Tuliko koskaan soitettua puhelinkopista/yleisöpuhelimesta?

Paljon soitin puhelinkopista. Ensimmäisen raskautestin tuloksen soitin puhelikopista, ettei kukaan kuuntelisi. Puhelinkorttien suurkuluttaja olin. Soittelin opiskelupaikkakunnalta poikakaverille. Kännyköitä ei ollut kenelläkään. 70-luvulla syntynyt olen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli pakko soittaa kotiin mummolta saadulla kahden markan kolikolla, joka oli tarkoitettu karkkiostoksiin. Kyllä harmitti kun puhelun jälkeen tajusin koko rahan menneen ja karkit jäi saamatta.

Joo, se olikin tylsää, kun ei saanut vaihtorahoja takaisin. Jos laitoit kahden markan kolikon puhelimeen, sinne meni, vaikka ei puhunut koko rahalla.

Hetkinen, eihän meillä ollut 1963 rahauudistuksen jälkeen markka-aikana (2001) kahden markan kolikoita !

1, 5 ja 10 markan kolikot olivat. Euroissa toki on vanhan kympin kokoinen kaksieuroinen.

Mutta joo, pointti että kolikoilla toimiva yleisäpuhelin ei palauttanut mitään vaikka puhelu oli lyhyempi kuin maksettu summa. Se olikin puhelinkorteilla soittamisen etu, siinä velvoitettiin tarkemmin vain käytetystä ajasta. Korttien ongelma oli siinä, että ne eivät toimineet kaikkien puhelimissa ja matkustavalle niitä oli oltava eri firmoilta, mikä oli hankalaa vekslata joten ei ollut ihme että moni lopetti niiden käytö ja hankki suosiolla GSM puhelimen vaikka se olikin alussa varsin kallista.

Muistelen, että puhelinkopit poistettiin tuosta kadulta talon edestä joskus -04 tai -05, kun kännykkä oli jo melkein kaikilla. Se oli viimeisiä kaupungissa kadulla olleista puhelinkopeista, sen käyttö väheni kun bussit ja linja-autoasema siirtyi toisaalle. Viitisen vuotta aiemmin oli jo poistettu aukion toisella laidalla olevat kopit.

Välissä oli myös vuosia NMT-puhelin. Itsellänikin oli sellainen, sitten vasta GSM.

Hoksasin, etten ulkokoppeja tainnut käyttää, vain kävin tsekkaamassa onko sinne tippunut kolikoita. Aina oli!

Koulussa ja asuntolassa oli vastaavat sisäpuhelimet, että niitä tuli käytettyä. Asuntolassa oli kolikoilla toimiva ja koulussa kortilla.

Vierailija kirjoitti:

Paljon soitin puhelinkopista. Ensimmäisen raskautestin tuloksen soitin puhelikopista, ettei kukaan kuuntelisi. Puhelinkorttien suurkuluttaja olin. Soittelin opiskelupaikkakunnalta poikakaverille. Kännyköitä ei ollut kenelläkään. 70-luvulla syntynyt olen

Kun minä olen syntynyt 60-luvulla, koko meidän kylässä oli 2 puhelinta. Ökytalon (maatila) omistajilla ja lähikaupassa. Molemmat meille sukua. Äiti siis valitsi niistä toisen ja soitti sairaalasta, että kertokaa xxx, että tyttö tuli. Iskä oli päivätöissä, joten ei voinut olla sairaalassa mukaan. Heillä ei ollut autoakaan siihen aikaan.

Koko kylällehän ne tietysti sitten kertoi samalla.

Armeijassa soitin paljon. Usein myös soitin kopista tyttöystävälle, jotta tulisi avaamaan oven. Kerrostalon alaovi meni lukkoon alkuillasta. Puhelinkorttejakin ostelin, mutta en sentään kerännyt. Yhdessä työpäikassa oli toimistossa sellainen vanha pyöritettävä puhelin jota pidettiin lukossa, "Naputtamalla" saatiin silläkin soitettua.

No Suomessa en edes muista milloin olisin viimeksi soittanut puhelinkopista. Menee varmaan pitkälle viime vuosituhannen puolelle.

Mutta vielä vuonna 2005 olin Kanadassa ja siellä oli pakko hankkia puhelinkortti ja soittaa yleisöpuhelimista. Kännykästäkään ei ollut apua, koska oleskelin suurimman osa aikaa alueella, jossa ei edes kännykkäverkkoa ollut saatavilla.

Tulihan sitä soitettua. Varsinkin amiska-aikaan :) Ja niiltä kursseilta ennen vakitöitä.

Just tällä viikolla ajattelin ja miehen kanssa juttelin, että olin 30.4.1997 työhaastattelussa. Sain töitä ja olen sen jälkeen ollut työelämässä hela tiden.

Niin ne vaan puhelinkopitkin ovat hävinneet 😞, mutta on se kännykkä kätevämpi.

"Hetkinen, eihän meillä ollut 1963 rahauudistuksen jälkeen markka-aikana (2001) kahden markan kolikoita !"

No eiköhän joku ottanut tosissaan tuon heittoni kahden markan kolikosta!

toivoo vierailija nro 7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli pakko soittaa kotiin mummolta saadulla kahden markan kolikolla, joka oli tarkoitettu karkkiostoksiin. Kyllä harmitti kun puhelun jälkeen tajusin koko rahan menneen ja karkit jäi saamatta.

Joo, se olikin tylsää, kun ei saanut vaihtorahoja takaisin. Jos laitoit kahden markan kolikon puhelimeen, sinne meni, vaikka ei puhunut koko rahalla.

Hetkinen, eihän meillä ollut 1963 rahauudistuksen jälkeen markka-aikana (2001) kahden markan kolikoita !

1, 5 ja 10 markan kolikot olivat. Euroissa toki on vanhan kympin kokoinen kaksieuroinen.

Mutta joo, pointti että kolikoilla toimiva yleisäpuhelin ei palauttanut mitään vaikka puhelu oli lyhyempi kuin maksettu summa. Se olikin puhelinkorteilla soittamisen etu, siinä velvoitettiin tarkemmin vain käytetystä ajasta. Korttien ongelma oli siinä, että ne eivät toimineet kaikkien puhelimissa ja matkustavalle niitä oli oltava eri firmoilta, mikä oli hankalaa vekslata joten ei ollut ihme että moni lopetti niiden käytö ja hankki suosiolla GSM puhelimen vaikka se olikin alussa varsin kallista.

Muistelen, että puhelinkopit poistettiin tuosta kadulta talon edestä joskus -04 tai -05, kun kännykkä oli jo melkein kaikilla. Se oli viimeisiä kaupungissa kadulla olleista puhelinkopeista, sen käyttö väheni kun bussit ja linja-autoasema siirtyi toisaalle. Viitisen vuotta aiemmin oli jo poistettu aukion toisella laidalla olevat kopit.

Välissä oli myös vuosia NMT-puhelin. Itsellänikin oli sellainen, sitten vasta GSM.

Aivan, myös minulla oli NMT autossa noin 7 vuodesta -86, ensin 450 ja sitten 900 versiona aina -91 asti, sen jälkeen GSM. Niin ja soittelin jo ARP:llakin varhain -70 luvulla, se puhelin ei ollut omani vaan enoni, jonka virka-autossa se oli. Hänellä oli oma kuljettajakin talon puolesta kun oli pitkään erään ison yhtiön ylintä johtoa.

Minulla oli myös kaukohakulaite vielä -90'luvulla ja ollessani erään amerikkalaisen ison teleyrityksen konsulttina arabian niemimaalla vuosituhannen lopulla myös pieni kännykän kokoinen iridium satelliittipuhelin oli taskussa varalla. Se kun toimii silloinkin kun paikallisessa puhelinverkossa sattuisi olemaan häiriöitä, varsin tärkeä ominaisuus niille jotka käytännössä vastasivat kukin omalta osaamisalueeltan koko puhelinverkon toiminnasta. Kun isoja integraatioita vanhojen ja uusien järjestelmien välillä tehdään, menee joskus joku pieleen tai ei toimi huten pitää, silloinkin on niiden jotka korjaavat sotkuja voitava kommunikoida keskenään. Satelliittipuhelimet ovat sinä omiaan :)

ps. Radiopuhelimistakin on kokemusta, Hami kun olen myös, vaikka dataverkko/hallinta on omaa alaani enemmän kuin radio tai telepuoli.

t. 13 & 14

Vierailija kirjoitti:

"Hetkinen, eihän meillä ollut 1963 rahauudistuksen jälkeen markka-aikana (2001) kahden markan kolikoita !"

No eiköhän joku ottanut tosissaan tuon heittoni kahden markan kolikosta!

toivoo vierailija nro 7.

Seli seli, faktat kuntoon kun muistellaan ja kerrotaan nuoremmille, jotka ei itse muista tai ole kokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko koskaan soitettua puhelinkopista/yleisöpuhelimesta?

No totta hitossa, mitenkäs muuten ennen kännyköitä muka olisi voinut soittaa kaupungilta yms? Ekan kännykän hankin '95, ja silloin mahdollisesti oli myös viimeinen kerta kun yleisöpuhelinta käytin.

Vierailija kirjoitti:

Asuin 93 - 94 Jyväskylässä ja paikallistadiossa oli luurijukeboksi-ohjelma (olisiko ollut pe-la illat?), jossa soitettiin automaattiin ja näppäiltiin biisilistassa, joka julkaistiin kaupunkilehdessä, olevaan numeroon ja automaatti sitten soitti sen radiossa. Kämpän vieressä oli puhelinkoppi ja sieltä laitettiin toivetta vetämään ja sitten kotio jännäämään, että milloin biisi tulee...

Asuin myös Jyväskylässä muistaakseni '93 muutaman kuukauden ja Luurijukeboksi oli päällä iltaisin ja öisin usein. Jäi elävästi mieleen, että suunnilleen joka toinen biisi oli U96:n Das Boot.

Oliko ostoskanavia jo silloin, kun oli kolikkopuhelimia?

Olen soittanut sekä kolikoilla että korteilla. Vieläkin taitaa olla jossakin tallella kortti, jossa on soittoaikaa jäljellä. Käsivälitteisen keskuksen aikaan puhelinkopista saattoi soittaa pitkiäkin puheluja ilman kolikkoa, kunhan pystyi jäljittelemään siihen putoavan markan ääntä. Keskus päätteli vain äänen perusteella, että puhelusta maksettiin.

Kolikkopuhelimesta pystyi tosiaan soittamaan "hälärin" ilman rahaa. Se oli sitten kiusallisempaa, kun automaatti ei jostakin syystä toiminut vaan söi viimeiset kolikot.

jossain vaiheessa toimivat jopa niin että siihen tiettyyn koppiin pysty soittaa kuten muuallakin ja sitten oli kortteja joilla pysty soittamaan ei siis kolikoilla

Kyllä joskus kun piti soittaa jollekin ulkona ollessa.

one-to-one is double fun! Vai kuinka se seksipuhelimen ääni vastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli pakko soittaa kotiin mummolta saadulla kahden markan kolikolla, joka oli tarkoitettu karkkiostoksiin. Kyllä harmitti kun puhelun jälkeen tajusin koko rahan menneen ja karkit jäi saamatta.

Joo, se olikin tylsää, kun ei saanut vaihtorahoja takaisin. Jos laitoit kahden markan kolikon puhelimeen, sinne meni, vaikka ei puhunut koko rahalla.

Kahden markan kolikon?

Tuli, ei opiskeluaikaan ollut omaa lankapuhelinta vaan kopeista soiteltiin ja joskus paikalliselta Teleltä, siellä oli rivi puolipallon muotoisia puhelupaikkoja. Minulla on vielä jemmassa kymmeniä  puhelinkorttejakin, keräilin niitä silloin. Opiskelin 80-luvulla. Kortit tulivat joskus myöhemmässä vaiheessa, ensin oli vain kolikot

Paljonkin ku ei lankapuhelinta ollu 89-luvulla. Viiden tai kymmenen markan seteli pienimään markan kolikoiksi ensin kauppaan/kioskiin ja sitte puhelinkoppiin.