Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies kuoli ja äidille jäi kuusi lasta, maatila, kauppa ja saha
Vahva
06.05.2017 |
En käsitä, miten tuollaisesta voi selvitä!! Itsellä "vain" kolme, ja olisin totaalikusessa jos niiden isä kuolisi...
Kommentit (32)
Toivottavasti perheen vanhin lapsikin pääsee/uskaltaa lähteä omilleen, ettei jää perheen "varaäidiksi" ja jää oma elämä elämättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On pakko. Ei ole vaihtoehtoja.
Sama tilannehan se on eroperheissä jos toinen jää totaaliyksinhuoltajaksi.
Ei ole aikaa masentua ja pyöriä oman napansa ympärillä.
yh
Avioero ja puolison kuolema eivät ole millään muotoa verrannolliset. Erossa asiaan on jo varautunut, koska harvoin ne puskista tulee ja suhde on kuitenkin jo ohi. Kuolema niittää yllättäen ja onnellisessakin suhteessa.
Tuossa jutussa sanotaan, että vanhin tyttö odottaa vauvaa. Eli hommat sen kun lisääntyy mummolla/mammalla... :-D 19-vuotias tarvii vielä paljon apua vauvan kanssa. On muuten aika nuoret tädit sillä vauvalla, 5-6 vuotta ikäeroa. Hauskaa :-D
Kukaan ei toivo varmasti tilannetta omalle kohdalleen, mutta silti minusta aina kannattaa myös varautua pahimpaan. Ei kannata hankkia suurperhettä jos jo etukäteen ajattelee että en voisi missään tilanteessa selvitä lasten kanssa yksin. Yrittäjyys vaatii usein myös sitä että on varauduttava siiheen että yrityksestä on luovuttava.
Nythän on niin että kaikista noista bisneksistä on luovuttu, ei ole sahaa, ei karjaa. Mitä sankarillista tässä on?
Sama tilanne on ollut monella viljelijäperheellä ja tilaa on silti jatkettu vaikka isäntä on kuollut. Sama myös tilanteissa kun mies jäi rintamalle vihollisen ampumana.
Naisten on aina pitänyt pärjätä isonkin lapsilauman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ole kaikesta luovuttu. Kioski on, kahvila on, iso maatalo on ja lampaat, lahjatavaraliike on. Remontoi rautatieasemaa ja kotona viisi alaikäistä lasta. Kyllä minä arvostan häntä aika korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tuon perheen. Pärjäämisen kanssa ei tule ongelmia, koko porukka tottunut tekemään töitä pienestä pitäen. Isän kuolema oli tietenkin järkyttävä asia, mutta ei siellä ole jääty surussa rypemään ja odottelemaan, että yhteiskunta tulee apuun. Iitissä maalla on tapana, että autetaan eleettömästi ilman, että ilmoitellaan isosti lehdissä, miten hyviä ihmisiä ollaan traktoreilla naapurin peltotöissä.
Kaupungissa vastaava perhe eläisi 100% sossun tuella, koska niin on paljon helpompaa.
Hyvin arvostettava nainen tuo. Selviäjä, nostan hattua.
Itse olen samanlaisen perheen esikoinen. Tosin meitä oli "vain" viisi. Mutta isän yllättäen kuollessa minä vanhimpana olin vasta 13-vuotias, nuorin 3-vuotias.
Silloin en yhtään osannut ajatella, että olisi jotakin "selviämistä" ja äiti itse asiassa suuri sankari. Eteenpäin mentiin, tila hoidettiin, lehmät lypsettiin, pellot kynnettiin ja kylvettiin, kaikki nais- ja lapsivoimin.
Vasta nyt aikuisena ymmärrän, kuinka kovilla sitä oltiinkaan ja kuinka kovilla erityisesti äiti. Silloin se oli vain ihan tavallista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tossahan se lukee. Isommat siskot on joutuneet aikuisen rooliin. Ystävät ja kylä valjastettu avuksi.
Enoten tuossa surettaa nuo isot lapset, joilta meni oma elämä.
T. 14-vuotiaana isänsä menettänyt
Vierailija kirjoitti:
Myy sahan ja maatilan.
Maatilan myynti onkin ihan iisipiisi juttu. Karjasta pääsee suht helposti eroon, mutta se kaikki muu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuon perheen. Pärjäämisen kanssa ei tule ongelmia, koko porukka tottunut tekemään töitä pienestä pitäen. Isän kuolema oli tietenkin järkyttävä asia, mutta ei siellä ole jääty surussa rypemään ja odottelemaan, että yhteiskunta tulee apuun. Iitissä maalla on tapana, että autetaan eleettömästi ilman, että ilmoitellaan isosti lehdissä, miten hyviä ihmisiä ollaan traktoreilla naapurin peltotöissä.
Kaupungissa vastaava perhe eläisi 100% sossun tuella, koska niin on paljon helpompaa.
On muuten ihan totta tuo, että maalla naapuriapua saa jopa pyytämättä, eikä siitä kukaan nosta meteliä itse itseään korostaen lehdessä tai sosiaalisessa mediassa.
Taannoin kävi niin, että yhdeltä maatilalta kuoli isäntä tapaturmassa. Oli kiire saada peltotyöt tehtyä ja iso karja hoidettua. Asia organisoitiin kaikkien kylänmiesten kesken ja emännät auttoivat lapsissa, karjassa ja hautajaisissa. Työt tehtiin ja myöhemmin sovittiin jälkivaatimukset järkevällä maksuajalla. Työstä ei kukaan ottanut maksua, mutta polttoaineet sun muut sovittiin sitten jälkeenpäin. Aitoa yhteisöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy sahan ja maatilan.
Maatilan myynti onkin ihan iisipiisi juttu. Karjasta pääsee suht helposti eroon, mutta se kaikki muu...
Usein eläimistä luopuminen on kaikkein vaikeinta. Tuossahan oli maat vuokralla, ei niistä ole mikään pakko luopua vaikka niitä ei itse pysty viljelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy sahan ja maatilan.
Maatilan myynti onkin ihan iisipiisi juttu. Karjasta pääsee suht helposti eroon, mutta se kaikki muu...
Usein eläimistä luopuminen on kaikkein vaikeinta. Tuossahan oli maat vuokralla, ei niistä ole mikään pakko luopua vaikka niitä ei itse pysty viljelemään.
Niin, luopuminen on vaikeeta, mutta kun niistä päättää luopua niin ei se ole muuta kuin vasikat välitykseen ja muut teuraaksi. Hoituu parilla puhelulla. Pellot saa tosiaan aika helposti vuokrattua tai myytyä, mutta sitten jää sitä muuta kallista kalustoa käsiin. Persnettoa siitä tulee enemmän tai vähemmän.
Me jäimme noin 1980-luvulla. Vanhin lapsi oli 18, nuorin 2. Äiti ei kestänyt, rupesi ryyppäämään. Kolmelle vanhimmalle todella rankkaa: me jouduimme töihin, kun äiti oli ihan kädetön. Nuorin joutui miltei huostaan kymmenen vuotta myöhemmin äidin alkoholismin vuoksi (yksi sisaruksista otti sitten/tukivanhempi). Oli aivan hirvittävää - yhä kipuillaan näitä ja muutama lapsenlapsikin on saanut taakan näistä. Itse en saanut mm. lukiota valita, kun piti olla töissä maatilalla ja en olisi jaksanut molempia yhtä aikaa. Toivon, että äiti olisi edes sen verran fiksu ollut, että olisi myynyt sen maatilan.
Mielettömän upea nainen tuossa uutisessa: upea upea upea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
a. Pellot saa tosiaan aika helposti vuokrattua tai myytyä, mutta sitten jää sitä muuta kallista kalustoa käsiin. Persnettoa siitä tulee enemmän tai vähemmän.
Mun käsittääkseni kone kauppa käy edelleen suhteellisen hyvin etenkin jos kalusto on suhteellisen uutta ja hyvä kuntoista. Vanhempi kalusto on todennäköisesti jo maksettu ja niistä poistot tehty. Toki ennen myyntiä kannattaa perehtyä hintatasoon jotta osaa hinnoiltella kaluston oikein.
Alue: Aihe vapaa
On pakko. Ei ole vaihtoehtoja.
Sama tilannehan se on eroperheissä jos toinen jää totaaliyksinhuoltajaksi.
Ei ole aikaa masentua ja pyöriä oman napansa ympärillä.
yh