneisyydessä
En siis osaa ollenkaan elää nykyhetkessä ja nauttia siitä kuten muut. Kun joku hetki/ajanjakso on ohi, palaan siihen kyllä kun on myöhäistä ja muut siirtyneet elämässään eteenpäin. Esimerkiksi koulut ja työpaikat. Asuin toisella paikkakunnalla muutaman vuoden ja nyt kun olen muuttanut takaisin kotiin, niin käyn paljonkin koululla muistelemassa. muut eivät siis siellä enää ole. Opiskeluaikana paahdoin täysiä osaamatta nauttia muista ja opsikeluajasta. Nyt vasta kierrän niitä' paikkoja, missä muut aikanaan olivat. Sama pätee muitakin tapahtumia, juhlia yms....En esimerkiksi päässyt lukion luokkakokoukseen, mutta kun ne loppuivat, seuraavana päivänä menin kyseiseen juhlapaikkaan ja istuin sen pihalla pitkän aikaa.
Kommentit (4)
Ikävää on myös se, että vanhan koulukaverit eivät välitä olla yhteydessä, kun jäivät silloin niin etäisiksi. Tuskaistaa, kun ei ole ketään, kenen kanssa muistella kouluaikoja
Menneisyyttäsi et takaisin saa, mutta panostaa sinun pitää tuleviin ihmissuhteisiin
Sinuna pohtisin seuraavia kysymyksiä:
-Tuntuuko sinusta siltä, että onnellisuutesi ja elämäsi painopiste on menneisyydessä?
-Kun elämäsi on muuttunut ja tietyt asiat ovat jääneet menneisyyteen, oletko löytänyt uusia tilalle?
-Koetko ylipäätään, että osaat nauttia elämästä ja löytää siitä hyviä puolia?
-Pelkäätkö tulevaisuutta ja epäilyttääkö sinua, miten pärjäät elämässäsi jatkossa?
Minä olen myös nostalgiassa velloja ja aika kultaa muistot, aika kirjaimellisesti. Kun jotain mukavaa on tapahtumassa, mietin vain, milloinkahan tämä loppuu, mitä teen seuraavaksi, kaikkea mahdollista muuta kuin sitä tätä hetkeä. Sitten myöhemmin muistelen onnessani, miten mahtavaa sitä ja sitä oli tehdä, ja kuinka onnellinen silloin olinkaan. Olisi kiva oppia nauttimaan hetkestä.